Miksi ihmiset väittää resilienssinsä olevan hyvä vaikka heille ei ole koskaan edes tapahtunut mitään?

Sillähän nyt ei ole mitään tekemistä resilienssin kanssa, valittaako jotain rakkoa jalassa tai ei. Jos joku niin kuvittelee niin hyvä päivää. Se on ihan normaalia jokapäiväistä kommunikointia eikä palautumista henkistä joustokykyä vaativasta tilanteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Hehheh

Kaikille tapahtuu aina jotain vastoinkäymisiä tai jopa outoja.

No ilman yhtään harhaisuutta ja ylimielisyyttä väitän että kenellekään ei ole tapahtunut tai tehty samoja asioita mitä mulle. Osa jopa rikoksia. Nauran vaan sille joka yrittää uskotella noin ja lisäksi vielä luulee, että menisi läpi tuo selitys mulle. 

 

 

 

 

No onpa sinulla outo kuvitelma maailmasta. Luuletko, ettei noilla vankilassa olevilla ole muita uhreja ollut kuin sinä? Ettei ketään muuta ihmistä ole kohdeltu väärin, huijattu tai he eivät ole kohdanneet ongelmia ja sairauksia kuin sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe että kokemani vastoinkäymiset olisi vaikuttaneet resilienssiini. Kyllä se hyvä resilienssini on ihan sen hyvän lapsuuden ja perusturvallisuuden ansioita. Olen oppinut luottamaan mahdollisuuksiin ja siihen että elämä kantaa ja asiat järjestyy aina jotenkin. Myös hyvistä sosiaalisista taidoista on ollut apua elämässä.

Millaisia vastoinkäymisiä sinulla on ollut?

Tuskin mitään

Kokemuksia on vaikea vertailla. Jos vaikkapa läheinen ihminen kuolee, se saattaa olla jopa iloinen asia joissakin tapauksissa. Toisissa tapauksissa se on suurin mahdollinen menetys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Resilienssin voi ymmärtää luonteenpiirteenä, jota voi treenata. Hyvä resilienssi ei tarkoita etteikö lapsen kuolema olisi kamalaa ja tuntuisi hirveältä vaan se auttaa selviämään paremmin.

Ei se ole luonteenpiirre, kun siihen vaikuttaa määritelmän mukaisesti vuorovaikutus ja tukiverkot ja elämäntilanne. Siksi se onkin niin paska koko käsite. Sisu on jo sellainen, mistä voi sanoa, että se on luonteenpiirre tai optimismi tai luottavaisuus. 

Sisu on todella lähellä resilienssiä. Tuo määritelmä on vesitetty versio resilienssistä. Hyvä resilienssi kuitenkin helpottaa myös vuorovaikutusta, tukiverkkojen ylläpitoa ym.

Oletko lukenut niitä määritelmiä?

En näitä ilmeisesti uudistettuja. Gustafsberg kertoo hyvin:

Vierailija kirjoitti:

Sillähän nyt ei ole mitään tekemistä resilienssin kanssa, valittaako jotain rakkoa jalassa tai ei. Jos joku niin kuvittelee niin hyvä päivää. Se on ihan normaalia jokapäiväistä kommunikointia eikä palautumista henkistä joustokykyä vaativasta tilanteesta. 

Vastasin viestiin, jossa joku valitti sitä, että muut valittavat flunssaa vaikka sanovat, että heillä on vahva resilienssi. Aivan, flunssat, rakot, tikkusormessa valittamiset ovat jokapäiväistä kommunikointia, ei merkki mistään muusta, kuin että keho reagoi ja suu käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillähän nyt ei ole mitään tekemistä resilienssin kanssa, valittaako jotain rakkoa jalassa tai ei. Jos joku niin kuvittelee niin hyvä päivää. Se on ihan normaalia jokapäiväistä kommunikointia eikä palautumista henkistä joustokykyä vaativasta tilanteesta. 

Vastasin viestiin, jossa joku valitti sitä, että muut valittavat flunssaa vaikka sanovat, että heillä on vahva resilienssi. Aivan, flunssat, rakot, tikkusormessa valittamiset ovat jokapäiväistä kommunikointia, ei merkki mistään muusta, kuin että keho reagoi ja suu käy.

Juu, siis komppasin sinua. Ilmeisen epäselvästi. 

Vierailija kirjoitti:

Kokemuksia on vaikea vertailla. Jos vaikkapa läheinen ihminen kuolee, se saattaa olla jopa iloinen asia joissakin tapauksissa. Toisissa tapauksissa se on suurin mahdollinen menetys.

Ja ta-daa. Se voi olla myös molempia yhtä aikaa. 

Resilienssi on yksilön kykyä selviytyä stressistä ja vastoinkäymisistä ja tulla vahvemmiksi, vastustaa ja järjestää positiivisesti uudelleen elämänsä ja tapansa kriittisen negatiivisen tapahtuman jälkeen.

Löysin tälläisen määritelmän siitä.

Minulla resilienssi on olematon johtuen lapsuudestani. Molemmat vanhemmat olivat kovien huumeiden käyttäjiä, minut uhattiin tappaa 1 vuotiaana ja vedettiin naama auki, asuimme missä milloinkin ja huumeita myytiin. Kattilassa neulat ja monta kertaa näin kun isä piikitti. Minut lähetettiin  ovelle jos ei ollut velkoja maksaa ja isä pakeni ikkunasta. Seksuaalista hyväksikäyttääöä oli myös isän ja isäpuolen osalta. Isäpuoli vihasi minua ja 12 v lähtien haukkui kun kävin koulua enkä mennyt töihin. Isä kuoli huumevelkojien käsittelyyn väkivaltaisesti.

Nyt olen itse äiti. Resilienssi on 0. Kaikki asiat romahduttavat. En ole päässyt terapiaan enkä jaksa enää yrittää sinne pääsyä. 

Varmaan ne joilla on hyvä resilienssi ovat eläneet hyvän lapsuuden josta ammentavat vaikeuksissa. Minunlaiseni ovat niitä heikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi on yksilön kykyä selviytyä stressistä ja vastoinkäymisistä ja tulla vahvemmiksi, vastustaa ja järjestää positiivisesti uudelleen elämänsä ja tapansa kriittisen negatiivisen tapahtuman jälkeen.

Löysin tälläisen määritelmän siitä.

Kyllä. Lue myös se, mistä se koostuu. Esim.

Resilienssi vaihtelee eri elämäntilanteissa. Se ilmenee arjessa kohtuullisena pärjäävyytenä, haasteista, stressistä tai muutoksista huolimatta. Resilienssi syntyy vuorovaikutuksessa yksilön ja ympäristön kanssa ja on osa mielenterveyttä.

Resilienssi muodostuu useasta tekijästä, joita ovat eri tutkijoiden määritelmistä riippuen esimerkiksi tietoisuus itsestä, itsesäätely, optimismi, sosiaaliset suhteet, minäpystyvyys ja psyykkinen ketteryys. Siihen vaikuttaa myös oma terveydentila.

Resilienssi rakentuu yhteisöissä toimivan vuorovaikutuksen ja korkealaatuisten ihmissuhteiden varaan. Nämä suhteet ilmentävät myönteistä energiaa, aktiivisuutta, arvostusta ja huolenpitoa.

Resilienssiin vaikuttavat:

kasvatus

yksilön biologiset ominaisuudet

yksilön omat kokemukset

lähipiiristä ja ympäristöstä kumpuavat myönteiset ja haitalliset tekijät

***

Eli ei se ole luonteenpiirre eikä se ole edes stabiili. Eli paska viritys koko sana, koska on täysin epämääräinen. 

Esimerkiksi oma resilienssini oli hyvä, itse asiassa aika vahvakin, mutta sitten romahti olemattomiin, kun menetin lähipiirini ja turvaverkkoni. Luonteeni on pysynyt koko ajan samana ja synnynnäiset ominaisuudet myös. 

Ei saavutettu hyvä resilienssi romahda. No ehkä kidutuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla resilienssi on olematon johtuen lapsuudestani. Molemmat vanhemmat olivat kovien huumeiden käyttäjiä, minut uhattiin tappaa 1 vuotiaana ja vedettiin naama auki, asuimme missä milloinkin ja huumeita myytiin. Kattilassa neulat ja monta kertaa näin kun isä piikitti. Minut lähetettiin  ovelle jos ei ollut velkoja maksaa ja isä pakeni ikkunasta. Seksuaalista hyväksikäyttääöä oli myös isän ja isäpuolen osalta. Isäpuoli vihasi minua ja 12 v lähtien haukkui kun kävin koulua enkä mennyt töihin. Isä kuoli huumevelkojien käsittelyyn väkivaltaisesti.

Nyt olen itse äiti. Resilienssi on 0. Kaikki asiat romahduttavat. En ole päässyt terapiaan enkä jaksa enää yrittää sinne pääsyä. 

Varmaan ne joilla on hyvä resilienssi ovat eläneet hyvän lapsuuden josta ammentavat vaikeuksissa. Minunlaiseni ovat niitä heikkoja.

Et ole heikko. Miksi et päässyt terapiaan? Koska olet eläkeläinen? Muuten ei käy järkeen. Inhimillisesti ajateltuna pitäisi antaa terapiaa silti, annetaanhan sotien traumatisoimille ulkomaalaisillekin täällä ilmaista terapiaa. 

Katso jotain näitä järjestöjä, joiden palveluita saa ilmaiseksi. 

Kaikkea hyvää elämäsi jatkoon <3

Hyvä kysymys

Vierailija kirjoitti:

Minulla resilienssi on olematon johtuen lapsuudestani. Molemmat vanhemmat olivat kovien huumeiden käyttäjiä, minut uhattiin tappaa 1 vuotiaana ja vedettiin naama auki, asuimme missä milloinkin ja huumeita myytiin. Kattilassa neulat ja monta kertaa näin kun isä piikitti. Minut lähetettiin  ovelle jos ei ollut velkoja maksaa ja isä pakeni ikkunasta. Seksuaalista hyväksikäyttääöä oli myös isän ja isäpuolen osalta. Isäpuoli vihasi minua ja 12 v lähtien haukkui kun kävin koulua enkä mennyt töihin. Isä kuoli huumevelkojien käsittelyyn väkivaltaisesti.

Nyt olen itse äiti. Resilienssi on 0. Kaikki asiat romahduttavat. En ole päässyt terapiaan enkä jaksa enää yrittää sinne pääsyä. 

Varmaan ne joilla on hyvä resilienssi ovat eläneet hyvän lapsuuden josta ammentavat vaikeuksissa. Minunlaiseni ovat niitä heikkoja.

 

Et ole heikko, et vain ole tullut kuulluksi ja nähdyksi, hoivatuksi. Äitiys on valtavan hieno tilaisuus saada hoivaa myös itse, siis itse äitiys, en tarkoita tällä lapsen kuormittamista vaan omaa sisäistä työskentelyä.

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi on yksilön kykyä selviytyä stressistä ja vastoinkäymisistä ja tulla vahvemmiksi, vastustaa ja järjestää positiivisesti uudelleen elämänsä ja tapansa kriittisen negatiivisen tapahtuman jälkeen.

Löysin tälläisen määritelmän siitä.

Miksi ylipäätään pitäisi esimerkiksi väkivallan uhriksi joutumisen jälkeen kehittyä jotenkin vahvemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Ei saavutettu hyvä resilienssi romahda. No ehkä kidutuksessa. 

Tuokin on vähän niin ja näin. Mikä sitten lasketaan kidutukseksi. Oma resilienssini hävisi. Hoitotahot viittaavat olosuhteisiini toki epäinhimillisinä ja "keskitysleirinä", että ehkä se menee kidutuksen kanssa samaan laariin?

Tottahan tuo ap:n väite on heidän kohdallaan, jotka ihan oikeasti eivät ole koskaan kohdanneet mitään. Mutta ulkopuolinen ei taas voi tunnistaa keitä nuo henkilöt ovat, jolloin vaarana on, että hän tuomitsee ihmisiä, joille on tapahtunut jotain sellaisiksi, ettei heille ole tapahtunut mitään, vaikka heille juuri onkin tapahtunut. Jolloin siitä relisenssistä henkilöstä saa kuvan, ettei hänelle ole tapahtunut mitään, vaikka juuri se harhakuvitelma on juuri se todiste siitä resilenssistä. 

Miten kahden vahvan ihmisen edessä voi ulkopuolinen koskaan sanoa, kumpi on säästynyt pahoilta tapahtumilta ja kumpi on selvinnyt siitä takaisin ja jopa vahvempana, kun kumpikin vaikuttaa yhtä onnelliselta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla resilienssi on olematon johtuen lapsuudestani. Molemmat vanhemmat olivat kovien huumeiden käyttäjiä, minut uhattiin tappaa 1 vuotiaana ja vedettiin naama auki, asuimme missä milloinkin ja huumeita myytiin. Kattilassa neulat ja monta kertaa näin kun isä piikitti. Minut lähetettiin  ovelle jos ei ollut velkoja maksaa ja isä pakeni ikkunasta. Seksuaalista hyväksikäyttääöä oli myös isän ja isäpuolen osalta. Isäpuoli vihasi minua ja 12 v lähtien haukkui kun kävin koulua enkä mennyt töihin. Isä kuoli huumevelkojien käsittelyyn väkivaltaisesti.

Nyt olen itse äiti. Resilienssi on 0. Kaikki asiat romahduttavat. En ole päässyt terapiaan enkä jaksa enää yrittää sinne pääsyä. 

Varmaan ne joilla on hyvä resilienssi ovat eläneet hyvän lapsuuden josta ammentavat vaikeuksissa. Minunlaiseni ovat niitä heikkoja.

Et ole heikko. Miksi et päässyt te

Olen työtön yh tällä hetkellä, ero väkivaltaisesta lapsen isästä romahdutti taas alas ja yritän selvitä jotenkin. Terapiaan en päässyt vaikka yritin, tarvitsijoita on niin paljon. Lapsen takia olisin ollut nyt valmis siihen aiemmin en ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Resilienssi on yksilön kykyä selviytyä stressistä ja vastoinkäymisistä ja tulla vahvemmiksi, vastustaa ja järjestää positiivisesti uudelleen elämänsä ja tapansa kriittisen negatiivisen tapahtuman jälkeen.

Löysin tälläisen määritelmän siitä.

Miksi ylipäätään pitäisi esimerkiksi väkivallan uhriksi joutumisen jälkeen kehittyä jotenkin vahvemmaksi?

Ja muutenkin todella outoa tietoisesti vahvistaa resilienssiään "kaiken varalle", ellei sitä tarvitse työssään.