Miksi ihmiset väittää resilienssinsä olevan hyvä vaikka heille ei ole koskaan edes tapahtunut mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen menettänyt terveyteni, melkein koko lapsuudenperheeni suht nuorena niin että he on kuolleet ja minulla on joka päivä elämänlaatua haittaava terveyshaitta. Kaipaan aikaa kun suhtauduin elämään vielä valoisammin. En tiedä onko tämä resiliensisä vai onko elämä vain traumatisoinut minut asteelle jossa millään ei ole enää mitään väliä. Olo on vähän sellainen "bring it on", kun elämässä tapahtuu kokoajan jotain kurjaa ja odottamatonta. Odottelen itsekin omaa kuolemaani usein.

On niin helppo aina viisastella toisille miten heidän pitäisi esim ongelmiaan ratkoa. Oikeasti sen tajuaa vasta ehkä sitten kun kaikkia pahoja asioita on sattunut, kuinka syvällä ihminen voi käydä. Moni pääsee huomattavan helpolla tässä elämäsäs, toki luopumisten aika on heillekin joskus.

Asenteen muuttaminen vaatii voimavaroja. Uupunut vain puskee eteenpäin.

Ilmeisesti minulla on aika hyvä resilienssi, ja sitä resilienssiä on vahvistaneet kaikki positiiviset kokemukset, turvallinen elämä on antanut hyvät rakennuspalikat omaan elämään, ovat auttaneet rakentamaan itseluottamuksen sekä uskon tulevaisuuteen, olen saanut olla se joka haluan ja tehdä mielekkäitä asioita. Vastoinkäymisiäkin on ollut mutta luotan siihen että kaikki selviää.

Vierailija kirjoitti:

"Juu, ei todellakaan aina ole, eikä lastensuojelu aikanaan tiennyt näistä mitään ja tuskin tietää nytkään. Onhan se nähty, että lapsia tapetaan, vaikka ovat lastensuojelun asiakkaita."

Valitettavasti edes lastensuojelu ei pysty elämään perheiden elämää näiden puolesta 24/7. Se ei ole lastensuojelun syytä.

Juu, mutta ei voi väittää, että mitään pahaa ei tapahtuisi, koska on lastensuojelu. 

Koska hyvä resilienssi ei tarkoita kilpailua siitä kenellä on ollut vaikeinta, kuten täällä moni näyttää kuvittelevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen menettänyt terveyteni, melkein koko lapsuudenperheeni suht nuorena niin että he on kuolleet ja minulla on joka päivä elämänlaatua haittaava terveyshaitta. Kaipaan aikaa kun suhtauduin elämään vielä valoisammin. En tiedä onko tämä resiliensisä vai onko elämä vain traumatisoinut minut asteelle jossa millään ei ole enää mitään väliä. Olo on vähän sellainen "bring it on", kun elämässä tapahtuu kokoajan jotain kurjaa ja odottamatonta. Odottelen itsekin omaa kuolemaani usein.

On niin helppo aina viisastella toisille miten heidän pitäisi esim ongelmiaan ratkoa. Oikeasti sen tajuaa vasta ehkä sitten kun kaikkia pahoja asioita on sattunut, kuinka syvällä ihminen voi käydä. Moni pääsee huomattavan helpolla tässä elämäsäs, toki

Asenteen muuttaminen vaatii voimavaroja. Uupunut vain puskee eteenpäin.

Vaatii traumatisoituneelta sen trauman hoitamista myös. Muuten ongelma siirtyy vain toisaalle vaikkapa alkoholismiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Juu, ei todellakaan aina ole, eikä lastensuojelu aikanaan tiennyt näistä mitään ja tuskin tietää nytkään. Onhan se nähty, että lapsia tapetaan, vaikka ovat lastensuojelun asiakkaita."

Valitettavasti edes lastensuojelu ei pysty elämään perheiden elämää näiden puolesta 24/7. Se ei ole lastensuojelun syytä.

Juu, mutta ei voi väittää, että mitään pahaa ei tapahtuisi, koska on lastensuojelu. 

Eihän kukaan noin ole väittänytkään.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti minulla on aika hyvä resilienssi, ja sitä resilienssiä on vahvistaneet kaikki positiiviset kokemukset, turvallinen elämä on antanut hyvät rakennuspalikat omaan elämään, ovat auttaneet rakentamaan itseluottamuksen sekä uskon tulevaisuuteen, olen saanut olla se joka haluan ja tehdä mielekkäitä asioita. Vastoinkäymisiäkin on ollut mutta luotan siihen että kaikki selviää.

Aivan ihanaa! Olisipa saanut itsekin. Täytyy vain toivoa, että tulevaisuus ei ole ihan niin kuormittava kuin alkumatka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Juu, ei todellakaan aina ole, eikä lastensuojelu aikanaan tiennyt näistä mitään ja tuskin tietää nytkään. Onhan se nähty, että lapsia tapetaan, vaikka ovat lastensuojelun asiakkaita."

Valitettavasti edes lastensuojelu ei pysty elämään perheiden elämää näiden puolesta 24/7. Se ei ole lastensuojelun syytä.

Juu, mutta ei voi väittää, että mitään pahaa ei tapahtuisi, koska on lastensuojelu. 

Eihän kukaan noin ole väittänytkään.

Väitti, että lapsella on aina joku, joka huolehtii. 

Elämäm koululaiset tuntuu ajattelevan usein kuten ap. Uuhhh, vanhemmat erosi, äiti/isä kuoli, uhhh uhh, mulla on niin vaikea elämä mutta tosi kova resilienssi, teillä muilla on ihan helppo elämä eikä resilienssiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Juu, ei todellakaan aina ole, eikä lastensuojelu aikanaan tiennyt näistä mitään ja tuskin tietää nytkään. Onhan se nähty, että lapsia tapetaan, vaikka ovat lastensuojelun asiakkaita."

Valitettavasti edes lastensuojelu ei pysty elämään perheiden elämää näiden puolesta 24/7. Se ei ole lastensuojelun syytä.

Juu, mutta ei voi väittää, että mitään pahaa ei tapahtuisi, koska on lastensuojelu. 

Eihän kukaan noin ole väittänytkään.

Väitti, että lapsella on aina joku, joka huolehtii. 

 

Olisko resilienssiä päästä tämän lauseen yli?

Vierailija kirjoitti:

Elämäm koululaiset tuntuu ajattelevan usein kuten ap. Uuhhh, vanhemmat erosi, äiti/isä kuoli, uhhh uhh, mulla on niin vaikea elämä mutta tosi kova resilienssi, teillä muilla on ihan helppo elämä eikä resilienssiä.

En ole itse, mutta nähnyt tästä riittävän läheltä. Kyllä heillä on ihan eri elämä ja ihan eri lähtökohdat elämälle. Hattu päästä sille, joka sieltä pääsee nousemaan tasapainoiseksi, haluamaansa ammattiin opiskelleeksi ihmiseksi, joka saa toteuttaa itseään vapaasti.

Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä,  jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa. 

Itselläni on ollut melko peruselämä  perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen menettänyt terveyteni, melkein koko lapsuudenperheeni suht nuorena niin että he on kuolleet ja minulla on joka päivä elämänlaatua haittaava terveyshaitta. Kaipaan aikaa kun suhtauduin elämään vielä valoisammin. En tiedä onko tämä resiliensisä vai onko elämä vain traumatisoinut minut asteelle jossa millään ei ole enää mitään väliä. Olo on vähän sellainen "bring it on", kun elämässä tapahtuu kokoajan jotain kurjaa ja odottamatonta. Odottelen itsekin omaa kuolemaani usein.

On niin helppo aina viisastella toisille miten heidän pitäisi esim ongelmiaan ratkoa. Oikeasti sen tajuaa vasta ehkä sitten kun kaikkia pahoja asioita on sattunut, kuinka syvällä ihminen voi käydä. Moni pääsee huomattavan helpolla tässä elämäsäs, toki luopumisten aika on heillekin joskus.

Toki. Sen tajunnet itsekin, että esimerkiksi 10-vuotiaalla on aika paljon hankalampi kokea kiitollisuutta, jos esimerkiksi vanhempi kuolee henkirikoksen uhrina versus se, että keski-ikäinen menettää vanhempansa, jolloin kuolema on jo usein helpotus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen menettänyt terveyteni, melkein koko lapsuudenperheeni suht nuorena niin että he on kuolleet ja minulla on joka päivä elämänlaatua haittaava terveyshaitta. Kaipaan aikaa kun suhtauduin elämään vielä valoisammin. En tiedä onko tämä resiliensisä vai onko elämä vain traumatisoinut minut asteelle jossa millään ei ole enää mitään väliä. Olo on vähän sellainen "bring it on", kun elämässä tapahtuu kokoajan jotain kurjaa ja odottamatonta. Odottelen itsekin omaa kuolemaani usein.

On niin helppo aina viisastella toisille miten heidän pitäisi esim ongelmiaan ratkoa. Oikeasti sen tajuaa vasta ehkä sitten kun kaikkia pahoja asioita on sattunut, kuinka syvällä ihminen voi käydä. Moni pä

Ensisijaisesti vaadittaisiin korjaavia kokemuksia, jotta se resilienssi pääsisi kehittymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen menettänyt terveyteni, melkein koko lapsuudenperheeni suht nuorena niin että he on kuolleet ja minulla on joka päivä elämänlaatua haittaava terveyshaitta. Kaipaan aikaa kun suhtauduin elämään vielä valoisammin. En tiedä onko tämä resiliensisä vai onko elämä vain traumatisoinut minut asteelle jossa millään ei ole enää mitään väliä. Olo on vähän sellainen "bring it on", kun elämässä tapahtuu kokoajan jotain kurjaa ja odottamatonta. Odottelen itsekin omaa kuolemaani usein.

On niin helppo aina viisastella toisille miten heidän pitäisi esim ongelmiaan ratkoa. Oikeasti sen tajuaa v

Ihan olisit voinut jättää pois sanan "aina", kun se ei paikkaansa pidä. Se että lapsella on virallinen huoltaja, ei tarkoita sitä, että hänestä tosiasiallisesti huolehdittaisiin. Toki ymmärrän, että on todella vaikea uskoa, millaisia asioita Suomessa on tapahtunut ja tapahtuu, mutta usko pois, niitä tapahtuu. Siitäkin huolimatta, että sinä et ole niitä nähnyt tai kokenut. Ja osittain niitä tapahtuu juuri siksi, että ihmiset sulkevat silmänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä,  jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa. 

Itselläni on ollut melko peruselämä  perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.

 

Mitä ne mystiset "oikeasti rankat kokemukset" sitten on?

Rankat kokemuksethan on aina toki suhteellinen ja subjektiivinen käsite, mutta millä ihmeen meriiteillä sinä voi sanoa, mitä joku on kokenut tai ei?

Valittajia joilla on aina lasi puoliksi tyhjä ei jaksa kukaan, joten turha ihmetellä.

Vierailija kirjoitti:

Valittajia joilla on aina lasi puoliksi tyhjä ei jaksa kukaan, joten turha ihmetellä.

Sinulla oli epäilemättä varmaan jokin todella hyvä syy tulla tällaiseen ketjuun laukomaan tämä kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä,  jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa. 

Itselläni on ollut melko peruselämä  perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.

 

Mitä ne mystiset "oikeasti rankat kokemukset" sitten on?

Rankat kokemuksethan on aina toki suhteellinen ja subjektiivinen käsite, mutta millä ihmeen meriiteillä sinä voi sanoa, mitä joku on kokenut tai ei?

Oman lapsen kuolema.

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset ihmiset jotka huutelee että resilienssi näkyy ihan perusarjessa, tai että "ette tiedä mitä ihmiset ovat joutuneet kokemaan" ovat niitä,  jotka eivät oikeasti ole joutuneet kokemaan mitään kovin rankkaa. 

Itselläni on ollut melko peruselämä  perushaasteineen, mutta tunnen sekä kultalusikka suussa syntyneitä että niitä joille elämä tuntuu olevan pelkkää vastoinkäymistä vastoinkäymisen perään. Kommenttini perustuu ihan siihen mitä olen ympärilläni nähnyt.

 

Minä olen tuota mieltä, että resilienssi tulee ilmi yleensä ihan niissä tilanteissa mitä arjensikin kutsutaan. Olen myös sitä mieltä, että kukaan ei voi tietää toisen ihmisen kaikkia kokemuksia. Ihan jo siksikin, koska kokemukset on aina henkilökohtaisia, eikä toisen tunteita tai ajatuksia voi lopulta tietää kukaan muu kuin henkilö itse.

Ehkä minä en sitten sinun mielestäsi ole kokenut mitään kovin rankkaa, mutta luulen että olet väärässä.