Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset väittää resilienssinsä olevan hyvä vaikka heille ei ole koskaan edes tapahtunut mitään?
Nämä ihmiset ei ole joutuneet kokemaan elämässä oikeasti mitään merkittäviä vastoinkäymisiä. Eihän sitä sitten voi tietää.
Kommentit (443)
Vierailija kirjoitti:
Mistäs sinä tiedät mitä joku on kokenut?Ei se päällepäin näy eikä kaikki kuuluta ongelmiaan ja kokemuksiaan koko maailmalle. Minua pidetään töissä nuorena ja kokemattomana. Olen 25-vuotias nainen. Työkavereista suurin osa 40-50 vuotiaita miehiä. Suhtaudutaan vähän alentuvasti ja noh, ei niinkuin aikuiseen. Väitän, ettei minulle tarvitsisi yhdenkään keski-ikäisen kaljamahan pyöritellä silmiään ja olettaa, ettei tuokaan mistään mitään tiedä.
Todellisuudessa olen lapsena menettänyt perheenjäsenen, lapsuudessani juuri ollut pysyvyyttä, olen ollut pahasti koulukiusattu ja yksinäinen, nuorena aikuisena olen kohdannut väkivaltaa, olen ollut parisuhteessa pitkään mielenterveysongelmaisen ja taloudellisissa vaikeuksissa olleen miehen kanssa, olen ollut itse rahaton, minulla on useita perussairauksia ja hengenlähtö on ollut lähellä.
Ehkäpä juuri näistä syistä pyrin olemaan positiivinen ja ystävällinen kaikille. Ot
Oi, oletpa sydämellisen kuuloinen ihminen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen menettänyt terveyteni, melkein koko lapsuudenperheeni suht nuorena niin että he on kuolleet ja minulla on joka päivä elämänlaatua haittaava terveyshaitta. Kaipaan aikaa kun suhtauduin elämään vielä valoisammin. En tiedä onko tämä resiliensisä vai onko elämä vain traumatisoinut minut asteelle jossa millään ei ole enää mitään väliä. Olo on vähän sellainen "bring it on", kun elämässä tapahtuu kokoajan jotain kurjaa ja odottamatonta. Odottelen itsekin omaa kuolemaani usein.
On niin helppo aina viisastella toisille miten heidän pitäisi esim ongelmiaan ratkoa. Oikeasti sen tajuaa vasta ehkä sitten kun kaikkia pahoja asioita on sattunut, kuinka syvällä ihminen voi käydä. Moni pääsee huomattavan helpolla tässä elämäsäs, toki luopumisten aika on heillekin joskus.
Miten sinä sen sitten ratkaisit, mitä
Enkä kaipaa sääliä, koen osan ihmisistä vain niin ärsyttäväksi jotka viisastelevat kun eivät ole kokeneet jotain tiettyjä asioita kuten että terveys on romuttunut täysin tai sydän verellä hyvästelet perheesi ja sinulla on pelko että jäät ihan yksin. Se kun vuosia kamppailee esim terveysongelman kanssa joka vetää ihan toimintakyvyttömäksi niin se kouluttaa tosi paljon. En halua tässä vertailla mutta silti vertailen. Ja turha sanoa että no kaikki tulee kokemaan. No eivätpä esim ikätoverini monesti ole tällaisia asioita kokeneet. Osa on toki kokeneet, mutta eivät läheskään kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lukutaito, vapaa internet, tiedonhankkimiskyky."
Mitä joku halusi sanoa tuolla?
Oli vastaus kysymykseen "mihin viittaat?"
En tajua, mitä hän yrittää kertoa.
Kun ihminen on pohjalla, ei hänellä ole tiedonhankkimiskykyä. EHKÄ jaksaa olla vähän koneella tai sitten ei ja lukutaito toivottavasti säilyy, mutta sekin on rajallista, mitä pystyy lukemaan.
Get your jerk from someone else, jerker.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista, mutta uhri-identiteetti on ihan mahdollista jättää taa. Usein esim.seksuaalirikoksen kokeneiden terapiassa vältetään uhri-sanaa, ja puhutaan selvityjästä. Selvisit hengissä, olet selvinnyt tähän asti, selviät vastakin jne. Ei anneta pahantekijälle henkistä valtaa, ikäänkuin.
Aika kuormittavaa, että ihmiselle ei anneta mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla "selviytyjä". Käytännössä tuolla tavalla vaikeita asioita kokenut ihminen vain jätetään ikään kuin luvan kanssa yksin: "no mutta hei, sinä olet tuollainen selviytyjä, älä enää menneitä murehdi!" Sitten ihminen jatkaa sieltä yksinään jonnekin
En, en usko ja siksi moni alisuorittaa, koska ulkopuolinen ei ole rohkaisemassa ja tukemassa. Siihenhän se ajatus perustuu juuri, että hyvistä lähtökohdista tulevat, siis heitä joita on on autettu ja kannustettu menestyvät paremmin, vaikka synnytyslaitoksella molemmat vauvat saivat ne samat 10 pistettä. En usko siihen etteikö voimavarojen antaminen ulkopuolelta olisi hyödytöntä myöhemmässä iässä ja jopa täysin aikuisena.
Minä olen täysin vakuuttunut, että moni selviää paljon paremmin kun heidät laitetaan putkeen vaikka opiskelujen suhteen, kun että heille sanottaisiin, että tee se paras mihin kykenet. Moni nimittäin aliarvioi ne omat kykynsä ja voimavaransa. Joskus on jopa toisinpäin. Yliarvioivat. Jonkun on sanottava, että löysää tai palat loppuun ja sitten on laiskuus. Minä uskon, että luontaisesti omia mahdollisuuksiaan sabotoivia on vaikka kuinka paljon. Sen lisäksi uskon, että monella olisi paljon enemmän voimavaroja käytettäväksi muiden auttamiseen, mutta kulttuurimme on mennyt siihen suuntaan, että se auttaminen lähes tuomitaan, koska jokaisen pitää pärjätä yksin ja siten sitä voimavaraa ei käytä nimeksikään.
Itsekin olen alisuoritunut elämästäni. Voimavarat ovat menneet traumojen kanssa pelleilyyn. Kukaan turvallinen aikuinen ei ollut ollut elämässäni koulu, lukio tai opiskeluaikana. Ei olisi tarvinnut tehdä puolestani, mutta olisi ollut edes joku, jolle olisi voinut puhua ja jolta olisi saanut empatiaa ja välittämistä. Palkatut ihmiset ovat osoittaneet minulle enemmän välittämistä kuin omat vanhempani.
Olen lahjakas ja olisin varmasti päässyt johonkin elämässäni.
Sama se on, kun olet masentunut ja makaat sängyssä, etkä pääse ylös. Ei sinne tarvita ketään nostamaan sinua, mutta jos siellä kävisi joku kotikäynneillä, joku sillä saataisiin parempaan kuntoon. Käyhän fyysisestikin sairaiden luona kotihoito. Ja masentuneesta voisi vielä olla oikein hyvin työelämään, jos tilaa ei päästetä kroonistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lukutaito, vapaa internet, tiedonhankkimiskyky."
Mitä joku halusi sanoa tuolla?
Oli vastaus kysymykseen "mihin viittaat?"
En tajua, mitä hän yrittää kertoa.
Kun ihminen on pohjalla, ei hänellä ole tiedonhankkimiskykyä. EHKÄ jaksaa olla vähän koneella tai sitten ei ja lukutaito toivottavasti säilyy, mutta sekin on rajallista, mitä pystyy lukemaan.
Get your jerk from someone else, jerker.
Onneksi en ymmärrä. Voiko joku tulkita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on suhteellista, mutta uhri-identiteetti on ihan mahdollista jättää taa. Usein esim.seksuaalirikoksen kokeneiden terapiassa vältetään uhri-sanaa, ja puhutaan selvityjästä. Selvisit hengissä, olet selvinnyt tähän asti, selviät vastakin jne. Ei anneta pahantekijälle henkistä valtaa, ikäänkuin.
Aika kuormittavaa, että ihmiselle ei anneta mitään muuta vaihtoehtoa kuin olla "selviytyjä". Käytännössä tuolla tavalla vaikeita asioita kokenut ihminen vain jätetään ikään kuin luvan kanssa yksin: "no mutta hei, sinä olet tuollainen selviytyjä, älä enää menneitä murehdi!
Ota miten haluat, mutta Jeesus rakastaa sua. Hänestä löydät lohdun jos haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen menettänyt terveyteni, melkein koko lapsuudenperheeni suht nuorena niin että he on kuolleet ja minulla on joka päivä elämänlaatua haittaava terveyshaitta. Kaipaan aikaa kun suhtauduin elämään vielä valoisammin. En tiedä onko tämä resiliensisä vai onko elämä vain traumatisoinut minut asteelle jossa millään ei ole enää mitään väliä. Olo on vähän sellainen "bring it on", kun elämässä tapahtuu kokoajan jotain kurjaa ja odottamatonta. Odottelen itsekin omaa kuolemaani usein.
On niin helppo aina viisastella toisille miten heidän pitäisi esim ongelmiaan ratkoa. Oikeasti sen tajuaa vasta ehkä sitten kun kaikkia pahoja asioita on sattunut, kuinka syvällä ihminen voi käydä. Moni pääsee huomattavan helpolla tässä elämäsäs, toki luopumisten aika on heillekin joskus.
Lähes kaikki ihmiset menettää lapsuud
voin kertoa että on sillä jos koet isoja menetyksiä jo teini-iässä ja perheesi on pieni ja yhtäkkiä sun on pakko pärjätä omillaan. Että äläpä lässytä siinä. Tiedän monia ihmisiä ketkä on neljissäkymmenissä ja koko lapsuudenperhe elossa. Lisäksi elin koko lapsuuteni köyhyydessä, kyllä koen että itseäni on resilienssin kannalta koulutettu enemmän kuin montaa muuta pullamössöä. Tapasin eksäni niin hänellä oli kaikki ollut täysin samalla tavalla lapsuudesta asti. On myös jo neljänkymmenen puolella ja edelleen kaikki on samalla tavalla. Ei ole joutunut kohtaamaan juuri mitään muutoksia. Perhe elossa ja niin päin pois.
Minulla ei myöskään ole omaa perhettä terveyssyistä. Minulla on syytä pelätä että jään täysin yksin. Ei ole sisaruksia enää elossa myöskään. Että äläpä lässytä.
Olipa taas turhaa vertailua. Mistä sinä sitäpaitsi edes tiedä siitä, minkälaisia vastoinkäymisiä se eksäsi on joutunut kokemaan? Ei pelkkä lapsuudenperheen elossaolo tarkoita yhtään mitään, varsinkaan koettujen vastoinkäymisten osalta. Myös tuo muiden sanominen pullamösslksi kertoo kaiken oleellisen sinun asenteestasi. Suosittelen ennen kaikkea nyt asenteen muutosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen menettänyt terveyteni, melkein koko lapsuudenperheeni suht nuorena niin että he on kuolleet ja minulla on joka päivä elämänlaatua haittaava terveyshaitta. Kaipaan aikaa kun suhtauduin elämään vielä valoisammin. En tiedä onko tämä resiliensisä vai onko elämä vain traumatisoinut minut asteelle jossa millään ei ole enää mitään väliä. Olo on vähän sellainen "bring it on", kun elämässä tapahtuu kokoajan jotain kurjaa ja odottamatonta. Odottelen itsekin omaa kuolemaani usein.
On niin helppo aina viisastella toisille miten heidän pitäisi esim ongelmiaan ratkoa. Oikeasti sen tajuaa vasta ehkä sitten kun kaikkia pahoja asioita on sattunut, kuinka syvällä ihminen voi käydä. Moni pääsee huomattavan helpolla tässä elämäsäs, toki luopumisten aika on heillekin joskus.
Olipa taas turhaa vertailua. Mistä sinä sitäpaitsi edes tiedä siitä, minkälaisia vastoinkäymisiä se eksäsi on joutunut kokemaan? Ei pelkkä lapsuudenperheen elossaolo tarkoita yhtään mitään, varsinkaan koettujen vastoinkäymisten osalta. Myös tuo muiden sanominen pullamösslksi kertoo kaiken oleellisen sinun asenteestasi. Suosittelen ennen kaikkea nyt asenteen muutosta.
Yleensä parisuhteessa jaetaan vaikeita asioita. Tiedän eksistäni, että on tullut raiskatuksi, alkoholisti yh:n lapsi, isä ei ole koskaa halunnut tavata lastaan jne jne.
Ulkopuolelta käsin näitä on huono arvioida ja vertailla. Kysehän ei ole pelkästään siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, vaan myös ja ennen kaikkea siitä miltä se hänestä tuntuu. Esimerkiksi jokin liikuntakykyä rajoittava vamma voi olla pahempi kokemus sellaiselle ihmiselle, jolle liikkuminen ja urheilu on koko elämä. Ja joskus jonkun "ei niin läheisen" ihmisen kuolema voi olla pahempi järkytys kuin perheenjäsenen menettäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yleensä parisuhteessa jaetaan vaikeita asioita. Tiedän eksistäni, että on tullut raiskatuksi, alkoholisti yh:n lapsi, isä ei ole koskaa halunnut tavata lastaan jne jne."
Ei välttämättä kaikkea. Ja tuskin se eksäsi sulle kaikkea kertoo mitä on tapahtunut eronneet jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuolelta käsin näitä on huono arvioida ja vertailla. Kysehän ei ole pelkästään siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, vaan myös ja ennen kaikkea siitä miltä se hänestä tuntuu. Esimerkiksi jokin liikuntakykyä rajoittava vamma voi olla pahempi kokemus sellaiselle ihmiselle, jolle liikkuminen ja urheilu on koko elämä. Ja joskus jonkun "ei niin läheisen" ihmisen kuolema voi olla pahempi järkytys kuin perheenjäsenen menettäminen.
Niinpä, koska kaikki kokemukset on aina subjektiivisia. Esimerkiksi itselleni isovanhempani kuolema oli paljon rankempi kokemus kuin vanhempani kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Resilienssi on kykyä adaptoitua nopeasti muuttuvaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen menettänyt terveyteni, melkein koko lapsuudenperheeni suht nuorena niin että he on kuolleet ja minulla on joka päivä elämänlaatua haittaava terveyshaitta. Kaipaan aikaa kun suhtauduin elämään vielä valoisammin. En tiedä onko tämä resiliensisä vai onko elämä vain traumatisoinut minut asteelle jossa millään ei ole enää mitään väliä. Olo on vähän sellainen "bring it on", kun elämässä tapahtuu kokoajan jotain kurjaa ja odottamatonta. Odottelen itsekin omaa kuolemaani usein.
On niin helppo aina viisastella toisille miten heidän pitäisi esim ongelmiaan ratkoa. Oikeasti sen tajuaa vasta ehkä sitten kun kaikkia pahoja asioita on sattunut, kuinka syvällä ihminen voi käydä. Moni pääsee huomattavan helpolla tässä elämäsäs, toki luopumisten aika on heillekin joskus.
Enkä kaipaa sääliä, koen osan ihmisistä vain niin ärsyttäväksi jotka viisastelevat kun eivät ole kokeneet jotain tiettyjä asioita kuten että terveys on romuttunut täysin tai sydän verellä hyvästelet perheesi ja sinulla on pelko että jäät ihan yksin. Se kun vuosia kamppailee esim terveysongelman kanssa joka vetää ihan toimintakyvyttömäksi niin se kouluttaa tosi paljon. En halua tässä vertailla mutta silti vertailen. Ja turha sanoa että no kaikki tulee kokemaan. No eivätpä esim ikätoverini monesti ole tällaisia asioita kokeneet. Osa on toki kokeneet, mutta eivät läheskään kaikki.
Oletko ottanut huomioon, että jonkun toisen mielestä sinä saatat olla onnekas, kun sinulla on ollut perhe jota hyvästellä ja kaivata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoterapeutit joutuvat käymään itse terapian koulutuksensa aikana juurikin siksi, jotta heidän omat kokemuksensa eivät vaikuta asiakkaan kanssa työskentelyyn..
" I need you to be cool. Are you cool?
- I'm cool."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon kokenut kaikenlaista ja pärjään henkisesti hyvin. Avioeroja, lapsen tehohoito, vanhemman kuolema, elvytystilanteita, irtisanomisia, nyt oottelen tietoa syöpänäytteestä. Minut on uhattu ampua 2 x ja raiskattu kahdesti. Olen sairastunut pysyvästi.
En sitten tiedä, mitä ap pitää merkittävänä vastoinkäymisenä.
Mitä tarkoitat henkisesti hyvin pärjäämisellä?
Sitä, etten koe tarvetta askarrella trollausaloituksia, esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Psykoterapeutit joutuvat käymään itse terapian koulutuksensa aikana juurikin siksi, jotta heidän omat kokemuksensa eivät vaikuta asiakkaan kanssa työskentelyyn..
Lainaus ei näköjään onnistunut, tämä oli siis tarkoitettu vastaukseksi viestiin nro. 35.
Oliko tää äitihullun ketju? "Yhyyy, olen traumatisoitunut, miten te muut selviätte traumojenne kanssa byhyyyyy. Mun murheet on suuremmat kuin kellääääään jne."?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Lukutaito, vapaa internet, tiedonhankkimiskyky."
Mitä joku halusi sanoa tuolla?
Oli vastaus kysymykseen "mihin viittaat?"
En tajua, mitä hän yrittää kertoa.
Kun ihminen on pohjalla, ei hänellä ole tiedonhankkimiskykyä. EHKÄ jaksaa olla vähän koneella tai sitten ei ja lukutaito toivottavasti säilyy, mutta sekin on rajallista, mitä pystyy lukemaan.
Get your jerk from someone else, jerker.
Onneksi en ymmärrä. Voiko joku tulkita?
"Hanki kuivalihasi muualta, kuivalihan jäystäjä".
Ei aavistustakaan mitä anglisminasu yrittää selittää.
En tajua, mitä hän yrittää kertoa.
Kun ihminen on pohjalla, ei hänellä ole tiedonhankkimiskykyä. EHKÄ jaksaa olla vähän koneella tai sitten ei ja lukutaito toivottavasti säilyy, mutta sekin on rajallista, mitä pystyy lukemaan.