Lue keskustelun säännöt.
60-vuotiaan elämä kapeutuu, kun siitä karsitaan realiteetteja pois
29.11.2024 |
Muuttuuko ihminen iän myötä sellaiseksi, ettei kestä enää monimutkaisia, vaikeita asioita?
Haluaa sen sijaan kevyttä, stressitöntä aikaa. Telkasta ei uutiset ja ajankohtaisohjelmat enää kiinnosta, ainoastaan kevyet viihdeohjelmat. Kaiken pitää olla leppoisaa ja harmitonta.
Kaikille pitää kuulua vaan hyvää, kaikkien on ajateltava samoin. Uudet ajatukset ovat uhka.
Elämä kapeutuu, kun siitä karsitaan realiteetteja pois. Tavallaan sitä tippuu kärryiltä ja alkaa elää omassa kuplassaan.
Näin kävi parille omaiselle aiemmin ja nyt yksi on alkanut toimia samoin. Kukaan heistä ei sairasta muistisairautta, mutta ikää alkaa olla.
Mietin tätä omalta kannalta, että nyt on rohjettava tehdä kaikki, minkä aikoo tehdä, kun vielä uskaltaa. Onko kukaan huomannut samaa?
Kommentit (52)
Olen kaventanut ystävä/tuttavapiiriäni, en enää siedä minun vähättelyä enkä minkäänlaisia valkoisiakaan valheita näiltä ihmisiltä.
Lopetin talläisten kanssa yhteydenpidon, koska en halua enää pahoittaa mieltäni.
N 60v järkiintynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kapenee kaikesta turhasta paskasta mutta syvenee kun jäljelle jäävät vain tärkeät ja vakavat asiat.
60v 0n jo kuoleman välillä ja ihan turhaa mitään muuta epätoivoisesti esittää.
Ap, mulla alkoi mennä tuommoiseksi n. 66-67-vuotiaana.
Sitä ennen olinkin varsinainen raketti jajokapaikan höylä.
Muutoksen syypääksi katson sairastamani koronainfektion, joka jäi kehoon ns. pitkänä ja rappeutti sitä monin tavoin.
Eli -humpsis!- maantiekiitäjästä (vrt. Kelju K. Kojootti) wanhukseksi yhdessä hujauksessa.
Olen todella kuplautunut, haluan elää mukavuusalueellani, en siedä mitään räikeää (en melua, en valoja, en rääviä käytöstä). Olen rauhoittanut elämäni leppoisaksi. Käytännössä se tarkoittaa paljon yksinoloa. Ihmiset rasittavat. En ole päättävässä asemassa (saan toki äänestää), eikä minun tarvi puuttua maailmanpolitiikkaan. Jätän kaikenlaiset hörhöilijät huomiotta. Niin on helpompaa.
En silti koe, että elämäni on kapeutunut ja typistynyt! Olen saanut matkustella, asua ulkomaissa, olla naimisissa, olla äitinä, nuorena jopa tehdä uraa jne.
Nyt on aika keskittyä muunlaisiin asioihin, omaan sisäiseen hyvinvointiin. Nuorempana (monet tai jotkut) voivat pitää huolta ulkonäöstään ja fyysisestä kunnosta. Ei ole kypsyyttä; henkisyyteen ja sisäiseen tasapainoon pyrkinämistä ei edes ymmärretä. Onneksi saan olla vielä elossa ja siinä kunnossa, että osaan arvostaa tätäkin ikäkautta.
Sanoisin että vasta 80-vuotiaan elämä alkaa kapeutua (eikös oikea muoto olisi kaventua?). Suurimmalla osalla sen ikäisistä vanhuksista alkaa olla invalidisoivia sairauksia. Heillä on liikkumisvaikeuksia ja ongelmia näkemisessä, kuulemisessa, muistamisessa ja ymmärtämisessä.
Ei niitä meillä kuusikymppisillä yleensä vielä ole. Me pärjäämme omillamme, teemme töitä ja olemme aktiivisesti mukana yhteiskunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 61-vuotias ja koko ikäni on ennustettu katastrofeja ja maailmanloppuja. Ensimmäinen muistamani oli Biafran kriisi Nigeriassa kuuskytluvun lopulla. Nykyään en usko niihin enkä jaksa seurata mediasta. Elämä pitää iloita ja nauttia vaan. Nuorena joskus uskoin höpöjuttuja ydinsodasta ja muusta. Yli 40 vuotta sitten. Harmittaa vieläkin.
Kuulostaa kuin puhuisit jostain 80 v eikä 60v. Paitsi että yli 80 v äitinikin viettää hyvin aktiivista elämää, aktiivisempaakin kuin minä 6-kymppinen, jolla menee vielä aika paljon energiaa työelämässä. Mutta omasta puolestani voin sanoa, että olen menopaussin jälkeen saanut paljon lisää virtaa, veikkaan että veriarvot ovat parantuneet kun ei menetä verta joka kuukausi. Olen vaihtanut työpaikkaa ja aloittanut uusia harrastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tullut kriittisemmäksi. En enää haaskaa aikaani turhuuteen, vaan elämän tärkeysjärjestys on muuttunut. Oma terveys ja hyvinvointi nousee listalla kärkeen. Saa olla itsekäs ja joskus jopa hemmotella itseään.
t. mummo 64v.
Tämä!
Täällä toinen mummo 64v.
Mun terveyteni takia hankimme 2. kodin etelästä ja voin viettää siellä jo 5kk vuodesta. Enkä pane pahakseni sitäkään että suurimman osan tuosta ajasta yksin vaikka perhettäni rakastankin!
Teillä mummoilla olisi vielä viisi vuotta eläkeikään, jos ette sattuisi olemaan sukupolvi kultalusikka suussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tullut kriittisemmäksi. En enää haaskaa aikaani turhuuteen, vaan elämän tärkeysjärjestys on muuttunut. Oma terveys ja hyvinvointi nousee listalla kärkeen. Saa olla itsekäs ja joskus jopa hemmotella itseään.
t. mummo 64v.
Tämä!
Täällä toinen mummo 64v.
Mun terveyteni takia hankimme 2. kodin etelästä ja voin viettää siellä jo 5kk vuodesta. Enkä pane pahakseni sitäkään että suurimman osan tuosta ajasta yksin vaikka perhettäni rakastankin!
Teillä mummoilla olisi vielä viisi vuotta eläkeikään, jos ette sattuisi olemaan sukupolvi kultalusikka suussa.
Menin töihin 19v:nä joten olen varmasti tehnyt enemmän töitä kuin sinä. Lisäksi olen kasvattanut ja kouluttanut 4 uutta veronmaksajaa tähän maahan. Kultalusikasta tietoakaan
Ps. Kenenkään eläkeikä ei ole 69v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihanaa, kun saa vihdoin elää itselleen ja tehdä, mitä haluaa (usein olla tekemättä mitään 'tuottavaa', haha).
Tämä tuntuu ärsyttävän nuorempia ja niitä, jotka edelleen haluaisivat hyödyntää vanhenevaa (kun tästä vielä "on johonkin").
Ehei! Nyt on meidän OMA aikamme; saamme nauttia elämästämme, miten haluamme! Meidän ei tarvitse elää kenenkään pillin mukaan.
N67
Höpsis. Elämän kaventuminen ei ole iästä kiinni. Nuori voi istua päivät pelaamassa virtuaalimaailmassa oikeaa elämää kohtaamatta, vanhempi/vanha voi olla itse täydesti kiinni todellisissa päivissä. Luonne ratkaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pistin isomman vaiheen päälle 70v.
- Moottoripyörä 150hv
- Krossipyörä
- Cartingauto
- Arkiauto 270kmt
- Lentone lupakirja
- Purjevene Kreikassa
- Metsätöitä ja metsästystä
- Mökki Kainuussa
- Ulkomaanmatkoja lämpöiseen
- Salikortti, uintia ja juoksua
- Telkusta YLE pois
- Muutin Stadin keskustaan
Sillee hidastunnu ettei aika taho kesällä riittää...
Höpö höpö. Jotakuta pelottaa kuolema nyt tosissaan 😂
Ap ei ymmärrä, mitä vanheneminen (ja henkinen kypsyminen) käytännössä on.
Se ei ole surkuttelua kapenevasta elämästä, kun ei enää jaksa eikä voi.
Koska ajatukset ja tavoitteet ovat muuttuneet. Enää ei kiinnosta seurata, tuliko tänään 20.000 askelta mittariin, ehdinkö vielä vetää lenkin ennen kuin pitää lähteä tekemään toista asiaa.
Ei. Vanhenevaa ihmistä ei kerta kaikkiaan kiinnosta tuommoinen elämänmeno. Koska hetkessä eläminen on silloin tyydyttävämpää, ei ole tarvetta pyrkiä siitä pois. Kaikki (hyvä) on jo tässä hetkessä, nykyisyydessä. Ei ole tarvetta vouhkata ja paahtaa muualle tekemään asioita x, y, z.
Hetkessä eläminen on ihanaa. Tuntee, miten rauha laskeutuu sisuksiin. Miksi siitä haluaisi ehdoin tahdoin pois? (retorinen kysymys)
Rauhan rikkuminen on aina kolaus, ja sen palauttaminen on oikeastaan ainoa motivoiva tekijä. Eli kyllä läsnäoleva, hetkessä-eläjä myös tekee asioita. Mutta ei oikeastaan niiden itsensä vuoksi.
Tämmöinen vanhuus on positiivista, eikä edelleen ikääntyminen ahdista. Unelmia ja mielenrauhaa kannattaa vaalia loppuun asti. Unelmilla tarkoitan hyvien ja mukavien asioiden ajattelua. Sillä on suuri vaikutus mielialaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistin isomman vaiheen päälle 70v.
- Moottoripyörä 150hv
- Krossipyörä
- Cartingauto
- Arkiauto 270kmt
- Lentone lupakirja
- Purjevene Kreikassa
- Metsätöitä ja metsästystä
- Mökki Kainuussa
- Ulkomaanmatkoja lämpöiseen
- Salikortti, uintia ja juoksua
- Telkusta YLE pois
- Muutin Stadin keskustaan
Sillee hidastunnu ettei aika taho kesällä riittää...
Höpö höpö.
lentokonelupakirja on yhdyssana, urpo. todennäköisesti masennuit ja jäit ruokajonoon kainuuseen-
itse masennuin jo 33 vuotiaana ja jäin erakoksi ja elämä on ollut paskaa yksinolemista ja ruokajonoja siitä lähtien nyt ikä 53 v ja joka päivä samaa tylsyyttä ja paskaa
Juu kyllä se jäljellä olevan ajan rajallisuus ajoi tekemään kaikkea mahdollista heti-tässä-nyt!
MUTTA meillä kaikilla on ihan samaa aikaa, vain nyt ja tämä päivä! Iso prätkä on paras uusi juttu, ristiselkä ja keskivartalo joutuu kannattamaan ja vahvistuu, havaintokyky pakko olla tarkkana, reaktiot vielä 0,27s. Prätkällä tiukassa mutkassa tai enduroreitillä kivikossa aika hidastuu eikä huolet paina, elää täysillä. ~ Miten muuten pitäisi - "If you don't use it - you lose it!"
Vierailija kirjoitti:
Itseään ei ole pakko ylikuormittaa paskalla, jolle ei voi tehdä mitään.
Tämähän se. Ja nakkaa paskat muiden mielipiteistä siitä miten kuuskymppisen pitäisi elää, pukeutua ja miltä pitäisi näyttää.
Itse opiskelen parhaillaan uutta tutkintoa ja netissä eri alan verkkokursseja. Miksi pitäisi jämähtää paikoilleen noutajaa oottelemaan?
Vierailija kirjoitti:
Olen 61-vuotias ja koko ikäni on ennustettu katastrofeja ja maailmanloppuja. Ensimmäinen muistamani oli Biafran kriisi Nigeriassa kuuskytluvun lopulla. Nykyään en usko niihin enkä jaksa seurata mediasta. Elämä pitää iloita ja nauttia vaan. Nuorena joskus uskoin höpöjuttuja ydinsodasta ja muusta. Yli 40 vuotta sitten. Harmittaa vieläkin.
Samaa ikäluokkaa ja todellakin muistan ne kuvat ja jatkuvan syyllistämisen "koska Biafran lapset". Toki sanan lapsi sijalla oli toinen sana jota ei nykyään ole korrektia tänne kirjoittaa.Siitä lähti se jatkuva syyllistäminen joka näköjään jatkuu edelleen XD
En ole huomannut.
Päinvastoin, oikeastaan. Aikaansa ei kannata tuhlata hömppään vaan asioihin, joita oikeasti rakastaa. En tosin koskaan ole katsonut mitään tosi-tv:tä,
Vierailija kirjoitti:
Ääliömäinen aloitus. 60-vuotiaat ovat työelämässä vielä pitkään ja pysyvät ajan tasalla.
Ja realiteeteissa.
Jep. Ilman että rähmäkäpälä-äijä klähmii sen voilla ja omalla kuolallaan.