Mitä mieltä? Minulla oli nuoruudessa ihastus, mutta juttumme loppui 'lyhyeen' erittäin rumasti ja selvittämättä. Nyt olen kirjoittanut hänel

Vaikea arvioida tietämättä taustoja enempää, mutta jos et odota häneltä mitään tai ala tinkaamaan tai vaatimaan tilintekoa ja se sinua auttaa niin ok. Itse ajattelen, että menneet on menneitä enkä halua enää niitä kaivella. En itse varmaan sinulle vastaisi tuohon viestiin jos ex kirjeitä lähettäisi. Toki tilanteenne on varmasti eri kun oman nuoruuden rakkauteni kanssa.

En ex:n kanssa parisuhdeterapiaa lähtisi vuosien jälkeen suosittemaan. Jos sinua helpottaa niin hyvä, mutta kaikki ei halua palata menneeseen tai koe edes siihen tarvetta. Älä pety liikaa jos vastausta ei tule. Ilmiselvästi asia on sinua painanut ja hyvä että nyt helpottaa!

Ei kai tuossa mitään, jos et vaadi häneltä vastausta ja osaat jättää asian sikseen, jos hän ei ole kiinnostunut enää keskustelemaan kanssasi. Minulla ei olisi tuollaiseen pokkaa mutta suhtautuisin kivasti jos joku tekisi minulle vastaavaa.

Let it go. Omaksi iloksesi voit kirjoitella, mutta älä toimita sitä exälle, joka on varmaankin jatkanut elämäänsä ilman sinua. Kirjoita ajatuksesi paperille ja revi paperi päästäen näin menneisyyden vapaaksi.

Aivan oikeen.Jos tuntuu että jokin meni väärin on sinulla oikeus selvittää sinun näkökohta. 

Itsellä nuoruuden ainut suuri rakkaus , hänen velipoika pilasi suhteemme.En ole koskaan unohtanut. 

Jos minä saisin moisen kirjelmän, niin ajattelisin, ettei ihminen pelaa ihan koko pakalla. Päiväkirjan kirjoittamista voin suositella sinulle, mutta ei ole asiallista lähestyä tuolla tavalla jotain nuoruuden ihastusta. Jotenkin voisin ymmärtää, jos olisi kyse vaikka aviopuolisosta tai jostain pitkästä suhteesta. Mutta mitä ihmeen puitavaa on jossain vanhassa ihastuksessa, josta ei sitten tullutkaan mitään? Semmoista sattuu.

Öö että olet sekopää ja estäisin sinut

Ap kirjoittaa nyt listan asioista joista ei pitänyt ex-kumppaneissa. Ja luet sitä listaa aina kun sä ajattelet exiä.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä saisin moisen kirjelmän, niin ajattelisin, ettei ihminen pelaa ihan koko pakalla. Päiväkirjan kirjoittamista voin suositella sinulle, mutta ei ole asiallista lähestyä tuolla tavalla jotain nuoruuden ihastusta. Jotenkin voisin ymmärtää, jos olisi kyse vaikka aviopuolisosta tai jostain pitkästä suhteesta. Mutta mitä ihmeen puitavaa on jossain vanhassa ihastuksessa, josta ei sitten tullutkaan mitään? Semmoista sattuu.

Tämä.

Kirjoita omaksi terapiaksi mutta se henkilö jonka tunsit joskus on varmasti kehittynyt ihan eri ihmiseksi tänä päivänä kuin se versio jonka tunsit. Jos haluat tunnustella mikäli häntä kiinnostaa olla yhteydessä, laita lyhyt tervehdys sosiaalisen median kautta oletuksella ettet tiedä hänen olevan tahollaan varattu.

En itse vastaisi kenellekään joka laittaisi tuollaisen kirjeen. Olen onnellisesti naimisissa enkä ajattele mitään nuoruuden heiloja. Pitäisin erikoisena että minulle käytännössä nykyään tuntematon ihminen laittaisi oikein yksityiskohtaisen selonteon.

"Mielestäni tämä on omaa itsetehtyä parisuhdeterapiaa ja parempi juttu kuin jonkun asiantuntijan luona, jonne emme ikinä mentäsi."

Huh. 

Ehkä itse soittaisin, ettei jäis kirjallisia todisteita.

Sulla on selvästi ollut hyvin traumaattinen lapsuus minkä takia jäit jumiin siihen tyyppiin ja siihen miten asiat menivät. Älä lähetä sitä kirjettä.

Nuoruudessa kaikki ovat henkisesti keskeneräisiä. En lähtisi tuolloisia suhteita koskaan perkaamaan. Sen sijaan ihan aikuisena ryssittyjä (tosi pahoja) juttuja voisin poikkeustapauksissa selvittääkin. En tosin millään avautusmisviestillä.

Minullakin oli nuorena juttu tytön kanssa mutta jostain se suuttui ja vaatii anteeksi pyyntöä. Ei koskaan kertonut mistä minun pitäisi anteeksi pyytää joten jätin sen sitten. Se on joskus halunnut aikuisena tavata minut mutta minä en ole jaksanut kiiinnostua. Koin sen hankalana naisena joten en halua sellaista hankalaa naista ja vanhaa juttua enää puida.

Minun nuoruuden ihastukseni on nykyään isomahainen kaljupää , kasvotkin ovat pilalla.

Oli nuorena kaunis..olin ihastunut vuoden, en kelvannut, kun kerroin viimein asiasta

Onko ihminen siis eri ihminen vanhana? Olihan hän kiva  muutenkin, mutta ihastuin hänen kauneuteensa.

En huolisi enää..mitä mieltä olet ap?

Kaunotar56v

Kuulostat rasittavalta ihmiseltä, hän on jo mennyt elämässä eteenpäin ja nyt ykskaks tulee sinun kamala tilitys hänelle.

Oletko tosissasi? Ei kukaan halua vanhoja juttuja puida, ei ne ole kellekään tärkeitä. 

"Mielestäni tämä on omaa itsetehtyä parisuhdeterapiaa ja parempi juttu kuin jonkun asiantuntijan luona, jonne emme ikinä mentäsi."

MITÄ IHMEEN PARISUHDETERAPIAA?? TEIDÄN JUTTU ON OHI, ETTE OLE PARI!!!!

Kyllä minua imartelisi jos vanha heila ottaisi yhteyttä, oli kyse sitten pitkästä tai lyhyestä suhteesta. Olisihan se varmaan ehkä kiva nähdä  ja vaihtaa kuulumiset sekä katsoa miten maailma on meitä muuttanut.

Ei aina kannata olla liian tiukkapipo ja vetää päättömiä johtopäätöksiä joka asiasta joka ei sovi senhetkiseen laatikkoosi.

Eihän täällä tapahtuisi muuten mitään arjesta poikkeavaa.