Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä? Minulla oli nuoruudessa ihastus, mutta juttumme loppui 'lyhyeen' erittäin rumasti ja selvittämättä. Nyt olen kirjoittanut hänel
28.11.2024 |
Mitä mieltä? Minulla oli nuoruudessa ihastus, mutta juttumme loppui 'lyhyeen' erittäin rumasti ja selvittämättä. Nyt olen kirjoittanut hänelle 'kaiken' elämästäni tuon ajan jälkeen, kertonut taustastani jne... Ajattelen, että sitten hänellä on mahdollisuus arvioida mistä kohdallamme oli kysymys ja menikö kaikki niin kuin piti jne. Minulla on tästä itselläni erittäin hyvä olo - tuntuu aivan oikealta teolta. En tiedä lukeeko hän edes mitään tuosta ja miltä hänestä tuntuu - ehkä olen jopa häriöksi, ehkä hän ei halua kuulla minusta sanaakaan. Kuitenkin näin olen antanut hänelle ainakin mahdollisuuden 'tehdä tiliä omalta osaltaan'. En ole salannut mitään. Toivon kovasti että saisin häneltä vastaavaan. Mielestäni tämä on omaa itsetehtyä parisuhdeterapiaa ja parempi juttu kuin jonkun asiantuntijan luona, jonne emme ikinä mentäsi. Mutta mitä mieltä te olette - mitä ajatuksia tämmönen herättää? Voisiko suositella muillekin?
Kommentit (221)
No, eikö ole kuitenkin parempi että sait tietää, että hän näkee asian noin? Jos vaihtoehtona olisi vaikka se, että olisit tietämätön koko jutusta ja sitten tapaisit hänet jossain, ja seurauksena olisi lisää väärinkäsityksiä tai jokin tosi kiusallinen tilanne.
Ei. Ensinnäkin on hyvin pieni mahdollisuus, että tapaisimme enää ikinä, asun jo toisella puolella maailmaa. Jos nyt kuitenkin tapaisimme, tuskin hän enää edes tuntisi minua. Niin kauan aikaa on vierinyt ja vuodet tehneet tehtävänsä varmasti molemmille.
Jos tuntisi ja tervehtisi, tervehtisin takaisin, vaihtaisin muutaman sanan ja jatkaisin matkaani. Minulle ei kuulu, mitä hän päässään tämän jälkeen kelailisi.
Hänellä mielestäni ei ollut mitään oikeutta ottaa yhteyttä työpostini kautta, se on minun työpaikkani, tavallaan. Sinne kuuluu työasiat, ei joku liki kolmenkymmenen vuoden takaisen puolituntemattoman ihmisen tilitys.
Oli ahdistavaa. Olisin edelleen mielelläni tietämätön jutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvo numero yksi: älä kysy ihmissuhde- tai elämänhallintaneuvoa vauva.fi:llä. Suurin osa porukasta täällä on dysfunktionaalista luuserisakkia, joka haluaa masentaa muita samalla mitalla kuin itse ovat masentuneita.
Mistä sinä tuon päättelet?
Moni ihminen ajattelee neuvoja antaessaan tietysti itseään ja omia menneitä juttuja. Onhan se nyt selvää, että ei joku onnellisesti naimisissa oleva halua mitään kirjeitä joltain eksiltä. Se aiheuttaa monelle vaan ahdistusta ja vaikeuksia miten selittää jotain kirjeitä puolisolle. Tai sitten joutuu ehkä valehtelemaan tai piilottelemaan koko kirjettä. Eikä sellainen taas kuulu monen parisuhteeseen.
Jos kirje ei ole puhdas anteeksipyyntökirje, niin moni ei halua jonkun nyt heille vieraan ihmisen tilinselvityksiä. Heille voi olla toisaalta myös sattunut sen jälkeen paljon pahempia juttuja itselleen, Varatuille vieraiden toista sukupuolta olevien yhteydenotot ovat monesti vain ahdistusta aiheuttavia, vaikka se puoliso ei olisi edes mustasukkainen. Joten voit vain kuvitella mitä se on, jos se puoliso on sitä.
Minusta sinulla on vaikeuksia ymmärtää, ettei kaikki ole kuten sinä. Jollekin ihan vaan joku lahja aiheuttaa jo stressiä, koska joutuu alkamaan miettiä vastalahjaa, miten selittää se puolisolle, alat pohtimaan sen syvempää tarkoitusta jne,
Ap kirjoitti niin vähän siitä mistä oli kyse, joten vaikeaa sitä on antaa syvällistä mielipidettä asiasta, mutta se, että se tuntuu hyvältä hänestä, ei tarkoita, että se on sitä ilman muuta myös sille toiselle.
Minusta ap:n pitäisi kirjoittaa vain ja ainoastaan, jos kyse on anteeksipyynnöstä ja vain siitä. Jos siihen viestiin vastataan ja toinen haluaa keskustella, niin sitten voi kertoa loput. Jos ei ole mitään anteeksipyydettävää, niin pitäisi antaa olla.
Siis kuinka kauan aikaa tästä ihastuksesta nyt on? Sinä lässytät jostain parisuhdeterapiasta, johon ette ikinä menisi. No ette varmaan, kun ette ole edes parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon saanut näitä minäkin, eikä erityisemmin ole ilahduttanut. Sain pitkän sepustuksen työsähköpostiin, jossa juttumme, josta en ollut tietoinen, juurikin loppui rumasti. Olin kuulemma ollut aloittamassa seurustelun tyypin kanssa, mutta aloinkin sitten oleen toisen kanssa.
Tunsin siis tyypin, juttelimme baarissa jne ja aloin sitten seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. En tiennyt olleeni aikeissa alkaa seukkaaman tämän hyvänpäivän tutun kanssa.
Oli kiva ylläri siellä työpostien seassa tämä.
No, eikö ole kuitenkin parempi että sait tietää, että hän näkee asian noin? Jos vaihtoehtona olisi vaikka se, että olisit tietämätön koko jutusta ja sitten tapaisit hänet jossain, ja seurauksena olisi lisää väärinkäsityksiä tai jokin tosi kiusallinen tilanne.
En ole tuon kirjoittanut, mutta heh. Siis mitäpä odotetaan, että seuraavan kerran postia saanut innoissaan ryntää puolitutun luo, että hei ihquu sain työpostiini sun viestin, selvitetäänkö nyt tätä, että mä aloin seurustella mieheni kanssa, ei kuule ollut tarkoitus, mitä muuta musta haluat?
Enkä käyttäisi sanaa "väärinkäsitys" siitä, että joku kuvittelee, että tästä alkaa seurustelu, kun joku kohteliaasti baarissa vaihtaa pari sanaa.
Vierailija kirjoitti:
No, eikö ole kuitenkin parempi että sait tietää, että hän näkee asian noin? Jos vaihtoehtona olisi vaikka se, että olisit tietämätön koko jutusta ja sitten tapaisit hänet jossain, ja seurauksena olisi lisää väärinkäsityksiä tai jokin tosi kiusallinen tilanne.
Ei. Ensinnäkin on hyvin pieni mahdollisuus, että tapaisimme enää ikinä, asun jo toisella puolella maailmaa. Jos nyt kuitenkin tapaisimme, tuskin hän enää edes tuntisi minua. Niin kauan aikaa on vierinyt ja vuodet tehneet tehtävänsä varmasti molemmille.
Jos tuntisi ja tervehtisi, tervehtisin takaisin, vaihtaisin muutaman sanan ja jatkaisin matkaani. Minulle ei kuulu, mitä hän päässään tämän jälkeen kelailisi.
Hänellä mielestäni ei ollut mitään oikeutta ottaa yhteyttä työpostini kautta, se on minun työpaikkani, tavallaan. Sinne kuuluu työasiat, ei joku liki kolmenkymmenen vuoden takaisen puolituntemattoman ihmisen tilitys.
Oli ahdistav
Mitä ahdistavaa siinä sitten on? Jos asut toisella puolella maailmaa ja on hyvin epätodennäköistä että tapaisitte enää, niin ei kai tuollainen yhteydenotto sitten haittaa mitään. Itse pitäisin sitä enemmänkin huvittavana. Toki vastaisin ja kertoisin, että olen kokenut tilanteen eri tavoin eikä tarkoitukseni ollut missään vaiheessa alkaa seurustella hänen kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Öö että olet sekopää ja estäisin sinut
Näin ajattelen minä myös, tulisi ikävät vibat ja seuravasta yhteydenotosta ( jos sitä tulisi) pitäisin vainoajana.
Vierailija kirjoitti:
Siis kuinka kauan aikaa tästä ihastuksesta nyt on? Sinä lässytät jostain parisuhdeterapiasta, johon ette ikinä menisi. No ette varmaan, kun ette ole edes parisuhteessa.
Minusta tässä takerrutaan turhan takia yhteen sanaan, joka ei varmaan ole tarkoitettu niin kirjaimellisesti otettavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain itse noin vuosi sitten paskalastin kirjeen muodossa entiseltä kumppanilta. En vastannut mitenkään, jos tulee vastaan, en tervehdi. Hullut pitää jättää huomiotta, muuten tarina jatkuu ja jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se outoa, että joku teiniaikojen (16-19) ihastus yhtäkkiä ottaisi yhteyttä ja alkaisi kertomaan laajasti omasta elämästään, ja että haluaisi uudelleen yrittää nyt, kun olemme jo melkein 40v ikäsiä tai yli. Tulisi ainakin itselleni sellainen olo, että tämä henkilö on jäänyt henkiseltä kehitykseltään sinne teinitasolle ja on yhä ihastunut siihen teiniversioon minussa. Itse ainakin olen kasvanut ja muuttunut hyvin paljon siitä millainen olin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon saanut näitä minäkin, eikä erityisemmin ole ilahduttanut. Sain pitkän sepustuksen työsähköpostiin, jossa juttumme, josta en ollut tietoinen, juurikin loppui rumasti. Olin kuulemma ollut aloittamassa seurustelun tyypin kanssa, mutta aloinkin sitten oleen toisen kanssa.
Tunsin siis tyypin, juttelimme baarissa jne ja aloin sitten seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa. En tiennyt olleeni aikeissa alkaa seukkaaman tämän hyvänpäivän tutun kanssa.
Oli kiva ylläri siellä työpostien seassa tämä.
No, eikö ole kuitenkin parempi että sait tietää, että hän näkee asian noin? Jos vaihtoehtona olisi vaikka se, että olisit tietämätön koko jutusta ja sitten tapaisit hänet jossain, ja seurauksena olisi lisää väärinkäsityksiä tai jokin tosi kiusallinen tilanne.
Olen ohis, mutta se nyt vasta kiusallista olisi törmätä sen jälkeen kun joku on lähettänyt kirjeen, etkä ole vastannut siihen mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvo numero yksi: älä kysy ihmissuhde- tai elämänhallintaneuvoa vauva.fi:llä. Suurin osa porukasta täällä on dysfunktionaalista luuserisakkia, joka haluaa masentaa muita samalla mitalla kuin itse ovat masentuneita.
Mistä sinä tuon päättelet?
Moni ihminen ajattelee neuvoja antaessaan tietysti itseään ja omia menneitä juttuja. Onhan se nyt selvää, että ei joku onnellisesti naimisissa oleva halua mitään kirjeitä joltain eksiltä. Se aiheuttaa monelle vaan ahdistusta ja vaikeuksia miten selittää jotain kirjeitä puolisolle. Tai sitten joutuu ehkä valehtelemaan tai piilottelemaan koko kirjettä. Eikä sellainen taas kuulu monen parisuhteeseen.
Jos kirje ei ole puhdas anteeksipyyntökirje, niin moni ei halua jonkun nyt heille vieraan ihmisen tilinselvityksiä. Heille voi olla toisaalta myös sattunut sen jälkeen paljon pahempia juttuja itselleen, Varatuille v
Outoa, että monet kokevat tuollaisen niin ahdistavaksi. Itse pidän itseäni poikkeuksellisen herkkänä, mutta tämän tyyppiset avautumiset eivät minua ahdista. Aivan eri tilanne olisi, jos kirjeen lähettäjä jatkaisi yhteydenottojaan ja osoittaisi olevansa edelleen ihastunut, eikä suostuisi uskomaan, että en ole hänestä kiinnostunut. Se voisi jo aiheuttaa harmia ja joutuisin miettimään, mitä tämän ihmisen kanssa pitäisi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, eikö ole kuitenkin parempi että sait tietää, että hän näkee asian noin? Jos vaihtoehtona olisi vaikka se, että olisit tietämätön koko jutusta ja sitten tapaisit hänet jossain, ja seurauksena olisi lisää väärinkäsityksiä tai jokin tosi kiusallinen tilanne.
Ei. Ensinnäkin on hyvin pieni mahdollisuus, että tapaisimme enää ikinä, asun jo toisella puolella maailmaa. Jos nyt kuitenkin tapaisimme, tuskin hän enää edes tuntisi minua. Niin kauan aikaa on vierinyt ja vuodet tehneet tehtävänsä varmasti molemmille.
Jos tuntisi ja tervehtisi, tervehtisin takaisin, vaihtaisin muutaman sanan ja jatkaisin matkaani. Minulle ei kuulu, mitä hän päässään tämän jälkeen kelailisi.
Hänellä mielestäni ei ollut mitään oikeutta ottaa yhteyttä työpostini kautta, se on minun työpaikkani, tavallaan. Sinne kuuluu työasiat, ei joku liki kolmenkymmenen vuoden takaisen puolit
Minä olen näitä, joita tuollaiset kirjeet ahdistaisi, eikä huvittaisi. Ei imartelisi, vaan pikemmin pelottaisi, että onko joku ryhtynyt stalkkaamaan ehkä minua ja miettisin mitä kaikkea hän osoitteeni lisäksi tietää. En, enkä ikinä vastaisi tuollaisiin kirjeisiin. Mutta säilyttäisin sen todistusaineena, jos niitä kirjeitä alkaisi tulla enemmänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, eikö ole kuitenkin parempi että sait tietää, että hän näkee asian noin? Jos vaihtoehtona olisi vaikka se, että olisit tietämätön koko jutusta ja sitten tapaisit hänet jossain, ja seurauksena olisi lisää väärinkäsityksiä tai jokin tosi kiusallinen tilanne.
Ei. Ensinnäkin on hyvin pieni mahdollisuus, että tapaisimme enää ikinä, asun jo toisella puolella maailmaa. Jos nyt kuitenkin tapaisimme, tuskin hän enää edes tuntisi minua. Niin kauan aikaa on vierinyt ja vuodet tehneet tehtävänsä varmasti molemmille.
Jos tuntisi ja tervehtisi, tervehtisin takaisin, vaihtaisin muutaman sanan ja jatkaisin matkaani. Minulle ei kuulu, mitä hän päässään tämän jälkeen kelailisi.
Hänellä mielestäni ei ollut mitään oikeutta ottaa yhteyttä työpostini kautta, se on minun työpaikkani, tavallaan. Sinne kuuluu työasiat, ei joku liki kolmenkymmenen vuoden takaisen puolituntemattoman ihmisen tilitys.
Oli ahdistav
Olisiko ollut parempi, jos hän olisi ottanut yhteyttä jotain muuta kautta eikä työsähköpostin kautta?
Vierailija: Olen ohis, mutta se nyt vasta kiusallista olisi törmätä sen jälkeen kun joku on lähettänyt kirjeen, etkä ole vastannut siihen mitään.
Ehkä ei odota mitään vastausta. Tässä on hommat niin päin että se anteeksipyynnön pyytäminen - JA MITÄ SEN JÄLKEEN - KUULUU KIRJOITUKSEN VASTAANOTTAJALLE ja lähettäjä ei edes tiedä syitä mihinkään tapahtuneeseen kauheuteen... selvittämättömät jututhan ovat niitä joiden päälle ei uusia juttuja pidä rakentaa... karmeeta jos mieheltä menis sekä kasvot että kunnia. Eikö lopulta pitäisi tehdä jotakin tämmöiselle asialle? Kenen mielestä EI? Minun mielestäni KYLLÄKIN!
Vierailija: Jätä se sika!
Tätä on toitotettu koko elämä. Mutta tämä on väärä neuvo. Tämä ei ole mikään neuvo - TÄMÄ ON HAISTAKAA PASKA IHMISET TEILLÄ EI OLE HEVON PASKAA TIETOA SIITÄ MITEN VAIKEAT IHMISSUHTEET EDES YRITETÄÄN HOITAA. Ihmissuhteet on prosesseja joita ei ole tarkoitettu lyhytaikaisiksi. Ihmiset ja suhteet - minkäänlaiset - eivät ole kertakäyttötavaa joita ostetaan halvallakin jostain marketista ja kun joku pilvi ilmestyy niin heitetään roskiin ja oksennetaan oikein vielä päälle. Puhelintytötkin ovat ihmisiä ja ties mitkä ravintolatutut! Mulla nousee karvat pystyyn tästä nykyaikaisesta menettelystä. Tämmöinen on sikamaista käytöstä ja missä täällä on opetettu tämmöistä.!Tämmöinen käytös ei kuulu sivistyneille suomalaisille vaan roskaväelle! Ja sitähän täällä alkaa oleen yhä enemmän. Ennen kutsuttiin rahvaaksi ja meininki oli heillä erilainen kuin 'joillakin toisilla'... Nyt on kaikki sekaisin eikä tiedetä kenen käytösmalli on se joka on se 'oikea' - eri ryhmillä on erilaiset käsitykset siitä mikä on 'oikeaa' käytöstä. Voi vain arvella kumpaa porukkaa on enemmän...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvo numero yksi: älä kysy ihmissuhde- tai elämänhallintaneuvoa vauva.fi:llä. Suurin osa porukasta täällä on dysfunktionaalista luuserisakkia, joka haluaa masentaa muita samalla mitalla kuin itse ovat masentuneita.
Mistä sinä tuon päättelet?
Moni ihminen ajattelee neuvoja antaessaan tietysti itseään ja omia menneitä juttuja. Onhan se nyt selvää, että ei joku onnellisesti naimisissa oleva halua mitään kirjeitä joltain eksiltä. Se aiheuttaa monelle vaan ahdistusta ja vaikeuksia miten selittää jotain kirjeitä puolisolle. Tai sitten joutuu ehkä valehtelemaan tai piilottelemaan koko kirjettä. Eikä sellainen taas kuulu monen parisuhteeseen.
Jos kirje ei ole puhdas anteeksipyyntökirje, niin moni ei halua jonkun nyt heille vieraan ihmisen tilinselvityksiä. Heille voi olla toisaalta myös sattunut sen jälKokemus tekee varovaiseksi. Yhteyttä ottavat haluavat aina jotain ja kiltit ihmiset varsinkin yrittävät sitten vastata siihen pyyntöön. Aivot kuitenkin sanovat, että jos nyt lähdet sille tielle se saattaa johtaa johonkin hankaluuksiin. Tulee yksi kirje ja vastaat ja sitten sinulle onkin kohta tullut viisi kirjettä. Et vastaa ja sinua ahdistaa se, koska sinut on opetettu vastavuoroperiaatteeseen ja sitten se miten sen selittää sille omalle puolisolle.
Minulle, jos tulisi tuollainen kirje, niin ensiksi näyttäisin sen tietysti puolisolleni ja sitten me yhdessä varmasti analysoisimme sen, enkä vastaisi siihen.Kun et saa mitään muilta, et myöskään ole heille mitään velkaa.
Toiset rakastavat kirjoittaa näitä kirjeitä ja toisia taas inhottaa saada niitä. Varsinkin, jos niissä on vähänkin syyllistävä ääni.
Vierailija kirjoitti:
Jos minä saisin moisen kirjelmän, niin ajattelisin, ettei ihminen pelaa ihan koko pakalla. Päiväkirjan kirjoittamista voin suositella sinulle, mutta ei ole asiallista lähestyä tuolla tavalla jotain nuoruuden ihastusta. Jotenkin voisin ymmärtää, jos olisi kyse vaikka aviopuolisosta tai jostain pitkästä suhteesta. Mutta mitä ihmeen puitavaa on jossain vanhassa ihastuksessa, josta ei sitten tullutkaan mitään? Semmoista sattuu.
Riippuu varmaan siitä, mitä tuo rumasti päättyminen tarkoitti. Jos tuntuu, että itsellä on anteeksi pyydettävää, niin kannattaa tuo anteeksipyyntö esittää. Siihen ei tarvitse saada vastausta, ja voi vaikka kirjoittaa että en odotakaan mitään vastauksia. Ja voi se sitä toistakin osapuolta helpottaa, kun huomaa että toinen on tajunnut tehneensä väärin.
Mutta saa tuon pois sydämeltään, jos siitä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija: Olen ohis, mutta se nyt vasta kiusallista olisi törmätä sen jälkeen kun joku on lähettänyt kirjeen, etkä ole vastannut siihen mitään.
Ehkä ei odota mitään vastausta. Tässä on hommat niin päin että se anteeksipyynnön pyytäminen - JA MITÄ SEN JÄLKEEN - KUULUU KIRJOITUKSEN VASTAANOTTAJALLE ja lähettäjä ei edes tiedä syitä mihinkään tapahtuneeseen kauheuteen... selvittämättömät jututhan ovat niitä joiden päälle ei uusia juttuja pidä rakentaa... karmeeta jos mieheltä menis sekä kasvot että kunnia. Eikö lopulta pitäisi tehdä jotakin tämmöiselle asialle? Kenen mielestä EI? Minun mielestäni KYLLÄKIN!
Vierailija: Jätä se sika!
Tätä on toitotettu koko elämä. Mutta tämä on väärä neuvo. Tämä ei ole mikään neuvo - TÄMÄ ON HAISTAKAA PASKA IHMISET TEILLÄ EI OLE HEVON PASKAA TIETOA SIITÄ MITEN VAIKEAT IHMISSUHTEET EDES YRITETÄÄN HOITAA. Ihmissuhteet on prosesseja joita ei ole tar
Ap, sinä et ole henkisesti terve.
Tässä ketjussa on jo kerrottu, että joku oli tappanut itsensä saatuaan sellaisen kirjeen. Se kertoo jo kaiken siitä, onko lähettäminen hyvä vai huono ajatus.
Alue: Aihe vapaa
Ap on sekaisin