Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan kömpiminen vanhemman sänkyyn, vinkkejä kiitos
Okei juu, olen siis kahdestaan lapsen kanssa asuva äiti ja lapseni yöralli alkaa väsyttämään pahasti. En saa häntä iltaisin omaan sänkyyn nukkumaan sitten millään, joten hän nukahtaa kainalooni minun sänkyyni ja kannan sitten omaan sänkyyn. Tästä on sovittu lapsen kanssa että näin tehdään ja omassa sängyssä nukutaan.
Kuinka ollakaan, yöllä kun lapsi havahtuu, hän säntää suorinta tietä minun sänkyyni ja tunkee aivan kainaloon nukkumaan ja pyörimään. Alan olla todella väsynyt, kun yöunet on huonot joka ikinen yö.
Millaisia unikouluja tämän ikäisille voisi vielä pitää? Arki-iltaisin hän on tosi iltavirkku ja nukutus edes minun kainalooni on vaikeaa, kun hyörii ja pyörii ja hölisee. Ihan kiltisti siis käyttäytyy iltatoimien jälkeen, tietää että pitää nukkua ja koko huone on pilkkopimeä ja hiljainen, mutta ei vaan saa millään unta. Itse en tietenkään enää tässä vaiheessa juttele mitään, sitten kun valot menee kiinni niin ei enää tapahdu mitään. Saattaa silti valvoa sängyssä 30-45 min helposti ihan itsekseen höpisten.
Kaikki vinkit tarpeen!
Kommentit (168)
Menkää nukkumaan yhdessä yhtäaikaa isoon sänkyyn, luet itse kirjaa tms. kun odottelette unta. Teette työt yhdessä sitä ennen. Jaksat itsekin paremmin kun lepäät enemmän. Muistijälki muuten jää jo parivuotiaalle. Ainakin minä muistan asioita sen ikäisestä. Omat lapseni nukkuivat vieressäni kouluikään asti. Sitten samassa huoneessa omassa sängyssä murrosikään asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi nukku välillä mun vieressä ihan ala-aste ikäisenä. Olet siis turvallinen aikuinen kun lapsi haluaa olla lähelläsi. Kyllähän ihminen yleensä kaipaa olla toisen lähellä, kyllä se menee ohi, anna nukkua sun sängyssä tai siirrä sänky sun huoneeseen.
Tämä
Kivoja kommentteja, kiitti. Erityisesti lohduttaa se, että monien muidenkaan nelivuotiaat eivät mene aikaisin nukkumaan tai nuku suosiolla omassa sängyssä. Tuntuu, että omassa lähipiirissä suunnilleen kaikki lapset menee omiin peteihin klo 20 ja nukahtaa viidessä minuutissa :D
Toi nalle väliin voisi olla hyvä keino. Kun eniten rasittaa just se, että lapsi koisaa ihan kyljessä kiinni tuhnuttaen ja potkien. On se läheisyys ihanaakin, mut ei joka ikinen yö, kun väsyttää.
Ja hauska että täällä sitäkin kyseltiin, miksi olen kahdestaan lapsen kanssa. On myös isällään, mutta harvemmin, ja iskän luona nukkuu iskän vieressä myös. Ymmärrettävää, kun lasta tietty voi jännittää eri tavalla kakkoskodissa, ja hyvä kun on turvallinen aikuinen sielläkin lähellä
Ap
On tämä erikoista. Lapsi vasta 4-vuotias ja haluaa läheisyyttä. Te haluatte torjua lapsen. Lapsi voi olla 9-vuotias kun haluaa olla vanhempien kanssa samassa sängyssä. Mikä ettei. Olette tosi itsekkäitä kun ette hyväksy lapselle läheisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi lapsen pitäisi yksin nukkua. Jos olette kahdestaan, niin sehän on mahtava tilanne nukkua lapsen kanssa kahdestaan parisängyssä. Mun lapsi täyttää kohta 5 ja nukkuu edelleen perhepedissä. Nukkunut siinä aina enkä osaisi edes nukkua, jos lapsi olisi jossain muualla. Se on ihan luonnollista, että lapsi haluaa nukkua lähellä turvassa.
Ja laittaisin nukkumaan vasta lähempänä sitä todellista nukahtamisaikaa. Turha mennä sänkyyn pyörimään 45 minuutiksi.
Koska jos äiti nukkuu huonosti, hän on huonommalla tuulella. Sehän on joka perheen toive, vai?
Näin lapsettoman näkökulmasta: antaisin kömpiä. Arvostakaa lapsianne ja sitä, että he turvautuvat teihin ja saatte rakastaa heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset anna lapsen nukkua vieressäsi?
Mulla itsellä on edelleen voimakas muistikuva siitä, miten ihanan turvalliselta ja läheiseltä tuntui, kun pienenä sai yöllä herättyään kipaista vanhempien viereen/väliin nukkumaan.
Muistan kuinka siinä tunsin olevani täydellisessä turvassa ja suojassa, paras paikka ja tunne ikinä!
Siksi olen myös itse antanut lasteni tulla kesken uniensa viereeni jos ovat halunneet. Nuorin tuli satunnaisesti vielä 13-vuotiaana, ja vaikka veikin jo tilaa, niin aina sai tulla kun halusi. Tiesin, että se loppuu jossain vaiheessa ikiajoiksi, ja sitten en enää kohta saa häntä viereeni vaikka haluaisinkin.
Nyt ne ajat ovatkin jo ohi. Nuorin asuu vielä kotona, mutta eipä ole enää vuosiin viereen tullut. Näin se menee. :)
Kyllä virkeä äiti on parempi kuin väsynyt äiti! Välillä on laitettava itsensä ensin ja se alkaa hyvistä yöunista.
Suosittelen kokeilemaan seuraavaa:
Siirtäisitte kaikki yölliset toiminnot lapsen omaan huoneeseen. Lapsi nukkuu ja nukahtaa omaan sänkyyn siten, että otat patjan hänen sängyn viereen. Opettelisitte rauhassa nukahtamaan ja nukkumaan omassa sängyssä, iltaisin voit silitellä häntä kunnes hän nukahtaa. Nukut hänen vieressään patjalla aluksi ja kun hän heräilee yöllä, voit hetken silittää tai antaa käden, niin hän tietää olevansa turvassa. Jossain vaiheessa, kun omassa sängyssä nukkuminen sujuu ja hän on valmis, siirryt hänen nukahtamisen jälkeen omaan sänkyyn. Teet ensin selväksi, että olet edelleen lähellä ja jos yöllä hän tarvitsee sinua, sinä tulet patjalle pötköttämään. Ei siten, että hän tulee sinun sänkyysi. Jutelette aiheesta, 4-vuotias jo ymmärtää kun hänen kanssaan keskustelee, että miksi hyvät unet on tärkeät kaikille. Palkitset häntä aina hyvistä suorituksista, ensimmäinen omassa sängyssä kokonaan nukuttu yö, ensimmäinen yö kun ei tarvinnut pyytää äitiä viereen jne. Näin lapsi voisi kokea olevansa turvassa ja äitin lähellä, vaikka ei kainalossa olisikaan.
Tsemppiä aloittajalle, olet hyvä äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LouLou kirjoitti:
Miten sä AP olet jäänyt yksin noin pienen lapsen kanssa? Kuinka paljon lapsi on isänsä luona?
?
Nämä kommentit että "anna tulla viereen, miten voit käännyttää pois, onko ihanampaa kuin vieressä nukkuva lapsi!" ovat selvästi ihmisiltä, jotka eivät ole koskaan kokeneet millaista on olla herkkäuninen. Itse en saa nukuttua millään, jos vieressä pyörii lapsi, joka kääntyilee, tuhisee, tönii ja kuumottaa kylkeä. Sellaisen yön jälkeen olen niin raunio, että ei tule työnteosta mitään jos kovin monta tuollaista yötä olisi putkeen.
Eli meillä nukkuu lapsi omassa huoneessaan, on opetettu siihen jo pienestä pitäen ja siitä pidetään kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä asunut myös lapsen kanssa kahdestaan. Nukkui parisängyssäni usein vieressä kouluikäisenäkin vielä pitkään. Oli mukava jutustella hetki ennen nukahtamista 🙂 Kun lapsellinen jatkettava sänky piti vaihtaa runkopatjasänkyyn, ei häntä enää saanut pyytämälläkään viereen. Eli tee omasta sängystä houkutteleva pesäkolo. Pehmeä patja, verho tms sisustusjuttuja. Haluaisiko lapsi itse huoneeseen jotain mikä tekisi siitä houkuttelevamman?
Meillä neljävuotias on itse asiassa sanonut, että nukkuu mieluummin vanhempien sängyssä, kun se on mukavampi. Ja ymmärränhän mä sen, kyllä ruonkopatja on aika paljon kivempi kuin se 7 sentin vaahtomuovipatja, mikä lapsen sängyssä on! Meillä onkin harkinnassa, että ostettaisiin lapsellekin mukava runkopatjasänky. Voisiko tästä olla apua ap:llekin?
Vierailija kirjoitti:
Ja hauska että täällä sitäkin kyseltiin, miksi olen kahdestaan lapsen kanssa. On myös isällään, mutta harvemmin, ja iskän luona nukkuu iskän vieressä myös. Ymmärrettävää, kun lasta tietty voi jännittää eri tavalla kakkoskodissa, ja hyvä kun on turvallinen aikuinen sielläkin lähellä
Ap
Lapsi on siis ajettu jonkinlaisesta erosta läpi ja änkeää vanhempien vuoteeseen. Olisitte antaneet sille turvallisen stabiilin ydinperheen niin nukkuisi paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsi oli täyttänyt 4, kun yksi ilta sanoi, että olen jo iso poika ja menen nukkumaan omaan sänkyyn. Näin kävi. Sen jälkeen kerran on tullut viereen, kun oli kipeä.
On teillä elämänkoululaisilla erikoiset ongelmat. Eivät normaalit ihmiset edes mieti tuollaisia skneraarioita. Olitko sattumoisen Unelmahäät-ohjelmassa?
Vierailija kirjoitti:
Tarra kun nukkuu omassa sängyssä ja parin jälkeen joku yllätys/lapsi saa ostaa jonkun lelun. Tee vaikka joku tarramato
neljävuotias on pieni ja voi olla pelkoja. En oisi ihan ehdoton jos ei uskalla nukkua yksin.
Meillä tämä toimi hyvin, mutta lapselle vakuutettiin että jos pelottaa tai näkee painajaisia niin tietenkin saa tulla viereen.
Voisiko lapsen sängyn siirtää vanhemman makkariin joksikin aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Mikset anna lapsen nukkua vieressäsi?
Mulla itsellä on edelleen voimakas muistikuva siitä, miten ihanan turvalliselta ja läheiseltä tuntui, kun pienenä sai yöllä herättyään kipaista vanhempien viereen/väliin nukkumaan.
Muistan kuinka siinä tunsin olevani täydellisessä turvassa ja suojassa, paras paikka ja tunne ikinä!
Siksi olen myös itse antanut lasteni tulla kesken uniensa viereeni jos ovat halunneet. Nuorin tuli satunnaisesti vielä 13-vuotiaana, ja vaikka veikin jo tilaa, niin aina sai tulla kun halusi. Tiesin, että se loppuu jossain vaiheessa ikiajoiksi, ja sitten en enää kohta saa häntä viereeni vaikka haluaisinkin.
Nyt ne ajat ovatkin jo ohi. Nuorin asuu vielä kotona, mutta eipä ole enää vuosiin viereen tullut. Näin se menee. :)
Juuri tuossa yläpuolella aloittaja kirjoittaa, ettei joka yö jaksaisi. Minusta myös äideillä on oikeus uneen.
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit että "anna tulla viereen, miten voit käännyttää pois, onko ihanampaa kuin vieressä nukkuva lapsi!" ovat selvästi ihmisiltä, jotka eivät ole koskaan kokeneet millaista on olla herkkäuninen. Itse en saa nukuttua millään, jos vieressä pyörii lapsi, joka kääntyilee, tuhisee, tönii ja kuumottaa kylkeä. Sellaisen yön jälkeen olen niin raunio, että ei tule työnteosta mitään jos kovin monta tuollaista yötä olisi putkeen.
Eli meillä nukkuu lapsi omassa huoneessaan, on opetettu siihen jo pienestä pitäen ja siitä pidetään kiinni.
Tähän vielä lisäyksenä, että lapsi kyllä saa hellyyttä, läheisyyttä ja sylittelyä päiväaikaan ihan niin paljon kuin haluaa. Että meillä ei varmasti ilman rakkautta ja hellyyttä jää, on erittäin lämpimät välit lapseen. Yöllä vain haluan nukkua rauhassa, jotta jaksan olla vanhempana ja työntekijänä toimintakykyinen.
Meillä äiti siirtyi yöllä jossain vaiheessa veljen sänkyyn nukkumaan, kun minä ja veli siirryttiin yöllä vanhempien sänkyyn. Oltiin kyllä vanhempia kuin 4v tuossa vaiheessa.
Eli kyseessä on nyt uuden lelun kärttäminen