Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan kömpiminen vanhemman sänkyyn, vinkkejä kiitos
Okei juu, olen siis kahdestaan lapsen kanssa asuva äiti ja lapseni yöralli alkaa väsyttämään pahasti. En saa häntä iltaisin omaan sänkyyn nukkumaan sitten millään, joten hän nukahtaa kainalooni minun sänkyyni ja kannan sitten omaan sänkyyn. Tästä on sovittu lapsen kanssa että näin tehdään ja omassa sängyssä nukutaan.
Kuinka ollakaan, yöllä kun lapsi havahtuu, hän säntää suorinta tietä minun sänkyyni ja tunkee aivan kainaloon nukkumaan ja pyörimään. Alan olla todella väsynyt, kun yöunet on huonot joka ikinen yö.
Millaisia unikouluja tämän ikäisille voisi vielä pitää? Arki-iltaisin hän on tosi iltavirkku ja nukutus edes minun kainalooni on vaikeaa, kun hyörii ja pyörii ja hölisee. Ihan kiltisti siis käyttäytyy iltatoimien jälkeen, tietää että pitää nukkua ja koko huone on pilkkopimeä ja hiljainen, mutta ei vaan saa millään unta. Itse en tietenkään enää tässä vaiheessa juttele mitään, sitten kun valot menee kiinni niin ei enää tapahdu mitään. Saattaa silti valvoa sängyssä 30-45 min helposti ihan itsekseen höpisten.
Kaikki vinkit tarpeen!
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä vanhempia, jotka käännyttää lapsen pois yöllä. Mulla oli sellainen vanhempi ja muistan kuinka pelkäsin yksin yöllä, kun vanhempi aina käännytti pois. Se oli kamalaa. En ikinä tekisi niin omalle lapselle.
Mulla myös vastaava kokemus! pelkäsin, olin jopa ihan kauhuissani yksin pimeässä huoneessani. Vanhemmat yrittivät kaikkea, mm. yövaloa joka loi synkkiä varjoja. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ja aamulla olin rättiväsynyt ja pussit silmien alla. Tilanne parani kun me "perimme" isopapan vanhan koiran. Koira "älysi" enemmän kuin omat vanhempani ja nukkui joka yö jaloissani. Tilanne parani kun vähän kasvoin, mutta jos saan omia lapsia niin en ikinä aja pelokasta pikkulasta pois vierestäni, sillä se pelko on aitoa.
On jotenkin järkyttävää että ihminen on ainoa nisäkäs joka ajaa poikasensa pois luotaan yksin yöksi.
Meillä kuopus harrasti tuota, että tuli joskus öisin viereen. Ei kuitenkaan kehdannut herättää, vaan seisoi sängyn vieressä odottamassa, että heräsimme. Onneksi olin herkkauninen ja heräsin siihen, että poika tuli huoneeseen. Kauhuleffa väreitä saa kyllä helposti, kun herää yöllä ja joku seisoo hiljaa sängyn vieressä. Emme koskaan ajaneet poikaa pois. Aina pääsi isän ja äidin väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tulee viereesi, kannat hänet takaisin omaan sänkyyn ja sanot että täällä on sinun sänkysi, nyt nukutaan. Niin kauan kun sallit lapsen käytöksen, hän ei sitä itse muuta. Nukutat hänet myös omaan sänkyynsä, pyöriminen ei haittaa mutta sängyssä pysytään.
Taatusti muuttaa. Kukaan ei nuku aikuisena äidin vieressä. Minusta tuollainen rumba on ihan turhaa. Muksu viereen ja kumpikin nukkumaan. Mitään vahinkoa siitä ei seuraa.
No minä tunnen esimerkiksi yhden kaveripariskunnan lapsen, joka edelleen 10 vuotta täytettyään nukkuu isän ja äidin makkarissa. Siis kohta jo murrosikää lähestyy ja edelleenkään ei ole oppinut nukkumaan ilman vanhempia. Tästä on myös jo ihan selkeää haittaa lapselle, esim. Harrastuksen pelireissut tai kaverien kanssa yökyläilyt eivät meinaa onnistu
Tuokin menee ohi. Itse muistan, että minulla oli tapana lueskella iltaisin isän ja äidin välissä ennen nukkumaanmenoa. Sitten jossain vaiheessa vaan se ei tuntunut enää luontevalta ja luovuin tavasta. Kaikella on aikansa ja muksut ovat erilaisia.
Meillä ei ollut mitään tuollaista ongelmaa, kun lapsi sai jo lähtökohtaisesti nukkua vanhempien kanssa. Kyllä hänellä oli vaihe, että hän nukkui välillä omassa huoneessa omassa sängyssään, mutta ei tehty ongelmaa siitä, kun hän palasi nukkumaan säännöllisemmin meidän kanssa.
Siinä kohtaa kun lapsi lopulta alkoi nukkua omassa huoneessa, se olin minä, jolla oli enemmän totuttelemista siihen, että pitää mennä yksin nukkumaan. Mutta siitäkin selvittiin.
Yö on hyvää aikaa tankata läheisyyttä, jos sitä ei ole muuten saanut tarpeeksi. Kyllä ne lapset lähtee omaan sänkyynsä viimeistään siinä vaiheessa, kun alkavat seurustella ja seurustelukumppani tulee yökylään.
Vierailija kirjoitti:
Nämä kommentit että "anna tulla viereen, miten voit käännyttää pois, onko ihanampaa kuin vieressä nukkuva lapsi!" ovat selvästi ihmisiltä, jotka eivät ole koskaan kokeneet millaista on olla herkkäuninen. Itse en saa nukuttua millään, jos vieressä pyörii lapsi, joka kääntyilee, tuhisee, tönii ja kuumottaa kylkeä. Sellaisen yön jälkeen olen niin raunio, että ei tule työnteosta mitään jos kovin monta tuollaista yötä olisi putkeen.
Eli meillä nukkuu lapsi omassa huoneessaan, on opetettu siihen jo pienestä pitäen ja siitä pidetään kiinni.
Juuri näin. Kun joku on uupunut ja kaipaa neuvoja, tulee tuota iänikuista lässytiläätä.
Lapsi voi saada turvaa, läheisyyttä, rakkautta ja hellyyttä riittävästi myös muulloin kuin keskellä yötä. Ja vanhempi joka ei saa öisin nukkua, ei varmasti jaksa olla vanhempanakaan parhaimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun tulee viereesi, kannat hänet takaisin omaan sänkyyn ja sanot että täällä on sinun sänkysi, nyt nukutaan. Niin kauan kun sallit lapsen käytöksen, hän ei sitä itse muuta. Nukutat hänet myös omaan sänkyynsä, pyöriminen ei haittaa mutta sängyssä pysytään.
Taatusti muuttaa. Kukaan ei nuku aikuisena äidin vieressä. Minusta tuollainen rumba on ihan turhaa. Muksu viereen ja kumpikin nukkumaan. Mitään vahinkoa siitä ei seuraa.
Paitsi että äiti ei nuku, mutta se ei ilmeisesti sinusta ole vahingollista.
Älä ole ap naurettava. Tutustu erikansojen kulttuuriin. Ei lapsen tarvitse nukkua yksin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut mitään tuollaista ongelmaa, kun lapsi sai jo lähtökohtaisesti nukkua vanhempien kanssa. Kyllä hänellä oli vaihe, että hän nukkui välillä omassa huoneessa omassa sängyssään, mutta ei tehty ongelmaa siitä, kun hän palasi nukkumaan säännöllisemmin meidän kanssa.
Siinä kohtaa kun lapsi lopulta alkoi nukkua omassa huoneessa, se olin minä, jolla oli enemmän totuttelemista siihen, että pitää mennä yksin nukkumaan. Mutta siitäkin selvittiin.
Yö on hyvää aikaa tankata läheisyyttä, jos sitä ei ole muuten saanut tarpeeksi. Kyllä ne lapset lähtee omaan sänkyynsä viimeistään siinä vaiheessa, kun alkavat seurustella ja seurustelukumppani tulee yökylään.
No jipii.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut mitään tuollaista ongelmaa, kun lapsi sai jo lähtökohtaisesti nukkua vanhempien kanssa. Kyllä hänellä oli vaihe, että hän nukkui välillä omassa huoneessa omassa sängyssään, mutta ei tehty ongelmaa siitä, kun hän palasi nukkumaan säännöllisemmin meidän kanssa.
Siinä kohtaa kun lapsi lopulta alkoi nukkua omassa huoneessa, se olin minä, jolla oli enemmän totuttelemista siihen, että pitää mennä yksin nukkumaan. Mutta siitäkin selvittiin.
Yö on hyvää aikaa tankata läheisyyttä, jos sitä ei ole muuten saanut tarpeeksi. Kyllä ne lapset lähtee omaan sänkyynsä viimeistään siinä vaiheessa, kun alkavat seurustella ja seurustelukumppani tulee yökylään.
Siinä ajassa onkin ehtinyt jo äidin oma parisuhde kuolla, jos pitää odottaa että lapsi lähtee samasta sängystä vasta siinä vaiheessa, kun aloittaa seurustelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna nukkua ja nukahtaa sun sängyssä jos herää siirrosta.
Kokeile lämmittää oma sänky lämpöpussilla ennen ja jätä vaikka se lämmitettävä pötkylä omaan sänkyyn
Painopeitto
Tämän takia en halua naista jolla on pieni lapsi. Lapsesta on vaan riesaa parisuhteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me laitettiin meidän vanhempien makuuhuoneen ovi lukkoon. Ihan pienestä asti korostettiin että kyseessä on aikuisten huone.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ollut mitään tuollaista ongelmaa, kun lapsi sai jo lähtökohtaisesti nukkua vanhempien kanssa. Kyllä hänellä oli vaihe, että hän nukkui välillä omassa huoneessa omassa sängyssään, mutta ei tehty ongelmaa siitä, kun hän palasi nukkumaan säännöllisemmin meidän kanssa.
Siinä kohtaa kun lapsi lopulta alkoi nukkua omassa huoneessa, se olin minä, jolla oli enemmän totuttelemista siihen, että pitää mennä yksin nukkumaan. Mutta siitäkin selvittiin.
Yö on hyvää aikaa tankata läheisyyttä, jos sitä ei ole muuten saanut tarpeeksi. Kyllä ne lapset lähtee omaan sänkyynsä viimeistään siinä vaiheessa, kun alkavat seurustella ja seurustelukumppani tulee yökylään.
Seurustelukumppani häipyy saman tien, kun lapsesi illansuussa pyytää odottamaan kun hän hakee tyynynsä ja peittonsa äidin sängystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen näitä vanhempia, jotka eivät halua lastaan viereensä! Mielestäni ensin täytyy ymmärtää se syy, miksi hän ei nuku omassa sängyssään. Yleinen syy on pimeän/yksinäisyyden pelko, paha mieli, tai vaikkapa etteivät vanhemmat ole läheisiä lapsen kanssa.
terv. Kummankin osan kokenut enkä vieläkään pysty nukkumaan yksin!
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia en halua naista jolla on pieni lapsi. Lapsesta on vaan riesaa parisuhteelle.
Sama, ei lapsia! Pieni lapsi tarvitsee äitiään ja äiti voisi keskittyä sen lapsen hoitoon, eikä haaveilla jostain parisuhteesta. Koska joka tapauksessa lapsi on jarruna kunnon parisuhteen muodostumiselle.
Missä lapsen isä on? Vie lapsi isän luo hoitoon. Äläkä vaan sano että lapsen isä ei ole kuviossa mukana.
Millainen ilta teillä on ennen nukkumaan menoa? Rauhoitatteko illan, siis ainakin tunnin tai jopa kaksi. Kaikenkarvaiset älylaitteet ja telkkarit kiinni, rauhoittavaa musiikkia ehkä hiljaisella volyymilla. Rauhallisesti valmistautuminen nukkumaan, ei häsläystä kiireessä eikä äksyilyä. Onko äidillä riittävän leveä vuode, että lapsi voi jäädä siihen nukkumaan, jos siltä tuntuu. Siinä on mukava lukea jokin kiva ja lempeä iltasatu, ei mitään pelottavaa. Kyllä se lapsi lopulta haluaa nukkua omassa sängyssään, kun olo on turvallinen.
Nukun samassa huoneessa, mutta eri sängyssä meidän kohta 4v kanssa. Iltaisin menee makkariin 20.30 ja saa lukea kirjoja sängyssä pikkuvalon kanssa. Ovi jätetään raolleen. Yleensä nukahtaa yhdeksän maissa. Öisin käy joskus halaamassa ja halitaan ja sitten palaa sänkyynsä. On sovittu, että viikonloppuisin saa tulla sitten aamulla viereen, kun on heräämisaika ja hetki voidaan kölliä yhdessä. Iltaisin huoneesta saa tulla pois lukuaikana, jos pelottaa tai on jokin hätä. Joskus hän on käväissyt olkkarissa ja juteltu, mikä pelottaa. Empatia on aina auttanut ja hän on mielellään palannut sänkyynsä. Tämä toimii meillä. Pari kertaa on tarrataulun avulla muistutettu, että olkkariin ei tulla hengailemaan turhaan. Palkkiot toimivat meillä paremmin kuin rähjääminen ja rangaistukset. Toivottavasti näistä sait jotain, mikä voisi teilläkin toimia.
Niin tosiaan ja nykyään päikyssä ei saa nukkua yli puolta tuntia. Harvoin edes nukahtaa päikkäreille. Keväällä nukkui vielä päiväunia ja illat olivatkin usein vääntelehtimistä sängyssä 23 asti.
Suosittelen, että et anna lapsen nukahtaa kainaloosi, vaan aina mennään omaan sänkyyn nukahtamaan. Vaatii varmaan aluksi, että olisit vierellä nukahtamisvaiheessa.
Hiton rankkaa varmasti. Tsemppiä tähänkin vaiheeseen lapsen kasvussa!
No minä tunnen esimerkiksi yhden kaveripariskunnan lapsen, joka edelleen 10 vuotta täytettyään nukkuu isän ja äidin makkarissa. Siis kohta jo murrosikää lähestyy ja edelleenkään ei ole oppinut nukkumaan ilman vanhempia. Tästä on myös jo ihan selkeää haittaa lapselle, esim. Harrastuksen pelireissut tai kaverien kanssa yökyläilyt eivät meinaa onnistua millään ja aiheuttavat ahdistusta lapselle, kun tulee äitiä ikävä eikä osaa nukkua ilman äitiä. Minusta tuo on surullista ja vanhempien tehtävä olisi opettaa lapselle itsenäistymistä.
Itsestä olisi myös kauhea ajatus, että yli kymmeneen vuoteen ei olisi miehen kanssa yksityisyyttä omassa makkarissa, vaan aina lapsi siellä nukkumassa. Ei ihme jos siinä alkaa parisuhde viilentyä...