Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan kömpiminen vanhemman sänkyyn, vinkkejä kiitos
Okei juu, olen siis kahdestaan lapsen kanssa asuva äiti ja lapseni yöralli alkaa väsyttämään pahasti. En saa häntä iltaisin omaan sänkyyn nukkumaan sitten millään, joten hän nukahtaa kainalooni minun sänkyyni ja kannan sitten omaan sänkyyn. Tästä on sovittu lapsen kanssa että näin tehdään ja omassa sängyssä nukutaan.
Kuinka ollakaan, yöllä kun lapsi havahtuu, hän säntää suorinta tietä minun sänkyyni ja tunkee aivan kainaloon nukkumaan ja pyörimään. Alan olla todella väsynyt, kun yöunet on huonot joka ikinen yö.
Millaisia unikouluja tämän ikäisille voisi vielä pitää? Arki-iltaisin hän on tosi iltavirkku ja nukutus edes minun kainalooni on vaikeaa, kun hyörii ja pyörii ja hölisee. Ihan kiltisti siis käyttäytyy iltatoimien jälkeen, tietää että pitää nukkua ja koko huone on pilkkopimeä ja hiljainen, mutta ei vaan saa millään unta. Itse en tietenkään enää tässä vaiheessa juttele mitään, sitten kun valot menee kiinni niin ei enää tapahdu mitään. Saattaa silti valvoa sängyssä 30-45 min helposti ihan itsekseen höpisten.
Kaikki vinkit tarpeen!
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuoden päästä toivot että se murahteleva teini edes antaisi sinun halata. Joo ei auta nyt, mutta kylläpä haikeudella muistelen näitä aikoja kun yöllä heräsi pienten jalkojen töpsöttelyyn.
No, käytännön "vinkki". Mulla 3,5v. esikoisen lopetti viekkuun tulemisen kun tapasin nykyisen mieheni. Ujoili aluksi uutta ihmistä ja sitten oppikin jo nukkumaan omassa sängyssä.
Kuopuksen kanssa menikin sitten pidempään mutta loppui itekseen jossain vaiheessa.
En minä sellaista toivo, en todellakaan. Minä en roiku lapsissani vaikka niitä 3 onkin. Minä toivon että lapset kasvavat aikuisiksi. En toivo teinin halaavan sillä ei sen ikäisen kuulukaan, hänen kuuluu alkaa kasvaa vanhemmasta itsenäiseksi eikä siihen kuulu halihetket vanhempien kanssa. Halaan vaimoani kun halausta kaipaan.
Surullista. Luuletko oikeasti, että se kapinoiva teini on joku robotti jolle ei enää tarvitse osoittaa välittämistä? Että kun lopetat "tunteista lässyttämisen" niin ne aikuistuu ja karaistuu? Tyypillinen suomalainen isä.
Kyllä se teinikin kaipaa vanhemman rakkautta. Myös haleja. Ei koko ajan ja tuputtaen mutta sopivissa tilanteissa. Meillä on halattu ja sanottu "rakastan sua" lapsena, teininä ja nyt aikuisena ja tasapainoisia itsenäisiä ihmisiä on heistä tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei teini mikään robotti ole mutta aikuisen halitarpeita ei lapseen tyydytetä. Eikä sellaista asiaa tarvitse toistella mikä on itsestään selvää. Minun lapset tietävät sanomattakin että minä välitän ja pidän huolta. Minun teinit ei kapinoi, he itsenäistyvät mutta eivät kapinoi. Teinin kapina vanhempaa kohtaan on yhtä normaali kuin kapina laivalla. Terve itsenäistyminen ei ole kapinaa.
Kylläpä pisti aloitus ärsyttämään. Lapsi parka. Pienen hetken tarvitsee vielä enemmän läheisyyttä.
Nämä öisin vanhemmiltaan turvaa hakevat ovat usein lapsia, jotka päivisin kokevat suurta turvattomuutta. Turvattomuus nykyaikana on ns. kaverikasvattamisen tulos, eli vanhemmat ovat lapsille enemmän kavereita kuin auktoriteetin omaavia kasvattajia. Elämä on heillä sellaista, että pieneltäkin lapselta jatkuvasti kysellään mitä hän haluaa ja ei halua ja sen mukaan mennään.
Itse olen kasvattanut viittä eri lasta, eikä kellään heistä ole ollut mitään tarvetta kömpiä vanhempien viereen yöksi. Kaikki he tiesivät/tietävät, että oma sänky on maailman turvallisin paikka.
Lähipiirissäni toki on näitä yökömpijöitä vaikka kuinka. Tiedän kaikista näistä, että vanhemmilla ei ole homma hanskassa, vaan lasten tahto pyörittää perhettä.
Minulla oli lapsi, joka tuli 7-vuotiaaksi asti minun viereeni. Kokeilin kaikki temput. Viimeisimäpänä noudatin ohjetta, että laitoin omaan huoneeseen patjan lattialle. Siihen saa tulla, mutta ei minun viereeni. Ei auttanut, joka yö heräsin, kun lapsi kömpi huoneeseen.
Sitten minä ostin uuden sängyn ja annoin vanhani lapselle. Siis hyvän ja oikein pehmeän, joustinsängyn, jossa on paksu petari. Sen koommin lapsi ei tullut pois sängystään. Ramppaaminen loppui siihen, kertalaakista. Sänky kun oli niin mukava, että hän tykkäsi olla siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso osa aikuisista ei ole koskaan lukenut lapsen kehitysvaiheista mitään. Juuri 4-vuotiailla on vilkas mielikuvitus ja levottomia unia, jopa painajaisia. Kuuluu ikään, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa onko hyvä vai huono perhe. Kun ymmärtää mitä minkäkin ikäisen päässä liikkuu, niin osaa vanhenpana tulla lasta vastaan näissä asioissa. Lapset eivät vielä ajattele loogisesti vaan hahmottavat tätä maailmaa omasta pienestä kokemusmaailmasta käsin.
Mulla oli 4-5-vuotiaana melkoinen mielikuvitus ja muistan edelleen joitakin painajaisunia siltä ajalta. Hyvä perhe mullakin oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuoden päästä toivot että se murahteleva teini edes antaisi sinun halata. Joo ei auta nyt, mutta kylläpä haikeudella muistelen näitä aikoja kun yöllä heräsi pienten jalkojen töpsöttelyyn.
No, käytännön "vinkki". Mulla 3,5v. esikoisen lopetti viekkuun tulemisen kun tapasin nykyisen mieheni. Ujoili aluksi uutta ihmistä ja sitten oppikin jo nukkumaan omassa sängyssä.
Kuopuksen kanssa menikin sitten pidempään mutta loppui itekseen jossain vaiheessa.
En minä sellaista toivo, en todellakaan. Minä en roiku lapsissani vaikka niitä 3 onkin. Minä toivon että lapset kasvavat aikuisiksi. En toivo teinin halaavan sillä ei sen ikäisen kuulukaan, hänen kuuluu alkaa kasvaa vanhemmasta itsenäiseksi eikä siihen kuulu halihetket vanhempien kanssa. Halaan vaimoani kun halausta kaipaan.
Huh, toivottavasti tämä oli trollausta!
Teini tarvitsee vanhempiaan vielä paljon, moneen, myös fyysinen kosketus on tärkeää. Pakkoitsenäistäminen hidastaa oikeaa itsenäistymistä, eli parhaiten itsenäistyy ne nuoret joiden tarpeet on otettu huomioon, myös niitä haleja jaettu.
Sanoit että halaat vaimoasi kun _sinä_ kaipaat halausta. Kyse ei tässä ole sinusta vaan lapsistasi ja siitä, miten olisit paras mahdollinen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä öisin vanhemmiltaan turvaa hakevat ovat usein lapsia, jotka päivisin kokevat suurta turvattomuutta. Turvattomuus nykyaikana on ns. kaverikasvattamisen tulos, eli vanhemmat ovat lapsille enemmän kavereita kuin auktoriteetin omaavia kasvattajia. Elämä on heillä sellaista, että pieneltäkin lapselta jatkuvasti kysellään mitä hän haluaa ja ei halua ja sen mukaan mennään.
Itse olen kasvattanut viittä eri lasta, eikä kellään heistä ole ollut mitään tarvetta kömpiä vanhempien viereen yöksi. Kaikki he tiesivät/tietävät, että oma sänky on maailman turvallisin paikka.
Lähipiirissäni toki on näitä yökömpijöitä vaikka kuinka. Tiedän kaikista näistä, että vanhemmilla ei ole homma hanskassa, vaan lasten tahto pyörittää perhettä.
Sorry mutta yleistit nyt aivan liikaa. Lapset on erilaisia, jotkut haluavat tulla viereen osa ei, vaikka on samat vanhemmat ja sama kasvatus.
On se äidin ja isän välikin maailman turvallisin paikka.
Vierailija kirjoitti:
Siirrä suosiossa lapsen sänky samaan huoneeseen. Tuon ikäisillä voi olla kamalia painajaisia, ja jos oppii heräilemään öisin, niin siitä voi olla tosi vaikea oppia eroon. Tämä on vain vaihe, joka menee useimmilla ohi.
Tämä on meillä auttanut. Olihan se tietysti ahdasta kun lasten pedit olivat pienessä makkaroista, mutta ainakin yöt olivat rauhallisia ja saatiin nukkua ilman ylimääräistä härdelliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei teini mikään robotti ole mutta aikuisen halitarpeita ei lapseen tyydytetä. Eikä sellaista asiaa tarvitse toistella mikä on itsestään selvää. Minun lapset tietävät sanomattakin että minä välitän ja pidän huolta. Minun teinit ei kapinoi, he itsenäistyvät mutta eivät kapinoi. Teinin kapina vanhempaa kohtaan on yhtä normaali kuin kapina laivalla. Terve itsenäistyminen ei ole kapinaa.
Kukaan ei tiedä, että sinä välität, jos et herro sitä heille. Ei sitä tiedä lapsi, teini, eikä puolisokaan. Jos lakkaat kertomasta, että välität, niin he luulevat että et enää välitä.
Niin se vaan menee. Eikä sitä käskemällä ja komentamalla pysty muuttamaan.
Tunteet ovat tunteita. Ne elävät omaa elämäänsä. Ei niitä voi hallita eikä järkeilemällä selittää pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuoden päästä toivot että se murahteleva teini edes antaisi sinun halata. Joo ei auta nyt, mutta kylläpä haikeudella muistelen näitä aikoja kun yöllä heräsi pienten jalkojen töpsöttelyyn.
No, käytännön "vinkki". Mulla 3,5v. esikoisen lopetti viekkuun tulemisen kun tapasin nykyisen mieheni. Ujoili aluksi uutta ihmistä ja sitten oppikin jo nukkumaan omassa sängyssä.
Kuopuksen kanssa menikin sitten pidempään mutta loppui itekseen jossain vaiheessa.
En minä sellaista toivo, en todellakaan. Minä en roiku lapsissani vaikka niitä 3 onkin. Minä toivon että lapset kasvavat aikuisiksi. En toivo teinin halaavan sillä ei sen ikäisen kuulukaan, hänen kuuluu alkaa kasvaa vanhemmasta itsenäiseksi eikä siihen kuulu halihetket vanhempien kanssa. Halaan vaimoani kun halausta kaipaan.
Lapset, jotka saavat paljon läheisyyttä, kasvavat itsenäisiksi ja itseensä uskoviksi aikuisiksi.Siitä on tehty tutkimuksiakin.
Varhain itsenäistetty lapsi näyttää toki siltä, että hän pärjää, mutta se on vain pintaa. He ovat helposti riippuvaisia kavereista ja heidän mielipiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on myös iso perhepeti kahden alle kouluikäisen kanssa. Toisella vähän kestää nukahtaa, mut kuunnellaan siinä äänisatua tai musaa ja itse lueskelen samalla digikirjaa. Yöllä lapsi pääsee lämpimään kainaloon, jos on potkinut peiton pois eikä varsinaista rallia synny. Mutta vaikka meillä on näin, kukin perhe löytää itse parhaiten omat järjestelynsä. Paras järjestely on se, että kaikki nukkuvat mahdollisimman hyvin ja että lapsilla on turvallinen olo.
Vierailija kirjoitti:
"Ei teini mikään robotti ole mutta aikuisen halitarpeita ei lapseen tyydytetä. Eikä sellaista asiaa tarvitse toistella mikä on itsestään selvää. Minun lapset tietävät sanomattakin että minä välitän ja pidän huolta. Minun teinit ei kapinoi, he itsenäistyvät mutta eivät kapinoi. Teinin kapina vanhempaa kohtaan on yhtä normaali kuin kapina laivalla. Terve itsenäistyminen ei ole kapinaa. "
Sinulle nyt on vain sattuneet tuollaiset lapset. Kyllä niitä kapinoivia teinejä löytyy erittäinkin kelvollisilta vanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa valita taistelunsa. Tässä voi miettiä, että mitä se taistelu auttaa, vai olisiko kaikki onnellisempia kun yöt sujuu nukkumisen eikä taistelun merkeissä.
Ymmärrän hyvin sen fiiliksen, kun pelkää että jos mä nyt annan periksi ja päästän lapsen, niin sitten se aina tulee eikä koskaan opi nukkumaan yksin, ja kaikki menee pieleen. Onneksi tällaiset missä nukkuu-asiat harvoin pilaa yhtikäs mitään.
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei kiinnosta se, pyritkö sinä loukkaamaan vai et. Kyse on siitä, että jos yksinhuoltaja sanoo olevansa väsynyt ja selittää, kuinka vaikeaa lapsen on saada unta, eikä hän itse meinaa jaksaa niillä yöunilla jotka hän saa, on vähäjärkistä ja epäempaattista alkaa vielä siinäkin kohtaa painottamaan, kuinka lapsen hyvinvoinnista pitää huolehtia jne. Eiköhän hän siihen juuri pyri, ja parhaansa tee.
Ketään ei kiinnosta sinun paskanjauhantasi. Tule takaisin, jos on jotain asiaa.
Vuoden vanha aloitus ja jotain uutta jargoiaakin... Vastaan apn viestiin, että miksi nelivuotiaan pitäisi nukkua omassa sängyssä ja yksin?
Mun kakkostytöt ovat nyt aikuisia . Lasten ollessa lapsia olin koko ajan yksinhuoltaja. Asuttiin kaksiossa,. Makkarista tehtiin makkari lähtökohtaisesti ja nukutiin samassa isossa sängyssä kouluikään saakka.. Olkkari oli leikkihuone ja telkkarin katsomista varten.
Kolmosluokalla muutetiin isompaan. Sitten olikin kaikille omat huoneensa ja olkkari erikseen. Lapset vielä ala-asteajan halusivat nukkua samassa sängyssä keskenään ja toinen makkari sitten pyhitettiin leikille. Läksyt hoitui keittiössä.
Yläasteelle siirtyessä alkoivat haluamaan yksityisyyttä enemmän, että siirtyivät nukkumaan erilleen. Kerran pari viikossa kuitenkin puuhasivat siskonpetiä olkkariin. Mäkin olin tervetullut. :)
Vierailija kirjoitti:
Nämä öisin vanhemmiltaan turvaa hakevat ovat usein lapsia, jotka päivisin kokevat suurta turvattomuutta. Turvattomuus nykyaikana on ns. kaverikasvattamisen tulos, eli vanhemmat ovat lapsille enemmän kavereita kuin auktoriteetin omaavia kasvattajia. Elämä on heillä sellaista, että pieneltäkin lapselta jatkuvasti kysellään mitä hän haluaa ja ei halua ja sen mukaan mennään.
Itse olen kasvattanut viittä eri lasta, eikä kellään heistä ole ollut mitään tarvetta kömpiä vanhempien viereen yöksi. Kaikki he tiesivät/tietävät, että oma sänky on maailman turvallisin paikka.
Lähipiirissäni toki on näitä yökömpijöitä vaikka kuinka. Tiedän kaikista näistä, että vanhemmilla ei ole homma hanskassa, vaan lasten tahto pyörittää perhettä.
Juuri tästä kirjoitin että edes kaverivanhemman kainalossa ei ole turvallista. Määrätietoisen ja vahvan vanhemman luona on turvallista ihan omassa sängyssäkin. 100% samaa mieltä kirjoittajan kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
10 vuoden päästä toivot että se murahteleva teini edes antaisi sinun halata. Joo ei auta nyt, mutta kylläpä haikeudella muistelen näitä aikoja kun yöllä heräsi pienten jalkojen töpsöttelyyn.
No, käytännön "vinkki". Mulla 3,5v. esikoisen lopetti viekkuun tulemisen kun tapasin nykyisen mieheni. Ujoili aluksi uutta ihmistä ja sitten oppikin jo nukkumaan omassa sängyssä.
Kuopuksen kanssa menikin sitten pidempään mutta loppui itekseen jossain vaiheessa.
En minä sellaista toivo, en todellakaan. Minä en roiku lapsissani vaikka niitä 3 onkin. Minä toivon että lapset kasvavat aikuisiksi. En toivo teinin halaavan sillä ei sen ikäisen kuulukaan, hänen kuuluu alkaa kasvaa vanhemmasta itsenäiseksi eikä siihen kuulu halihetket vanhempien kanssa. Halaan vaimoani kun halausta kaipaan.
Älä hössötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä öisin vanhemmiltaan turvaa hakevat ovat usein lapsia, jotka päivisin kokevat suurta turvattomuutta. Turvattomuus nykyaikana on ns. kaverikasvattamisen tulos, eli vanhemmat ovat lapsille enemmän kavereita kuin auktoriteetin omaavia kasvattajia. Elämä on heillä sellaista, että pieneltäkin lapselta jatkuvasti kysellään mitä hän haluaa ja ei halua ja sen mukaan mennään.
Itse olen kasvattanut viittä eri lasta, eikä kellään heistä ole ollut mitään tarvetta kömpiä vanhempien viereen yöksi. Kaikki he tiesivät/tietävät, että oma sänky on maailman turvallisin paikka.
Lähipiirissäni toki on näitä yökömpijöitä vaikka kuinka. Tiedän kaikista näistä, että vanhemmilla ei ole homma hanskassa, vaan lasten tahto pyörittää perhettä.
Juuri tästä kirjoitin että edes kaverivanhemman kainalossa ei ole turvallista. Määrätietoisen ja vahvan vanhemman luon
Nyt on kehityspsykologian kurssit jääneet lukematta.
4-vuotiaiden painajaistaipumus ei korreloi vanhempien määrätietoisuuteen pienimmälläkään tavalla, vaan kyseessä on täysin normaali aivojen kehitysvaihe.
En minä sellaista toivo, en todellakaan. Minä en roiku lapsissani vaikka niitä 3 onkin. Minä toivon että lapset kasvavat aikuisiksi. En toivo teinin halaavan sillä ei sen ikäisen kuulukaan, hänen kuuluu alkaa kasvaa vanhemmasta itsenäiseksi eikä siihen kuulu halihetket vanhempien kanssa. Halaan vaimoani kun halausta kaipaan.