Lue keskustelun säännöt.
4-vuotiaan kömpiminen vanhemman sänkyyn, vinkkejä kiitos
Okei juu, olen siis kahdestaan lapsen kanssa asuva äiti ja lapseni yöralli alkaa väsyttämään pahasti. En saa häntä iltaisin omaan sänkyyn nukkumaan sitten millään, joten hän nukahtaa kainalooni minun sänkyyni ja kannan sitten omaan sänkyyn. Tästä on sovittu lapsen kanssa että näin tehdään ja omassa sängyssä nukutaan.
Kuinka ollakaan, yöllä kun lapsi havahtuu, hän säntää suorinta tietä minun sänkyyni ja tunkee aivan kainaloon nukkumaan ja pyörimään. Alan olla todella väsynyt, kun yöunet on huonot joka ikinen yö.
Millaisia unikouluja tämän ikäisille voisi vielä pitää? Arki-iltaisin hän on tosi iltavirkku ja nukutus edes minun kainalooni on vaikeaa, kun hyörii ja pyörii ja hölisee. Ihan kiltisti siis käyttäytyy iltatoimien jälkeen, tietää että pitää nukkua ja koko huone on pilkkopimeä ja hiljainen, mutta ei vaan saa millään unta. Itse en tietenkään enää tässä vaiheessa juttele mitään, sitten kun valot menee kiinni niin ei enää tapahdu mitään. Saattaa silti valvoa sängyssä 30-45 min helposti ihan itsekseen höpisten.
Kaikki vinkit tarpeen!
Kommentit (174)
Lapset on ensin päiväkodissa 8-16. Sen jälkeen tehdään ruokaa. Sitten vanhemmat tekee kotitöitä ja lapsi puuhaa omiaan. Sitten lapsi laitetaan nukkumaan omaan huoneeseensa ja viereen ei saa tulla. Ei kyllä ehdi lapset paljon vanhemman lähellä olla näissä perheissä. Ihmiset sanoo, että läheisyys hoidetaan päivällä, mutta suurin osa on varmaan töissä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarra kun nukkuu omassa sängyssä ja parin jälkeen joku yllätys/lapsi saa ostaa jonkun lelun. Tee vaikka joku tarramato
neljävuotias on pieni ja voi olla pelkoja. En oisi ihan ehdoton jos ei uskalla nukkua yksin.
Mikset kerro sille, että sängyn alla on mörķö, joka tarttuu jalkaan ja puree, jos jalan laskee yöllä lattialle! Niin tuollainen ongelma on iänkaiken ratkaistu!
Mulle tämä oli yksi kynnyskysymyksistä sen suhteen, suostunko hankkimaan lapsia. Mies siis halusi kovasti lapsia, mutta mulla oli ehtona että lapsi nukkuu alusta asti omassa huoneessaan, koska en halua olla mikään lypsyautomaatti ja myös parisuhteen läheisyyden säilyminen oli tärkeää.
Onneksi tämä miehell sopi ja lapsikin on aina osnanut hyvin nukkua omassa sängyssään ja huoneessaan, kun ei ole muuhun oppinutkaan. Lapsen huone on kyllä ihan meidän huoneen vieressä, jos on ovet auki niin jopa näköyhteys sinne.
Jos 14 v tulee sänkyyn sekin ok. Vielä 10 vuotta tuota, sittten menee kultansa viekkuun
En ehdi lukea kaikkien vastauksia, joten voi olla ehdotettu jo. Meillä vanhemmilla oli sängyn alla vuodevaatelaatikot, johon oli laitettu patja, peitto ja tyyny. Neljä lasta ja kummankin vanhemman puolella oli yksi laatikko. Jos joku meistä lapsista tuli yöllä heidän makkariin, kiskaisivat vaan laatikon esille ja muksu sinne nukkumaan. Pääsi nukkumaan "viereen" jos pelotti, mutta ei häirinnyt pyörinnällä vanhempaa. Aion ottaa käyttöön saman systeemin omankin lapsen kohdalla, kunhan tuosta kasvaa ja siirtyy omaan huoneeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä vanhempia, jotka käännyttää lapsen pois yöllä. Mulla oli sellainen vanhempi ja muistan kuinka pelkäsin yksin yöllä, kun vanhempi aina käännytti pois. Se oli kamalaa. En ikinä tekisi niin omalle lapselle.
Minua ei koskaan kannettu pois vanhempien sängystä, ja olen siitä kiitollinen.
Muistan vieläkin kuinka hiivin vanhempien viereen kun yksin nukkuminen alkoi pelottamaan liikaa. Se oikeasti tuntui siltä että oma elämä loppuu jos ei pääse turvallisen aikuisen viereen. Olisi ollut todella paha hylkäämiskokemus jos olisi kannettu pois.
Olin niitä lapsia, jotka kouluikään asti hiipi melkein joka yö vanhempien viereen.
Omat lapset ovat saaneet halutessaan nukkua vieressä. Viimeistään teini-iässä ovat ovat lopettaneet viereen tulemisen.
Luin vähän aika sitten artikkelin missä puhuttiin että naisten unenlaatu on huonompaa jos joku nukkuu heidän kanssaan. Itse olen kaiken lisäksi huono nukahtamaan jo valmiiksi, joten on ihan hyvä että en hanki lapsia. Tulisin varmaan sairaaksi unenpuutteesta.
Sympatiani niille jotka tämän ongelman kanssa painivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tajunnut sitä, miksi Suomessa lapset nukkuu yksin omissa huoneissaan. Voiko kamalampaa olla, jos vanhempi vielä kieltää tulemasta viereen. Lapsiparat. Ei ihme, että lapset ja nuoret on ahdistuneita nykyään.
Kyllä kaikkialla missä tiedän lapsilla on omat huoneet missä nukkuvat. Vauvat tietty erikseen. Se että annetaanko lapsen tulla halutessaan viereen nukkumaan saattaa olla eri juttu, siitä en osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini 14-vuotias poika kömpii yöllä äitinsä viereen nukkumaan. Miettikääpä sitä.
Oli ihan mukavaa kun vielä 13-vuotiaana poika silloin tällöin halusi tulla parisänkyyni nukkumaan. Siis kahden nukuttiin. Parhaita hetkiä ne avoimet ja syvällisetkin keskustelut ennen nukahtamista Turhaa vouhotusta nuo ikärajat... Ihan itsevarma 17-v on kasvanut. Ja läheiset välit pysyneet meillä 😊 Ihan kaikkeen ei tosiaan tarvitse suosituksia ja neuvoja, mikä missäkin perheessä on toimivaa. Annetaan lapsien olla lapsia ja läheisyyttä silloin kun tarvitsevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kuule, ennen kuin huomaatkaan, tulee se päivä kun hän ei enää tulekaan kainaloon nukkumaan. Tulee päivä, kun kaipaat noita hetkiä. Anna hänen olla pieni vielä.
Mun yli 20-vuotias nukkuu vieressä, ollaan molemmat läheisyydestä nauttivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kiitos vastauksista! Ehkä tosiaan vaihe. Meillä oli jo tarrasysteemi ja hän sai jo lelun :D Sinnitteli tarrapelin läpi, kun halusi niin kovasti sen valitsemansa lelun... Ja sitten palasi vanhasta tottumuksesta säntäilemään äidin viereen
Jatka palkitsemista, ei se välttämättä viikossa tai kuukaudessa vielä onnistu. Se sinnittely loppuu ajan kanssa ja tilalle tulee tuttu tapa nukkuu omassa sängyssä.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan tajunnut sitä, miksi Suomessa lapset nukkuu yksin omissa huoneissaan. Voiko kamalampaa olla, jos vanhempi vielä kieltää tulemasta viereen. Lapsiparat. Ei ihme, että lapset ja nuoret on ahdistuneita nykyään.
Eiköhän niin toimita lähes kaikkialla, monesti vauvoilla on jopa oma huone, Suomessa harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi pientä. :( Hakee turvaa, eikä sitä saa.
Itse olin lapsi, joka vihaisesti käskettiin takaisin omaan sänkyyn. Oli jo iso rohkeuden ponnistus kulkea pimeän eteisen läpi vanhempien huoneeseen ja sitten vielä yksin peloissaan takaisin omaan sänkyyn, jossa uni ei tullut. Pelkäsin ja näin painajaisia. Kehittelin päässäni kaikenlaisia rituaaleja, jotka tekemällä kauheudet pysyi poissa.
Lopputuloksena pahasti uniongelmainen aikuinen.
Omien lasten kanssa tärkeintä on ollut lasten unen turvaaminen. Itse olen ollut aivan seis univajeen takia, mutta silti olen pistänyt lasten unen etusijalle. Yksikään noista syliin ja viereen nukutetuista ei siihen ikuisesti jäänyt. Vanhemmat ei enää kouluikäisinä käynyt vieressä, kuopus oli herkin ja tarvitsi vieressä nukkumista vielä silloin tällöin kouluikäisenäkin.
Itse kun on elänyt uniongelmaisena lapsena saamatta apua, niin olen kyllä ylpeä ja onnellinen, että omille lapsille olen voinut taata turvallisen unen.
Vierailija kirjoitti:
Onko mukavampaa kuin pieni lapsi kainalossa turvaa hakemassa.Helpointa on kun muutat omaa ajattelua asiasta.Eli käännät asian positiiviseksi.
Meillä on molemmat lapset nukkuneet perhepedissä noin 5-vuotiaiksi ja saaneet tulla tarvittaessa viereen aina myöhemminkin, joten kannatan lapsentahtisuutta ja puollan yhdessä nukkumista. Mutta en kannata sitä että väsyneelle, huonosti nukkuvalle, herkkäuniselle vanhemmalle sanotaan että se olisi asennekysymys, koska sitä univaje ei todellakaan ole.
Anna lapsen tulla viereen. Mikä siinä on ongelma. Tuskin tulee enää kouluikäisenä.
Aika moni on skipannut sen alkuperäisen ongelman eli herkkäunisuuden josta Ap heti alussa mainitsi.
Me , jotka olemme luonnostaan herkkäunisia, ominaisuus jolle ei voi mitään, tarvitsemme yleensä sen oman rauhan ja hiljaisuuden ja koskemattomuuden, jotta ylipäätänsä pystyy nukkumaan,ja useimmiten huonosti silloinkin. Itselläni on tämä periytyvä ongelma, isoäitini ja oma äitini, ja valitettavasti myös minä olemme perineet tällaisen lyhytunisuuden taakan, jossa parhaimmillaan pystyy ilman lääkitystä nukkumaan 2-4h/yö. Jos siinäkin joku potkii tai pahimmilaan kuorsaa vieressä, ne unet jää lähes kokonaan saamatta. Silloin eivain pysty selviämään minkäänlaisesta arjesta.
Silti olen saanut ihan hyvän ja turvallisen kodin , ja esim äitini sitten valvoi kanssani usein noita öitä, joskus askarreltiin , joskus luettiin kirjoja ja joskus aamuyön tunneilla sitten nukahdimme (kumpikin omiin sänkyihinsä) sitten ne jäljellä olevat muutamat tunnit ennen aamua. Sillä välin perheen miesväki veti hirsiä niin että laput tärisi. Ja vaikkei herkkäunisia olisi oltukaan , niin ei siinä metelissä minkä veljeni ja isäni kuorsauksellaan aiheuttivat, olisi kukaan muukaan tuskin nukkunut.
Ja kyllä olen ollut parisuhteissa aikanani, mutta alkuaikoina kun ei oikein kehdannut, kärsin joitakin öitä samassa parisängyssä, siitä sitten yleensä hipsin jonnekin sohvalle tms nukkumaan, kun ei sellaista miestä/aikuista taida ollakaan joka ei kuorsaisi edes hiukan tai ainakin tuhisee. Viimeisessä parisuhteessa sitten ihan järjen sanelemana omat makkarit molemmilla. Olisi pitänyt ymmärtää se jo nuorempana niin olisi ehkä pari eroakin jäänyt väliin. Ja ei, ei ole lapsia, en halunnut periyttää näitä unettoman geenejä ja lapsiperhe --h...vetti olisi ollut ihan painajainen näillä korteilla. tsemppiä ap:lle.
Aivan yksinkertaista. Lapsi kokee olonsa turvattomaksi, joten on kakdi vaihtoehtoa:
A. Anna nukkua samassa sängyssä alun alkaenkin.
B. Siirrä lapsen sänky oman sänkysi viereen.
Problem solved.
Lapsi on pieni, sinun tehyävä vanhemoana on suojella, rakastaa ja taata turvallinen lapsuus.
Olisi mukava tietää miten homma eteni? Vuoden vanha ketju.
Meillä auttoi vastaavanlaiseen muuton jälkeiseen nukkumisongelmaan se, että lapsi innostui itse ajatuksesta että nukahtaa omaan sänkyynsä. Tosin siten, että kuuntelee patjalla sängyn vieressä/ kainalossa sadun, ja aikuinen on läsnä vielä nukahtaessakin.
Yleensä nukahti nopeasti sen jälkeen kun päiväunet jäi päiväkodilla pois. Sitä ennen oli isojakin vaikeuksia kun usein nukkui siellä liikaa--> ei sitä lasta oikeasti väsyttänyt vielä 21.00 niin minkäs teet? Pyörii sängyssään sen tunnin / puolitoista kunnes tuskastui.
Heräilee vielä nyt 5v:näkin joskus pyytämään silittelyä, mutta nukahtaa yleensä heti uudestaan kun häntä menee katsomaan omaan huoneeseen.
Nykyään nukahtaa helposti jo 20.30 jolloin hänenkin yöunensa on paljon entistä pitempi ja yhtenäisempi.
En koskaan tajunnut sitä, miksi Suomessa lapset nukkuu yksin omissa huoneissaan. Voiko kamalampaa olla, jos vanhempi vielä kieltää tulemasta viereen. Lapsiparat. Ei ihme, että lapset ja nuoret on ahdistuneita nykyään.