Lue keskustelun säännöt.
Sukulaiseni ei kestä minua ja lastani - olemmeko jotenkin poikkeuksellisen sietämättömiä?
25.11.2024 |
Taustatietona, että sukulaisellani on jo isot lapset eli hänkin on äiti.
Sukulaisen luokse kylään mennessä tunnen itseni ja lapseni (kohta 3 v) kuin norsuiksi posliinikaupassa. Esillä on lattiatasossa paljon lasta kiinnostavia tavaroita, joihin ei saa koskea. Esillä on esimerkiksi leluja, joilla ei saa leikkiä. Lattiatasossa on instrumentteja, joihin lapsi ei saa koskea. Kylässä käydessä saan koko ajan kävellä lapsen perässä ja olla silmät selässäkin, ettei lapsi vain koske mihinkään kiellettyyn. Sukulaista myös häiritsee, jos lapseni juttelee kovaäänisesti tai haluaisi esimerkiksi heitellä lasten syntymäpäiväjuhlissa lattialla olevia ilmapalloja. Sukulainen on myös tarkka siitä, mihin kohtaan sohvalla saa istua.
Ruokapöydässä sukulaistani häiritsee, kun lapseni syödessään tiputtaa keksinmuruja kankaiselle design-tuolille tai läikyttää mehua pöydälle. Siivoan kyllä kaikki jäljet ruokailun lopuksi, mutta lapseni sotkuisuus häiritsee silti. Sukulainen on myös turhautunut, kun ehdin kahvipöydässä vain nopeasti törpätä kahvin ja syödä jonkun yksittäisen keksin, kun täytyy taas rynnätä lapsen perään vahtimaan. Mutta en voi istua rauhassa kahvittelemassa, kun lapsen perään on pakko katsoa. Jos sukulaiselle vie tuliaisiksi kukkia, niin saattaa kommentoida miten hänen suosikkejaan on jotkut muut kukat. Sukulainen tuntuu olevan käynneistämme (kyläilemme pari kertaa vuodessa) lähinnä ärtynyt.
Olemmeko me jotenkin poikkeuksellisen sietämättömiä vai mistä on kyse? Mielestäni asiat sujuivat sukulaiseni kanssa hyvin siihen asti, kunnes lapseni oppi liikkumaan.
Kommentit (27)
Menet sinne kylään vasta, kun lapsesi osaa olla tuhoamatta toisten ihmisten arvokasta omaisuutta. Problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi menet hänen luokseen kylään? Kutsutko itse itsesi kylään? Tavatkaa vuorostoon sinun luonasi
Meilläkin käy pienen lapsen kanssa kyläilijä, joka ei siivoa lapsen sotkuja eikä katso perään... Johtuisiko siitä?
Mikään ole keljumpaa kuin siivota tahroja, kaatunutta maitoa, leluja ym Vierailun jälkeen ylimääräistä työtä, huoh.
Kun on omat lapsensa saanut aikuiseksi on aika korkea kynnys sietää enää lapsia. Sitä on tyytyväinen kun on vihdoin saanut sisustaa makunsa mukaan eikä ole tarvinnut tehdä kompromisseja lasten vuoksi.
Harva raivaa kotiaan lapsiturvalliseksi harvoin käyvien lapsivieraiden varalta.
Vanhemman hommana on vahtia lastaan, ettei sotkua tai hajoamisia tule. Jos vanhempi kokee vahtimisen raskaaksi voi vierailla ilman lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama kuin menisi koiranpennun kanssa kylään. Yleensä ihmiset pitävät koiranpennuista, mutta eivät halua sellaista kotiinsa riehumaan, sotkemaan ja rikkomaan. Tämän yleensä koiranpennun omistaja myös ymmärtää, koska hurttaa pitää vahtia joka sekunti. Mennään siis koirakotiin vierailulle tai odotellaan, että pentu kasvaa.
Ymmärrän teitä molempia, mutta sukulaistasi enemmän. Hän ei ole sisustanut kotiaan lastasi varten ja design-huonekalut maksaa tosi paljon. Niiden uusiminen tai kunnostaminen maksaa myös tosi paljon. Minulla on paljon arvohuonekaluja, ja en halua että kummipoika leikkii esim. autojensa kanssa niiden päällä, koska ne voivat naarmuuntua. Vaadin leikkimään lattialla tai leikille tarkoitetuissa paikoissa, kuten omat lapsenikin tekevät. Kummipoika ei myöskään ymmärrä että minun sängyllä ei saa pomppia tai meuhkata tai leikkiä, eikä äitinsä sitä kiellä. Minun pitää kieltää. Elämäntyylejä on monenlaisia ja ymmärrän kyllä jos sukulaisesi haluaa varjella omaisuuttaan. Kaikille se ei ole niin justiinsa ja elämän jäljet saa näkyä naarmuina tai tahroina. Sekin on ihan ok, mutta sitä ei voi eikä saa kaikilta vaatia. Ehkä kannattaa vastaisuudessa pyytää häntä teille kylään.