Lue keskustelun säännöt.
Sukulaiseni ei kestä minua ja lastani - olemmeko jotenkin poikkeuksellisen sietämättömiä?
25.11.2024 |
Taustatietona, että sukulaisellani on jo isot lapset eli hänkin on äiti.
Sukulaisen luokse kylään mennessä tunnen itseni ja lapseni (kohta 3 v) kuin norsuiksi posliinikaupassa. Esillä on lattiatasossa paljon lasta kiinnostavia tavaroita, joihin ei saa koskea. Esillä on esimerkiksi leluja, joilla ei saa leikkiä. Lattiatasossa on instrumentteja, joihin lapsi ei saa koskea. Kylässä käydessä saan koko ajan kävellä lapsen perässä ja olla silmät selässäkin, ettei lapsi vain koske mihinkään kiellettyyn. Sukulaista myös häiritsee, jos lapseni juttelee kovaäänisesti tai haluaisi esimerkiksi heitellä lasten syntymäpäiväjuhlissa lattialla olevia ilmapalloja. Sukulainen on myös tarkka siitä, mihin kohtaan sohvalla saa istua.
Ruokapöydässä sukulaistani häiritsee, kun lapseni syödessään tiputtaa keksinmuruja kankaiselle design-tuolille tai läikyttää mehua pöydälle. Siivoan kyllä kaikki jäljet ruokailun lopuksi, mutta lapseni sotkuisuus häiritsee silti. Sukulainen on myös turhautunut, kun ehdin kahvipöydässä vain nopeasti törpätä kahvin ja syödä jonkun yksittäisen keksin, kun täytyy taas rynnätä lapsen perään vahtimaan. Mutta en voi istua rauhassa kahvittelemassa, kun lapsen perään on pakko katsoa. Jos sukulaiselle vie tuliaisiksi kukkia, niin saattaa kommentoida miten hänen suosikkejaan on jotkut muut kukat. Sukulainen tuntuu olevan käynneistämme (kyläilemme pari kertaa vuodessa) lähinnä ärtynyt.
Olemmeko me jotenkin poikkeuksellisen sietämättömiä vai mistä on kyse? Mielestäni asiat sujuivat sukulaiseni kanssa hyvin siihen asti, kunnes lapseni oppi liikkumaan.
Kommentit (27)
Mitäpä jos näkisitte jossain muualla kuin siellä hänen kotonaan, problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtunut jo monta kertaa? En menisi enää tuon sukulaisen luo ollenkaan. Mitä siellä tekee? Kotona kivempaa.
Sukulaisesi kuulostaa itsekkäältä tyypiltä enkä enää menisi kylään. Sanoisin suoraan että en voi olla teillä lapsen kanssa rennosti, koska koko ajan on hirveä stressi.
Ehdota että tapaisitte vaikka kävelylenkillä päiväunien aikaan jos/ kun lapsi nukkuu rattaissa. Tai ehdota että tulet kylään ilman lasta.
Lapsesi kasvaa ja voit pian alkaa odottaa häneltä enemmän- tuollaisia kyläpaikkoja tosin välttelisin vielä muutaman vuoden.
Miksi menet sen sukulaisen luo? En voi ymmärtää
Mikä sitten vie sinut tämän "sukulaisen " luokse? Ja miksi et voi kertoa, mitä sukua hän on sinulle? Onko isovanhempi, sisar, serkku vai mikä?
Vai onko joku "bonusmamma"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ette tapaa sinun kotonasi joka on sisustettu kolme vuotiasta varten.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on ollut, että monet unohtavat omien lastensa kasvaessa, millaista pienempien lasten kanssa on.
T. Oma esimieheni käski ottamaan 2-vuotiaan lapsen mukaan töihin, jos päiväkodista soitetaan lapsen sairastuneen kesken päivän esim. vatsatautiin tai kovaan kuumeeseen. Ei tajunnut, että ei työn teosta tulisi mitään eikä se sairas lapsi istuisi kiltisti takahuoneessa, vaan tarvitsisi jatkuvaa syliä.
Tästähän tässä on kyse. Omassa lähipiirissäni esim. hyvin rauhallisten lasten vanhempien on ollut vaikea ymmärtää, miten esimerkiksi meillä vilkas taapero ei pysy paikallaan puolta tuntia, vaan haluaisi olla liikkeessä ja tutkimassa paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on ollut, että monet unohtavat omien lastensa kasvaessa, millaista pienempien lasten kanssa on.
T. Oma esimieheni käski ottamaan 2-vuotiaan lapsen mukaan töihin, jos päiväkodista soitetaan lapsen sairastuneen kesken päivän esim. vatsatautiin tai kovaan kuumeeseen. Ei tajunnut, että ei työn teosta tulisi mitään eikä se sairas lapsi istuisi kiltisti takahuoneessa, vaan tarvitsisi jatkuvaa syliä.
Pääset sinä sinne kotiin lusmuamaan sen herranterttusi kanssa.
Joku toinen hoitakoon sinun työsi omien töidensä lisäksi.
Ymmärrän hyvin sukulaistasi. Tosin itse en kutsuisi teitä kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on ollut, että monet unohtavat omien lastensa kasvaessa, millaista pienempien lasten kanssa on.
T. Oma esimieheni käski ottamaan 2-vuotiaan lapsen mukaan töihin, jos päiväkodista soitetaan lapsen sairastuneen kesken päivän esim. vatsatautiin tai kovaan kuumeeseen. Ei tajunnut, että ei työn teosta tulisi mitään eikä se sairas lapsi istuisi kiltisti takahuoneessa, vaan tarvitsisi jatkuvaa syliä.
Otapa kerran se oksentava taapero sinne työpaikalle mukaan. Voi olla, ettei sen jälkeen tarvitse tehdä näin kenenkään...
Olen kyllä sitä mieltä, ettei kenenkään tarvitse lapsiperheiden satunnaisten vierailujen takia alkaa järjestelemään kotiaan eri tavalla, esim. nuo instrumentit lattialla. Jos menet lapsen kanssa tuollaiseen paikkaan kylään, niin sitten myös vahdit sitä lasta.
Muuten on vähän nihkeän oloinen sukulainen. En kävisi enää siellä lapsen kanssa, ja kysyttäessä kertoisin syyksi, ettemme lapsdn kanssa tunnu olevan kovin toivottuja vieraita siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärtynyt olisin minäkin jos joku suttu-iita tuotaisiin kotiini. Muutaman huonon kokemuksen jälkeen en ottanut sellaisia vieraita enää ollenkaan kotiini jota ei ole edes sisustettu lapsiystävälliseksi.
Minun lapseni minun lapseni minun lapseni minun lapseni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö lapsi jaksa edes osan aikaa vierailusta keskittyä rauhassa vaikka värittämään, tekemään palapeliä, jotain ikätasoista tehtäväkirjaa tai muuta rauhallista puuhastelua?
Mulle ainakin kuulostaa siltä ettei sukulaisesi voi hyvin. Jos on tunne ettei kykene hallitsemaan tai kontrolloimaan omaa elämäänsä tai alueita elämästä niin silloin neuroottisesti alkaa hallitsemaan niitä mitä voi. Tässä tapauksessa se on hänen kotinsa, jonka pitää olla tietynlainen ja tietyssä puhtaudessa jotta hän tuntee kykenee kontrolloumaan jotain.
Esim anorektikot alkaa hallita ja kontrolloida syömisiään samalla tavalla ja samasta syystä
Kyllä jos meillä tulee joku pikkulapsen kanssa kylään niin siirretään tavaroita pois lattialta. Varsinkin on kyse muutama kerta per vuosi.
Muista ap että täällä antaa mielipiteitä myös ihmiset joilla ihan syystä ei ole kavereita. Ne tunnistaa siitä ettei osaa ajatella vieraitaan vaan itseään
Minä en erityisemmin pidä pienistä lapsista vieraina. On minulla omiakin lapsia, mutta he ovat jo isoja, lähes aikuisia. Juuri siksi, kun kodin piti olla lapsiystävällinen vuosia, nyt vihdoin se on sellainen kuin itse haluamme: design huonekaluja ja lamppuja ja vähäiset koriste-esineet juuri siellä mihin visuaalisessa mielessä parhaiten sopivat. Meillä on lemmikki, jonka joutuu ottamaan materiaalivalinnoissa huomioon, mutta se on oma valintani. En halua sisustaa kotiani jonkun pari kertaa vuodessa käyvän taaperon ehdoilla. Me itse ollaan kotona joka päivä.
Olen tehnyt niin, etten kutsu vilkkaampien lasten perheitä ollenkaan meille. Nähdään jossain muualla tai me käymme näiden muiden luona. Ei tästä kukaan ole vielä loukkaantunut, päinvastoin ovat helpottuneita, kun ei tarvitse varoa. Silloin myöskään ei tarvitse pelätä, että joku kiusaisi lemmikkiä tai pikkulapsiin tottumaton lemmikki satuttaisi lapsia. Lapset ovat pieniä aika lyhyen aikaa. Ovat taas tervetulleita, kunhan vähän kasvavat.
Miksi menet sitten? Lapsen ulottuvilta otetaan tietenkin pois helposti rikki menevät instrumentit ja muut tavarat. Eikä tietenkään laiteta lasta rähmäämään ruoalla toisen kodissa toiselle tärkeissä kankaisissa design-huonekaluissa, joita vaikea pestä. Luulisi tämän olevan itsestään selvää.
Pysy poissa vuosi niin se pieni vieras osaa käyttäytyä siihen mennessä.
Miksi ne pitä ottaa mukaan sotkemaan, jos toinen ei siedä sitä? Taapero jonka äiti käy hitaalla, on ahdistava vieras.
Oma kokemus on ollut, että monet unohtavat omien lastensa kasvaessa, millaista pienempien lasten kanssa on.
T. Oma esimieheni käski ottamaan 2-vuotiaan lapsen mukaan töihin, jos päiväkodista soitetaan lapsen sairastuneen kesken päivän esim. vatsatautiin tai kovaan kuumeeseen. Ei tajunnut, että ei työn teosta tulisi mitään eikä se sairas lapsi istuisi kiltisti takahuoneessa, vaan tarvitsisi jatkuvaa syliä.