Ollaan ihan väsyneitä uhmaikäisen lapsen kanssa - miten jaksaa?
Lapsella on kova uhma menossa. Uhma on aaltoillut 2-vuotiaasta alkaen. Välillä on tasaisempi vaihe ja välillä uhma menee ihan mahdottomaksi. Lapsi on verbaalisesti lahjakas, mutta tunteet lyövät ihan yli. Lapselle on sanoitettu paljon tunteita ja lasta saa olla kieltämässä sen sata kertaa päivässä. Välillä on hetkiä, jolloin lapsi on kuin korvat lukossa eli ei kuuntele ollenkaan. Ei siis olla mitään kaverivanhempia, vaan meillä on aika tiukat rajat.
Lapsi on nyt ollut päiväkodissa vuoden, kumpikin vanhemmista oli vuorollaan vanhempainvapaalla/hoitovapaalla. 3,5 uhmaikäinen on päiväkodissa mahdollisimman lyhyen päivän (tasan 8 tuntia, toinen vanhempi vie ja toinen hakee). Päiväkodista tulee palautetta, miten uhma näkyy sielläkin ja ovat kypsiä lapsen kiukutteluun esim. pukemistilanteissa. Päiväkodista jaksetaan hokea, miten vahvatahtoinen ja kovassa uhmassa oleva lapsi meillä on. Uhmaikäinen ei malttaisi enää nukkua päiväunia, mutta on selvästi yliväsynyt, jos ei nuku.
Molemmilla vanhemmilla aikaa vievät asiantuntijatyöt ja toisella pitkä työmatka. Usein töitä on pakko jatkaa hieman vielä sen jälkeen, kun lapsi on saatu nukkumaan. Vuorotellaan lapsen hoitamisen, kotitöiden ja töiden osalta. Toinen on illalla lapsen kanssa alkuillan, toinen loppuillan, läpsystä vaihto. Lapsen kanssa ollaan paljon läsnä, leikitään, luetaan, ulkoillaan. Mitään uimahallireissuja yms ei jakseta. Ruutuaikaa meillä ei ole edes joka päivä ja silloinkin lapsi saa katsoa korkeintaan Pikku Kakkosen.
Meillä ei ole arjessa tukiverkkoja, isovanhemmat asuvat kaukana, meillä ei ole sisaruksia tai ystäviä, joiden kautta saisi joskus lapsivapaata. Lapsen sairastuessa on hankalaa, kun mitään sairaan lapsen lastenhoitopalvelua ei asuinpaikkakunnallamme ole, vaan toisen vanhemmista on aina jäätävä kotiin.
Miten ihmeessä tätä arkea uhmaikäisen kanssa jaksaa? Tuntuu, että lapsemme uhma on todella voimakas ja lapsi testaa rajoja hurjasti. Lapsi on usein pahalla tuulella ilman mitään syytä ja ihan perusasiat, kuten syöminen, pukeminen ja muu voi olla hirveää tappelua.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitat että lapsi on usein pahalla tuulella ilman mitään syytä.
Siis siitä huolimatta että vietätte paljon aikaa lapsen kanssa, leikitte, luette, ulkoilette.
Taitaa olla kiittämätön pentu.
Me jokainen olemme joskus pahalla tuulella. Yleensä yliväsyneinä. Lapselle päiväkoti on paikka, jossa on korkea melutaso, osa pesee lastensa vaatteet hajustetuilla aineilla, valaistus voi olla mallia katosta roikkuva kattolamppu, joka ei ole paras jos piirtää tai askartelee. Minun mielestäni olisi hyvä jos aikuiset sopisivat keskenään ärsyketulvan vähentämisestä ja tuo vaatteiden hajustaminen on kyllä ensimmäinen. Sehän vaikuttaa lasten tulevaisuudessa hedelmällisyynteekin eli ei ole mitään turhan päiten nillitystä.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa jos kiukutteli niin sai selkäänsä. Loppui ne uhmat siihen.
Nujerretuilla lapsilla on aikuisena enemmän mielenterveysongelmia. Sinulla on voinut olla jokin suojaava tekijä, mutta kaikilla sitä ei ole.
No syömättömyyteen on helppo ratkaisu. Anna olla syömättä, kyllä routa porsaan kotiin ajaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudessa jos kiukutteli niin sai selkäänsä. Loppui ne uhmat siihen.
Nujerretuilla lapsilla on aikuisena enemmän mielenterveysongelmia. Sinulla on voinut olla jokin suojaava tekijä, mutta kaikilla sitä ei ole.
Päinvastoin. Nythän nähdään miten nämä ns vapaan kasvatuksen hedelmät oikein pärjäilevät. Mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet nuorilla käsiin. On kasvettu ilman rajoja, ja kasvattajana on toiminut puhelin ja tabletti.
Lapsi tarvitsee rajat ja seuraukset. Joku epämääräinen ei - sanan hokeminen on järjetöntä. Siihen päälle joku lässyttäminen "onko paha olla?" on huono tapa. Kiukuttelevalle lapselle voi ja pitää sanoa, että nyt loppuu ja ohjata omaan huoneeseen. Rauhoituttuaan lapsi voi kertoa mikä vikana. Vanhemman pitää ottaa ohjat ja antaa seuraus ja sitten homma käydään läpi.
Kyllä päiväkodissa pitää olla sen verran lasten sielunelämääkin opiskelleita töissä, että tajuavat lapsen uhman olevan kenties sylin kaipuuta tai jos henkilökunta vaihtuu usein, se on lapsille todella raskasta kun jonain päivänä ei kiva aikuinen tulekaan töihin. Sehän on sama kun aikuisille kävisi niin, että työkaverit käytännöllisesti katsoen kuolisivat tuon tuosta ja väki vaihtuisi. Ei todellakaan tulisi turvallinen ja luottavainen olo. Eihän lapsi saa enää minkäänlaista yhteyttä entiseen kivaan aikuiseensa päiväkodissa.
Kyllä päiväkodissakin on hyvä käydä ihan pelisääntökeskusteluja kuten hallituksessakin käydään. Toivon toki parempaa menestystä päiväkodeille. Ottakaa mallia vaikka jalkapallon korteista ja kortit käyttöön. Tuohon voi lisätä vielä bonuskortteja siitä, että ovat käyttäytyneet hyvin jne. Eivät lapset tyhmiä ole. Kahdessa viikossa olisi oppi perillä jos se otettaisiin heti käyttöön.