Ollaan ihan väsyneitä uhmaikäisen lapsen kanssa - miten jaksaa?
Lapsella on kova uhma menossa. Uhma on aaltoillut 2-vuotiaasta alkaen. Välillä on tasaisempi vaihe ja välillä uhma menee ihan mahdottomaksi. Lapsi on verbaalisesti lahjakas, mutta tunteet lyövät ihan yli. Lapselle on sanoitettu paljon tunteita ja lasta saa olla kieltämässä sen sata kertaa päivässä. Välillä on hetkiä, jolloin lapsi on kuin korvat lukossa eli ei kuuntele ollenkaan. Ei siis olla mitään kaverivanhempia, vaan meillä on aika tiukat rajat.
Lapsi on nyt ollut päiväkodissa vuoden, kumpikin vanhemmista oli vuorollaan vanhempainvapaalla/hoitovapaalla. 3,5 uhmaikäinen on päiväkodissa mahdollisimman lyhyen päivän (tasan 8 tuntia, toinen vanhempi vie ja toinen hakee). Päiväkodista tulee palautetta, miten uhma näkyy sielläkin ja ovat kypsiä lapsen kiukutteluun esim. pukemistilanteissa. Päiväkodista jaksetaan hokea, miten vahvatahtoinen ja kovassa uhmassa oleva lapsi meillä on. Uhmaikäinen ei malttaisi enää nukkua päiväunia, mutta on selvästi yliväsynyt, jos ei nuku.
Molemmilla vanhemmilla aikaa vievät asiantuntijatyöt ja toisella pitkä työmatka. Usein töitä on pakko jatkaa hieman vielä sen jälkeen, kun lapsi on saatu nukkumaan. Vuorotellaan lapsen hoitamisen, kotitöiden ja töiden osalta. Toinen on illalla lapsen kanssa alkuillan, toinen loppuillan, läpsystä vaihto. Lapsen kanssa ollaan paljon läsnä, leikitään, luetaan, ulkoillaan. Mitään uimahallireissuja yms ei jakseta. Ruutuaikaa meillä ei ole edes joka päivä ja silloinkin lapsi saa katsoa korkeintaan Pikku Kakkosen.
Meillä ei ole arjessa tukiverkkoja, isovanhemmat asuvat kaukana, meillä ei ole sisaruksia tai ystäviä, joiden kautta saisi joskus lapsivapaata. Lapsen sairastuessa on hankalaa, kun mitään sairaan lapsen lastenhoitopalvelua ei asuinpaikkakunnallamme ole, vaan toisen vanhemmista on aina jäätävä kotiin.
Miten ihmeessä tätä arkea uhmaikäisen kanssa jaksaa? Tuntuu, että lapsemme uhma on todella voimakas ja lapsi testaa rajoja hurjasti. Lapsi on usein pahalla tuulella ilman mitään syytä ja ihan perusasiat, kuten syöminen, pukeminen ja muu voi olla hirveää tappelua.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
2-v on kovin pieni, paljoa ei voi vaatia. Pitäävaan kestää. Pian se on ohi. vuorottelu on hyvä idea, toinen saa välillä paussin.
Ostakaa lastenhoitoapua että pääsette välillä viikonloppuna ulos yksin tai yhdessä, rahaa teillä varmasti on kun on ne kuuluisat vaativat asiantuntijatehtävät😅
Luitko aloituksen? Lapsi on 3,5 vuotias.
Palkatkaa joku tuttu teini lapsenhoitajaksi viikonloppuisin. Ei siihen mitään ammattilaisia tarvita.
Ei kiinnosta vitunkaan vertaa. Itse olette lapsenne tehneet, huolehtikaa myös sitten.
Itse olen lapseton M51 jota ei tosiaan kiinnosta vanhemmuus vitunkaan vertaa. Siksi vietänkin rentoa kotielämää kaksistaan vaimoni kanssa. Lapsia ei meille tule koskaan, demareiden vauvatalkoisiin saa osallistua toiset, hahahah!
Kuulostaa normaalilta. Pidätte kiinni vaan rutiineista ja säännöistä, kyllä lapsi niihin sopeutuu ja ne luo turvallisuutta lapselle.
Vanhemmat voivat myös vuorotellen ottaa päiväunet töiden jälkeen.
Millainen unirytmi lapsella on? Onko liian väsynyt?
Kirjoitat että lapsi on usein pahalla tuulella ilman mitään syytä.
Siis siitä huolimatta että vietätte paljon aikaa lapsen kanssa, leikitte, luette, ulkoilette.
Taitaa olla kiittämätön pentu.
Mun lapsuudessa jos kiukutteli niin sai selkäänsä. Loppui ne uhmat siihen.
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsella on jokin oireyhtymä tai neurologinen sairaus?
Adhd?
Av-mamman lapsilla on lähes aina jokin sairaus tai oireyhtymä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta vitunkaan vertaa. Itse olette lapsenne tehneet, huolehtikaa myös sitten.
Itse olen lapseton M51 jota ei tosiaan kiinnosta vanhemmuus vitunkaan vertaa. Siksi vietänkin rentoa kotielämää kaksistaan vaimoni kanssa. Lapsia ei meille tule koskaan, demareiden vauvatalkoisiin saa osallistua toiset, hahahah!
Eihän noin vanha mulkku enää seisokaa, niin miten sillä lapsen tekisit.
Meillä on saman ikäinen lapsi ja päiväunet jääneet kokonaan pois. Yliväsymys on välillä ihan kamala ja sitä myöten kiukku. Meillä on auttanut nukkumaanmenon aikaistaminen etenkin niinä päivinä, kun väsymys on selvä. Normaalisti lapsi menee nukkumaan kahdeksalta mutta, jos meno on kovin väsynyttä, niin laitetaan unille jo seitsemän aikaan. Onhan se tylsää, kun yhteinen aika jää niinä päivinä lyhyeksi mutta lapsi nukahtaa aina hetkessä ja väsymys helpottaa. Eikä sen väsykiukun lapsen kanssa edes pääse viettämään laatuaikaa.
Nyt kuukauden jälkeen lapsi osaa jo itsekin sanoa, että on väsynyt ja kaipaa lepoa vaikka päivälevolle ei ole suostunut kuin pitkän tappelun jälkeen. Samalla päiväkodissakin lepohetket helpottuivat, kun lapsi tietää ettei tarvitse edes yrittää nukahtaa vaan pieni rauhoittuminen riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta vitunkaan vertaa. Itse olette lapsenne tehneet, huolehtikaa myös sitten.
Itse olen lapseton M51 jota ei tosiaan kiinnosta vanhemmuus vitunkaan vertaa. Siksi vietänkin rentoa kotielämää kaksistaan vaimoni kanssa. Lapsia ei meille tule koskaan, demareiden vauvatalkoisiin saa osallistua toiset, hahahah!
Eihän noin vanha mulkku enää seisokaa, niin miten sillä lapsen tekisit.
Haista oikein pitkä mätä viittu...Hahah!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on saman ikäinen lapsi ja päiväunet jääneet kokonaan pois. Yliväsymys on välillä ihan kamala ja sitä myöten kiukku. Meillä on auttanut nukkumaanmenon aikaistaminen etenkin niinä päivinä, kun väsymys on selvä. Normaalisti lapsi menee nukkumaan kahdeksalta mutta, jos meno on kovin väsynyttä, niin laitetaan unille jo seitsemän aikaan. Onhan se tylsää, kun yhteinen aika jää niinä päivinä lyhyeksi mutta lapsi nukahtaa aina hetkessä ja väsymys helpottaa. Eikä sen väsykiukun lapsen kanssa edes pääse viettämään laatuaikaa.
Nyt kuukauden jälkeen lapsi osaa jo itsekin sanoa, että on väsynyt ja kaipaa lepoa vaikka päivälevolle ei ole suostunut kuin pitkän tappelun jälkeen. Samalla päiväkodissakin lepohetket helpottuivat, kun lapsi tietää ettei tarvitse edes yrittää nukahtaa vaan pieni rauhoittuminen riittää.
Mikä helvetti nykyajan lapsilla on, kun joka asiasta pitää vetää kiukku?
Väsykiukku, nälkäkiukku, ruokakiukku, päikkykiukku, lepokiukku, aamukiukku, päiväkiukku, iltakiukku, yökiukku, pissakiukku, kakkakiukku ym ym.
Mulla samanikäinen lapsi ja oli samantyyppistä uhmaa ja just päiväkodista jatkuva palaute.. sain järjestettyä niin että lapsi on enää 5h päivässä päiväkodissa ja tämä auttoi todella paljon eli oli selvästi vaan ylikuormittunut. Välillä vieläkin uhmakiukkuja tulee, mut ne on paljon kevyempiä ja yleisesti lapsen mieliala on iloisempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on saman ikäinen lapsi ja päiväunet jääneet kokonaan pois. Yliväsymys on välillä ihan kamala ja sitä myöten kiukku. Meillä on auttanut nukkumaanmenon aikaistaminen etenkin niinä päivinä, kun väsymys on selvä. Normaalisti lapsi menee nukkumaan kahdeksalta mutta, jos meno on kovin väsynyttä, niin laitetaan unille jo seitsemän aikaan. Onhan se tylsää, kun yhteinen aika jää niinä päivinä lyhyeksi mutta lapsi nukahtaa aina hetkessä ja väsymys helpottaa. Eikä sen väsykiukun lapsen kanssa edes pääse viettämään laatuaikaa.
Nyt kuukauden jälkeen lapsi osaa jo itsekin sanoa, että on väsynyt ja kaipaa lepoa vaikka päivälevolle ei ole suostunut kuin pitkän tappelun jälkeen. Samalla päiväkodissakin lepohetket helpottuivat, kun lapsi tietää ettei tarvitse edes yrittää nukahtaa vaan pieni rauhoittuminen riittää.
Mikä helvetti nykyajan lapsilla on,
Mikäs kiukku se sinulla on?
Kiellot eivät tehoa, jos niitä tulee jatkuvalla syötöllä. Kieltojen määrä minimiin, ohjataan lasta muuten kuin kieltämällä. Voisi olla hyvä myös jaksaa niitä uintireussuja. Siinä lapsi väsyy ja saa purettua energiaa ja tullessaan todennököisesti nukahtaa aikaisin. Näin meillä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta vitunkaan vertaa. Itse olette lapsenne tehneet, huolehtikaa myös sitten.
Itse olen lapseton M51 jota ei tosiaan kiinnosta vanhemmuus vitunkaan vertaa. Siksi vietänkin rentoa kotielämää kaksistaan vaimoni kanssa. Lapsia ei meille tule koskaan, demareiden vauvatalkoisiin saa osallistua toiset, hahahah!
No miksi sitten vastasit. Olet sinäkin joskus ollut lapsi, vaikka parempi tietysti jos olisit jäänyt syntymättä. Äitisi on samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta vitunkaan vertaa. Itse olette lapsenne tehneet, huolehtikaa myös sitten.
Itse olen lapseton M51 jota ei tosiaan kiinnosta vanhemmuus vitunkaan vertaa. Siksi vietänkin rentoa kotielämää kaksistaan vaimoni kanssa. Lapsia ei meille tule koskaan, demareiden vauvatalkoisiin saa osallistua toiset, hahahah!
No miksi sitten vastasit. Olet sinäkin joskus ollut lapsi, vaikka parempi tietysti jos olisit jäänyt syntymättä. Äitisi on samaa mieltä.
Vastasin siksi että fiksummat tajuaa ottaa neuvosta vaarin ja olla tekemättä lapsia. Hahah!
Semmosta se elämä on lapsien kanssa. Kyllä ne siitä kasvaa ja elämä muuttuu johonkin suuntaan. Ennenhän ihmiset teki kymmenenkin lasta.
Kiitos.