Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ollaan ihan väsyneitä uhmaikäisen lapsen kanssa - miten jaksaa?
25.11.2024 |
Lapsella on kova uhma menossa. Uhma on aaltoillut 2-vuotiaasta alkaen. Välillä on tasaisempi vaihe ja välillä uhma menee ihan mahdottomaksi. Lapsi on verbaalisesti lahjakas, mutta tunteet lyövät ihan yli. Lapselle on sanoitettu paljon tunteita ja lasta saa olla kieltämässä sen sata kertaa päivässä. Välillä on hetkiä, jolloin lapsi on kuin korvat lukossa eli ei kuuntele ollenkaan. Ei siis olla mitään kaverivanhempia, vaan meillä on aika tiukat rajat.
Lapsi on nyt ollut päiväkodissa vuoden, kumpikin vanhemmista oli vuorollaan vanhempainvapaalla/hoitovapaalla. 3,5 uhmaikäinen on päiväkodissa mahdollisimman lyhyen päivän (tasan 8 tuntia, toinen vanhempi vie ja toinen hakee). Päiväkodista tulee palautetta, miten uhma näkyy sielläkin ja ovat kypsiä lapsen kiukutteluun esim. pukemistilanteissa. Päiväkodista jaksetaan hokea, miten vahvatahtoinen ja kovassa uhmassa oleva lapsi meillä on. Uhmaikäinen ei malttaisi enää nukkua päiväunia, mutta on selvästi yliväsynyt, jos ei nuku.
Molemmilla vanhemmilla aikaa vievät asiantuntijatyöt ja toisella pitkä työmatka. Usein töitä on pakko jatkaa hieman vielä sen jälkeen, kun lapsi on saatu nukkumaan. Vuorotellaan lapsen hoitamisen, kotitöiden ja töiden osalta. Toinen on illalla lapsen kanssa alkuillan, toinen loppuillan, läpsystä vaihto. Lapsen kanssa ollaan paljon läsnä, leikitään, luetaan, ulkoillaan. Mitään uimahallireissuja yms ei jakseta. Ruutuaikaa meillä ei ole edes joka päivä ja silloinkin lapsi saa katsoa korkeintaan Pikku Kakkosen.
Meillä ei ole arjessa tukiverkkoja, isovanhemmat asuvat kaukana, meillä ei ole sisaruksia tai ystäviä, joiden kautta saisi joskus lapsivapaata. Lapsen sairastuessa on hankalaa, kun mitään sairaan lapsen lastenhoitopalvelua ei asuinpaikkakunnallamme ole, vaan toisen vanhemmista on aina jäätävä kotiin.
Miten ihmeessä tätä arkea uhmaikäisen kanssa jaksaa? Tuntuu, että lapsemme uhma on todella voimakas ja lapsi testaa rajoja hurjasti. Lapsi on usein pahalla tuulella ilman mitään syytä ja ihan perusasiat, kuten syöminen, pukeminen ja muu voi olla hirveää tappelua.
Kommentit (47)
On se jännä, kun tällä palstalla kaikilla pariskunnilla on vaativat asiantuntijatyöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhma vaatii molempien osapuolten rauhoittumista. Kiireettömyys, hali, katsotaan silmiin, puhutaan rauhallisesti ja osoitetaan rakkautta.
Vain yksi lapsiko teillä on ettekä pärjää edes sen kanssa? Miten aioitte selvitä loppuelämästänne, kun ette saaneet sellaista lasta jonka tilasitte? Tsiisus mitä uusavuttomuutta.
Lapsen elämässä tulee erilaisia vaiheita. Ne menee ohi. Kasvatus vaatii kärsivällisyyttä, pitkäjänteisyyttä ja jaksamista. Kuulostaa siltä, että teillä on homma hyvin hanskassa. Vaikea aika menee ohi, kunnes tulee seuraava hankala juttu. Kaikesta selviää kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-
Uhmaikä menee kyllä ohi. Nuorin lapseni raivosi kuin pieni härkä, riisui vaatteitaan ja kieriskeli pihalla. Jos meni lohduttamaan väärään aikaan niin sitten koko juttu alkoi alusta. Onneksi oli jo parin lapsen verran kokemusta, että yritti vaan suojella, ettei hän satuta itseään maassa kieriskellessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiellät ja kirjoitat, että teillä on rajat. Onko teoilla siis mitään kasvatuksellisia seuraamuksia, vaan onko päivät sitä ein hokemista ja tunteiden sanottamista? Se kun ei ihan kasvatuksesta mene.
Kerran kielletään ja jos ei tottele niin siitä tulee seuraus välittömästi. Hyvästä käytöksestä voi palkita kuten esim se supernanny käyttää niin tarroja.
Mono kirjoitti:
Uhmaikä menee kyllä ohi. Nuorin lapseni raivosi kuin pieni härkä, riisui vaatteitaan ja kieriskeli pihalla. Jos meni lohduttamaan väärään aikaan niin sitten koko juttu alkoi alusta. Onneksi oli jo parin lapsen verran kokemusta, että yritti vaan suojella, ettei hän satuta itseään maassa kieriskellessään.
Lässynlässynlää. Lohduttamaan kiukutteleva lasta?!? Ei hele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukkuuko lapsi tarpeeksi? Onko tarpeeksi vapaa-aikaa? Jos on pitkät hoitopäivät, se väsyttää ja kiukuttaa.
Kuulostaa lellipennulta, jolla ei ole mitään estoja tunteittensa ilmaisuun milloin ja missä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika auttaa. Kokemusta on.
Kannattaisi lukea Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoja. Hän tuo esille esimerkiksi sen, ettemme ymmärrä välttämättä toisiamme erilaisten temperamenttinen vuoksi ja kuinka koulussa suositaan tasaisen temperamentin omaavia, vaikkei temperamenttiaan ei voi valita. Se tulee synnyinlahjana.
Lapsi on nyt vielä pieni ja kenties hakee enemmän vakuutusta turvallisuudesta ja siitä, että kaikki on hyvin, vaikka välillä on vaikeaa. Lapsella on kova konflikti sekä itsenäistyä aikuisista, että pelko jäädä ilman aikuisten antamaa hoivaa ja turvaa. Lapsi ei yleensä kränää eikä rähise ihmisille, joista ei välitä .Hän on keskenkasvuinen, mutta perustemperamentti ei tule muuttumaan. Hän on tyyppiä tuli ja leimaus. Kannattaa pohtia, että onko itse ihan jotain muuta temperamenttityyppiä kuin oma lapsi.
Minulla on ollut lapsi aikana, jolloin oli ok ottaa karjuva ja raivoava lapsi kiinni ja viedä kerhohuoneesta ulos. Minä muistutin joka kerta, että me käymme satu- ja leikkikerhossa ja lähdemme heti jos alat rähistä. Kun on itsepäinen niin niitä kertoja oli monia, mutta siihen aikaan oli normaalia ottaa mukelo, laittaa ulkovaatteet päälle ja sitten lähteä kotiin. Muutkin toimivat samalla tavalla. Toki ennen turvaistuimeen laittoa kävimme läpi, että mikä pistää karjumaan kerhossa ja kerta toisensa jälkeen muistutin, että suojelen sinua siltä, ettei sinua aleta pitää epämiellyttävänä kaverina ja ihan lapsen omaksi turvaksi aikuisen pitää päättää välillä ikävistäkin asioista, kuten vaikka kesken kerhotunnin pois lähtemisestä. Sitten kotiin kun lapsi on rauhoittunut.
Onneksi hän rauhoittui muutamaksi vuodeksi, mutta teininä oli varsinainen mörrimöykky ja hän valitti koko ajan, että kyttäämme häntä. Teinille voi jo sanoa, että työtkin väsyttävät ja maan vetovoimakin tekee tepposet kun suupielet alkavat perusiloisellakin roikkua jos on sellaiset geenit saanut. Teininä ei tarvinnut pelätä, että hän olisi ryhmäpaineessa juonut tai polttanut. Sen verran haastava hän oli tuputtamista vastaan, että sanoi suoraan ettei ala yhteiskunnallisista periaatteista johtuen käyttää huumeita.
Nyt hänellä ovat neljä asiaa eli maailmanparantaminen, opiskelu, poliittinen järjestötyö ja omat harrastukset vakiintuneet ainakin joksikin aikaa. Ihme kyllä, hän ei ole mikään itkupotkuraivarityyppi vaan keskustelee ja argumentoi ihan fiksustikin. Yllättävintä on kyllä mörrimöykkyvuosien jälkeen tullut uusi vaihde ja järjestötyö. Sitä hän on valmis tekemään vaikka kuinka paljon, mutta rajallinen aika ei riitä ihan kaikkeen.
Sanotaan näin, että pikkulapsesta ei kyllä mitenkään voi tietää minkälainen aikuinen pikkulapsesta kasvaa. Sehän on prosessi, jossa käydään itsenäistymistaistelua joka päivä enemmän tai vähemmän. Meistä ei tarvi mallia ottaa, mutta olemme vieläkin keskenämme naimisissa, asumme samassa kodissa, jossa ei järjestys usein vaihdu jne. Jälkikäteen ajatellen se saattoi olla lapsen kannalta turvallista ja rauhoittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Uhma vaatii molempien osapuolten rauhoittumista. Kiireettömyys, hali, katsotaan silmiin, puhutaan rauhallisesti ja osoitetaan rakkautta.
Lapsen uhmaa ei kannata pelätä tai hävetä. Hän ei uhmaisi jos ei välittäisi. Ei lapsukainen ala uhmaamaan lähikaupan kassalle. Aikuinen voi olla aikuinen ja antaa lapsen tunteidenpurkausten rauhoittua hätääntymättä itse niiden vuoksi. Älkää ainakaan ympäristön reaktiota pelätäkö. Suurin osa aikuisista on kyllä nähnyt joko läheltä tai kaukaa uhmaikäisiä lapsia. Ihan lapsen vuoksi aikuisen pitää olla se turvallinen syli, jonne lapsi voi aina tulla myös henkisessä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mono kirjoitti:
Uhmaikä menee kyllä ohi. Nuorin lapseni raivosi kuin pieni härkä, riisui vaatteitaan ja kieriskeli pihalla. Jos meni lohduttamaan väärään aikaan niin sitten koko juttu alkoi alusta. Onneksi oli jo parin lapsen verran kokemusta, että yritti vaan suojella, ettei hän satuta itseään maassa kieriskellessään.
Noinhan turvallinen aikuinen tekeekin. Ei se lapsi möyrimisestä hajoa jos siinä maassa ei ole metallinastoja ja lasinsiruja. Tuo oli yksi tapa kokeilla, että rakastatko sinä tänäänkin varmasti häntä. Uhmaikäisellä repii rintaa se aikuisenkaipuu ja itsenäisyysdenkaipuu. Jos tuo antoi lapsellesi tunteen itsenäisyydestä ja pystyvyydestä niin homma toimi oikein. Onnitteluni!
Lasta pitäisi kuunnella myös, ehkä kokee ettei ole kuultu tai ymmärretty. Kaikki ei ole pelkkää uhmaa. Uhmaikä menee ohi. Opetellaan lapsen kanssa vähän suhteuttamaan asioita ja kuunnellaan silti aitoja tuntemuksia. Lapsi ei osaa käsitellä automaattisesti tunteita kuin aikuinen, kaikki asiat uusia. Ja herkkiä lapset. Kiinnitä huomio positiiviseen. Leikki. Ole huumorintajuinen. Lapsi voi olla uupunut ja väsynyt, kylmä, nälkä, kuuma - kuulostele ajoissa tarpeita. Ennakoi, älä vie lasta karkkihyllylle tai kauppaan, tai raahaa pitkin kyliä jos ei jaksa kävellä tai olla siellä. Liian kirkas valo sisällä, ei kai ole älylaitteita? Josko se siitä selviää. Luonto voi helpottaa ja kotiolot, kivat menot. Rentous.
Vierailija kirjoitti:
Lasta pitäisi kuunnella myös, ehkä kokee ettei ole kuultu tai ymmärretty. Kaikki ei ole pelkkää uhmaa. Uhmaikä menee ohi. Opetellaan lapsen kanssa vähän suhteuttamaan asioita ja kuunnellaan silti aitoja tuntemuksia. Lapsi ei osaa käsitellä automaattisesti tunteita kuin aikuinen, kaikki asiat uusia. Ja herkkiä lapset. Kiinnitä huomio positiiviseen. Leikki. Ole huumorintajuinen. Lapsi voi olla uupunut ja väsynyt, kylmä, nälkä, kuuma - kuulostele ajoissa tarpeita. Ennakoi, älä vie lasta karkkihyllylle tai kauppaan, tai raahaa pitkin kyliä jos ei jaksa kävellä tai olla siellä. Liian kirkas valo sisällä, ei kai ole älylaitteita? Josko se siitä selviää. Luonto voi helpottaa ja kotiolot, kivat menot. Rentous.
Taas tämä sama satutäti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhma vaatii molempien osapuolten rauhoittumista. Kiireettömyys, hali, katsotaan silmiin, puhutaan rauhallisesti ja osoitetaan rakkautta.
Lapsen uhmaa ei kannata pelätä tai hävetä. Hän ei uhmaisi jos ei välittäisi. Ei lapsukainen ala uhmaamaan lähikaupan kassalle. Aikuinen voi olla aikuinen ja antaa lapsen tunteidenpurkausten rauhoittua hätääntymättä itse niiden vuoksi. Älkää ainakaan ympäristön reaktiota pelätäkö. Suurin osa aikuisista on kyllä nähnyt joko läheltä tai kaukaa uhmaikäisiä lapsia. Ihan lapsen vuoksi aikuisen pitää olla se turvallinen syli, jonne lapsi voi aina tulla myös henkisessä mielessä.
Uhmaahan se päiväkodissakin ja kuormittaa henkilökuntaa. Ei se lapsen uhma ole kaikille vain ihanaa hattaraa, halia, pusia ja pilvenreunaa.
2-v on kovin pieni, paljoa ei voi vaatia. Pitäävaan kestää. Pian se on ohi. vuorottelu on hyvä idea, toinen saa välillä paussin.
Ostakaa lastenhoitoapua että pääsette välillä viikonloppuna ulos yksin tai yhdessä, rahaa teillä varmasti on kun on ne kuuluisat vaativat asiantuntijatehtävät😅
Turvallinen ja läsnäoleva ympäristö lapselle. Vanhempien kanssa aikaa ja urheilua/leikkejä ulkona. Lapsi ei jaksa turhia kiukutella ja on näin paremmalla tuulella.
Alue: Aihe vapaa
olkaa vaan