Alkanut ärsyttää uusi mies, joka vaan käyttää rahansa eikä hanki minkäänlaista omaisuutta, ja itse koitan ajatella tulevaisuutta enemmän

Mä erosin vasta suhteesta, jossa miehellä oli monta kymmentä tonnia ulosotossa, mutta haaveili jo että ottaa lainaa heti kun saa luottotiedot takaisin. Kulutustottumukset olivat sellaiset, ettei yhtään katsonut mihin rahat menevät.

Alku meni hyvin, kun ajattelin että ei ole tarkoitus heti muuttaa yhteen tai hankkia mitään yhteistä, mutta nuo miehen puhumat lainanottosuunnitelmat veivät uskon koko ihmiseen. Siihen asti olin ajatellut, että hän maksaa velkansa pois ja sillä siisti, ja olin jopa mielessäni ajatellut että olisin voinut auttaa häntä velanmaksussa. 

Hänellä oikeus itsensä näköiseen elämään. Joku tykkää elää vapaana ilman velkaa. Voi muuttaa Joensuu ja toisena vuotena mennä Lontooseen. Tehdä töitä siellä sun täällä, reissata. Nopea vaihdos kun ei tarvitse myydä asuntoa. Ja  ne jotka ei kerää ns omaisuutta jos ei ole perillistäkään. toki testamentilla voi osoittaa edunsaajan,mutta jos periaate on, että jokainen hankkii oman leviskänsä. Antaako valtiolle,kunnalle tai yhteisölle testamentissaan vai yksityinen hnekilö .

Joku asuu vuokralla,mutta hankkiikin veneen, siis upean paatin. Mutta jos sua noin askarruttaa, etsdi se sulle sopiva tyyppi sitten. Et voi muuttaa toista ja hän ei sinua.

Lapsilla voi olla hyvinkin turvallinen koti vaikka olisi vuokra-asunto,mutta rahaa riittävästi ruokaan ja elämiseen. Tas sitten ääripäästä-köyhässä perheessäkin voi  olla onnellinen ja turvaa luova perhe.

Mä olen aina ollut tuollainen kuin se mies. Mulla on ihan elämänfilosofia olla kiinnittymättä materiaan, elää vaila huolta huomisesta kuin taivaan lintu. Luottaa elämään. En ole koskaan halunnut esim. omistusasuntoakaan. Kaikki raha mikä tulee, saa mennä, elämästä nautiskeluun. Köyhää mulla ei ole ikinä ollut koska on onneksi isohkot tulot.

Ei se minusta ole iso ongelma ollut suhteissa, jos toinen on ollut säästäväisempi. Pidetään vaan omat rahat, ja sovitaan yhteisistä kuluista, ja kumpikaan ei puutu toisen rahankäyttöön niin kauan kuin sovitut yhteiset osuudet maksetaan. 

Miehen kuuluu tuoda leipä pöytään

Vierailija kirjoitti:

Hänellä oikeus itsensä näköiseen elämään. Joku tykkää elää vapaana ilman velkaa. Voi muuttaa Joensuu ja toisena vuotena mennä Lontooseen. Tehdä töitä siellä sun täällä, reissata. Nopea vaihdos kun ei tarvitse myydä asuntoa. Ja  ne jotka ei kerää ns omaisuutta jos ei ole perillistäkään. toki testamentilla voi osoittaa edunsaajan,mutta jos periaate on, että jokainen hankkii oman leviskänsä. Antaako valtiolle,kunnalle tai yhteisölle testamentissaan vai yksityinen hnekilö .

Joku asuu vuokralla,mutta hankkiikin veneen, siis upean paatin. Mutta jos sua noin askarruttaa, etsdi se sulle sopiva tyyppi sitten. Et voi muuttaa toista ja hän ei sinua.

Lapsilla voi olla hyvinkin turvallinen koti vaikka olisi vuokra-asunto,mutta rahaa riittävästi ruokaan ja elämiseen. Tas sitten ääripäästä-köyhässä perheessäkin voi  olla onnellinen ja turvaa luova perhe.

 

Fiksu rahankäyttö, tulevaisuuteen varautuminen, omistusasuminen jne eivät mitenkään estä muuttelua ja reissaamista. Päin vastoin, ne nimenomaan mahdollistavat monia asioita. 

Nimim. 4 eri maassa asunut enimmäkseen omistusasuja joka on jokaisen muuton tehnyt alle 1kk varoajalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ynmärrän hyvin. 

Sinkkuaikoina deittailin miestä joka eli kuin jokainen päivä olisi viimeinen päivä. Oli dippa-inssi ja tienasi todella hyvin, mutta tuhlasi kaiken älyttömyyksiin ja extempore-viihteisiin. Ei mitään säästöjä, ei visiota tulevaisuudesta jne.

Ei meinannut millään ymmärtää kun pistin tapailun poikki, kun selitin että minä tarvitsen rinnalleni kumppanin joka tekee pitkäntähtäimen tulevaisuudensuunnitelmia, kykenee pitkäjänteiseen toimintaan ja sietämään myös epämukavuutta. Palkasta palkkaan rillumarei ja impulssien vietävissä oleminen ei ole vakautta jota tarvitsen suhteessa. 

Hän sitten ymmärsi asian tietenkin niin, että minun mielestäni hän ei tienannut tarpeeksi ja jahtaan sikarikasta miestä...

Elätte omissa kodeissanne. omat tulot ja kulutus. Ymmärrän hyvin, että halua asua vuokralla vaikka ja voi lähteä vaikka ulkomaille duuniin vuodeksi. nopeaa vaihto. Tai panostaakin urheiluautoon tai veneeseen. Avioparitkin asuu joskus omissa kodeissaan. Lasten kulut jaetaan,muuten saa sisustaa, nukkua jne. omaan tyyliin.. 

En usko että tuo erilainen asenne sinänsä on ongelma, mutta se voi olla, mitä haluatte käytännön elämältänne, jos siis yhdessä haluatte asua. Esim. jos mies haluaisi asua vuokralla ja riittäisi pienempikin asunto,  sinulle taas omistusasuminen ehdoton ja/tai haluat isomman asunnon. Nuo täytyisi vaan keskustella läpi, että sopiiko tulevaisuuden suunnitelmanne, ja suunnitelmat niiden rahoittamisesta yhteen vai ei. Ja ihan käytännölliselle tasolle asti, että onko joku yhteinen tili, minne molemmat laittaa rahaa mistä maksetaan yhteiset kulut, ja kuinka paljon kumpikin laittaa.

Ymmärrän ongelmasi. Itse olen siirtynyt eläkkeelle kuusi vuotta sitten jonka myötä moni asia on avautunut. Nuorena elin hyvää elämää, tosin kädestä suuhen. Oli lapsia, hyviä autoja, lomareissuja ja ruoasta ei koskaan tingitty. Nyt eläkkeellä kun nettopalkka on tipahtaut alle puoleen, niin suurin suru on ettei voi jatkaa samanlaista elämää. Auto on pienempi, mökki myyty, ja ruokakaupassa korissa on paljon laputettuja tuotteita. Oli minulla tietysti aika paljon säästössäkin, mutta nämä varat kuihtuivat pois aika nopeasti kun yritin ylläpitää hyvää elämää. Alussa tuntui kamalalta, mutta nyt olen tottunut tähän, ja elämä tuntuu vähemmän stressaavalta. En tekisi mitään toisin. Olisi tietysti ollut hyvä tietää että 'loistoelämä' ei voi jatkua aktiiviuran päätyttyä. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi olet tuollaisen kanssa? Jätä hänet, ansaitset patempaa.

Minulla nuorena samanlainen suhteen alku, loppui lyhyeen. Hän ei ymmärtänyt ollenkaan, että minun piti elää nuukasti, koska olin yksin asuntovelkainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä?

49

- Ei jatkoon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikä?

49

- Ei jatkoon. 

Tätä mietin, aikuinen mies eikä ole kartuttanut itselleen mitään. On muutoin mukava ja kivat sosiaaliset suhteet ja auttaa lapsiaan, mutta jotenkin tuo on turn off ettei mitään jää. Toki sentään työssäkäyvä ihminen :D

Ratkaisu: erilliset rahat ja erilliset asunnot. Varsinkin jos teillä kummallakin on jo lapsia omasta takaa, niin älkää ihan jo heidänkin vuokseen yhteen muuttako.

Mutta mitä varten miehen pitäisi säästää? Moni pienipalkkainen ei ylipäätään tiedä sijoittamisesta mitään, sillä jos työuran alku on mennyt kädestä suuhun ja myöhemmin sattuu saamaan muutaman satasen lisää, niin ei siinä vaiheessa moni mieti sijoituksia vaan kerrankin elämästä nauttimista.

Ja yhä useampi ja useampi ei halua taakakseen esim. asuntolainaa, jos 1. työtilanne on vähänkään epävakaa, 2. jo pelkän omavastuuosuuden säästämiseen menisi 10+ vuotta, 3. ja pienellä palkalla ei ole takuita, että sitä pystyisi maksamaan koskaan edes pois. Tai sitten ihan siitä syystä, ettei halua.

Miehen tulevaisuudensuunnitelma on kenties nauttia "nuoruudestaan" niin kauan kuin terveenä ja työkykyisenä pysyy, ja elellä sitten vanhana kertyneellä työeläkkeellään.

Jos ärsyttää niin miksi olet hänen kanssaan? On ihan oma valintasi mitä teet. Ei sinua kukaan pakota sellaiseen jota et halua. 

Mitään et saa täältä mukaan. Haluatko elää nyt vai vasta joskus, kun kaikki on epävarmaa?

Vierailija kirjoitti:

Ikä?

Luultavasti 40v ja on ollut ensitreffit alttarilla viimeisimmällä kaudella

Vierailija kirjoitti:

Miehen kuuluu tuoda leipä pöytään

Näinhän se ikävä kyllä Suomessa edelleen käytännössä menee, huolimatta korulaiseista miehille tasa-arvo on vain ne vastuut ja velvollisuudet ja naiselle (etu)oikeudet ja (mieli)valta. Eron jälkeenkin mies maksaa 95% tapauksissa maksaa lapsesta elarit naisen tilille, vaikka lapset olisi 50/50 ja tulot samantasoiset.

Jos asia on sinulle tärkeä eikä mies ole siitä muuttumassa, ymmärrät varmaan ettei teillä ole yhteistä tulevaisuutta. Vaikka olisi kuinka mukava luonne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kuuluu tuoda leipä pöytään

Näinhän se ikävä kyllä Suomessa edelleen käytännössä menee, huolimatta korulaiseista miehille tasa-arvo on vain ne vastuut ja velvollisuudet ja naiselle (etu)oikeudet ja (mieli)valta. Eron jälkeenkin mies maksaa 95% tapauksissa maksaa lapsesta elarit naisen tilille, vaikka lapset olisi 50/50 ja tulot samantasoiset.

Höpön löpön taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samalainen kuin miehesi. Oma mieheni sijoittaa ja funtsii asunnon ostamista, itseäni ei omaisuuden haaliminen kiinnosta tippaakaan. Meillä homma ok kun ei aiota lisääntyä ja pidetään 100% rahat erillään, mutta perheessä tuollainen aiheuttaa varmasti kitkaa.

Ovatko lapset yhteisiä vai vain sinun, ap? Miten jaatte heidän kulunne jos he ovat yhteisiä?

Uusi mies kyseessä, lapset ovat molempien edellisistä liitoista. Mietin silti, aiheuttaako tämä ero kitkaa tulevaisuudessa. Jotenkin ärsyttää jo nyt ylipäätään joku "ei ole varaa".

Jos lapset ovat molempien omia edellisistä liitoista, sinulla ja lapsillasi ei ole oikeutta miehen rahoihin. Eikä miehellä sinun.

Kannattiko erota lasten isästä? Oliko silloin syynä ettei antanut tarpeeksi rahaa vai joku muu? Mikä parani uudessa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Mitään et saa täältä mukaan. Haluatko elää nyt vai vasta joskus, kun kaikki on epävarmaa?

Tämä on kyllä yksi kaikista kulunein ja vähiten sisältöä keskusteluun antava lause. Toki jollain voi olla niin tiukka rahatilanne, että säästäminen estää "elämisen."

Säästää voi erilaisia summia, esimerkiksi vaikkapa 50 euroa / kk ei keskipalkkaisella ns. tunnu missään. Ja jos aloituksen mies on tosiaan sen ikäinen, että hän olisi voinut tuota  viittä kymppiä säästää jo 20-30 vuotta, niin maltillisella  n. 4% tuotolla se olisi jo 18 000 -  35 000 euroa

Ja ainoa mitä olisi tarvinnut, on hivenen suunnitelmallisuutta.

En tiedä sinusta, mutta itse mielellään ottaisin eläkkeen kynnykselle sellaisen 40 000 euron pesämunan. Etenkin kun se ei ole aiemmassa elämässä näkynyt käytännössä mitenkään.

Ps. koska aika on sijoittajan ystävä, niin tuolla samalla kk summalla ja tuotolla 40 vuoden aikajänteellä säästössä on jo liki 100 000 euroa.