***LOKAlutusten torstai***

kyllä epätietoisuus varmaan tuntuu kaikkein tuskaisimmalta. Eritysesti, kun toivo otetaan pois ja sitten taas hippunen annetaan takaisin, ja mitä sitten seuraavaksi. Ainoa viisaus tulee jälkikäteen: jos kaikki kääntyy hyväksi, niin kyllähän tämänkin sitten kesti. Toisaalta jos joutuu kääntämään katseet kohti tulevaa, niin samalla vaivalla tekisi se jo nyt.



Kiva, kun tulit kertomaan kuulumiset. Vapaa pääsy tänne on jatkossakin, ja mielellämme sinua tuemme minkä pystymme kääntyi tilanne miten tahansa.



Tsemppiä ja jaksamista sinulle!



-Ja_me

Heliliinalle pahoittelut, raastavaa odottaa viikko-kaksi ennekuin saa tietoa.



M@mma@lle onnea Isoista uutisista, me toivotaan kanssa kovasti kaksosia ja viikon päästä saadaan tulos tietää, (minulla oli nääs 3 munasolua)



Kurkku on ollut kauhean kipeä tänään ja mahaa nipistellyt ja vihleksinyt aika kovaa, välillä on oikein raastavaa venymisen tunnetta.



Eipä muuta, syömään ja touhuilemaan. Mukavaa iltaa kaikille

Pepsi rv 5+5

Palasin taas tänne, olin neljä päivää reissussa. En ymmärrä miksi tämä epätodellinen olo vaan jatkuu, en osaa iloita raskaudesta. Raskaus on todellakin toivottu, kaikki oireet on lukuunottamatta pahoinvointia, mutta silti en usko tätä todeksi. Kerroin siskolleni asiasta, hän oli tosi iloinen meidän puolesta. Varmaan kerrotaan miehen vanhemmille viikonloppuna. Omille vanhemmille kerron vasta neuvolan jälkeen, koska en millään halua tuottaa heille pettymystä jos kaikki ei menekään hyvin. Ja mua vähän pelottaakin kertoa. Jotenkin asiasta on helpompi puhua vähän vieraammille, esim naapurin (hyvän ystäväni) kanssa juttelin asiasta heti testin tehtyäni.



Sain siskolta paksun odotusoppaan, sitä olen tässä lueskellut tämän päivän. Varmaan ensiviikolla soittelen sitten neuvolaankin. Kaksi asiaa painaa mua nyt kamalasti, nimittäin 10.2. join juhlissa alkoholia reippaasti ja 12.2. tein positiivisen testin. En tajunnut ennen ees menkkojen olevan myöhässä. Mitä jos se alkoholi on vaikuttanut vauvaan?? Ja sitten tupakoinnista, periaatteessa lopetin heti testin tehtyäni. Nyt olen ollut melkein ilman, joskus menee päivä kokonaan polttamatta, joskus menee 1-3 kpl. Olen sitä kolmea pitänyt ihan maksimina, olen polttanut vaan jos on ollut ihan pakko saada. Miten tää lopettaminen onkin niin vaikeeta?? No, olen polttanut nyt jotain 9 vuotta ja noin 10 kpl päivässä, eli parannusta tämäkin on siihen. Mutta silti harmittaa kun en pysty lopettamaan. Tää vaivaa mua todella.



Tintti tasan 24 vee tänään :) ja rv 5+6

Tintti23: En usko, että alkoholin juomisesi on ehtinyt vaikuttaa vauvaan, ku raskaus on ollut tosi alussa silloin. Itsekin join esikoista odottaessani paria päivää ennen testin tekemistä, kun en tiennyt olevani raskaana. Terveen lapsen silti sain... Nyt toisen kohdalla vahingosta viisastuneena jätin alkoholin käytön kokonaan jo silloin, kun lapsi sai luvan tulla. Neuvolassakin sanottiin silloin, että tuskin niin aikaisessa vaiheessa juominen vaikuttaa vielä kehitykseen! Vaikka tietenkään se ei ole suositeltavaa...

Tintti: don' t worry, sen alkoholin suhteen. Mulle kävi esikoisen kanssa samalla tavalla. Esikoinen oli semmonen " tahallinen vahinko" , joten en todellakaan olettanut olevani raskaana ja sinä päivänä, kun menkkojen olis pitäny alkaa, oli kaverin synttärit ja minä ihan kamalassa humalatilassa. Kaks päivää myöhemmin tein plussa-testin ja siitä 7 kk myöhemmin syntyi täysin terve poika (ennenaikainen tosin, mutta en usko, että tuo alkoholi siihen olisi vaikuttanut). Neuvolatäti aikanaan sanoi, että niin kauan, kun äiti ei tiedä olevansa raskaana, sen vauvan alun pitäs olla ihan turvassa.



Mitä tupakointiin tulee (nyt älkää pliis lynkatko minuu!), mie en todellakaan hyväksy raskaana olevien tupakointia. Se on mun mielipiteeni. Itse poltin aikoinani 10 vuotta 20-30 savuketta päivässä, ehdin lopettaa 3 viikkoa ennen tuota esikoisesta tehtyä plussatestiä. Jos välillä tuli mieleen, että tarttis saada röökiä, niin käytin seuraavaa mielikuvaharjoitusta helpottamaan nikkistä.

-Kuvittele syliisi oma rakas vastasyntynyt pieni viaton lapsesi ja seuraavaksi kuvittele tämä hengittämään pelkkää tupakan savua. Veisitkö vastasyntyneesi esim. junassa tupakkahyttiin hengittämään sitä tupakansavuista ilmaa. Tai antaisitko tekohengitystä lapsellesi, kun olet ensin vetänyt kunnon savut röökistä posket pullolleen. Mieti, miltä se sun lapsesta tuntus ja kerro se tuhannella. Toinen ei pysty hengittämään vaan kakoo tuskaisena ja yrittää saada happea. Auttoi ainakin mulla eikä tarvinnu montaa minuuttia miettiä poltanko vai en.

Kaikki ketkä on tupakoinu tietää, miten oma kroppa siihen reagoi, etenki päivän ekaan röökiin. Sydän alkaa hakkaamaan vähintään tuplatahtiin, hengästyttää jne, joten mieti, mitä se tekee sikiölle, miten sen pienen vauvan sydän reagoi siihen häkään, nikotiiniin ja niihin myrkkyihin siellä sun mahassa, jossa sen pitäisi olla turvassa kaikelta.



Kamala paasaus tuli. Jokainen toimikoot kuten parhaaksi kokee, mie vaikenen tästä aiheesta tästä eteenpäin. Kenties 1 rööki on parempi kuin 10, mutta kyllä se yksikin tuskallinen hapen saannin väheneminen ja niiden myrkkyjen vauvalle syöttäminen on mun mielestä paljon. :( Tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä, mutta toivottavasti sain ajattelemaan.



sapa

Onneks olkoon! :)

m@mm@76 : MIELETÖNTÄ, onnea paljon sinulle!!! Ja onnea myös uusille plussanneille.



Heiliinalle paljon lohdutushajleja ja jaksamista, toivotaan, että se tästä vielä kääntyy jotenkin hyväksi!!!



(.) Täällä myös kuvotus jatkuu..se ei ole riippuvainen vuorokauden ajasta vaan on 24/7. Oksennusta ei juurikaan tule mutta kuvottaa. Kaikki hajut ärsyttää - varsinkin vahva hajuveden tuoksu. Huh!

Turvotusta edelleen on..ja se joskus vähän inhottaa...helpottais jos jaksais mennä jumpalle mutta ehkä tärkeempää on nyt levätä ja kerätä voimia.



Katarina 6+yläosat

.....SAPA: ei voi olla totta! Meidän on sitten pakko tietää toisemme. Olen käynyt sielä salilla jo 7 vuotta :) olen käynyt noin3x viikossa mutta nyt kyllä on ollut tosi nihkeetä. Varsinkin spinningissä meinaa henki nykyään loppua totaalisesti....huomenna kyllä täytyy taas yrittää ;)



Katarina

Eilen ei ehtinyt pinoutumaan, ja eilisen jututkin on vielä lukematta. Katsotaan ehtiikö ne vielä kattomaan... Mutta ensteks kirjailen vähän jotain juttuja...



Onnea M@mm@! Hurjat uutiset! Itse juuri mietin, että en kyllä nyt haluaisi kaksosia, mutta eiköhän siihenkin ajatukseen pääsisi mukaan... Menisi kyllä kaikki uusiksi, asunto jne...



Uusille tervetuloa mukaan! Tiputtelijoille paljon tarrasukkia! Minullakin esikon raskauden alussa tuhrutti jonkun viikon, ja ihan hirveetähän se on... Silti kaikki meni hyvin, toivotaan että teilläkin! Heliliinalle voimahali, toivottavasti tilanne selkeytyy pian!



Mitähän muuta..? Joku puhui pari päivää sitten masennuksesta. Mulla iski esikoisen odotuksessa masennus, pari ekaa kuukautta olin ihan sekaisin ja epätoivoinen vaikka olin toivonut lasta jo monta vuotta... En edes tajunnut että hormonit ne vaan hyrrää, tyhmä minä. Olin ihan varma ettei me ikinä selvitä lapsen saamisesta ja ainakin parisuhde on mennyttä jo ennen lapsen syntymää, hyvä etten heittänyt miestä pihalle... No, onneksi tilanne seesteytyi ja lapsen syntymän jälkeen olin sitten vastaavasti ihan poikkeuksellisen rauhallinen useita kuukausia. Niin ne hormonit vie naista, pitää vaan yrittää tajuta itsekin mistä on kyse. ;)



Rattaista on ollut puhe. Yksi kaveri haluaisi myydä tuplansa mulle, mutten ole varma haluanko niitä. Yritän uskotella itselleni ettemme tarvitsisi niitä, mutta mutta... No, katsotaan sitten kesän päätteeksi mikä on tilanne. Tuntuu vaan raskaalta ajatukselta puskea sellaisia kömpelöitä tuplia joka paikassa...



Nyt on edessä tiukka valinta: kertoako vanhemmille jo vaiko eikö... Meidät on kutsuttu viikonloppuna niille syömään blinejä ja mätiä, ja sitä mätiä en vissiin saisi nyt syödäkään... En ehkä ihan vielä haluaisi kertoa, mutta en myöskään keksi mitään muuta pätevää syytä olla nauttimatta herkuistani viinistä ja mädistä... Hmmm...



Suhni & Onni (4+6?)