Lähdin juuri 20 vuoden liitosta vaikean ihmisen kanssa, miten selvitä tästä pahasta olostat/syyllisyydestä antamatta periksi?
Tunnen valtavaa syyllisyyttä ja vastuuta toisen hyvinvoinnista. Nämä kysymykset pyörivät päässä: mitä jos tekee itselleen jotain (on vuosia uhannut) mitä jos ei suostu/pysty menemään töihin (lukuisten ihmisten tilanne vaikeutuu "minun takiani"), mitä tapahtuu jos menen hakemaan lisää tavaroitani ja minua rakkauspommitetaan, uhkaillaan ja syyllistetään, mitä jos rikkoo/hävittää esineet joita olen tehnyt viikkoja, ihan yksinkertaisesti, mitä jos peruu menot ystäviensä kanssa (ystävien reissu pilaantuu "minun takiani".
Mitä teen syyllisyyden kanssa? Miehellä on nyt paha olo minun takiani eikä varmasti suostu hakemaan tukea tai apua, koska se on ei vaan hänelle sovi. Toki minulla on ollut paha olo vuosia, käyn viiimein terapiassa, mutta koska olen kantanut hänenkin pahan olonsa, tuntuu että luhistun tässä vaiheessa, kun tein äkkilähdön eilen illalla.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos teille vastanneile. Ja kommenttiin "mee hoitoon", olen valmis menemään, jos terapeuttini sitä suosittelee. Perjantaihin pitäisi jaksaa. Ei minua kuitenkaan huolita hoitoon, koska en ole itselleni tai muille vaaraksi.
Ap
Terapia on hoito <3 Turvakotiin, jos on tarve.
Kirjoita tänne, kun tarvitset tukea.
Keskity nyt itseesi ja elämääsi. On sinun vuorosi. Tähän asti olet keskittynyt muihin ja sinä olet laiminlyöty. Sinä itse on ykkösprioriteettisi.
Vierailija kirjoitti:
Minun taapero ex uhkaili itsemurhalla ajoittan lähes 10 vuotta eron jälkeen kunnes sanoin sille, että hänen toiminta on henkistä väkivaltaa ja sen on loputtava. Ei ole asiallista käytöstä. Nämä miehet selviää keski-ikään tuolla tavoin ihan helposti kun heidän tunne-elämäänsä on paapottu kuin olisi pieniä lapsia. Ei ole annettu selvitä omin voimin, on tasoitettu koko elämä ettei ole arjessa hankaluuksia ja ihmiset on vielä heidän ympärillään tanssineet varpaillaan ettei vain pahoita mieltä mitenkään. Niistä tulee sitten tunne-elämältään vajaita jotka luhistuu aivan kaikesta koska ei ole ikinä joutuneet harjoittamaan resilienssiään ja selviytymään itsenäisesti saatika kantamaan itse vastuuta omista teoistaan.
Eivät he pysty. Narsismi on PERSOONALLISUUShäiriö. Silti se on vaan ikävää, kenenkään ei tarvitse uhrata omaa elämäänsä kusipäisen ja vaarallisen ihmisen omaishoitajana.
Vierailija kirjoitti:
Tee miehestä huoli-ilmoitus. Se on sinun vastuulla. Kaikki muu on sen jälkeen viranomaisten vastuulla.
Ei ole vastuulla. Ja tiedätkö mitä, tuo on manipulatiivista teatteria. Kun ap loittonee horisonttiin, mies asettuu mukavasti sohvalle, juttelee kaverille kuin mitään ei olisi tapahtunut tai ihan harkitusti alkaa tuhota ap:n tavaroita tai tehdä muita kostotoimia. Vertaa tuota taaperoon, joka vetää jokaisesta narusta saadakseen tahtonsa läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee miehestä huoli-ilmoitus. Se on sinun vastuulla. Kaikki muu on sen jälkeen viranomaisten vastuulla.
Eikä ole apn vastuulla. Ex arvaa heti kuka ilmoituksen takana ja noin sairaan ihmisen ajatus on ensimmäisen se, että hänestä kannetaan huolta, rakastetaan ja ap tulee takaisin, kun vähän rakkauspommittaa.
Tuo. Tai kosto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee miehestä huoli-ilmoitus. Se on sinun vastuulla. Kaikki muu on sen jälkeen viranomaisten vastuulla.
Ei ole vastuulla. Ja tiedätkö mitä, tuo on manipulatiivista teatteria. Kun ap loittonee horisonttiin, mies asettuu mukavasti sohvalle, juttelee kaverille kuin mitään ei olisi tapahtunut tai ihan harkitusti alkaa tuhota ap:n tavaroita tai tehdä muita kostotoimia. Vertaa tuota taaperoon, joka vetää jokaisesta narusta saadakseen tahtonsa läpi.
Tämä muuten on ihan totta. Muistan kun exän kanssa oli näitä kohtauksia ja se sai minut häiriköimällä ulos kodista niin se muuttui täysin toiseksi ihmiseksi samantien ja alkoi elää normaalin ihmisen elämää. Kun palasin takaisin se taantui raivohulluksi häiriköksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän että tein oikein ja olen halunnut tätä vuosia, mutta miksi pääni väittää että olen jättänyt jonkun ison taaperon, josta olen vastuussa, yksin taloon autojen ja terävien esineiden kanssa? Siitäkin huolimatta, kuinka minulle eilen annatettiin kuinka hän on tehnyt eteeni niin paljon, en tule pärjäämään yksin, kuinka hän on "hyvin huolissaan", että joudun pöpilään, haistatteli minulle, kohteli tavaroitani kovakouraisesti jne. Vaihtoi faceen yöllä mustat profiilikuvat ja taustat.
Ap
Ensimmäisenä poistat facekavereista ja estät puhelimessa. Oletteko avioliitossa?
Oma elämäsi alkaa nyt. Olet miellyttämisen haluinen läheisriippuvainen ja se pitää tiedostaa. Et ilmeisesti osaa sanoa kieltävää vastausta. Älä pidä mitään yhteyttä. Älä missään nimessä pyydä exältäsi apuja tai neuvoja. Pysy etäällä kaikin tavoin.
Jos jotai
No contactiin ja grey rockiin kuuluu se, ettei seurata eksän elämää missään muodossa ja estetään eksän pääsy omiin juttuihin. Keskitytään vihdoin itseen.
Mies oli tyhjentänyt yhteisen tilin jossain vaiheessa yöllä. Säälittävää. Hänellä on paljon rahaa, mutta tekee kiusaa muutaman satasen tähden. Säälittävää. En olisi ottanut sieltä mitään, mutta silti.
Ap
Tuollainen uhkaus, että tekee itselleen jotain, on passiivis-agressiivista käytöstä ja kuuluu manipuloijan työkalupakin tärkeimpiin instrumentteihin. Se että saa sinut tuntemaan syyllisyyttä, on juuri koko homman idea. Hae kamasi, häivy ikuisiksi ajoiksi, ja hävitä kaikki yhteystiedot. Onneksi elämästäsi ei tuhoutunut kuin 20 vuotta. Et ole vastuussa toisesta ihmisestä, jos kyse ei ole alaikäisestä huollettavasta. Oletan ettei ole.
Vierailija kirjoitti:
Mies oli tyhjentänyt yhteisen tilin jossain vaiheessa yöllä. Säälittävää. Hänellä on paljon rahaa, mutta tekee kiusaa muutaman satasen tähden. Säälittävää. En olisi ottanut sieltä mitään, mutta silti.
Ap
Vahvistanee käsitystäsi siitä, ettei tuollaisen kanssa voi elää. Kirjoitin jo, että tulee viemään kaiken mitä pystyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oli tyhjentänyt yhteisen tilin jossain vaiheessa yöllä. Säälittävää. Hänellä on paljon rahaa, mutta tekee kiusaa muutaman satasen tähden. Säälittävää. En olisi ottanut sieltä mitään, mutta silti.
Ap
Vahvistanee käsitystäsi siitä, ettei tuollaisen kanssa voi elää. Kirjoitin jo, että tulee viemään kaiken mitä pystyy.
Naulan kantaan. Kaikki vähäinenkin kunnioitus karisi nyt tuon tempauksen jälkeen pois.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minun taapero ex uhkaili itsemurhalla ajoittan lähes 10 vuotta eron jälkeen kunnes sanoin sille, että hänen toiminta on henkistä väkivaltaa ja sen on loputtava. Ei ole asiallista käytöstä. Nämä miehet selviää keski-ikään tuolla tavoin ihan helposti kun heidän tunne-elämäänsä on paapottu kuin olisi pieniä lapsia. Ei ole annettu selvitä omin voimin, on tasoitettu koko elämä ettei ole arjessa hankaluuksia ja ihmiset on vielä heidän ympärillään tanssineet varpaillaan ettei vain pahoita mieltä mitenkään. Niistä tulee sitten tunne-elämältään vajaita jotka luhistuu aivan kaikesta koska ei ole ikinä joutuneet harjoittamaan resilienssiään ja selviytymään itsenäisesti saatika kantamaan itse vastuuta omista teoistaan.
Siedit 10 vuotta ja pidit yhteyttä!? Miksi?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun taapero ex uhkaili itsemurhalla ajoittan lähes 10 vuotta eron jälkeen kunnes sanoin sille, että hänen toiminta on henkistä väkivaltaa ja sen on loputtava. Ei ole asiallista käytöstä. Nämä miehet selviää keski-ikään tuolla tavoin ihan helposti kun heidän tunne-elämäänsä on paapottu kuin olisi pieniä lapsia. Ei ole annettu selvitä omin voimin, on tasoitettu koko elämä ettei ole arjessa hankaluuksia ja ihmiset on vielä heidän ympärillään tanssineet varpaillaan ettei vain pahoita mieltä mitenkään. Niistä tulee sitten tunne-elämältään vajaita jotka luhistuu aivan kaikesta koska ei ole ikinä joutuneet harjoittamaan resilienssiään ja selviytymään itsenäisesti saatika kantamaan itse vastuuta omista teoistaan.
Siedit 10 vuotta ja pidit yhteyttä!? Miksi?!
Sitä on vaikeaa ymmärtää. Osa tytöistä velvoitetaan sietämään ja sääntelemään toisten tunnetiloja jo lapsuudesta asti. Kuten minut. Taivastelu ei auta ketään, ajaa vain syvemmälle traumasiteeseen.
Ap
Edelliset kommentit on hyviä, en niitä ala kaikkia toistamaan, mutta lyhyesti, toisen paha olo ei ole syytäsi. Ymmärrän, että koet empatiaa ja muista, että sekin on hyvä asia, vaikka et tilanteelle mitään voisi, eikä kannata tehdä. Kaiken jälkeenkään et ole kovettanut itseäsi. Ole ylpeä herkästä puolestasi, vaikka et sen mukana menisikään. Rajat on myös tärkeitä ja muista oma turvallisuus. Voimia! Elämässäsi on nyt kääntynyt suunta parempaan.
Miksi lähdit niin yhtäkkiä, ja oliko åäätöksesi pitkän harkinnan jälkeen tehty lopullinen päästös, vai teitko sen äkillisesti. Ei ihme jos tunnet sen jälkeen syyllisyyttä. Syyllisyyden tunne johtuu siitä, että tunnet rakkautta häntä kohtaan. Jos sinulla ei ole aihetta pelätä miestäsi, niin koita saavuttaa jonkunlainen välirauha ja sopu miehesi kanssa. On helpompaa erota sovussa kuin riidassa ja epätietoisuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähdit niin yhtäkkiä, ja oliko åäätöksesi pitkän harkinnan jälkeen tehty lopullinen päästös, vai teitko sen äkillisesti. Ei ihme jos tunnet sen jälkeen syyllisyyttä. Syyllisyyden tunne johtuu siitä, että tunnet rakkautta häntä kohtaan. Jos sinulla ei ole aihetta pelätä miestäsi, niin koita saavuttaa jonkunlainen välirauha ja sopu miehesi kanssa. On helpompaa erota sovussa kuin riidassa ja epätietoisuudessa.
Tästä on jo puhuttu pidempään. Olen myös sanonut, että miehen juominen sotkee terapiani, joten jos haluaa juoda, minun on muutettava muualle toipumaan. Tuntisin syyllisyyttä, jos jättäisin kituvan käärmeen tienpenkkaan, vaikka en rakastaisi kys. käärmettä. Mies haistatteli minulle, eli tuskin haluaa mitään rauhaa itse. En rakasta. Pelkään ja säälin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun taapero ex uhkaili itsemurhalla ajoittan lähes 10 vuotta eron jälkeen kunnes sanoin sille, että hänen toiminta on henkistä väkivaltaa ja sen on loputtava. Ei ole asiallista käytöstä. Nämä miehet selviää keski-ikään tuolla tavoin ihan helposti kun heidän tunne-elämäänsä on paapottu kuin olisi pieniä lapsia. Ei ole annettu selvitä omin voimin, on tasoitettu koko elämä ettei ole arjessa hankaluuksia ja ihmiset on vielä heidän ympärillään tanssineet varpaillaan ettei vain pahoita mieltä mitenkään. Niistä tulee sitten tunne-elämältään vajaita jotka luhistuu aivan kaikesta koska ei ole ikinä joutuneet harjoittamaan resilienssiään ja selviytymään itsenäisesti saatika kantamaan itse vastuuta omista teoistaan.
Siedit 10 vuotta ja pidit yhteyttä!? Miksi?!
Sitä on vaikeaa ymmärtää. O
Myös pojista tehdään sairaissa perheissä näitä kynnysmattoja. Siksikin, ap, keskityt nyt itseesi JA lapsiisi.
Joku on noissa suhteissa tunnin joku 50 vuotta. Olen lukenut juttuja, joissa 70-vuotiaat aloittavat omaa, vapaata elämäänsä.
Jos ei ole tietoa tuosta kaikesta riittävästi, ei ole mitään käsitystä siitä, minkä keskellä on eikä siitäkään, ettei tarvitsisi olla. Jopa osa terapeuteista hiljaisesti hyväksyy nämä suhteet eikä auta potilastaan pois. Niin kävi itselleni aikana ennen nettiä, joten tiedonsaantikin oli rajattua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähdit niin yhtäkkiä, ja oliko åäätöksesi pitkän harkinnan jälkeen tehty lopullinen päästös, vai teitko sen äkillisesti. Ei ihme jos tunnet sen jälkeen syyllisyyttä. Syyllisyyden tunne johtuu siitä, että tunnet rakkautta häntä kohtaan. Jos sinulla ei ole aihetta pelätä miestäsi, niin koita saavuttaa jonkunlainen välirauha ja sopu miehesi kanssa. On helpompaa erota sovussa kuin riidassa ja epätietoisuudessa.
Noiden kanssa ei voi erota kuin yhtäkkisesti, kun se voima ilmestyy jostain. Niin tein itsekin. En suostunut enää mihinkään keskusteluun. Hän oli viisi vuotta kuluttanut terveyttäni, minulla ei ollut mitään velvollisuutta pehmenellä eroa hänelle. Eikä ollut kyllä motivaatiotakaan.
Keskustelussa he manipuloivat jäämään. Käyttävät kiristystä, uhkailua, lahjontaa, väkivaltaa jne.
Parempi myös olla kertomatta syitä. Kertomisella ei hullun kanssa saavuta mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähdit niin yhtäkkiä, ja oliko åäätöksesi pitkän harkinnan jälkeen tehty lopullinen päästös, vai teitko sen äkillisesti. Ei ihme jos tunnet sen jälkeen syyllisyyttä. Syyllisyyden tunne johtuu siitä, että tunnet rakkautta häntä kohtaan. Jos sinulla ei ole aihetta pelätä miestäsi, niin koita saavuttaa jonkunlainen välirauha ja sopu miehesi kanssa. On helpompaa erota sovussa kuin riidassa ja epätietoisuudessa.
Tästä on jo puhuttu pidempään. Olen myös sanonut, että miehen juominen sotkee terapiani, joten jos haluaa juoda, minun on muutettava muualle toipumaan. Tuntisin syyllisyyttä, jos jättäisin kituvan käärmeen tienpenkkaan, vaikka en rakastaisi kys. käärmettä. Mies haistatteli minulle, eli tuskin haluaa mitään rauhaa itse. En rakasta. Pelkään ja säälin.
Ap
Muista sääliä itseäsi enemmän! Nuo ovat parantumattomia. Ei sille voi mitään. Ja jos nyt niin oudosti kävisi, että hän joskus myöhemmin paranisi jonkun toisen kanssa, hyvä heille.
Se kituminen on pitkälti teatteria. Heillä on krooninen paha olo, tapahtui mitä tahansa. Kitumista enemmän käyttänee aikaansa uuden uhrin hankintaan. Ilman eivät osaa olla.
Minun taapero ex uhkaili itsemurhalla ajoittan lähes 10 vuotta eron jälkeen kunnes sanoin sille, että hänen toiminta on henkistä väkivaltaa ja sen on loputtava. Ei ole asiallista käytöstä. Nämä miehet selviää keski-ikään tuolla tavoin ihan helposti kun heidän tunne-elämäänsä on paapottu kuin olisi pieniä lapsia. Ei ole annettu selvitä omin voimin, on tasoitettu koko elämä ettei ole arjessa hankaluuksia ja ihmiset on vielä heidän ympärillään tanssineet varpaillaan ettei vain pahoita mieltä mitenkään. Niistä tulee sitten tunne-elämältään vajaita jotka luhistuu aivan kaikesta koska ei ole ikinä joutuneet harjoittamaan resilienssiään ja selviytymään itsenäisesti saatika kantamaan itse vastuuta omista teoistaan.