Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikki ei pue lapsia juhliin asianmukaisesti?
Esimerkiksi syntympäiville, häihin, hautajaisiin tai muihin perhejuhliin.
Syntymäpäiville joidenkin lapsen ilmestyy arkivaatteissa ja hautajaisissa on joku pinkki tai violetti mekko yllä.
Kommentit (561)
Näistä viesteistä, joissa puolustellaan tapojen vastaista pukeutumista, paistaa läpi yleinen änkyröinti. Sitä yritetään verhota milloin minkäkin syyn taakse. Ette vaan osaa, ettekä halua, ja kaikista tärkeimpänä teitä ei ole opetettu, tai olette päättäneet hylätä ne tavat. Se, että olette päättäneet tehdä niin, ei tee siitä oikeaa tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joskus kuolen niin hautajaisiini pitää ehdottomasti tulla niissä vaatteissa missä olo on mukava. Mieluusti iloisissa väreissä.
Ihmiset tulisivat omina itsenään.
Pikkuväellä saisi olla ihan vaikka hämähäkkimies paitaa tms.
Lupaan etten ketään rankase haudasta käsin.
Hautajaiset on jo niin raskas tilanne että en raatona pistä lisästressiä pukeutumuskoodia vaatimalla.
Tietty joku nirppanokka Hyasintti voi laittaa parasta päällensä kun vihdoinkin saavat mummelin hautaan.
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudutteko tilanteenmukaisen pukeutumisen vastustajat muutenkin leväperäisesti käytöstapoihin? Puhutte ruoka suussa? Kailotatte muiden puheen päälle? Ahmitte juhlissa siten että muille ei jää mitään? Vaihtoehtoisesti arvostelette tarjoiluja kovaan ääneen? Ette puutu lastenne asiattomaan käytökseen?
En, mutta en myöskään pidä kynsin hampain kiinni vain tietynlaisesta pukeutumisesta ja kuuluta että minun mielipide on ainoa oikea maailmassa ja muut väärin. En intä että etikettl sanoo lapsille hautajaisiin vain mustaa kun ei se niin ole. Puku pojalle ei ole se ainoa oikea totuus.
Jos 99% on sitä mieltä, että hautajaisetikettiä noudatetaan, haluatteko te 1% kiinnittää tilaisuudessa huomion itseenne vai siihen tilaisuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheata nillittämistä siitä, miten nuorena puolisonsa menettäneiden perheiden suru on niin kova, että ei osata enää pukeutuakaan. Meillä oltiin köyhiä. Osasimme silti aina pukeutua hautajaisiin, joita oli paljon. Ja olen itsekin menettänyt isäni nuorena. Ei tullut mieleenkään mennä hautajaisiin muussa kuin mustassa mekossa ja huivissa.
Kuinka nuorena? Saiko siitä asusta jotain lisäpisteitä?
Minun suruni ei ole siis tarpeeksi kova, kun osasin ajatella surun hetkellä vaatteitakin?
No kivat sinulle, että ajattelit vaatteita. Haluatko mitalin?
On kyllä surullista, miten katkeria ja synkkiä ihmisiä täällä on kommentoimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheata nillittämistä siitä, miten nuorena puolisonsa menettäneiden perheiden suru on niin kova, että ei osata enää pukeutuakaan. Meillä oltiin köyhiä. Osasimme silti aina pukeutua hautajaisiin, joita oli paljon. Ja olen itsekin menettänyt isäni nuorena. Ei tullut mieleenkään mennä hautajaisiin muussa kuin mustassa mekossa ja huivissa.
Kuinka nuorena? Saiko siitä asusta jotain lisäpisteitä?
Minun suruni ei ole siis tarpeeksi kova, kun osasin ajatella surun hetkellä vaatteitakin?
Eipä heitetä sitä ensimmäistä kiveä.
Värikkäät vaatteet meillä oli poikani muistotilaisuudessa. Minun, hänen äitinsä toivomuksesta.
Se oli vaan niin hän, paljon keltasta ja oranssia, keskikesän aika kaunein. Hän oli syntynyt kesällä, aurikoinen ihminen eläessään.
Kyllä tätä on nähty. Paljastelumekkoja rippilapsilla. Oransseja laskettelutakkeja hautajaisissa. Karmaisevia pukuja Linnan juhlissa. Suomalaiset eivät osaa pukeutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheata nillittämistä siitä, miten nuorena puolisonsa menettäneiden perheiden suru on niin kova, että ei osata enää pukeutuakaan. Meillä oltiin köyhiä. Osasimme silti aina pukeutua hautajaisiin, joita oli paljon. Ja olen itsekin menettänyt isäni nuorena. Ei tullut mieleenkään mennä hautajaisiin muussa kuin mustassa mekossa ja huivissa.
Kuinka nuorena? Saiko siitä asusta jotain lisäpisteitä?
Minun suruni ei ole siis tarpeeksi kova, kun osasin ajatella surun hetkellä vaatteitakin?
Eipä heitetä sitä ensimmäistä kiveä.
Värikkäät vaatteet meillä oli poikani muistotilaisuudessa. Minun, hänen äitinsä toivomuksesta.
Se oli vaan niin hän, paljon keltasta ja oranssia, keskikesän aika kaunein. Hän oli syntynyt k
Se on teidän valintanne.
Täällä ja muissa vastaavissa ketjuissa dissataan jatkuvasti sitä, jos joku noudattaa perinteistä hautajaisetikettiä. Kaikki massasta poikkeava ja koskettava ssa kannatusta. Mitä synkempi ja liikuttavampi tarina, sen parempi. (En viittaa nyt sinun tarinaasi tässä). Meiltä muiltakin on kuollut läheisiä eikä meillä ole tarvetta uhriutua vauvapalstoilla. Voitte tehdä minun puolestani ihan mitä haluatte, mutta jotain kunnioitusta sentään perinteisten tapojen noudattajille.
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudutteko tilanteenmukaisen pukeutumisen vastustajat muutenkin leväperäisesti käytöstapoihin? Puhutte ruoka suussa? Kailotatte muiden puheen päälle? Ahmitte juhlissa siten että muille ei jää mitään? Vaihtoehtoisesti arvostelette tarjoiluja kovaan ääneen? Ette puutu lastenne asiattomaan käytökseen?
Totta kai.
Olin taannoin harrastuskurssilla, jossa oli rouva, jota kävi kovasti sääliksi. Oli ihan omissa maailmoissaan ja puhui vain elämänsä kovasta koulusta. Tuli niin mieleen nämä vastaavat tarinat tällä palstalla. Saas nähdä, moniko näistäkin ihmisistä päätyy samaan tilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni on aistiyliherkkä ja kun hän oli pieni, oli haastavaa löytää vaatteita joita hän pystyi tai suostui käyttämään. Joskus ei mennyt ihan etiketin mukaan, mutta tärkeintä oli että oltiin paikalla.
Aina valmiina selittämään. Ne kaikki on jo kuultu. Kumpi päättää, sinä vai lapsesi?
En ole tuo lainaamasi, mutta tiedän millainen on aidosti aistiyliherkkä lapsi. Tässä puhutaan siitä, että pieni lapsi huutaa hysteerisesti, eikä edes kykene rauhoittumaan vaikka haluaisi, koska tietty aistimus on hänelle täysin sietämätön. Asiaa voi olla vaikea ymmärtää, ellei ole omaa kokemusta. Ulkopuolisesta tilanne on älytön, mutta lapsesta tuntuu kuin hänet olisi sullottu säkkiin täynnä lasinsirpaleita ja kiedottu köyttä ympärille.
Mukavat vaatteet voivat kyllä olla myös siistejä. Pehmeä, joustava materiaali ja riittävästi liikkumavaraa onnistuu tyylistä tinkimättä.
Kuinka monta kertaa se täytyy sanoa: Lapselle (ja aikuisellekin) kelpaa siistit arkivaatteet jos muuhun ei ole varaa. Oma isäni veetuili jopa äidin hautajaisissa jostain HATUSTA mikä minun, leikki-ikäisen lapsen äidin olisi kuulemma pitänyt ostaa velaksi ja laittaa päähän. Lapsen toppahaalarikin oli varmaan väärän värinen :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omat lapseni ovat aistiyliherkkiä ja neuroepätyypillisiä. Meiltä jää perheenä moni asia kokematta tästä syystä. Lapseni eivät suostu laittamaan kuin tietyt vaatteet päälleen. Viimeksi kun edes kävimme missään juhlissa, kysyin suoraan voimmeko tulla, vaikka lapsilla ei ole juhlavaatteita. Onneksi juhlien järjestäjä oli itse erityisope, joka ymmärtää, että meillä jokaisella on omat rajoitteemme.
Aistiyliherkkä nepsy täällä hei. Sisaruksilla samoja ongelmia. Kyllä meidät saatiin vietyä siisteissä vaatteissa juhlatilaisuuksiin pienestä pitäen.
Selkeästi useampaa kommentoijaa on arvosteltu vääränlaisesta pukeutumisesta. Sen sijaan että he olisivat ottaneet opikseen, he ovat keksineet, että pukeutumisella ei ole väliä, ja toitottavat nyt tätä sanomaansa av:lla. Oikeassa elämässä en onneksi tällaisia tapauksia ole juurikaan tavannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheata nillittämistä siitä, miten nuorena puolisonsa menettäneiden perheiden suru on niin kova, että ei osata enää pukeutuakaan. Meillä oltiin köyhiä. Osasimme silti aina pukeutua hautajaisiin, joita oli paljon. Ja olen itsekin menettänyt isäni nuorena. Ei tullut mieleenkään mennä hautajaisiin muussa kuin mustassa mekossa ja huivissa.
Kuinka nuorena? Saiko siitä asusta jotain lisäpisteitä?
Minun suruni ei ole siis tarpeeksi kova, kun osasin ajatella surun hetkellä vaatteitakin?
Isoäitini aina kehui meidän lastenlasten pukeutumista eri juhlissa, joten oli itsestäänselvyys, että hänen hautajaisiinsa laitettiin parasta (ja asiallista) päälle sekä itselle että jälkikasvulle. Mekkoni on sitäpaitsi sellainen, että sitä voi pitää muissakin juhlissa ja jälkikasvun kaksiosaista vaatetusta voi yhdistää muihin väreihin, jos ei mustissa halua kulkea muulloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Parhaan ystäväni hautajaisissa oli joku suttuinen 4-vuotias muumipaidassa.
Ja tärkeintä tilaisuudessa oli tämä?
Mistä niin päättelet? Ehkä se nyt vaan oli tilaisuuden se osa, joka liittyi tähän avaukseen.
Meidän lähipiirissämme on autisti/aspergernuori ja täytyy sanoa, että hän on kyllä loistoesimerkki hyvästä pukeutujasta. Aina viimeisen päälle omasta tahdostaan. Ei voisi kuvitella menevänsä hautajaisiin kotivaatteissa tai työhaastatteluun verkkareissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheata nillittämistä siitä, miten nuorena puolisonsa menettäneiden perheiden suru on niin kova, että ei osata enää pukeutuakaan. Meillä oltiin köyhiä. Osasimme silti aina pukeutua hautajaisiin, joita oli paljon. Ja olen itsekin menettänyt isäni nuorena. Ei tullut mieleenkään mennä hautajaisiin muussa kuin mustassa mekossa ja huivissa.
Kuinka nuorena? Saiko siitä asusta jotain lisäpisteitä?
Minun suruni ei ole siis tarpeeksi kova, kun osasin ajatella surun hetkellä vaatteitakin?
Eipä heitetä sitä ensimmäistä kiveä.
Värikkäät vaatteet meillä oli poikani muistotilaisuudessa. Minun, hänen äitinsä toivomuksesta.
Se oli vaan niin hän, paljon keltasta ja oranssia, keskikesän aika kaunein. Hän oli syntynyt k
Niinpä, ja varmaan et olisi ilahtunut, jos joku olisi sitten tullut sinne kokomustissa, koska "mä nyt en tykkää muusta"?
Totta kai jos hautajaisten järjestäjä toivoo tiettyä pukukoodia, niin sitä noudatetaan, oli se sitten perinteinen musta tai joku muu. Jos ei ole erikseen mitään mainittu, niin sopisi olettaa, että kyseisen kulttuurin perusasetuksilla mennään, Suomessa siis mustaa ja jossain muualla vaikka valkoista tai värikästä. Siitähän aloituksessakin on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudutteko tilanteenmukaisen pukeutumisen vastustajat muutenkin leväperäisesti käytöstapoihin? Puhutte ruoka suussa? Kailotatte muiden puheen päälle? Ahmitte juhlissa siten että muille ei jää mitään? Vaihtoehtoisesti arvostelette tarjoiluja kovaan ääneen? Ette puutu lastenne asiattomaan käytökseen?
Käytöstapojen tarkoitus on tehdä kanssakäymisestä sujuvaa ja miellyttävää. Jos kulttuuri muuttuu niin että ihmiset kokevat tiettyihin tilaisuuksiin pukeutumisen olevan sallivampaa kuin ennen, se ei haittaa. Muutenkin hautajaispukeutuminen vaihtelee kulttuurista toiseen hyvinkin paljon. Tarjoilujen haukkuminen tai mölyäminen ruoka suussa ovat puolestaan epämiellyttävää käytöstä, eikä niitä voi rinnastaa vaatteen väriin.
Missä näistä nykyhautajaisten erilaisista pukukoodeista tiedotetaan? En ole nähnyt yhtäkään kuolinilmoitusta, jossa todetaan että "Ystävällisenä kutsuna ilmoitamme, että rakkaamme siunataan Tuomiokirkossa 3.12.2024. Toivomme, että pukeudutte kaikki kirkkaisiin väreihin".
No kivat sinulle, että ajattelit vaatteita. Haluatko mitalin?