Tinderissä pyörineenä ihmetyttää kovasti miten niin moni mies on pa

AP kuuluu tittelinkipeät-ryhmään jotka istuu muiden tittelinkipeät-ihmisten kanssa pöydässä ja laittaa ihmiset arvojärjestykseen tittelin/varallisuuden omaisuuden mukaan!. oon yli 40M ja minulla ei ole omistus asuntoa ja eikä ajokortttia koska ei ole vittuakaan kiinnostanut kyseiset asiat ja saan onnea muista asioista tosi paljon  mutta tittelinkipeille nämä asiat kuuluvat siihen "ei toi ole mitään" kategoriaan. tinderissä ajokortittomuus on monelle naiselle turnoffi koska se korreloi heille saamattomuuden kanssa...täh. miten voi saamattomuutta olla jos ihminen ei vaan halua tiettyä asiaa...pyh

Mitään ei kuitenkaan saa mukaansa. Vanhuuden päivillä muistelen mieluummin elämän kokemuksia ja esim. reissujani ympäri maailmaa kuin sitä paljonko kerrytin kiinteää omaisuutta 

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi todiste että nainen vaan loisii. Miehen pitää maksaa aina kaikki ja nainen vaan säästää kaikessa. Tinderöi rauhassa yksin vaikka maailman loppuun asti. Kierrän sut kaukaa. Ketään ei ansaitse sua.

Älä luule et  kaikki olis tuollaisia. Toki tää voi olla miehenkin tekemä aloitus, jotta päästään haukkumaan kaikkia naisia loisiksi ja lokeiksi.

Vaikka olisikin naisen ja totta, kyse ei ole kaikista.

nainen joka ei loisi

Kyllä ajokortiton ja autoton mies on outo ja itselle turn off. En todella lähtisi Jari myrskyssä suhailemaan kauppaan lapset mukana julkisilla tai mökille taksilla... Mun 16 v pojallakin on jo oma auto itse hankittuna ja kortti kohta taskussa. 

Vierailija kirjoitti:

Seukkasin joskus jonkin aikaa hyvin varakkaan, ex-vaimostaan eronneen miehen kanssa. Hän oli niin nuuka, ettei edes lapsiaan voinut viedä mihinkään reissuun ikinä, koska "koulujen loma-aikoina matkat on niin kalliita." 

Muutenkaan hän ei voinut tehdä muuta kuin käytännössä kököttää kotona ja joskus vetää kännit. Kaikki muu oli liian kallista. 

Mutta olipahan rahaa....

Joo, tunnen yhden tämmösen äijän. Hän meni avioeron jälkeen uusiin naimisiin aika varakkaan naisen kanssa. Miehen ura oli silloin nousukiidossa ja hän ansaitsee satojatuhansia vuodessa. Yksi lapsista (kummityttöni) kertoi aikuistuttuaan, että isän kasvatusperiaatteena oli, että lapset eivät saa tottua liian hyvään, esim. ruoat oli makaroonilaatikkoa ja makkarakastiketta ja vain erityisinä juhlapäivinä käytiin "herkuttelemassa" eli mäkkärissä tai ahmedin pizzalla. Isä ei osallistunut lasten harrastusmaksuihin, sillä piti kuulemma olla aktiivinen ja keksiä itse tekemisensä. Lasten äiti siis maksoi futikset, uinnit ja bändikoulut. Lasten piti teini-iästä saakka ansaita omat rahansa, jos halusi osta uusia vaatteita, meikkejä tai käydä leffassa.  Kummityttöni oppi jo nuoren korjaamaan vaatteita ja ostaa lähes kaiken käytettynä. Tätä hänen isänsä pitää kammottavana tapana, sillä onhan tytär kuitenkin kunnollisesta keskiluokkaisesta perheestä ja opiskelee yliopistossa. Äijä on siis oppinut häpeämään oman kasvatuksensa tulosta. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ajokortiton ja autoton mies on outo ja itselle turn off. En todella lähtisi Jari myrskyssä suhailemaan kauppaan lapset mukana julkisilla tai mökille taksilla... Mun 16 v pojallakin on jo oma auto itse hankittuna ja kortti kohta taskussa.

 

surullista tossa on se että samalla sivuutat monta hyvää kumppania ulos piiristä vain jos hänellä ei ole noita mitä mainitsit!.parisuhde on muutakin kuin bensalla kulkeva peltilehmä tai muoviläpyskä nimeltä ajokorttia 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan täysin ymmärtänyt, että miten avioero muka köyhdyttää. Jos on puolison kanssa puoliksi omistettu 300 000 euron asunto ja se menee puoliksi erossa, niin sen saman oman omaisuutensa 150 000 siitä saa edelleenkin itselleen. Kuvitteleeko joku, että se koko 300 000 olisi omaa omaisuutta? Eihän se ole, vaan puolet on puolison. Eron jälkeen on aivan yhtä rikas tai köyhä kuin sitä ennenkin. 

Kyse on elintasosta. On eri asia asua 150 000€ asunnossa vs 300 000€ asunnossa. Pudotus tuntuu köyhäilyltä.

Jos sulla 300 k€ asunto ja menet kimppaan puolisosi kanssa, jolla on 150 € asunto, niin eikös se tarkoita, että teillä olisi YHDESSÄ varaa 450 k€ asuntoon. Miten se on pudotus asumisen tasossa ja tuntuu köyhäilyltä? 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan täysin ymmärtänyt, että miten avioero muka köyhdyttää. Jos on puolison kanssa puoliksi omistettu 300 000 euron asunto ja se menee puoliksi erossa, niin sen saman oman omaisuutensa 150 000 siitä saa edelleenkin itselleen. Kuvitteleeko joku, että se koko 300 000 olisi omaa omaisuutta? Eihän se ole, vaan puolet on puolison. Eron jälkeen on aivan yhtä rikas tai köyhä kuin sitä ennenkin. 

Minä ainakin olisin omakotitalossani "rikkaampi" jos minulla olisi puoliso, kuka maksaisi puolet asumiskuluista. Ehkäpä sillä köyhtymisellä tarkoitetaan sitä, että ne kulut jää yksin itselle, kun ennen niitä maksoi kaksi. Myös talouden tulot putoaa huomattavasti 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan täysin ymmärtänyt, että miten avioero muka köyhdyttää. Jos on puolison kanssa puoliksi omistettu 300 000 euron asunto ja se menee puoliksi erossa, niin sen saman oman omaisuutensa 150 000 siitä saa edelleenkin itselleen. Kuvitteleeko joku, että se koko 300 000 olisi omaa omaisuutta? Eihän se ole, vaan puolet on puolison. Eron jälkeen on aivan yhtä rikas tai köyhä kuin sitä ennenkin. 

Se kyllä köyhtyy joka on varakkaampi tai tienannut avioliiton aikana enemmän, koska ositus tehdään puoliksi ainakin avioliiton ajalta tienatusta varallisuudesta.

Mutta toisaalta sillä varakkaammalla on yhä se korkeampi palkka. Köyhempi joutuu jatkossa elämään _vain_ omilla tuloillaan, eli vähemmällä kuin ennen.

Tässä jää aina huomiotta se seikka, että tässä maassa työn verotus on erittäin kireä erityisesti korkeammissa palkoissa. Tästä maasta on turha hakea " varakasta" miestä ainakaan kansainvälisessä mielessä koska verotus tehokkaasti estää varakkuuden syntymisen. Koko veromallihan perustuu tasa-arvoiseen ajatukseen molemmista parisuhteen osapuolista tulonmuodostajina. Ja voinpa sanoa senkin,, että eipä niistä rahoistaan, jos sellaista on, kannata liikaa huudella, sehän houkuttaa vaan haaskat paikalle..välttämättä treffikumppanisi ei edes halua kertoa todellisia tulojaan heti kättelyssä...

Vierailija kirjoitti:

Mitään ei kuitenkaan saa mukaansa. Vanhuuden päivillä muistelen mieluummin elämän kokemuksia ja esim. reissujani ympäri maailmaa kuin sitä paljonko kerrytin kiinteää omaisuutta 

Vanhuksena saatat olla dementikko joka ei niistä reissuista muista mitään. Mutta kenties sukulaisesi voisivat käyttää omaisuuttasi varmistaakseen sinulle hyvät olot ja hoidon. 

Kaikki saa haluta juuri sellaisen kumppanin miltä tuntuu. Parempi on etsiä valmiiksi taloudellisesti tavoitteellinen / tasapainoinen / sijoituskeskeinen ihminen kuin yrittää muuttaa toisesta sellaista. Parisuhteissa riidellään paljon rahasta, täytyy olla samantapaiset arvot, niin näiltä voi välttyä. Toivottavasti löydät, mitä etsit.

Onko sinulla lapsia?

Jos noilla miehillä on, niin rahat ovat menneet niihin, ja ihan vaan normaaliin elämään.

En pidä yhtään pahana, jos nelikymppisenä on osa talosta maksamatta, eikä ole osakesalkkua.

Toivottavasti sulla on ulkonäkö kunnossa. Se on rikkaille miehille tärkeää.

Rikkaat miehet eivät niin välitä omaisuudestasi, kun rahaa on tarpeeksi omastakin takaa.

Ei minua haittaa kenenkään köyhyys tai varakkuus. Enhän minä voi edes tietää kenenkään varallisuutta ja ei kuulu edes minulle. Tärkeintä on että kumpikin tulee täysin toimeen omillaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ajokortiton ja autoton mies on outo ja itselle turn off. En todella lähtisi Jari myrskyssä suhailemaan kauppaan lapset mukana julkisilla tai mökille taksilla... Mun 16 v pojallakin on jo oma auto itse hankittuna ja kortti kohta taskussa.

 

surullista tossa on se että samalla sivuutat monta hyvää kumppania ulos piiristä vain jos hänellä ei ole noita mitä mainitsit!.parisuhde on muutakin kuin bensalla kulkeva peltilehmä tai muoviläpyskä nimeltä ajokorttia 

Älä viitsi. Melkein kaikilla miehillä on ajokortti ja jonkinlainen auto. Ei sen tarvitse olla kallis. Voit itse ihan hyvin lähestyä vaan autottomia naisia.

Vierailija kirjoitti:

Mitään ei kuitenkaan saa mukaansa. Vanhuuden päivillä muistelen mieluummin elämän kokemuksia ja esim. reissujani ympäri maailmaa kuin sitä paljonko kerrytin kiinteää omaisuutta 

Vanhuuden päivinä joudut sitten maksamaan edelleenkin vuokraa. Eläkkeet ovat pieniä, eikä mikään takaa, että vanhuuden sairauksiasi hoidetaan julkisella puolella yhtään mitenkään.

Ap ainoa turn off sinulle on, ettet pääse olemaan gold digger.

Mulle kelpais pa nainen, kun itsekin pa. Kahdestaan mukavampi olla pa.

🤡🤡🤡

Vierailija kirjoitti:

Toiset panostaa sijoituksiin ja nuneroihin. Toiset elämän sisältöön ja huveihin kuten matkailuun. Tiedän henkilöitä joilla on kovat sijoitukset ja omistuksia mutta ovat rajan käytössä hiton nuukia eivätkä siten osaa nauttia elämästä. Sisältö ratkaisee, ei omaisuus!

Saamme maksaa vapaankasvatuksen hedelmistä ja kaikki mulle heti -ajattelusta. Sijoittaminen on pitkäpiimäistä hommaa ja korreloi suoraan älykkyysosamäärän kanssa. Lyhytnäköisyys ja se ettei kykene hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia johtaa tuloksiin jotka on jo nyt pisa testein havaittavissa. Kun ihminen asettaa päämääriä ja suunnittelee elämää pitkälle tulevaisuuteen, hän oppii myös huomaamaan ja ymmärtämään entäs jos-pelin avulla miten tulee osata varautua ja ennakoida tulevaa. Ei tule laittaa kaikkia munia samaan koriin, ei tule tehdä asuntokauppoja alueelta joka on muuttotappioaluetta ja tulee olla ns puskurirahastoa pahanpäivän varalle, ei tule elää himojen ja halujen hallittua riippuvaisen ihmisen elämää vaan pyrkiä haalimaan jotakin pysyvämpää omaisuutta niillä resursseilla jotka ovat realistisessa ja järkevässä valossa mahdollisia, tulee kilpailuttaa lainat yms. ennen sitoutumista. Raha ei kasva puussa, ensimmäinen miljoona on työläin hankkia, kun sen saa aluilleen niin rahan hankkimisesta tulee helpompaa.