Lue keskustelun säännöt.
Tinderissä pyörineenä ihmetyttää kovasti miten niin moni mies on pa
23.11.2024 |
Treffaillessa huomaa monenlaista, mm. sen miten harva mies pitää taloutensa edes jossain kuosissa. Ja puhun nyt suht hyväpalkkaisista asiallisista uraihmisistä.
Joku hikinen 100-150te asunto ja sekin puolet maksamatta.🙄 Ei kunnon sijoituksia tai pelivaraa taloudessa.
Sori vaan mutta mulle on totaalinen red flag jos ihminen ei pidä huolta talousasioistaan tai hänellä menee huonommin kuin minulla. Siis jos palkka ja tilanne muuten samaa tasoa.
Itsellä on tasokas asunto jo melkein maksettu, kohtalainen osakesalkku yms. Ja pidän tätä ihan normina nelikymppiselle.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Mikä on kohtalainen osakesalkku? Kiinnostaa!
KOHTALAINEN = Peukku ylös yli 50000 e ja peukku alas 20000-50000e.
Kohtalainen nyt ainakin yli 50 000e
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis nainen ei halua että miehellä menee huonommin kuin itsellään mutta miesten pitäisi valita nainen jolla menee huonommin kuin itsellään?
Se että talous on kunnossa ei ole millään tavalla verrannollinen elämisen laatuun. Ainakin itse nimenomaan pysty tekemään extempore reissuja kun on aina varallisuutta mitä säästötililtä voi ottaa tarvittaessa. Päinvastoin se kertoo usein suunnitelmallisuudesta, päämäärätieroisuudesta ja älykkyydestä. Usein nuo ominaisuudet auttavat myös mukavien ja järkevä hintaisten reissujen hankinnassa ja tekemisten suunnittelussa.
Minulla on 350000 euron talo eikä velkaa yhtään. Silti saan aina pakit naisilta.
En ole koskaan täysin ymmärtänyt, että miten avioero muka köyhdyttää. Jos on puolison kanssa puoliksi omistettu 300 000 euron asunto ja se menee puoliksi erossa, niin sen saman oman omaisuutensa 150 000 siitä saa edelleenkin itselleen. Kuvitteleeko joku, että se koko 300 000 olisi omaa omaisuutta? Eihän se ole, vaan puolet on puolison. Eron jälkeen on aivan yhtä rikas tai köyhä kuin sitä ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pa työelämä. Ihmettelen jos mies edes tuhlaa aikaansa työssäkäyntini, kun ei sieltä mitään palkkoja tule.
Ero on enemmän kuin todennäköinen, joten on silkkaa tyhmyyttä olla järjestelemättä raha-asioitaan alunperinkin niin, että pärjää eron tullessa. Itse olin eron tullessa 35 v ja maksanut jo oman asuntolainani kokonaan. Lunastin sitten miehen osuuden, josta puolet jo 8 v aikana maksettu. Vielä puolikas jäljellä. Ja alunperinkin hankimme asunnon johon meillä oli toisella yksinäänkin varaa jäädä asumaan. Kauhulla kuuntelen tarinoita missä kyetään elämään jääneessä asunnossa vain sen vuoksi, että pankki on myöntänyt useamman vuoden lyhennysvapaan... Ei se ikuista ole sekään mahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä voi tapahtua vaikka mitä inhottavaa ja silloin ei varallisuus kartu. Voi sairastua vakavasti ja joutua työkyvyttömäksi, voi joutua työttömäksi ja uutta työtä ei löydy jos asuu jossain perä- kainuussa jne.
Voi tulla avioero nelikymppisenä ja kaikki alkaa alusta. Taas pitää ottaa asuntolainaa vaikka avioliitossa yhteinen asunto oli velaton jne. Näin kävi minullekin. Olen N50, asuntolainaa melkein 200 000 enkä ehdi maksaa sitä ennen eläkeikää pois. Ei ollut minun valinta kun ex- miehen pitkä salasuhde paljastui ja hän jätti minut ja kolme lastamme. Ap voi ottaa pään pois puskasta ja todeta että kaikki ei ole mustavalkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää treffailla 60v sugardaddyjä. Niillä on rahaa.
Ei niille kelpaa nelikymppinen kotka.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan täysin ymmärtänyt, että miten avioero muka köyhdyttää. Jos on puolison kanssa puoliksi omistettu 300 000 euron asunto ja se menee puoliksi erossa, niin sen saman oman omaisuutensa 150 000 siitä saa edelleenkin itselleen. Kuvitteleeko joku, että se koko 300 000 olisi omaa omaisuutta? Eihän se ole, vaan puolet on puolison. Eron jälkeen on aivan yhtä rikas tai köyhä kuin sitä ennenkin.
Kyse on elintasosta. On eri asia asua 150 000€ asunnossa vs 300 000€ asunnossa. Pudotus tuntuu köyhäilyltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämässä voi tapahtua vaikka mitä inhottavaa ja silloin ei varallisuus kartu. Voi sairastua vakavasti ja joutua työkyvyttömäksi, voi joutua työttömäksi ja uutta työtä ei löydy jos asuu jossain perä- kainuussa jne.
Voi tulla avioero nelikymppisenä ja kaikki alkaa alusta. Taas pitää ottaa asuntolainaa vaikka avioliitossa yhteinen asunto oli velaton jne. Näin kävi minullekin. Olen N50, asuntolainaa melkein 200 000 enkä ehdi maksaa sitä ennen eläkeikää pois. Ei ollut minun valinta kun ex- miehen pitkä salasuhde paljastui ja hän jätti minut ja kolme lastamme. Ap voi ottaa pään pois puskasta ja todeta että kaikki ei ole mustavalkoista.
Tämä. Oma vaimo työttömäksi jäätyään ei enää yrittänytkään töihin, vaan jäi loisimaan minun elätettäväkseni. Kun lopulta laitoin rahahanat kiinni, otti eron ja elarit lähti juoksemaan. Talovelka tietenkin yksin minulle eikä myyminen huonoina aikoina muuttotappioalueella ole kannattavaa eikä edes onnistu. Siinäpä sitten aina raha-asiansa tunnollisesti hoitanut säästäväinen työssäkäyvä mies elääkin köyhää elämää lastensa kanssa hamaan tappiin.
Ja oikeasti ap on lompakkoloinen, jolla ei ole muuta kuin tuulen huuhtoma perse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se aina helppo itsensä elättää. Mutta se on minulle myös red flag että sinulla ei ole paskan vertaa elämänkatsomusta. Toiset on eronneita on lapsia ja kalliit harrastukset. Yritä siinä sitten rikastua. Toiset elävät perheelleen ja lapsilleen ja toiset vaan itselleen. Asioita muutenkaan ei voi yleistää noin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 350000 euron talo eikä velkaa yhtään. Silti saan aina pakit naisilta.
Mua henk.koht. ei vakuuta mikään talo. Pitää olla paljon muuta. Enkä suinkaan tarkoita autoja, veneitä ja perämetsiä. Jos et ymmärrä mitä tarkoitan, se selittää samalla saamasi pakit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan täysin ymmärtänyt, että miten avioero muka köyhdyttää. Jos on puolison kanssa puoliksi omistettu 300 000 euron asunto ja se menee puoliksi erossa, niin sen saman oman omaisuutensa 150 000 siitä saa edelleenkin itselleen. Kuvitteleeko joku, että se koko 300 000 olisi omaa omaisuutta? Eihän se ole, vaan puolet on puolison. Eron jälkeen on aivan yhtä rikas tai köyhä kuin sitä ennenkin.
Ei ole, jos se koko 300000 asunto velkoineen jää kokonaan omiin nimiin, jos asuntoa ei saa myytyä. Yksillä tuloilla sitä ei niin vain maksetakaan. Lisäksi joudut maksamaan elatusavut sille veloistaan paenneelle puolisolle, vaikka lapset asuvatkin puolet ajasta luonasi ja elätät heidät silloin 100%.
Tässä vain yksi esimerkki. Ilman lapsiakin tuo asunnon vangiksi jääminen köyhdyttää, kun se velka on aikoinaan mitoitettu kahdelle työssäkäyvälle.
Vaikutat aika ahdistavalta tyypiltä.
Kuulen elämänsä kokonaan tai osin toisten varaan jättäneiden ulinaa...
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan täysin ymmärtänyt, että miten avioero muka köyhdyttää. Jos on puolison kanssa puoliksi omistettu 300 000 euron asunto ja se menee puoliksi erossa, niin sen saman oman omaisuutensa 150 000 siitä saa edelleenkin itselleen. Kuvitteleeko joku, että se koko 300 000 olisi omaa omaisuutta? Eihän se ole, vaan puolet on puolison. Eron jälkeen on aivan yhtä rikas tai köyhä kuin sitä ennenkin.
Se kyllä köyhtyy joka on varakkaampi tai tienannut avioliiton aikana enemmän, koska ositus tehdään puoliksi ainakin avioliiton ajalta tienatusta varallisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 350000 euron talo eikä velkaa yhtään. Silti saan aina pakit naisilta.
Jos sinulla on talo ja rahaa, sanotaan, ettei naisia kiinnosta nämä asiat.
Jos sinulla ei ole taloa ja rahaa, tutkintoa tai muuta, sanotaan, että naisia kiinnostaa nämä asiat.
Jos menet tanssikurssille tai harrastukseen X, sanotaan, ettei kukaan siellä mitään seuraa etsi, siellä harrastetaan!
Jos et mene tanssikurssille tai harrastukseen X, sanotaan, että tanssikurssilta tai harrastuksesta X saa seuraa.
#vainvauvafoorumijutut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan täysin ymmärtänyt, että miten avioero muka köyhdyttää. Jos on puolison kanssa puoliksi omistettu 300 000 euron asunto ja se menee puoliksi erossa, niin sen saman oman omaisuutensa 150 000 siitä saa edelleenkin itselleen. Kuvitteleeko joku, että se koko 300 000 olisi omaa omaisuutta? Eihän se ole, vaan puolet on puolison. Eron jälkeen on aivan yhtä rikas tai köyhä kuin sitä ennenkin.
Ei ole, jos se koko 300000 asunto velkoineen jää kokonaan omiin nimiin, jos asuntoa ei saa myytyä. Yksillä tuloilla sitä ei niin vain maksetakaan. Lisäksi joudut maksamaan elatusavut sille veloistaan paenneelle puolisolle, vaikka lapset asuvatkin puolet ajasta luonasi ja elätät heidät silloin 100%.
Tässä vain yksi esimerkki. Ilman lapsiakin tuo asunnon vangiksi jääminen köyhdyttää, kun se velka on aikoinaan mitoitettu kahdelle työssäkäyvälle.
Miten olet suostunut tuollaiseen ratkaisuun? Eikö se talo ole teidän yhteinen niin kauan kunnes on saatu myytyä ja tällin lainan lyhennys on molempien vastuulla, muut asumiskulut sillä joka talossa asuu tai miten sovitaan. Jos lapset on viikko viikko niin useimmiten elatusmaksu sovitaan nollaan ja äiti saa lapsilisät jolla hankkii vaatteet etc. Muut hankinnat puoliksi. Ja miksi olette hankkineet asunnon mitä ei saa myytyä ja joka on liian kallis vain yhdelle. Ihan täysin omia valintoja ja pääätöksiähän nuo kaikki ovat.
Sun pitää treffailla 60v sugardaddyjä. Niillä on rahaa.