Kivoin/ihanin työ, jota olet elämäsi aikana tehnyt?

Prosessin hoitaja.  90% työajasta töiden odottamista.

Nykyinen.

Lastenkodin ohjaaja.

Paras duuni ikinä.

-23 vuotta takana

Nykyinen työni labrassa. 

Työ on mielenkiintoista, joustavaa ja palkka on ihan kelvollinen 3600€ brutto.

Työkaverit on kivoja ja lähiesimies mahtava. Ei asiakaspalvelua.

Miinuksena, että etätyö ei luonnollisestikaan ole mahdollista, vaan laboratorioon pitää mennä fyysisesti joka päivä.

Tää on todella outo juttu mutta en muista :D Tai sii muistan työpaikan = lakiala ja yleisesti sihteerin hommia mutta en muista yhtään tarkemmin mitä tein. Ja se johtuu varmasti siitä että olin ihan korviani myöten ihastunut siellä yhteen mieheen (työkaveri samassa tiimissä) ja olin koko ajan töissä suu kuin hangon keksi ja ajatukset leijaili jossain pumpulihattarassa. Ilmankos menin aina niin hyvillä mielin töihin :D N32

Luokanopettajana  ja varsinkin se aika kun olin kuusi vuotta saman ryhmän kanssa. Tulimme niin läheisiksi, teimme kaikkea ylimääräistäkin. Aivan supertyyppejä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Prosessin hoitaja.  90% työajasta töiden odottamista.

Eikös tuo ole vähän niinkuin "päivystäjä"?

Itse joskus jouduin siihen, vähän niinkuin puolipakosta: mikäs siinä: Intissä olin joskus prikaatin radiopv. .... Vuosia myöhemmin, jouduin sitten, "IT/palomuuripv:ksi", mikäs siinä taas, oisivat vaan sanoneet sen selvemmin, et "olet nyt vastuussa". (kieltämättä se ois voinut ns. näkyä palkassakin ....).

Ja se, lähtisinkö uudestaan? - Tuohon pr.pv. kyllä, tuohon palomuuripv, en, tai ainakin suuria seteleitä pitäis latoa tiskiin, että lähtisin.

Nykyinen työ yläkoulun äikänopena.

Toimintakeskustyö. Ihania asiakkaita ja mahtavat työkaverit. 

Lastenhoitajana perheessä, jossa oli 5 kk:n ikäinen superhelppo vauva. 

Sitten tykittivät lisää lapsia ja työstä tuli kaikkea muuta kuin ihanaa. 3v, melkein 2v ja vauva. Kun oven painoi työpäivän päätteeksi takanaan kiinni, kaupungin melu tuntui huumaavan hiljaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prosessin hoitaja.  90% työajasta töiden odottamista.

Eikös tuo ole vähän niinkuin "päivystäjä"?

Itse joskus jouduin siihen, vähän niinkuin puolipakosta: mikäs siinä: Intissä olin joskus prikaatin radiopv. .... Vuosia myöhemmin, jouduin sitten, "IT/palomuuripv:ksi", mikäs siinä taas, oisivat vaan sanoneet sen selvemmin, et "olet nyt vastuussa". (kieltämättä se ois voinut ns. näkyä palkassakin ....).

Ja se, lähtisinkö uudestaan? - Tuohon pr.pv. kyllä, tuohon palomuuripv, en, tai ainakin suuria seteleitä pitäis latoa tiskiin, että lähtisin.

 

 

Vähän joo sinnepäin.  Jos tulee ongelmia silloin tehdään töitä. Hyvin harvoin tulee mutta pakko olla kuitenkin paikalla.. 90% työajasta on tosiaan kahvin juontia ja ajan kuluttelua.

Vieläpä varsin hyvin palkattua 

Vierailija kirjoitti:

Tää on todella outo juttu mutta en muista :D Tai sii muistan työpaikan = lakiala ja yleisesti sihteerin hommia mutta en muista yhtään tarkemmin mitä tein. Ja se johtuu varmasti siitä että olin ihan korviani myöten ihastunut siellä yhteen mieheen (työkaveri samassa tiimissä) ja olin koko ajan töissä suu kuin hangon keksi ja ajatukset leijaili jossain pumpulihattarassa. Ilmankos menin aina niin hyvillä mielin töihin :D N32

Saitko vastakaikua mieheltä? 

Aikuisviihdelinja opiskeluaikana kauan sitten oli todella kivaa. Nykyään on niin virallista nykyisessä, oikeassa työssä. 

Näyttelijä 

Kivoin tai ihanin on aina elämänvaiheesta riippuva juttu. Työ joka on paras mahdollinen mitä voi kuvitella 20 vuotiaana ei välttämättä ole se ykkösvalinta enää viisikymppisenä ja toisinpäin. 

Nuorena yksi parhaista töistä oli uuden ja hyvätasoisen hotellin vastaanottovirkailijana. Silloin oli hienoa olla osa aikuisten maailmaa, nähdä ja tavata Nokian johtajia lentolaukkuineen (noin vuosi 2000), häämatkalla olevia pariskuntia, toiselta puolelta maailmaa tulevia turisteja jne. Lisäksi työvuorot sopivat hyvin itselleni, koska aamuvuoro alkoi jo ennen seitsemää mutta päättyi puoli kolmen aikaan jolloin ehti hyvin vielä vaikka rannalle nauttimaan auringonpaisteesta kaverien kanssa. Samassa työpaikassa oli paljon ikäisiäni parikymppisiä, ja oli ihan yleistä että iltavuoron jälkeen lähdettiin porukalla bilettämään kaupungille, mikä olikin helppoa kun työpaikka oli kaupungin keskustassa. 

Työ oli myös yllättävän monipuolista. Vaikka helposti ajattelee että respassa vaan ojennellaan avainkortteja ja printataan laskuja, niin hoidimme asiakkaiden puolesta kaikenlaisia asioita. Neuvoimme nähtävyyksien löytämisessä, tilailimme takseja, varasimme ravintoloita, selvittelimme mistä päin kaupunkia löytyisi joku eksoottinen asia mitä asiakas sattui tarvitsemaan jne. Lisäksi tietysti välillä näkyi julkkiksia, ja olen jutellut (työn merkeissä) mm useiden erittäin tunnettujen urheilijoiden ja muusikoiden kanssa. 

Ison kaupungin keskustan hotellissa myös aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Välillä oli palohälytystä, joskus tehtiin yhteistyötä poliisin kanssa ja välillä ihmeteltiin sivusta suomalaisten biletystä. Itse en päässyt todistamaan mitään kovin dramaattista, mutta mieleen jäi kun eräs vanhempi kolleega kertoi joutuneensa töissä todistamaan sekä sitä miten lapsia tehdään (eräs pariskunta hommaili hotellin käytävällä ilmeisesti tajuamatta että käytävällä oli kameravalvonta) että myös erään elämän päättymistä Koko elämän kirjo tuli tuossa työssä vastaan.

Mieleenpainuvaa nuorelle ja varsin pienipalkkaiselle oli myös se, että kun autoimme usein asiakkaita heidän laukkujensa kanssa niin monet asiakkaat jättivät tippiä. Vaikka summat eivät olleet suuria, niin niillä saattoi kuitenkin ostaa sen 1-2 juomaa työvuoron jälkeen tai vaikka jäätelön kioskista töistä lähtiessään. Oli kiva kun tunsi olleensa asiakkaille avuksi ja sai siitä vielä pienen kiitollisuuden osoituksen tipin muodossa. Käyttörahaa meni yllättävän vähän varsinkin kesällä kun hotellissa oli paljon ulkomaalaisia turisteja jotka tippasivat paremmin kuin suomalaiset.

Tein hotellitöitä parina kesänä, ja välillä myös ilta- ja vkl töinä opiskelujen ohessa, mutta sitten kun aukesi mahdollisuus oman alan töiden harjoitteluun niin pikkuhiljaa siirryin niihin hommiin. 

Hotellityö ei olisi ollut itselleni oikea valinta koko työuran ajaksi, mutta tuossa elämänvaiheessa se se oli juuri oikea paikka ja aina välillä muistelen noita aikoja pienellä nostalgialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on todella outo juttu mutta en muista :D Tai sii muistan työpaikan = lakiala ja yleisesti sihteerin hommia mutta en muista yhtään tarkemmin mitä tein. Ja se johtuu varmasti siitä että olin ihan korviani myöten ihastunut siellä yhteen mieheen (työkaveri samassa tiimissä) ja olin koko ajan töissä suu kuin hangon keksi ja ajatukset leijaili jossain pumpulihattarassa. Ilmankos menin aina niin hyvillä mielin töihin :D N32

Saitko vastakaikua mieheltä? 

Olin niin ujo, etten näyttänyt itse mitään merkkejä. Mies oli kyllä aina tosi ystävällinen ja muisti pienimmätkin yksityiskohdat mitä olin joskus jossain yhteydessä jostain asiasta sanonut. Eli hän siis todella kuunteli jos joskus uskaltauduin jotain puhumaan :D Tänä päivänäkin mulla tulee tosta työstä aina ekana mieleen tää mies ja hymy palaa huulille jopa tätä viestiä kirjoittaessa :) Hyviä muistoja jäi, vaikkei vuosisadan rakkaustarinaa tullutkaan. N32

Nykyinen toimistotyö/assistentin paikka pienessä firmassa. Työnkuva on tosi monipuolinen, hoidan kaikenlaista tavallisesta myynti- ja ostoreskontrasta, asiakasneuvonnasta ja puhelinvaihteen hoidosta kahvitarjoilujen järjestämiseen, messuilla edustamiseen, tilojen somistuksesta kesäkukkien laittamiseen, majoitusten varaamiseen jne.

Ehdoton plussa on, että mulla on tosi vapaat kädet hoitaa kaikki niinkuin itse haluan, johto ei ehdi eikä halua hengittää niskaani tai kytätä tekemisiäni. Toki tämä tuo myös vastuuta, paljon joudun itse selvittämään asioita, mutta suorastaan rakastan tätä vapautta ja tilaa tehdä asiat omalla tavallani. 

Iltapäiväkerhon ohjaajana. Palkka vain on tosi huono.

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen toimistotyö/assistentin paikka pienessä firmassa. Työnkuva on tosi monipuolinen, hoidan kaikenlaista tavallisesta myynti- ja ostoreskontrasta, asiakasneuvonnasta ja puhelinvaihteen hoidosta kahvitarjoilujen järjestämiseen, messuilla edustamiseen, tilojen somistuksesta kesäkukkien laittamiseen, majoitusten varaamiseen jne.

Ehdoton plussa on, että mulla on tosi vapaat kädet hoitaa kaikki niinkuin itse haluan, johto ei ehdi eikä halua hengittää niskaani tai kytätä tekemisiäni. Toki tämä tuo myös vastuuta, paljon joudun itse selvittämään asioita, mutta suorastaan rakastan tätä vapautta ja tilaa tehdä asiat omalla tavallani. 

Työtehtävät kuulostavat karsealta, mutta vapaus tehdä omalla tavalla on erittäin hyvä. 

Kokin työ. 

Mietin tuota, kun katoin, tuon leffan: