Positiivisia asioita vaihdevuosi-ikäisten naisten elämästä!?
Tuli mieleen tuosta vaihdevuosioire-ketjusta, että kerätäänkö ihan vaihteen vuoksi positiivisia asioita vaihdevuosiin liittyen, tai vaihdevuosi-ikään liittyen.
Itse siinä iässä, että asia ajankohtainen, ja kieltämättä hirvittää vaan lukea niitä listoja negatiivisista vaihdevuosioireista.
Onhan tässä iässä paljon(?) hyvääkin. Listataan positiiviset asiat!
Aloitan itse:
- mukava elämänvaihe siinä mielessä, että lapset jo isoja, eivät tarvitse niin enää hoitamista, eli on aikaa itselle ja harrastuksille (ja juu, tiedän toki että osalla vielä pienet lapset, mutta suurin osa varmaan saanut jo pikkulapsiajat hoidettua)
- omat vanhemmat vielä sen verran nuoria, että eivät tarvitse paljoakaan apua (tiedän, tässäkin vaihtelua, mutta monilla ikäisilläni myös näin kun itselläni)
- itseluottamus ja varmuus kasvanut, uskaltaa enemmän olla oma itsensä eikä laita enää niin painoarvoa kaikkien muiden mielipiteille
Kommentit (18)
Ei tarvi pelätä tulevansa raskaaksi, ainakaan menopaussin jälkeen siis.
Saa panna täysillä ilman kumia!
N46
Ei tee enää mieli seksiä. Siis olihan se ihan kivaa mutta nyt kun hormonit ei enää sumenna päätä ja aiheuta jatkuvaa seksin mielitekoa, niin tämäkin on ihan mukavaa. Alussa ihmettelin mutta nyt olen oikein tyytyväinen. Vapautuu energiaa muuhun.
Elämä mukavassa vaiheessa, ei tarvitse enää ettiä miestä jotta voisi perustaa perheen, yleensä on jo ammatti opiskeltuna ja työpaikka, ja säännölliset tulot.
Kuitenkin on vielä nuori tekemään, kokemaan, menemään ja matkustamaan. Jos siis haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Elämä mukavassa vaiheessa, ei tarvitse enää ettiä miestä jotta voisi perustaa perheen, yleensä on jo ammatti opiskeltuna ja työpaikka, ja säännölliset tulot.
Kuitenkin on vielä nuori tekemään, kokemaan, menemään ja matkustamaan. Jos siis haluaa.
Kellä on, kellä ei. Toi sun vastaus ei varsinaisesti liity vaihdevuosiin vaan sun elämäntilanteeseesi.
Samat kuin ap:llä. Lapset isoja ja omillaan. En voi tulla enää raskaaksi. Ei kuukautisia!!! Jotenkin rauhallinen ja mukava olo. Miehen kanssa elellään kahdestaan ja totutellaan toistemme seuraan (mies jäi just eläkkeelle). Voidaan kuherrella vapaasti :). Jotenkin tuntuu, että elämä on mahdollisuuksia täynnä.
No mä nyt olen ketjunpilaaja ja nurisen heti vastaväitteitä:
Isolla lapsella on isot ongelmat, pienen lapsen hoitaminen oli kuitenkin helppoa verrattuna teinin ja nuoren aikuisen ongelmiin.
Omat ja miehen vanhemmat on nyt 75-80-vuotaita. Kyllä vaan tarvitsevat apua, ei ehkä niin paljon vielä fyysistä apua, mutta digiasioinnit, vakuutus- ja pankkipapereiden, epikriisien ja muun viranomaskielen "suomentaminen", lomakkeiden täyttö jne.
Elämäni parasta aikaa. Ei enää sellaisia rahahuolia kuin nuorempana. Aikuiset lapset ovat jo melkein omillaan. Ei PMS-myllerryksiä. Vaihdevuosioireeni kestivät hyvin lyhyen aikaa. Olen terve, osaava työssäni ja minulla on hyvä parisuhde. Ei tarvitse enää miettiä teemmekö lisää lapsia. Voimme keskittyä miehen kanssa käymään konserteissa, teatterissa, museoissa, urheilemaan, pelaamaan lautapelejä ja suunnittelemaan ulkomaanmatkoja. Maailmanmeno huolestuttaa enemmän kuin ikääntyminen.
Totta lapset omillaan on ihan parasta. Ei tarvitse meikata jos ei tahdo. Kivuliaat kuukautiset jäi pois, minulla siis oli ihan supistuksia jotka tuntui selässä asti
Ihana lisä on seurata omien aikuistuvien lasten elämää. Esikoinen muutti 300 km päähän isoon kaupunkiin opiskelemaan, olin hänen luonaan juuri pari päivää.
Hän näytti mulle kaupunkia, kierreltiin kirppiksiä ja käytiin syömässä, ja hengailtiin kämpässään opinnoistaan ja maailmanmenosta ym jutellen.
Oli tosi kivaa :)
Kompaaan paljossa edellisiä, mutta haluan mainita...
EI IKINÄ MINKÄÄNLAISTA FYYSISTÄ OIREILUA VAIHDEVUOSINA eli siirtyminen vaihdevuosien jälkeiseen ikään ja aikaan tapahtui ilman lääkkeitä ja sujuvasti. (Ei siis pidä korostaa että voi, voi... kamalat vaivat alkavat kun lähestyy vaihdevuosi-ikää)... Voisi kysyä että ai jaa milloin sulla sitten oli ne vaihdevuodet? No taisi olla, mutta menkat loppuivat vain kuin seinään... ei edes mitään epämääräisiä tai jotenkin muuttuneita kuukautisia ennen kuin loppuivat kokonaan.
((Limakalvojen ja ihon kuivuminen on isompi ongelma kuin vain naisten alapääongelma ja taitaa koskea myös miehiä (esim suun limakalvot) ja ihon kuivuminen myös talojen huoneilmaongelma joka saattaa koskea kaikkia.))
- ei pms oireita
- mastopatia rinnoissa loppuu
- voi rakastella vaikka joka päivä, ei tarvitse suunnitella lomia/tapaamisia kalenterin kanssa
- lapset aikuistuneet - kivaa aikaa kaksin omalla aikataululla
- taloudellinen tilanne ok
- itsrllä ainakin korvien väli voi paljon paremmin kuin ennen vv
Se tolkuton vuotaminen on vihdoinkin loppunut! Sitä kesti ikävuodet 14-55 eli 41 vuotta. Vv-oireet jäi itselläni varsin vähäisiksi. Vähän aikaa oli öisin kuuma ja kylmä vuoron perään. Ei hikoiluja kuitenkaan. Meni nopeasti ohi. Näkyy enemmän siinä että en ole enää ihan yhtä tarmokas kuin ennen. En käytä mitään korvaushoitoja. Lapset on isoja, vanhemmat haudassa ja eronneena, yksin asuvana nautin rauhasta kun ei enää tarvitse jaksaa sitä vonkaamista ja loputonta jyystöä. Parasta on vuodoista pääseminen. Naama on vielä ihan ok, en ole ryppyinen eikä naama ole vielä pudonnut. Nuorena oli rasittavaa kun iho oli niin rasvainen. Nyt siitä on hyötyä kun naama ei ole rutistunut rusinaksi. Vielä kun pääsis töistä vapaaksi, mutta siihen on vielä 8 vuotta. Siihen mennessä onkin sitten työvuosia kokopäivätyössä kertynyt 44 vuotta.
N57
Vierailija kirjoitti:
No mä nyt olen ketjunpilaaja ja nurisen heti vastaväitteitä:
Isolla lapsella on isot ongelmat, pienen lapsen hoitaminen oli kuitenkin helppoa verrattuna teinin ja nuoren aikuisen ongelmiin.
Omat ja miehen vanhemmat on nyt 75-80-vuotaita. Kyllä vaan tarvitsevat apua, ei ehkä niin paljon vielä fyysistä apua, mutta digiasioinnit, vakuutus- ja pankkipapereiden, epikriisien ja muun viranomaskielen "suomentaminen", lomakkeiden täyttö jne.
No mä nurisen sulle vastaan, juuri tässä puhuin ystäväni kanssa, kuinka "vihaamme" tätä "pienet lapset - pienet murheet, ja isot lapset - isot murheet" -sanontaa.
Omat lapseni ovat 18 v. ja 22 v. ja sanon edelleen, että koin pikkulapsiajan hirveimmäksi ja uuvuttavammaksi ajanjaksoksi lasten kanssa ikinä. Mietin silloin kauhulla, kun kaikki hokivat että ootapa vaan teini-ikää, että miten ikinä selviän jos se on vielä pahempaa... Mutta ei ole ollut mitään ongelmia, joita olisin kokenut kamalammaksi kuin mitä pikkulapsiaika oli.
Pikkulapsiajat ja pikkulapset ovat erilaisia, kuten myös teini-ikä ja teini-ikäiset. Ei voi suoraan "tietää", kumpi on kellekin pahempaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
No mä nyt olen ketjunpilaaja ja nurisen heti vastaväitteitä:
Isolla lapsella on isot ongelmat, pienen lapsen hoitaminen oli kuitenkin helppoa verrattuna teinin ja nuoren aikuisen ongelmiin.
Omat ja miehen vanhemmat on nyt 75-80-vuotaita. Kyllä vaan tarvitsevat apua, ei ehkä niin paljon vielä fyysistä apua, mutta digiasioinnit, vakuutus- ja pankkipapereiden, epikriisien ja muun viranomaskielen "suomentaminen", lomakkeiden täyttö jne.
Joo minustakin tämä elämänvaihe on yllättävän raskas. Kuvittelin pääseväni helpommalla. Onneksi omat vaihdevuosioireeni on olleet vähäisiä.
Vierailija kirjoitti:
- ei pms oireita
- mastopatia rinnoissa loppuu
- voi rakastella vaikka joka päivä, ei tarvitse suunnitella lomia/tapaamisia kalenterin kanssa
- lapset aikuistuneet - kivaa aikaa kaksin omalla aikataululla
- taloudellinen tilanne ok
- itsrllä ainakin korvien väli voi paljon paremmin kuin ennen vv
Ihana kulla tuo korvien väli juttu. Itse olen aina ollut hormoniherkkä ja kärsinyt pms oireista. Minulla alkaa kohta vaihdevuodet ja toivon että mieliala vihdoin tasoittuisi kun menkat loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mä nyt olen ketjunpilaaja ja nurisen heti vastaväitteitä:
Isolla lapsella on isot ongelmat, pienen lapsen hoitaminen oli kuitenkin helppoa verrattuna teinin ja nuoren aikuisen ongelmiin.
No mä nurisen sulle vastaan, juuri tässä puhuin ystäväni kanssa, kuinka "vihaamme" tätä "pienet lapset - pienet murheet, ja isot lapset - isot murheet" -sanontaa.
Omat lapseni ovat 18 v. ja 22 v. ja sanon edelleen, että koin pikkulapsiajan hirveimmäksi ja uuvuttavammaksi ajanjaksoksi lasten kanssa ikinä. Mietin silloin kauhulla, kun kaikki hokivat että ootapa vaan teini-ikää, että miten ikinä selviän jos se on vielä pahempaa... Mutta ei ole ollut mitään ongelmia, joita olisin kokenut kamalammaksi kuin mitä pikkulapsiaika oli.
Pikkulapsiajat ja pikkulapset ovat erilaisia, kuten myös teini-ikä ja teini-ikäiset. Ei voi suoraan "tietää", kumpi on kellekin pahempaa.
Ap
Minulla ihan sama. Koen että pikkulapsiaika oli paljon rasittavampi kuin teini-ikä. Nautin paljon enemmän lapsieni seurasta kuin silloin. On ihana seurata kun he alkavat itse ajattelemaan , tulkitsemaan maailmaa ja heidän persoonansa tulee kunnolla esiin. Ongelmat ovat tietysti suurempia, mutta ne antavat mahdollisuuden oikeasti opettaa, opastaa ja jakaa omaa elämänkokemusta heille. On mahtavaa nähdä miten he ovat itsetuntemuksessa ja tunteiden ymmärtämisessä ihan eri tasolla kun itse joskus olin.
Pääsee eroon kuukautisista! 🥉 🏆 🎇