Ärsyttääkö ketään muuta kaikkialla vastaan tulvivat vaihdevuosijutut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne sulla on edessä pikapuoliin kumminkin, ellei ole jo alkaneet.

Tiedän, mutta on minulla elämälle vielä muitakin suunnitelmia kuin olla vain vaihdevuotinen nainen, kun elämää on vielä jäljellä. Tuollainen kommentointi on tiedätkö aika naisvihamielistä? Sulla on varmaan rättipäivät, sulla on varmaan vaihtarit, suutakin tulee ryppyinen mummo. Nainen on hormonit ja ruumis eikä mitään muuta ja niistä voi sanoa rumasti? Hienosti olette itse omaksuneet miehisen tavan ajatella itsestänne ja muista ja huomauttelun.

 

Nimenomaan, naisella on hormonitoiminta joka vaikuttaa moneen ja muuttuu elämän aikana. Vaihdevuodet on yksi osa naisen elämää ja on hyvä että luonnollisesta asiasta puhutaan asiallisesti ja naiset itsekin tiedostaa oireensa ja saa niihin tarvittaessa apua. Ei tarvitse hävetä itse

Nimenomaan, naisella on. Esim miesten vaihdevuodet alkaa aikaisemmin, mutta siitä ei puhuta. Miksi jokaisesta tuntemuksesta pitää tehdä joku ylianalyysi ja pitää biologiaan jonain epäreiluna uhkana, joka kohtelee naista huonosti kehdosta hautaan? Get over it, ihminen vanhenee. 

Hyvää on, ettei oireista kärsivien tarvi yksikseen kärsiä.

Huonoa on, että näin 40-vuotiaalle siitä nyt koko ajan uutisoituna on tullut olo, että naisen olo nyt vaan on yhtä kärsimystä: nyt kun olet selvinnyt raskauksista ja pikkulapsivaiheesta niin ootappa vaan kun kohta rysähtää. Ei ole aikaa jäädä nautiskelemaan helpoista vuosista. Mielestäni siis turhan ankeuttavalla kulmalla tuotu esivaihdevuodet nyt viimeaikoina esiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne sulla on edessä pikapuoliin kumminkin, ellei ole jo alkaneet.

Tiedän, mutta on minulla elämälle vielä muitakin suunnitelmia kuin olla vain vaihdevuotinen nainen, kun elämää on vielä jäljellä. Tuollainen kommentointi on tiedätkö aika naisvihamielistä? Sulla on varmaan rättipäivät, sulla on varmaan vaihtarit, suutakin tulee ryppyinen mummo. Nainen on hormonit ja ruumis eikä mitään muuta ja niistä voi sanoa rumasti? Hienosti olette itse omaksuneet miehisen tavan ajatella itsestänne ja muista ja huomauttelun.

 

Nimenomaan, naisella on hormonitoiminta joka vaikuttaa moneen ja muuttuu elämän aikana. Vaihdevuodet on yksi osa naisen elämää ja on hyvä että luonnollisesta asiasta puhutaan asiallisesti ja naiset itsekin tiedostaa oireensa ja saa

Miesten vaihdevuodet on täysin keksitty juttu, niiden oireet on ettei enää nouse samoin kuin nuorena, normaalia elämää ja siihenkin saa apua. Ja miksi nainen, jolla on vakavat vaihdevuosioireet, pitää vain kärsiä, koska ne kuuluu elämään kun niihin kuitenkin on saatavilla apua? 

Se on iso business. Kai sinulla nyt jotain hoidettavia vaivoja löytyy, joku ihme tuntemus jossain? No hopi lääkärille niin se aloittaa sulle tutkimukset: 1000 euroa. Lääkärikeskus Mensuvaiva ja vaihdevuosioire auttaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. En mennyt retkuun enkä ottanut hormoneja. Ei kiinnosta seksi enää ja minusta se on ollut yksinomaan hyvä juttu alun hämmennyksen jälkeen. Vanhenen kaikessa rauhassa ja kohtalaisen tyytyväisenä ja liikunnallisena.

 

Mihin retkuun? Kannattaahan hormonikorvaushoito jos oireet on pahat ja niillä helpottuu. Mikä juttu se on että muuten otetaan kaikki lääketieteen tarjoama apu vastaan mutta hormonit on joku pyhä asia johon ei saa kajota?

 

 

Mikä apu ja mihin? Vaihdevuodet menee ihan hyvin ohitse ilman lääkkeitäkin. Ylenmääräiset hormonit lisää sitä paitsi syöpäriskiä. Ei vaihdevuodet ole mikään sairaus. Ohimenevä elämänvaihe vain. 

Hyvä niille joilla menee niin "hyvin ohitse" että pitää kysyä mihin apua tarvitaan, kaikilla ei mene. Juuri siksi asiasta on hyvä levittää tietoisuutta, ettei tarvitsisi kenenkään halveksua niitä jotka apua tarvitsee. Joillekin näet tulee kaikki mahdolliset oireet niin rajuina että työ, ihmissuhteet ja koko elämä menee kohtuuttoman vaikeaksi, ja nämä oireet voivat jatkua pitkäänkin. Miksei juuri tähän oireiluun voisi hakea apua kun sitä kerran on saatavilla? Voihan päänsärkyynkin särkylääkkeen ottaa vaikka menisi se ohi aikanaan muutenkin.

Syöpäriskistä, se tosiaan kasvaa hieman jos hormonihoito jatkuu pitkään, siis vuosia. Lääkehoidoissa täytyy aina punnita hyödyt ja haitat. Syöpäriskiin vaikuttaa omat elämäntavat kuitenkin huomattavasti enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep!

Muutenkin jo hävettää oma ikä ja pilaantuminen 

N39

Ei elämä siitä pilalle mene, vaikka ei enää voikaan tulla raskaaksi. 

Kyllä limakalvojen kuivuminen voi olla ikävä juttu. Virtsatietulehduksia, yhdyntäkipuja jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. En mennyt retkuun enkä ottanut hormoneja. Ei kiinnosta seksi enää ja minusta se on ollut yksinomaan hyvä juttu alun hämmennyksen jälkeen. Vanhenen kaikessa rauhassa ja kohtalaisen tyytyväisenä ja liikunnallisena.

 

Mihin retkuun? Kannattaahan hormonikorvaushoito jos oireet on pahat ja niillä helpottuu. Mikä juttu se on että muuten otetaan kaikki lääketieteen tarjoama apu vastaan mutta hormonit on joku pyhä asia johon ei saa kajota?

 

 

Mikä apu ja mihin? Vaihdevuodet menee ihan hyvin ohitse ilman lääkkeitäkin. Ylenmääräiset hormonit lisää sitä paitsi syöpäriskiä. Ei vaihdevuodet ole mikään sairaus. Ohimenevä elämänvaihe vain. 

 

Tiedät kai (?), että vaihdevuodet voivat kestää jopa 20 vuotta? Se on pitkä  ohimenevä aika kärsiä mahdollisia nivel- ja lihaskipuja, mielialan  vaihteluja, kuumia aaltoja, limakalvojen kuivumista jne. 

Suurin osa naisista selviää näistäkin vuosista ilman draamaa, mutta siitä ei vaan puhuta. Menisi pohja uskonnolta, nainen on uhri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. En mennyt retkuun enkä ottanut hormoneja. Ei kiinnosta seksi enää ja minusta se on ollut yksinomaan hyvä juttu alun hämmennyksen jälkeen. Vanhenen kaikessa rauhassa ja kohtalaisen tyytyväisenä ja liikunnallisena.

 

Mihin retkuun? Kannattaahan hormonikorvaushoito jos oireet on pahat ja niillä helpottuu. Mikä juttu se on että muuten otetaan kaikki lääketieteen tarjoama apu vastaan mutta hormonit on joku pyhä asia johon ei saa kajota?

 

 

Mikä apu ja mihin? Vaihdevuodet menee ihan hyvin ohitse ilman lääkkeitäkin. Ylenmääräiset hormonit lisää sitä paitsi syöpäriskiä. Ei vaihdevuodet ole mikään sairaus. Ohimenevä elämänvaihe vain. 

 

Ihan jokaisella vaihdevuosi-iän ohittaneella ohenee ja kuivuu limakalvot. Se voi aiheuttaa monenlaista epämukavuuden ja kirvelyn tunnetta, virtsiksiä, kipua seksissä jne. On hulluutta olla hoitamatta noita oireita. 

Näin raskaampaa reunaa oireiden kanssa paarustavana ärsyttävintä on ehkä se, kuinka erityisesti suomenkielinen tieto on jollakin lailla sievistelevää. Mulla ne mielialanvaihtelut ovat yksi hankalimmista oireista sietää, ovat äkkinäisiä, epäloogisia ja voimakkaita.

Missään ei juuri näe kenenkään kirjoittavan siitä, mitä tehdä aggressiolle, joka muistuttaa hikipuuskan kanssa kortisoniraivoa (isoja annoksia saaneet tietävät). Se on lähempänä murhanhimoa kuin harmitusta ja tuntuu siltä kuin pään sisällä riehuisi berserkki kirveen kanssa pistämässä mentaalisti paikkoja palasiksi.

Koska olen sivistynyt ihminen, hengittelen, kunnes kohtaus menee ohi. Olen ajatellut hankkiutua raivohuoneen asiakkaaksi, koska halonhakkuuta ei ole. Ja juu, korvaus on. En missään nimessä olisi ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. En mennyt retkuun enkä ottanut hormoneja. Ei kiinnosta seksi enää ja minusta se on ollut yksinomaan hyvä juttu alun hämmennyksen jälkeen. Vanhenen kaikessa rauhassa ja kohtalaisen tyytyväisenä ja liikunnallisena.

 

Mihin retkuun? Kannattaahan hormonikorvaushoito jos oireet on pahat ja niillä helpottuu. Mikä juttu se on että muuten otetaan kaikki lääketieteen tarjoama apu vastaan mutta hormonit on joku pyhä asia johon ei saa kajota?

 

 

Mikä apu ja mihin? Vaihdevuodet menee ihan hyvin ohitse ilman lääkkeitäkin. Ylenmääräiset hormonit lisää sitä paitsi syöpäriskiä. Ei vaihdevuodet ole mikään sairaus. Ohimenevä elämänvaihe vain. 

 

Hyvä niille joilla

Juuri siksi asiasta on hyvä levittää tietoisuutta . . . Niinpä, naisille pitää kattaa se pöytä valmiiksi, eikä olettaa, että hän itse ottaisi selvää missä mennään. Sille on ihan syynsä miksi naisia kohdellaan eri tavalla kuin miehiä, hehän ovat kuin pikkulapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Hassua. Just tällä viikolla mietin tätä aihetta. Mietin, että miksi on tärkeää medikalisoida luonnollinen prosessi ihmisen elonkierrossa? Onko se oikeasti tarpeellista hoitaa niitä oireita, vai onko se miesten miellyttämistä ja lääkeyhtiöiden voitontavoittelua varten taas? Onko mahdollista selviytyä vaihdevuosista ilman mitään, vai onko pakko alistua hormonihoidoille, vagisanvoiteille ynnä muille lääketeollisuuden tuotteille?

Jos ei tule ikäviä oireita ei niitä tarvitse hoitaa tietenkään, mutta jos tulee, miksi pitäisi edes yrittää selviytyä ilman? Miten ihmeessä naisen elämää hankaloittavien (unettomuus, hikoilu, limakalvojen kivulias kuivuminen, sietämätön nivelsärky, mielialan heittely... ) oireiden hoito olisi miehen miellyttämistä tai alistumista yhtään mihinkään? Naisen omasta olemisesta on kyse, mutta kai sitä sitten on vaikea ymmärtää sen joka ei ole kokenut.

Naisten vaivoja ja kipuja on tutkitusti vähätelty terveydenhuollossa, eikö ole naisten etujen mukaista että tämä on vihdoin tiedostettu ja muuttumassa? Vai täytyykö naisten itse taistella itseään vastaan tässä?

On hyvä, että vaihdevuosista nykyään puhutaan, koska monet takavuosien "muotisairaudet", joiden takia nimenomaan naiset ovat ravanneet lääkärissä, luultavasti ovat monilla olleet vaihdevuosioireita.

Esimerkiksi sellaiset oireet, joita on epäilty kilpirauhasperäisiksi tai matalan ferritiinin aiheuttamiksi, ovat saattaneet olla vaihdevuosioireita. Ja näiden takia on rampattu verikokeissa ja kiistelty lääkärien kanssa. 

Itselläni pahat oireet kestivät noin vuoden ja alkoivat 51-vuotiaana, jolloin kuukautiset loppuivat. Olin lukenut jostain, että useimmilla pahat oireet menevät noin vuodessa ohi, joten otin kokeilevan asenteen ja päätin, että haen hormonilääkkeet vasta sitten, jos oireet eivät vuodessa helpota. Ja ne helpottivat, ja elämä jatkuu taas normaalina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ärsytä. En mennyt retkuun enkä ottanut hormoneja. Ei kiinnosta seksi enää ja minusta se on ollut yksinomaan hyvä juttu alun hämmennyksen jälkeen. Vanhenen kaikessa rauhassa ja kohtalaisen tyytyväisenä ja liikunnallisena.

 

Mihin retkuun? Kannattaahan hormonikorvaushoito jos oireet on pahat ja niillä helpottuu. Mikä juttu se on että muuten otetaan kaikki lääketieteen tarjoama apu vastaan mutta hormonit on joku pyhä asia johon ei saa kajota?

 

 

Mikä apu ja mihin? Vaihdevuodet menee ihan hyvin ohitse ilman lääkkeitäkin. Ylenmääräiset hormonit lisää sitä paitsi syöpäriskiä. Ei vaihdevuodet ole mikään sairaus. Ohimenevä elämänvaihe vain. 

 

Juuri siksi asiasta on hyvä levittää tietoisuutta . . . Niinpä, naisille pitää kattaa se pöytä valmiiksi, eikä olettaa, että hän itse ottaisi selvää missä mennään. Sille on ihan syynsä miksi naisia kohdellaan eri tavalla kuin miehiä, hehän ovat kuin pikkulapsia. 

Elintavoista ei kuitenkaan saa tässä vaiheessakaan puhua. Naisille, kun puhutaan sen pitää olla naista mielistelevä puhetapa ettei vaan tule pahaa mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä jutussa itse naisoletettu lääkäri selitti hauskasti että nelikymppinen nainen tuntee itsensä kolmekymppiseksi eikä suostu uskomaan olevansa nyt vanha. Että kyllä sinä nyt vaan olet vanha kun täytät 40v, lääkäri painotti. Avasin jutun kun otsikko antoi ymmärtää että tulee jotain uutta tietoa. Se olikin lääkärin omia mielipiteitä.

No et sitten ymmärtänyt juttua ollenkaan. Siinähän puhuttiin väsymyksestä, univajeesta, joka on todella vakava asia ja jota saatetaan hoitaa nelikymppisellä naisella väärin, kun ei huomioida, että se voi johtua estrogeenin vähenemisestä. Juttu oli siis täyttä asiaa!

Monella nelikymppisellä on ruuhkavuodet pahimmillaan, kun on vielä kotona asuvat lapset, ehkä jo ikääntyvät vanhemmat huolena ja siihen päälle työelämän vaatimukset. Ja omat itselle asetetut vaatimukset, esimerkiksi tavoitteellisesta treenaamisesta (esimerkki jutussa). Tähän sitten päälle esivaihdevuosien uniongelmat, niin siinä on kroppa aika lujilla ja pahimmillaan saat vaikka sydärin.

Ihan tosi hyvä, että tuodaan näitä muitakin vaihdevuosien oireita esille, eikä aina vain sitä samaa kärttyistä hikoilevaa akkaa (jota itse en ainakaa vielä ole). Itselleni tämä kaikki muu on hyvää ja uutta tietoa, koska en ole terveydenhoitoalalla (oletan, että siellä naiset tietää työnsä ja koulutuksensa vuoksi näistä asioista). Olen 45v ja esivaihtarit on päällä ja olen yllättynyt jo siitä, että tämä alkoi jo pian 40 v täytettyä, ja että tätä voi kestää toistakymmentä vuotta, ennen kuin menopaussi on tapahtunut! Myös siitä, että oireiden kirjo on niin moninainen, eikä vain tuo edellä mainittu, jota meille on aina yksipuolisesti syötetty. 

Hyvä, että tästä puhutaan! 

Puhutaanhan erektio-ongelmistakin, miksei vaihdevuosistakin?

Vierailija kirjoitti:

Hyvää on, ettei oireista kärsivien tarvi yksikseen kärsiä.

Huonoa on, että näin 40-vuotiaalle siitä nyt koko ajan uutisoituna on tullut olo, että naisen olo nyt vaan on yhtä kärsimystä: nyt kun olet selvinnyt raskauksista ja pikkulapsivaiheesta niin ootappa vaan kun kohta rysähtää. Ei ole aikaa jäädä nautiskelemaan helpoista vuosista. Mielestäni siis turhan ankeuttavalla kulmalla tuotu esivaihdevuodet nyt viimeaikoina esiin. 

Tämä näin. Itselleni on välittynyt kuva kuinka kaikki muuttuu huonoksi ja kurjaksi, ei seksiä vaan olet hikoileva raivotar. Aiemmin en ajatellut sen ihmeemmin negatiivisina, mutta nyt tämä miten asia on esillä on hiukan saanut huolestumaan. Tässä pari iltaa sitten nostin aiheeksi tänne ketju poistettiin, mutta monta vastausta oli että meni oireettomasti ohi.

N48

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanhan erektio-ongelmistakin, miksei vaihdevuosistakin?

Mietin samaa, ja kukaan ei sano että hei, erektion lopahtaminen on luonnollinen osa miehen elämää, miksi sitä pitäisi medikalisoida. Päinvastoin, miehiä kannustetaan hakemaan apua ja naisilta odotetaan ymmärrystä ja kannustusta.

Vierailija kirjoitti:

Puhutaanhan erektio-ongelmistakin, miksei vaihdevuosistakin?

Juu, enkä ymmärrä miksi vaihdevuosista ei saisi puhua? Tai noh, kirjoittaa. Eihän niitä juttuja ole pakko lukea, jos kokee, ettei itselle ole tarvetta. Itse luen mielenkiinnolla, onhan se kiinnostavaa tietää, mitä omassa kropassa tapahtuu ja miksi. En ole silti juossut vaatimaan lääkäriltä hormoneja tai ostanut mainosten vuoksi voiteita, koska en niitä juuri nyt tarvitse. Tai missään tuputtanut asiaa kellekään, vaikka itse olen kiinnostunut. Juuri nyt olen kiinnostunut siitä, miten voin ravinnolla ja muilla elämäntavoilla itseäni auttaa. On ainakin näin lievissä esuvaihtareissa toistaiseksi riittäneet. Sitten järeämmät keinot kehiin, jos tarve tulee. 

Just näin. Tai kun KAIKKI laitetaan vaihdevuosien piikkiin. On reuman takia kipuja, niin johtuu vaihdevuosista. Saati kun on tiedossa että työt loppuu tuta-syistä ja se mietityttää/huolettaa, niin kyse on vaihdevuosista. Eihän sua nyt muuten työttömäksi jääminen voi huolettaa! Jessus.