Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jouduitko lapsena kiittämään ruoasta?
22.11.2024 |
Joka päivä jos söitte päivällistä niin jouduitteko kiittämään kun olitte syöneet? En joutunut itse, mutta muistan lapsena kun kavereilla jouduttiin kiittämään jokainen yksitellen tai muuten ei saanut nousta pöydästä 😅
Kommentit (103)
Mun mies kiittää noustessaan pöydästä syötyään lounaaksi eineksen, jonka on itse mikrossa lämmittänyt. Se vaan kuuluu asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai. Meille opetettiin hyvät, normaalit käytöstavat. Joku on sen ruoan hankkinut ja tehnyt. Peni sana on myös pieni kiitos tekijälle.
Samat tavat olen opettanut lapsilleni.
En joutunut. Vain syömään käskettiin ja syönnin jälkeen sai mennä tekemään mitä milloinkin huvitti. Minusta ruoasta ei tarvitse kiitellä kuin silloin, kun ollaan vieraassa paikassa, ei omassa kodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvinnut kiittää 70-80-luvuilla.
Olet kasvanut moukkien seurassa. Aina ja kaikesta saamastaan ruasta pitää kiittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, en ole ylimielinen. Niiaus on täysin normaali tapa tietyissä tilanteissa, joissa osoitetaan kunnioutusta. Tapakoulutuksissa täysin yleinen aihe. Myös minä "joudun" niiamaan välillä, eikä siinä ole mitään erikoista. Miehetkin kumartaa. Sama asia.
Missä tilanteessa?? Olen utelias. Saa haukkua juntiksi, saatan ollakin. Mutta vaadin vastausta
Oletko koskaan katsonut itsenäisyysjuhlien kättelyä? Tervehtinyt virallisissa tilaisuuksissa itseäsi korkea-arvoisempia henkilöitä? Saanut julkisen palkinnon kättelyonnitteluiden kera? Niissä niiataan hieman. Ja miehet kumartavat. Jos ovat saaneet tapakoulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No piireissä pyörijä. Alahan tulla kertomaan, missä tilanteessa naisen pitää niiata!
Lue kommenteista
Vierailija kirjoitti:
En joutunut. Vain syömään käskettiin ja syönnin jälkeen sai mennä tekemään mitä milloinkin huvitti. Minusta ruoasta ei tarvitse kiitellä kuin silloin, kun ollaan vieraassa paikassa, ei omassa kodissa.
Hyviä tapoja voi noudattaa myös kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kauhea ihmiskohtalo, että on asiallista käytöstä joskus lapsille opetettu? Menneisyyden kasvatustavoista löytyy ikäviäkin ilmiöitä, mutta tämä ei todellakaan kuulu niihin.
Vierailija kirjoitti:
Se kuuluu hyviin käytöstapoihin. "Jouduin" myös opettelemaan hyvin pienestä muutkin pöytäetikettiin kuuluvat tavat, jotka nekin kuuluu yleissivistykseen ja hyviin käytöstapoihin.
Samoin meillä. Hyviä tapoja vaadittiin kaikkialla muuallakin kuin ruokapöydässä. Näin aikuisena näen sen pelkäästään hyvänä: Piitää mennä sitten minne tai mihin tilaisuuteen vaan, ei tarvitse jännittää tippaakaan, koska tiedän osaavani käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla. Kun hyviä tapoja on vaadittu lapsesta asti, ne tulevat ihan itsestään selkäytimestä eikä tarvitse käyttää pienintäkään osaa aivokapasiteetista sen miettimiseen, miten pitäisi käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jeesusta piti kiittää koulussa, ei sitä keittiön tätiä joka ne ruuat valmisti.
Päiväkodissakin kiitetään ruoasta, miksei kotona kiitettäisi?
Muutenkin on hyvä opettaa kiitollisuutta. Esim. että on ruokaa, jota syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En joutunut. Vain syömään käskettiin ja syönnin jälkeen sai mennä tekemään mitä milloinkin huvitti. Minusta ruoasta ei tarvitse kiitellä kuin silloin, kun ollaan vieraassa paikassa, ei omassa kodissa.
Hyviä tapoja voi noudattaa myös kotona.
Niin voi, mutta on täysin turhanpäiväistä kiitellä ruoasta silloin, kun oman perheen piirissä pyöritään!
Meillä kiitetään vieläkin vaikka olemme 60+v, lapset +/-40v ja lastenlapset pieniä.
Vaikka elämme kahden kiitämme aina ruuasta toisiamme.
Jotain tapoja täytyy ihmisellä olla, edes alkeellisimpia!
Vierailija kirjoitti:
Mun mies kiittää noustessaan pöydästä syötyään lounaaksi eineksen, jonka on itse mikrossa lämmittänyt. Se vaan kuuluu asiaan.
Ite kiitän syönnin jälkeen vaikka olen ruuan laittanut.
Joku kysy voiko sanoa lisäksi, että ei pitänyt ruuasta. Sitä ei kuulu sanoa, jos se ei ruokalajina ollut omaan makuun, mutta jos vaikka pippuria oli liikaa voi sen sanoa kauniisti ja rakentavasti (kiitos ruuasta, se oli hyvää, mutta pippuria oli vähän liikaa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En joutunut. Vain syömään käskettiin ja syönnin jälkeen sai mennä tekemään mitä milloinkin huvitti. Minusta ruoasta ei tarvitse kiitellä kuin silloin, kun ollaan vieraassa paikassa, ei omassa kodissa.
Hyviä tapoja voi noudattaa myös kotona.
Niin voi, mutta on täysin turhanpäiväistä kiitellä ruoasta silloin, kun oman perheen piirissä pyöritään!
Miksi oman perheen kesken hyvät käytöstavat ovat turhia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tarvinnut kiittää 70-80-luvuilla.
Olet kasvanut moukkien seurassa. Aina ja kaikesta saamastaan ruasta pitää kiittää.
Älä hauku mun vanhempia. Meistä tuli kohteliaita ja hyvät käytökset omaavia aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Entä jos ei tykännyt ruoasta, pitääkö silti kiittää?
Tietenkin. Joku on silti nähnyt vaivaa ruoan valmistamiseksi, ja kyllä sillä on saanut oman nälkänsä tyydytettyä, vaikka ei olisikaan päässyt herkuttelemaan.
Alue: Aihe vapaa
Entä jos ei tykännyt ruoasta, pitääkö silti kiittää? Vai voiko siihen lisätä jotenkin "Ei ollut hyvää ruokaa, mutta kiitos nyt silti!"