Jouduitko lapsena kiittämään ruoasta?

Vierailija kirjoitti:

Niin voi, mutta on täysin turhanpäiväistä kiitellä ruoasta silloin, kun oman perheen piirissä pyöritään!

Niinpä, ei tarvitse kiittää omassa perheessä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut kiittää 70-80-luvuilla.

Minä, sisarukset, serkut ja lähimmät kaverit ollaan synnytty 70-80-luvuilla ja kaikki on kasvatettu kiittämään. Koulussakin se kuului tapoihin (opettaja ihan muistutti, jos ei kiittänyt).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin voi, mutta on täysin turhanpäiväistä kiitellä ruoasta silloin, kun oman perheen piirissä pyöritään!

Niinpä, ei tarvitse kiittää omassa perheessä. 

Sinunkin mielestäsi hyvät käytöstavat ei kuulu omassa perheessä. Eikö kaikkein läheisimpiä ihmisiä tarvitse arvostaa lainkaan?

Meillä rukoiltiin ruokarukous, jossa pyydettiin siunaus ja kiitettiin.

Opetettiin kiittämään kaikista tarjoiluista ja saamisista kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo koskaan pakotettu, se on tullut luonnostaan.

Kyllä se on sinulle lapsena opetettu, niinkuin minullekin, sen opetuksen jälkeen se tulee automaattisesti.

Miten niin lapset? Meillä kiittävät yhä kaikki, vaikka on pelkkiä aikuisia. Usein myös ruuan tekijä. Hän kiittää silloin ruokaseurasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut kiittää 70-80-luvuilla.

Minä, sisarukset, serkut ja lähimmät kaverit ollaan synnytty 70-80-luvuilla ja kaikki on kasvatettu kiittämään. Koulussakin se kuului tapoihin (opettaja ihan muistutti, jos ei kiittänyt).

Koulussaa tuohon aikaan ensin kiitettiin keittäjää, joka sen ruuan oli tehnyt ja lautaselle annosteli. Sitten mentiin pöytään, jossa ennen istumista luettiin pöytäkunnittain ruokarukous. Syömisen jälkeen luettiin kiitosrukous. Sen sai tehdä omaan tahtiin.  

Kyllä. Edelleenkin kiitän ruokapöydästä noustessani, vaikka olisin itse ruuan valmistanut. Se on samalla kiitos muille ruokaseurasta. Kuuluu hyviin tapoihin. Lapsenikin kiittävät. Ovat saaneet "perinnöksi" käytöstavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo koskaan pakotettu, se on tullut luonnostaan.

Kyllä se on sinulle lapsena opetettu, niinkuin minullekin, sen opetuksen jälkeen se tulee automaattisesti.

 

Opetettu ja pakotettu on eri asioita, tuossahan puhuttiin pakottamisesta. 

Ruoka olla ihmisoikeus, tasa-arvovaltuutettu mulle saoo, ei tarvitse kiitellä. Kaikki saada ja kuulu ruoka, asunto, auto, puhelin ja 77oled-tv.

Hämmentävä aloitus, mutta ehkäpä se kuvastaa ajan (surullista) henkeä, myös kasvatuksen suhteen, sekin.

Kiitos kuuluu ns hyviin ruoka-ja käytöstapoihin ja oli osa kasvatusta lasteni kanssa. Lapseni ovat nyt 2kymppisiä ja kyllä sanovat kiitos, kun nousevat pöydästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvinnut kiittää 70-80-luvuilla.

Minä, sisarukset, serkut ja lähimmät kaverit ollaan synnytty 70-80-luvuilla ja kaikki on kasvatettu kiittämään. Koulussakin se kuului tapoihin (opettaja ihan muistutti, jos ei kiittänyt).

Koulussaa tuohon aikaan ensin kiitettiin keittäjää, joka sen ruuan oli tehnyt ja lautaselle annosteli. Sitten mentiin pöytään, jossa ennen istumista luettiin pöytäkunnittain ruokarukous. Syömisen jälkeen luettiin kiitosrukous. Sen sai tehdä omaan tahtiin.  

Meillä ruoka tuli keskuskeittiöstä. Eka kiitettiin, kun keittiöhenkilö antoi ruuan (pelkkä kiitos) ja sitten astioita palauttaessa kiitettiin häntä ruuasta (kiitos ruuasta). Meillä rukoukset jäi ekan luokan syksyn jälkeen pois, kun opettaja vaihtui ekan opettajan eläkkeellejäämisen myötä eli rukousköytäntö riippui mitä ikäluokkaa opettaja oli. Koulutien aloitin 80-luvun lopulla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei oo koskaan pakotettu, se on tullut luonnostaan.

Minä kiitin aina Jeesusta ja katsoin äitiäni silmiin.

Tiesin sydämessäni että Jeesus oli tehnyt kaiken ja äitini ei, vaikka hän teki ruuan ja kattoi pöydän, niin Jeesus sen todella teki.

Jouduin?? Siis ihan perus käytöstapa, jonka 2-vuotiaskin osaa.

Jouduitko itse käymään koulussa? Jouduitko pyytämään anteeksi jos loukkasit muita? Jouduitko menemään nukkumaan ajoissa? Jouduitko elämään ilman päihteitä lapsena? 

hohhoijaa taas

ps. Olen 18-vuotias, eikä kasvatukseni ollut mitenkään tiukka, vaan ihan tavallinen 2000-luvun kasvatus. Haiskahtaa trollaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo koskaan pakotettu, se on tullut luonnostaan.

Kyllä se on sinulle lapsena opetettu, niinkuin minullekin, sen opetuksen jälkeen se tulee automaattisesti.

 

Opetettu ja pakotettu on eri asioita, tuossahan puhuttiin pakottamisesta. 

Tuossa taas puhuttiin, että kiitos tulee luonnollisesti, siihen vastasin. Kyllä siinä ensin opetus tarvitaan ja toistoja, toistoja  aika pitkään ennen kuin se tulee luonnollisesti tai automaattisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mies kiittää noustessaan pöydästä syötyään lounaaksi eineksen, jonka on itse mikrossa lämmittänyt. Se vaan kuuluu asiaan. 

Kotoa käsin yksinyrittäjänä huomasin tekeväni ihan samaa ja vastasin että eipä kestä. Mies kuului etätöissä kiittävän ja kehuvan ruokaa myös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo koskaan pakotettu, se on tullut luonnostaan.

Kyllä se on sinulle lapsena opetettu, niinkuin minullekin, sen opetuksen jälkeen se tulee automaattisesti.

 

Opetettu ja pakotettu on eri asioita, tuossahan puhuttiin pakottamisesta. 

Tuossa taas puhuttiin, että kiitos tulee luonnollisesti, siihen vastasin. Kyllä siinä ensin opetus tarvitaan ja toistoja, toistoja  aika pitkään ennen kuin se tulee luonnollisesti tai automaattisesti. 

Ei sitä tarvitse opettamalla opettaa, vaan lapsi matkii vanhempien käytöstä. (niin hyvässä kuin pahassakin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oo koskaan pakotettu, se on tullut luonnostaan.

Minä kiitin aina Jeesusta ja katsoin äitiäni silmiin.

Tiesin sydämessäni että Jeesus oli tehnyt kaiken ja äitini ei, vaikka hän teki ruuan ja kattoi pöydän, niin Jeesus sen todella teki.

Joo Jeesus se kaiken takana oli, äiti ja koulukeittiön täti olivan vaan välikätenä touhuamassa mutta eivät he olisi siihen pystyneet ilman Jeesuksen apua.

Eikä saatu edes mitään korvauksia tuosta Jeesustelusta.