Lue keskustelun säännöt.
Jouduitko lapsena kiittämään ruoasta?
22.11.2024 |
Joka päivä jos söitte päivällistä niin jouduitteko kiittämään kun olitte syöneet? En joutunut itse, mutta muistan lapsena kun kavereilla jouduttiin kiittämään jokainen yksitellen tai muuten ei saanut nousta pöydästä 😅
Kommentit (103)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi, en ole ylimielinen. Niiaus on täysin normaali tapa tietyissä tilanteissa, joissa osoitetaan kunnioutusta. Tapakoulutuksissa täysin yleinen aihe. Myös minä "joudun" niiamaan välillä, eikä siinä ole mitään erikoista. Miehetkin kumartaa. Sama asia.
Et kuitenkaan osaa nimetä yhtään tällaista tilannetta. Harmi. Sivistynyt ihminen olisi osannut kertoa konkreettisen esimerkin.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap on saanut ammattiapua noin traumaattisen kokemuksen käsittelyyn.
Olen vieraillut perheessä, jossa oli tanskalainen äiti. Lasten piti ruoan jälkeen tervehtiä häntä kädestä, niiata ja kiittää. Pojat kumarsivat (pokkasivat) ja kiittivät.
Meillä ei edes opetettu kiittämään kotona, opetettiin vain että muualla kiitetään. Tai ei siis sanottu niinkään, että "kotona ei tarvitse kiittää", ei vain kiitetty. :D Minusta tämä on vähän outoa, nyt kun miettii. Aina olen kodin ulkopuolella ollut kova kiittelemään ruuasta ja milloin mistäkin, samoin kuin vanhempani, kotona sitä vain ei meillä ruukattu sanoa vaikka muuten käytöstavat on opetettukin. Vieläkään en osaa oikein kiittää ruuasta kotona, kun ei meillä ikinä tehty niin, mutta mihin vain muualle menen tai vaikka kun ojennetaan jotain tai saan lahjan, niin aina kiitän.
Tietysti ruokailun jälkeen kiitetään. Siis ihan normi käytöstapoja, hyvänen aika. Opetin omalle lapsellenikin ja muistan hyvin, kun päiväkodin täti kertoi, että lapseni on niin kohtelias ja hyvätapainen. Sanoi ihan automaattisesti kiitos, joka ikinen kerta ruokapöydästä noustessaan.
Lapsi jo 30 vee
- Palsta Mamma vuodelta 1998
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oi, en ole ylimielinen. Niiaus on täysin normaali tapa tietyissä tilanteissa, joissa osoitetaan kunnioutusta. Tapakoulutuksissa täysin yleinen aihe. Myös minä "joudun" niiamaan välillä, eikä siinä ole mitään erikoista. Miehetkin kumartaa. Sama asia.
Missä tilanteessa?? Olen utelias. Saa haukkua juntiksi, saatan ollakin. Mutta vaadin vastausta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ap on saanut ammattiapua noin traumaattisen kokemuksen käsittelyyn.
Olen vieraillut perheessä, jossa oli tanskalainen äiti. Lasten piti ruoan jälkeen tervehtiä häntä kädestä, niiata ja kiittää. Pojat kumarsivat (pokkasivat) ja kiittivät.
Tervehtiä? Tapasiko ne äitinsä ensimmäistä kertaa ruuan jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai ihan "jouduitko", ikäänkuin kiitoksen sanominen olisi hirveän suuri vaiva? Ei sitä vaadittu minulta mutta kyllä varmaan sanoin ainakin joskus sen kiitoksen ja varsinkin nyt aikuisena jos käyn vanhemmilla ja he tarjoaa ruokaa, ehdottomasti kiitän joka kerta.
Meidän perheessä ei koskaan kiitetty ja oli vaikeaa opetella sanomaan "kiitos" luontevasti sitten aikuisena. Lapsena _joutui_ kiittämään kummeja ja mummeja harvoin juhlapäivinä ja kyllä ne tilanteet olivat kiusallisia. Esimerkin kauttahan se kiittäminen tulee. En tiedä, miksi vanhempani olivat niin "kiittämättömiä". (Eri kommentoija)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai ihan "jouduitko", ikäänkuin kiitoksen sanominen olisi hirveän suuri vaiva? Ei sitä vaadittu minulta mutta kyllä varmaan sanoin ainakin joskus sen kiitoksen ja varsinkin nyt aikuisena jos käyn vanhemmilla ja he tarjoaa ruokaa, ehdottomasti kiitän joka kerta.
Meidän perheessä ei koskaan kiitetty ja oli vaikeaa opetella sanomaan "kiitos" luontevasti sitten aikuisena. Lapsena _joutui_ kiittämään kummeja ja mummeja harvoin juhlapäivinä ja kyllä ne tilanteet olivat kiusallisia. Esimerkin kauttahan se kiittäminen tulee. En tiedä, miksi vanhempani olivat niin "kiittämättömiä". (Eri kommentoija)
Meillä oli sama. En varmaan ikinä ole kuullut isäni ja äitini kiittävän, mutta minulle kyllä aina sanottiin "mitäs kuuluu sanoa" jos mummilta tms. sai vaikka karkkipussin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No piireissä pyörijä. Alahan tulla kertomaan, missä tilanteessa naisen pitää niiata!
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei edes opetettu kiittämään kotona, opetettiin vain että muualla kiitetään. Tai ei siis sanottu niinkään, että "kotona ei tarvitse kiittää", ei vain kiitetty. :D Minusta tämä on vähän outoa, nyt kun miettii. Aina olen kodin ulkopuolella ollut kova kiittelemään ruuasta ja milloin mistäkin, samoin kuin vanhempani, kotona sitä vain ei meillä ruukattu sanoa vaikka muuten käytöstavat on opetettukin. Vieläkään en osaa oikein kiittää ruuasta kotona, kun ei meillä ikinä tehty niin, mutta mihin vain muualle menen tai vaikka kun ojennetaan jotain tai saan lahjan, niin aina kiitän.
No, meillä lapselle opetettu se kiitos, mutta pointti oli juurikin se ulkopuolinen ruokailu ym. eli kitos ruasta ym. Eli oppi perille, käytöstavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsestään selvää vielä nykyäänkin. Ruoan tekijää kiitetään. Jos mies tekee ruoan niin kiitän häntä ruoan päätteeksi ja se on ihan luonnostaan tulevaa ja mutkatonta. Ei mikään pelkkä lasten juttu.
en, minua ei edes opetettu siihen, mikäli sinällään on jännä juttu koska kaikki muut käytöstavat kyllä opetettiin mutta tuota jostain syystä ei, meillä kukaan ei koskaan kiittänyt ruuasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitän välillä itseäni kun olen tehnyt niin hyvää ruokaa, ja kiitetään miehen kanssa kun toinen tekee ruoan.
Lapsuudessa juu jeesusta kiiteltiin, mutta nykyään kiitän tekijää en jeesusta.
Meillä luettiin ruokarukouskin lapsuudessani 50-luvulla. Ja lopuksi aina myös kiitettiin, eli se "Kiitos Jeesus ruuasta, aamen!"
Myöhemmin ei sitten enää siunattu ruokaa, mutta pöydästä noustessa sanottiin äidille "kiitos ruuasta!"
Ylipäänsä meillä opetettiin tietyt käytöstavat kyllä, vaikka ihan tavallinen työläisperhe oltiin. Aina kiitettiin, jos jotain saatiin, mistä sitten saatiinkin. Ne tavat on kantaneet tänne eläkepäiviin asti. On olemassa hyvä sanonta:
Varjele tapoja, niin tavat varjelee sinua.
Siinä on vissi totuus.
En joutunut, mutta kiitin koska olin kiitollinen. Ja kiitän edelleen :D Minusta se on kaunis tapa. Kiitän vaikka ruokaseuralaista jos kokki ei ole paikalla.
Ei koskaan kiitetty, ei "saanut". Äiti kiusaantui myös jos vieraat kiittelivät. Muiden luona piti muistaa kiittää.
Tietenkin kiitettiin ja niin kiittää omat muksutkin.
Toki ei tarvii ketään istuttaa sen takia. Mallista muutkin toimii.
Mikä ruoka? Mitkä vanhemmat? Mikä koti?
Koulussa oli alussa rukous sitten kiitos ruuasta. Ja aina kiitos kun sai jotain tai lahjoja. Ja näkemiin kun lähtee ja kohtelias. Hyvä käytös. Olkaa hyvä. Ahkeruus oli hyve ja vanhempia ihmisiä arvostettiin. Koulussa toteltiin opettajaa tehtiin tehtävät ja muistettiin aina sanoa HYVÄÄ huomenta aamulla.