Lue keskustelun säännöt.
Mies sai ison perinnön vanhemmiltaan, itse en peri mitään
22.11.2024 |
Asiasta ei olla edes keskusteltu, mutta mulla on vähän masentunut fiilis tästä. Vaikea kuvailla. Onko muilla kokemusta että puoliso perii ja itse ei tule saamaan koskaan mitään?
Kommentit (76)
Minua ihan oikeasti kiinnostaa, minkälaisia summia ihmiset tarkoittavat, kun puhuvat isosta tai tuntuvasta perinnöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
€ 400 000 tulossa, mihinkähän tuhlaisin?
Minä ainakin luovuin perinnöstä ja se menee suoraan lapsilleni. Mihin joku 50-60 vuotias enää rahaa tarvitsee? Parempi, että se on isovanhempienn lapsenlapset, jotka sen rahan saa, niin voivat pesämunaksi omaan asuntoo hyödyntää! Tällä säästyy perintöveroakin, kun sitä ei kahdesti makseta!
Meillä minä tulen saamaan pienen perinnön, noin 30 000€ ja mieheni vähän isomman, ehkä reilut 100 000€. Meillä on yhteiset rahat ja yhteiset unelmat, rahat menevät säästötilille odottelemaan eläkepäiviä ja unelmien toteuttamista,
Kyllä mies sai perinnön ja hyödyttiin molemmat, koska ollaan yhdessä perhe lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi minulla ei ole lapsia, jotka selän takana vaan miettisivät mahdollisen perinnön suuruutta.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin luovuin perinnöstä ja se menee suoraan lapsilleni. Mihin joku 50-60 vuotias enää rahaa tarvitsee? Parempi, että se on isovanhempienn lapsenlapset, jotka sen rahan saa, niin voivat pesämunaksi omaan asuntoo hyödyntää! Tällä säästyy perintöveroakin, kun sitä ei kahdesti makseta!
Mutta et voi määrätä, mihin lapset ne rahat käyttävät. Olisi tietysti hienoa, että ostaisivat ne asunnot, mutta mahdollista on myös, että lähtee mopo ja massit käsistä. Nuorilla ei myöskään välttämättä ole vielä hyvää suodatinta sille, jos joku ns kaveri käyttää vaan hyväkseen toisen omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin luovuin perinnöstä ja se menee suoraan lapsilleni. Mihin joku 50-60 vuotias enää rahaa tarvitsee? Parempi, että se on isovanhempienn lapsenlapset, jotka sen rahan saa, niin voivat pesämunaksi omaan asuntoo hyödyntää! Tällä säästyy perintöveroakin, kun sitä ei kahdesti makseta!
Mihinkö? Minä olen nuorempana perinyt rantatontin, ja nyt reilu viisikymppisenä rakennutin sinne pienen, talviasuttavan hirsitalon kaikilla herkuilla vanhuuteni iloksi - kun sitä perintöä tuli. Lapset opiskelevat vielä, ja perintö olisi vaikuttanut heillä tukiin. Nyt multa sitten jää tuollainen sijoituskokonaisuus jälkeeni heille. Myykööt elleivät tykkää itse käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä yhteisiä lapsia? Hehän aikanaan sitten perivät.
Tämä.
Omassa suvussani jokainen sukupolvi on suvun omaisuuden "haltija", joka sitten siirtää sen seuraavalle sukupolvelle. Toiset onnistuvat jopa kasvattamaan sitä, toiset taas lähinnä säilyttämään.
Kunnes tulee se tuhlaajapoika, joka pistää kaiken sileäksi. Olen suht läheltä saanut todistaa tällaista. Ei mennyt montaa vuotta kun perintömetsät oli kaadettu ja myyty, käteinen raha tuhlattu, sijoitusasunnot myyty. Rahat meni kaikkeen ihan älyttömään. Nyt täysin varaton sossun asiakas. No, pari vuotta oli kivaa isovanhempien uurastuksen ansiosta.
Liian lyhyt sukutarina. Tämä harvemmin toteutuu suvuissa, joissa ylisukupolvinen omaisuus on siirtynyt jo satoja vuosia. Toki omaisuusmassa vaihtelee, mutta juridisin järjestelyin varmistetaan, että tuhlaajapojat eivät suvun omaisuutta totaalisesti tuhoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus on ohan inhimillinen tunne. Sitten, jos et millään meinaa päästä siitä yli, pitää huolestua.
Minä perin reilut 200 000 e ja miesystävä tienasi samana vuonna suht saman. Minä en ole ollut kateellinen hänen tuloistaan, mutta häntä selvästi vähän aikaa kadehdutti "helposti" saamani raha. Toisaalta, menetin rakkaan perheenjäsenen.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan oikeasti kiinnostaa, minkälaisia summia ihmiset tarkoittavat, kun puhuvat isosta tai tuntuvasta perinnöstä?
Mies sai vajaan puolen millin perinnön. Kyse ei ollut tuntuvasta perinnöstä. Onneksi, sillä mies teki huonoja sijoituksia ja aika lailla menetti sen.
Minun perintöni on ollut pari milliä. Se on ollut siinä mielessä tuntuva, että se on varmistanut perheemme elitason pysymisen samana, vaikka mies on omat rahansa (ja siinä samassa myös vähän minun rahoja) laittanut sileäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan oikeasti kiinnostaa, minkälaisia summia ihmiset tarkoittavat, kun puhuvat isosta tai tuntuvasta perinnöstä?
Mies sai vajaan puolen millin perinnön. Kyse ei ollut tuntuvasta perinnöstä. Onneksi, sillä mies teki huonoja sijoituksia ja aika lailla menetti sen.
Minun perintöni on ollut pari milliä. Se on ollut siinä mielessä tuntuva, että se on varmistanut perheemme elitason pysymisen samana, vaikka mies on omat rahansa (ja siinä samassa myös vähän minun rahoja) laittanut sileäksi.
Eri ihmisillä tuntuu eri summat. Jos nyt saisin mitä tahansa sadasta tuhannesta ylöspäin, kokisin sen tuntuvaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan oikeasti kiinnostaa, minkälaisia summia ihmiset tarkoittavat, kun puhuvat isosta tai tuntuvasta perinnöstä?
Mies sai vajaan puolen millin perinnön. Kyse ei ollut tuntuvasta perinnöstä. Onneksi, sillä mies teki huonoja sijoituksia ja aika lailla menetti sen.
Minun perintöni on ollut pari milliä. Se on ollut siinä mielessä tuntuva, että se on varmistanut perheemme elitason pysymisen samana, vaikka mies on omat rahansa (ja siinä samassa myös vähän minun rahoja) laittanut sileäksi.
Minusta tuo puoli miljoonaa on kyllä jo tuntuva perintö, ja sinun miljoonaperintösi on iso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä yhteisiä lapsia? Hehän aikanaan sitten perivät.
Tämä.
Omassa suvussani jokainen sukupolvi on suvun omaisuuden "haltija", joka sitten siirtää sen seuraavalle sukupolvelle. Toiset onnistuvat jopa kasvattamaan sitä, toiset taas lähinnä säilyttämään.
Haltia. Sana on haltia.
Haltija on taruolento.
Voi hyvä luoja... luehan uudestaan linkkaamasi artikkelin ensimmäiset rivit!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä yhteisiä lapsia? Hehän aikanaan sitten perivät.
Tämä.
Omassa suvussani jokainen sukupolvi on suvun omaisuuden "haltija", joka sitten siirtää sen seuraavalle sukupolvelle. Toiset onnistuvat jopa kasvattamaan sitä, toiset taas lähinnä säilyttämään.
Haltia. Sana on haltia.
Haltija on taruolento.
Tämä on aina yhtä riemukasta, kun tänne tullaan pätemään, vaikka päteminenkin menee aivan vihkoon. Omaisuudella on haltija, ei haltia.
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin luovuin perinnöstä ja se menee suoraan lapsilleni. Mihin joku 50-60 vuotias enää rahaa tarvitsee? Parempi, että se on isovanhempienn lapsenlapset, jotka sen rahan saa, niin voivat pesämunaksi omaan asuntoo hyödyntää! Tällä säästyy perintöveroakin, kun sitä ei kahdesti makseta!
Olen 56-vuotias ja tarvitsen rahaa; elämiseen, matkustamiseen, kodin remontteihin, hyvinvointiin jne. Nämä toki rahoitan palkkatuloilla ja sijoitan osan tulevaisuutta varten. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tarvitsee; voi tarvita kunnan kotihoitoa (se ei vastoin monien luuloa ole ilmaista!), yksityistä kotiapua, siivousapua, lääkkeitä, sairaalajaksoja, esteetöntä asumista jne. jne. Hoidan äitini raha-asioita ja huomaan, että näihin rahaa hupenee todella paljon. Onneksi on rahaa säästettynä, muuten ei hyväkään eläke riittäisi. Perintöä ei tule varmaan jäämään, toivon vain että rahat riittäisivät häne elämänsä loppuun.
Jaa. No kun minä sai perinnön niin siitä iloitsi kyllä koko perhe. Ei olisi tullut mieleenkään sitä yksin hautoa. Monet viimeisen päälle perhematkat silläkin rahalla tehtiin. Mies kun sai perinnön niin luopui siitä ja aikuiset lapset sai perinnön.
Mieheni tulee perimään pienen omakotitalon ja pienen siivun metsää rannalla ja vesioikeuksilla. Ehkä jokunen tonni rahaa päälle. Hän on ainoa lapsi ja äitinsä ei ole naimisissa miesystävänsä kanssa.
Minä ja siskoni tullaan perimään mökkiosuus, metsäosuuksia isoista talousmetsäalueista, hyvin pidetty ja remontoitu okt kasvukeskuksesta ja kohtalaisesti rahaa.
En ole pahemmin miettinyt perintöasioita, omalla palkallani kerrytän jo nyt mukavasti omaa omaisuutta. Perintöä enemmän vaalin sitä että sekä minun että mieheni vanhemmat ovat yhä elossa. He ovat hyvin paljon mukana lapsemme elämässä. Itse asiassa isäni haki tässä vasta poikani mummolaan viikonlopuksi pitkästä aikaa.
Varakkaana ja omaisuuttani kartuttamalla totean, että raha ei varsinaisesti tee onnelliseksi, MUTTA se helpottaa elämää kun voi olla turvallisin ja rauhallisin mielin eikä ole sitä stressihormooni kortisolia pyörimässä verenkierrossa ja aiheuttamassa kamalia oireita. Sekin on koettu kun en aluksi meinannut päästä oman alan töihin. "kiitos mutta ei kiitos, hakijoita oli 800"
Kunnes tulee se tuhlaajapoika, joka pistää kaiken sileäksi. Olen suht läheltä saanut todistaa tällaista. Ei mennyt montaa vuotta kun perintömetsät oli kaadettu ja myyty, käteinen raha tuhlattu, sijoitusasunnot myyty. Rahat meni kaikkeen ihan älyttömään. Nyt täysin varaton sossun asiakas. No, pari vuotta oli kivaa isovanhempien uurastuksen ansiosta.