Lue keskustelun säännöt.
Mies sai ison perinnön vanhemmiltaan, itse en peri mitään
22.11.2024 |
Asiasta ei olla edes keskusteltu, mutta mulla on vähän masentunut fiilis tästä. Vaikea kuvailla. Onko muilla kokemusta että puoliso perii ja itse ei tule saamaan koskaan mitään?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä yhteisiä lapsia? Hehän aikanaan sitten perivät.
Tämä.
Omassa suvussani jokainen sukupolvi on suvun omaisuuden "haltija", joka sitten siirtää sen seuraavalle sukupolvelle. Toiset onnistuvat jopa kasvattamaan sitä, toiset taas lähinnä säilyttämään.
Haltia. Sana on haltia.
Haltija on taruolento.
Ei yksistään, esim käyttöoikeuden haltija, saa käyttöoikeuden, mikä on verovapaa.
Saivartelija on aina saivaratelija, eikä juuri muutu muuksi, usein virkamies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni sai isänsä kesämökin ja rahaa sen kunnostamiseen. Varsinainen perintö tulee vasta kun mieheni isä kuolee. Asumme aina mökillä lähes koko kesän. Meidän suvulla on kesämökki mutta en viihdy siellä koska siellä on aina muita. Mieheni mökillä saamme olla kahdestaan hyvin usein.
Vierailija kirjoitti:
Minua ihan oikeasti kiinnostaa, minkälaisia summia ihmiset tarkoittavat, kun puhuvat isosta tai tuntuvasta perinnöstä?
Moni ihminen ei tiedosta sitä, että harva iso perintö on tukku rahaa käteen. Kyseessä voi olla paperilla miljoonaperintö, mutta jos kyseessä on on omaisuus, jota ei voi syystä tai toisesta myydä, niin velvoitteita se lyhyellä tähtäimellä vaan tietää.
Mieheni ei ole tähän mennessä perinyt mitään, hänen isänsä kuoli käytännössä varattomana. Äidiltä jää iso asunto Helsingin kantakaupungissa, jonka hän jossain vaiheessa perii siskonsa kanssa.
Minä olen saanut isältäni ennakkoperintöä ja perintöä n. 120000€. Kaikki vaikeasti realisoitavia kiinteistöjä (jotka oli testamentissa ja ennakkoperinnössä merkitty sellvästi arvokkaammaksi mitä ne sitten todellisuudessa olivatkaan. Veljeni osuus taas oli merkitty vähän alihintaan, mutta en sitä ihan silloin tajunnut), mutta kuin ihmeen kaupalla sain kaiken myytyä. Ehkä vähän alihintaan silloiseen hintatasoon verrattuna, mutta ainakin pääsin eroon. Osa samojen kiinteistöjen osakkaista ei ole vieläkään saanut myytyä osakkeitaan, vaikka ne olivat myynnissä jo silloin kun itse myin 2010-luvulla.
Viisi tonnia käytin minun ja puolison unelmamatkaan Koreaan ja loput olen sijoittanut. Matka oli yksi parhaita sijoituksia itseeni ja parisuhteeseemme, molemmat vieläkin muistelemme matkaa, vaikka ollaan paljon reissattu enenn sitä ja sen jälkeen. Halusin käyttää osan johokin, josta molemmat nautimme.
Ei puoliso ole minua kadehtinut. Meillä on omat rahat, mutta jos joku hätä tulee, käytän toki omaisuuttani molempien hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinko ottaa tiukille kateus?
Ehkä sitten se, mutta lähinnä sellainen huonousolo, että minä en työni lisäksi tuo mitään extraa tulevaisuudessakaan yhteiseen elämään,
Et jotenkin ihmisenä riitä? Vai miksi pitäisi murehtia omaisuutta, jota ei peri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen perinyt isäni ja mummoni. Jos en itse lähde ensin, niin perin aikanaan vielä äitini sekä pappani. Yhteiseen hyvään minun perintöni on mennyt, meillä on muutenkin täysin yhteinen talous.
Mun vanhemmat myivät lapsuudenkotini, saivat n 40 000 ja ostivat n puolet pienemmän kaksion, 22 000.
Rahoilla teki pintaremontin, uusivat keittiötä, saivat täysin uuden takan / leivinuunin.
Tilille tais jäädä muutama tonni.
Taloyhtiössä oli 3 asuntoa myynnissä samaan aikaan, kun 1 saatiin myytyä, ketju lähti pyörimään ja tässä meni pari v.
Meitä lapsia on 3, joten kovin suurta perintöä ei tuolta suunnasta tule.
Ollaan kaikki niin iloisia asuntokaupoista. Yhtiövastike tippui puoleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noinko ottaa tiukille kateus?
Ehkä sitten se, mutta lähinnä sellainen huonousolo, että minä en työni lisäksi tuo mitään extraa tulevaisuudessakaan yhteiseen elämään,
Et jotenkin ihmisenä riitä? Vai miksi pitäisi murehtia omaisuutta, jota ei peri.
Ei, vaan en tuo _tasapuolisesti_ taloudellista hyvää yhteiseen elämään. Riitän tietysti ihmisenä.
Ihan sama tilanne. Äitini on persaukinen vuokralla-asuja ja mieheni vanhemmilla on ainakin hulppea asunto. Toki perimässä miehen sisarukset myös. Mutta mua ei kiinnosta asia sen enempää. Tienaan itse omat rahani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä vielä voi tietää perintö ja mitä, toinen vanhempani elää vielä. Isäni kuoli kun olin lapsi eikä isältä jäänyt mitään perittävää.
Kai sinä nyt edes jotakuinkin tiedät mitä äitisi omistaa?
En tarkalleen, enkä ole kysellyt pankkitiliensä saldoa jne. Ja voihan hän testamentata kaiken paitsi lakiosan ihan mihin tahansa. Ei ole minun asiani.
Voi testamentata myös lakiosan. Sitä pitää osata siinä tapauksessa vaatia. Jos et vaadi, et saa.
Mun mieheni tulee perimään paljon rahaa. Mä en muuta, kuin jotain 100 000. En osaa tuntea tuosta kateutta tai huonommuutta. Ei raha autuaaksi tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on perinnöt käytetty ihan yhteiseen hyvään, eli sillä tavalla ovat olleet yhteisiä. Eli sillä ei ole sinänsä väliä, kumpi perii.
Tuo perinnön tuntuvuus on todella suhteellista. Perin äitini 38-vuotiaana ja sain verojen jälkeen noin 90000€. Tuo oli silloin ihan tuntuva perintö, kun meillä oli reippaasti asuntolainaa ja sijoituksia vain muutaman kymppitonnin edestä. Reilu 10 vuotta tuosta mieheni peri vanhempansa, yhteensä noin 140000€. Tässä välissä meillä on omaisuutta kertynyt niin paljon, että tuo miehen saama perintö ei oikein näy eikä tunnu missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä vielä voi tietää perintö ja mitä, toinen vanhempani elää vielä. Isäni kuoli kun olin lapsi eikä isältä jäänyt mitään perittävää.
Kai sinä nyt edes jotakuinkin tiedät mitä äitisi omistaa?
En tarkalleen, enkä ole kysellyt pankkitiliensä saldoa jne. Ja voihan hän testamentata kaiken paitsi lakiosan ihan mihin tahansa. Ei ole minun asiani.
Kyllä on sinunkin asia kun äiti vanhenee, tarvii apua ja kun kuolee, joudut järjestelemään hautaus asiat.
Vanhemmat asuvat vuokralla ja eivät omista muuta kuin kulahtaneet huonekalut. Elävät täysin kädestä suuhun, perintö tulee siis olemaan tasan nolla euroa.
Eli se ns. "varma perintö" ei todellakaan ole varma, jos niin ajattelet. Lisäksi eivät kaikki jaa vanhempiensa/lastensa kanssa varallisuustietojaan. En ole itsekään kertonut äidilleni, että sijoitusomaisuutta on sitkeällä kuukausisijoittamisella kertynyt yli 400000€. Hän kadehtisi minua (kyllä, hän on monesta asiasta kadehtinut lastaan, esim. hyvästä parisuhteestä kun on itse eronnut) ja saattaisi toisaalta kehuskella tuttavilleen, joille en myöskään halua jakaa talousasioitani.