Onko täällä ihmisiä, jotka eivät suunnittele tulevaisuutta?
Voitteko kertoa miksi ja miten voitte elää niin? Oletteko tyytyväisiä elämäänne ja päässeet sinne minne haluatte?
Kommentit (50)
Minä en suunnittele. Mulla on epävakaa ja se vaikuttaa paljon kaikkeen. Hypomaniassa saa paljon aikaiseksi, mutta en suunnittele mitään, lähes kaikki toiminta on ex-tempore, koska en pysty enkä halua sitoutua mihinkään pidemmän aikavälin suunnitelmiin. Valmistuin ammattiin ja tein vuosia töitä, mutta sitten alkoi epävakaa viedä liikaa eikä työnteosta tullut enää mitään.
En ollenkaan enää. Sairastuin etenevästi tuossa nelivitosena, ja sen jälkeen on ollut ihan selvää, että huominen voi tuoda mitä tahansa - ja tuo myös (!) - hyväksyinpä minä sen tahi en. Annan asioiden ja tapahtumien virrata, koska on _fakta_ , etten niihin juurikaan voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en suunnittele. Mulla on epävakaa ja se vaikuttaa paljon kaikkeen. Hypomaniassa saa paljon aikaiseksi, mutta en suunnittele mitään, lähes kaikki toiminta on ex-tempore, koska en pysty enkä halua sitoutua mihinkään pidemmän aikavälin suunnitelmiin. Valmistuin ammattiin ja tein vuosia töitä, mutta sitten alkoi epävakaa viedä liikaa eikä työnteosta tullut enää mitään.
Minkä ikäinen olet nyt? Aika paljon puhutaan, että epävakaa lieventyy iän mukaan.
Turhan uhkarohkeaahan nyt tässä ajassa onkaan mitään suunnitella. Ihmiskunta tuhoaa itse itsensä lähiaikoina. En suunnittele kuin paikkaa, minne lähden pois. En halua elää Suomessa enää, kaikki täällä menee päin helvettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en suunnittele. Mies kuitenkin tyrmää kaikki suunnitelmat niin elän vain päivä kerrallaan.
Mutta eikö tämä passivoi sinua? Pääsetkö elämässä sinne mihin pääsisit jos mies ei olisi tyrmäämässä kaikkea? Eikö se kavenna sinun elämääsi kauheasti? Käyn itse tällaista kriisiä nyr tässä kun ikää tulee ja lapset kasvaa. Minulla on vielä kunnianhimoa, unelmia ja haaveita. Minusta jotain on pielessä jos ei edes 5 vuoden päähän halua miettiä että missä silloin on ja mitä tekee. T. Ap
Miksi sinun pitää tietää mitä teet viiden vuoden kuluttua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en suunnittele. Mulla on epävakaa ja se vaikuttaa paljon kaikkeen. Hypomaniassa saa paljon aikaiseksi, mutta en suunnittele mitään, lähes kaikki toiminta on ex-tempore, koska en pysty enkä halua sitoutua mihinkään pidemmän aikavälin suunnitelmiin. Valmistuin ammattiin ja tein vuosia töitä, mutta sitten alkoi epävakaa viedä liikaa eikä työnteosta tullut enää mitään.
Minkä ikäinen olet nyt? Aika paljon puhutaan, että epävakaa lieventyy iän mukaan.
Voi olla että on lieventynytkin vuosien varrella. Sain diagnoosin vasta jokunen vuosi sitten, mutta ihan varmasti se on ollut jo varmaan ennen täysi-ikäisyyttä, sen verran holtitonta meno oli jossain 16-20 v iässä. Opinnotkin olivat välillä aika haastavia kun ei vaan huvittanut jne, tuli poissaoloja kun saatoin lähteä reissulle satojen km päähän tuosta vaan. Valmistuin kuitenkin tavoiteajassa ja töitäkin tein yli 10 v, silloinkin tuli saikkuja milloin mistäkin.
Työttömyyttä, rahat vähissä, voimat loppu. Ei jaksa enää unelmoida ja suunnitella mitään, kun ei ole rahaa toteuttaa mitään. Ihmissuhteeni myös jotenkin hankalia, ihmisiä jotka eivät halua sopia mitään ja eivät pidä mistään kiinni, mikään ei toteudu heidän kanssaan. Omia pikkujuttuja suunnittelun itsekseni pienellä budjetilla.
En suunnittele enää. Olen 52 ja kaikkea kivaa saavutettuna. Velaton omakotitalo, ura ja lapsi maailmalla. Nyt vain ollaan ja möllötellään miehen kanssa.
En tiedä, mitä vielä voisin haluta.
Kiitos hallituksen ja paskan politiikan, työni ovat vähentyneet paljon enkä tässä mitään pysty suunnittelemaan, kenkää voi tulla koska vain.
En ole suunnitellut. Kaikki isot päätökset olen tehnyt hetken mielijohteesta, kuten ulkomaille muutto ja asunnon osto. Koskaan en ollut edes ajatellut ulkomaita tai omaa asuntoa. Menen tunne edellä.