Puolison kavereista ei tullutkaan läheisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe velvollisuudekseni ryhtyä kaveriksi mieheni kavereiden vaimoille. Olen kohteliaasti mukana, jos tarve niin vaatii (vaikka tupareissa), mutta en todellakaan etsi itselleni ystäviä ja ehdoton ei on joku tyrkky, joka esittää, että pitää tehdä yhdessä sitä ja tätä. Kiitos ei, minulla on oma elämäni enkä ryhdy elämään sitä jonkun kaveriksitahtovan aikataulujen mukaan.

Luulisi, että on kiva kun joku tahtoo olla kaveri

Voi se olla ihan kivaa, mutta aina ei itse kaipaa tai jaksa lisää kavereita, muuta kuin korkeintaan hyvänpäiväntutut on ok. Lisäksi ystävyyskin on jossain määrin "kemiakysymys", vaikka siinä ei olekaan kyse seksuaalisesta kemiasta kuten parisuhteessa. Mutta joskus vaan luonteet, energiat, kemiat tms. ei oikein sovi yhteen, vaikkei kummassakaan ole mitään vikaa. Ei sitä jaksa väkisin sellaisista ystävyyksiä tai kaveruutta vääntämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP lisään vielä, että minusta on tosi kummallista että pelkästään uuden ihmisen pitäisi olla se aloitteellinen. Kyllä sen kaveripiirinkin pitäisi mielestäni ottaa uusi ihminen vastaan edes jotenkin. Itse ainakin olen mielelläni tutustunut parhaan ystävän puolisoon ja yrittänyt tehdä hänen olonsa tervetulleeksi. Koen nämä mieheni ystävien tapaamiset aina sellaisina, että se on minä vastaan muut (puoliso ja hänen ystävät), ja minulle ei jää ketään kehen tukeutua.

 

Onko näillä kaveripiirin muilla vaimoilla/tyttöystävillä keskenään yhteisiä juttuja? Vai onko loppujen lopuksi kyse miehisestä kaveriporukasta, jossa naiset sitten ovat mukana vaan puolisoina, mutta eivät muodosta keskenään sen kummempia suhteita?

En ole varma, miten hyvää pataa nämä naiset ovat keskenään. Minusta taas tuntuisi hyvin oudolta lähteä miehen mukaan vain velvoitteesta, että siellä on muidenkin naisystäviä ja vaimoja paikalla :D Tässä mielessä olen kyllä ristiriitainen ihminen. Ehkäpä minä lopetan tämän asian murehtimisen ja joskus jos tapaan vielä näitä miehen ihmisiä, niin yritän pysyä rauhallisena ja rentoja. Hankalaa se vaan tekee, kun tuntee olevansa joku outolintu.

t. Ap

Mullekin tulee mieleen, että jostain syystä kyseinen kaveriporukka ei pidä sinua ns pysyvänä. Onko heillä ollut mielessä miehellesi sopiva nainen vai onko miehesi puhunut niin että muut ovat saaneet kuvan, ettet ole loppuelämän suhde? Tai sitten eivät muuten vain pidä sinusta, miehen kommenteista johtuen tai muuten vain. Älä pakota, jätä tilaa elämässäsi niille ketkä siihen haluavat kuulua. 

Oma ystäväpiiri kannattaa aina muodostaa, aina voi esim tulla ero. Käy kansanopiston liikuntakursseilla, aloita jokin toinen uusi harrastus, kysy netin puskaradioista lähtisikö joko jonnekin.

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta se että ignoorataan yksi henkilö täysin, varsinkin omassa kotonaan, on todella huonoa käytöstä. Perus kohteliaisuus ei aiheuta ystävystymistä muutenkaan, jos jotkut pelkäävät että lähipiiri on täynnä. Tässä vetäisin rajan, että kotiini ei tule henkilöitä, jotka eivät osaa käyttäytyä.

Dynamiikka ei välttämättä vain kohtaa. Esimerkiksi minun vaimoni tulee eri kulttuurista(romani) enkä ole koskaan päässyt hänen kavereittensa mukaan.

Ystävyyttä ei voi pakottaa. Kuulostaa siltä että olet jo tehnyt tarpeeksi 

Vierailija kirjoitti:

No tuohan on todella yleistä. En mäkään viihdy yhtään miehen kavereiden kanssa, eikä ne mun. En koskaan sitten tunge niihin niiden tapaamisiin, vaan olen mieluummin yksin. Saapa ihanaa yksinoloaikaakin samalla. 

Itselläni ei myös ole muita ihmissuhteita kuin vanhat vanhemmat ja mies, ja 100% etätyö, mutta mä olen onnekseni niin introvertti etten enempää ihmisiä kaipaakaan. Enkä oikein taitaisi kaivata niitäkään, ennen miestä elelin sinkkuna 8 vuotta ja olin oikein tyytyväinen pikku erakko :D

Hei ihanaa kuulla, että meitä on muitakin :D Ja hienoa, että sinä olet sopeutunut tilanteeseen. Ymmärrän kyllä täysin, että jos ei vain viihdy tietyssä seurassa, niin sitten sitä ei halua tutustua ollenkaan. Itse koen olevani aika tarkka siinä, kenet päästän oikeasti lähelle itseäni mutta koitan kyllä ystävällisesti käyttäytyä kaikkia kohtaan ja huomioida kaikkia tasapuolisesti ryhmätilanteissa, myös niitä hiljaisempiakin. Minulla ehkä yksinäisyys korostuu nyt entisestään, kun on täysin uusi asuinympäristö ja vieras kaupunki, eikä ole ketään kenen kanssa jakaa sitä. Itsekin viihdyn hyvin vanhempieni ja sisarusteni (jopa heidän puolisojen ;) kanssa, harmikseni asuvat niin kaukana ettei ihan noin vain saa itselle edes sitä lenkkeilyseuraa. Positiivista tässä yksinäisyydessä on se, että olen säästänyt tänä vuonna rahaa ihan mielettömiä määriä, kun ei tule lähdettyä extempore kahvilaan tai shoppailemaan, saati sitten minnekkään reissuun kenenkään kanssa kun kaikki asuvat nyt niin kaukana.

t.ap

Vierailija kirjoitti:

AP lisään vielä, että minusta on tosi kummallista että pelkästään uuden ihmisen pitäisi olla se aloitteellinen. Kyllä sen kaveripiirinkin pitäisi mielestäni ottaa uusi ihminen vastaan edes jotenkin. Itse ainakin olen mielelläni tutustunut parhaan ystävän puolisoon ja yrittänyt tehdä hänen olonsa tervetulleeksi. Koen nämä mieheni ystävien tapaamiset aina sellaisina, että se on minä vastaan muut (puoliso ja hänen ystävät), ja minulle ei jää ketään kehen tukeutua.

Tuossahan se tuli: sinä koet, että tapaamiset on sinä vastaan muut.

Toiset eivät koe asiaa noin, heille yhdessäolo on mukavaa rupattelua eikä mitään sydänten avaamista ja syvimpien tuntojen jakamista. Sinä olet koko ajan haastamassa tuota porukkaa toimimaan tavallasi ja he ovat hämmentyneitä siitä, että illanistujaisista tulee joku sinun komennossasi pelattava peli. Sinä etsit tv:n selviytymiskilpailujen mukaan jotain "puolta", joka yhdessä iskee muita vastaan ja toiset ovat kummissaan, että ei tämä ole mikään pudotuspeli ja seläntakanakieroilu, tämä on ihan tavallinen jääkiekko-ottelun seuraamisilta.

Ymmärrän! Olen ollut samantyyppisessä tilanteessa. Muutin miehen paikkakunnalle, jossa hän asunut koko elämän. Opiskelin ja tein töitä etänä. Aluksi tomerasti menin kaikkiin miehen kaveripiirin kissanristiäisiin, ja lopulta totesin että joku tässä mättää, en sovi joukkoon millään. Eivätkä hänen kaverit tehneet sitä helpoksi, koska he eivät tuntuneet olevan kiinnostuneita minusta pätkän vertaa. Eivät kyselleet mitään, minä kysyin heiltä välillä, mutta minusta silloin kun uusi ihminen tuodaan kaveriporukkaan, hänet otetaan lämmöllä vastaan. 

 

Kun oma mieheni tapasi ensimmäistä kertaa ystäviäni, he olivat hänestä todella kiinnostuneita. He kyselivät häneltä paljon asioita, myös perus juttuja, jotka he jo tiesivät jo (olinhan itse jo kertonut millainen urho on kyseessä), mutta kysyivät silti ja kun löytyi jotain yhteistä, keskustelu soljui mukavasti. Vastaavaa vastaanottoa toivoisi itsekin! 

 

Minä olen muuttanut työn perässä uudelle paikkakunnalle, suhde jatkuu nyt etänä. Aika kai näyttää jatkuuko tämä vai ei. Olen onnellinen täällä, koska nautin työstäni ja siellä on samantyyppisiä ihmisiä kuin minä, ja heihin on ollut helppo tutustua. Ikävä on kyllä miestä, kohta taas tavataan, oikein mahan pohjasta kutkuttaa, kun mietin sitä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En koe velvollisuudekseni ryhtyä kaveriksi mieheni kavereiden vaimoille. Olen kohteliaasti mukana, jos tarve niin vaatii (vaikka tupareissa), mutta en todellakaan etsi itselleni ystäviä ja ehdoton ei on joku tyrkky, joka esittää, että pitää tehdä yhdessä sitä ja tätä. Kiitos ei, minulla on oma elämäni enkä ryhdy elämään sitä jonkun kaveriksitahtovan aikataulujen mukaan.

Luulisi, että on kiva kun joku tahtoo olla kaveri

Ei, kyseessä on yleensä itsekäs minä-minä aikasyöppö, joka ei ymmärrä, että kaveruus ei tarkoita sitä, että on 24/7 käytettävissä. Ap vaikuttaa juuri sellaiselta ihmiseltä, joka aiheuttaa muissa pakoreaktion.

Onko muilla tällaista tilannetta tullut vastaan? Miten pitäisi toimia?

Tiedän erään sellaisen tapauksen jossa miehellä oli kavereita kuvioissa kun tutustui erääseen nuoreen opiskelijatyttöön. Nämä miehet olivat tyttöä noin 3-4 vuotta vanhempia. Syntyi jonkunmoinen lyhyt lovestoori ja kuvioihin tuli abortti - abortista ei oltu riidelty (vammaisabortti) vaan jostain muusta, loukkaamisesta tai jotain eli oli riita. Tytöstä oli tullut hyvä ystävä miehen kavereiden kanssa. Eräs kavereista oli läsnä kun nämä riitelivät ja mies alkoi uhata muilla naisilla mutta tyttönen ei siitä välittänyt vaan oli vain aivan kummissaan. Miehen uhkailut syvenivät ja joutui alkaa niitä touttamaan mutta tyttönen ei räpäyttänyt silmäänsäkään (vai miten sanotaan). Sitten eräs nainen ilmestyi paikalle ja tietääkseni mies lähti sitten pettämään tämän kanssa -. mitäs muuten... Tämän seurauksena, lyhyesti sanottuna, tyttönen heitti tietysti miehen ulos pääkopastaan... ja lähti toiselle paikkakunnalle. Jonkun viikon kuluttua mies kuitenkin ilmestyi tyttösen kuvioihin ja se homma päättyi pahoinpitelyyn josta tyttösen pelasti miehen kaverit ja olivat sitten herrasmiehiä tyttöstä kohtaan. Tietääkseni tuo uhkaukseksi järjestetty nainen ja mies avioituivat jokusen vuoden kuluttua, melkein kait jotain viisi vuotta meni, ei tarkkaa tietoa. Sen vaan tiedän että nuo miehen kaverit jäivät tyttösen kavereiksi ja epäilen että aika kummallinen suhde miehellä ja tällä 'uudella' naisella suhteessa miehen kavereihin. Voi olla että mies menetti kasvonsa kavereidensa silmissä jotka tiesivät tästä tapauksesta. Ei tietoa tiesikö uhkaukseksi järjestetty nainen koskaan totuutta yhtään mistään ja että on avioitunut miehen kanssa joka pahoinpidellyt raskaana olevan naisen. Varmaan tämän jälkimmäisen naisen raskaus on saattanut olla miehelle ihan jopa traumaattinen kokemus - voisin kuvitella ainakin että olisi näin... Aika kamala juttu, mutta elämä voi joskus olla satujakin kamalampaa. Vaikea ajatella että tämä jälkimmäinen nainen on ollut kovinkaan suosittu miehen kavereiden parissa, jotka taisivat ihan tykätä tästä ensimmäisestä ja heillä säilyi vuosien yhteys. Varmaan siitä seikasta miehelläkin on ollut jotain ajatuksia, mutta en tiedä. Mitään neuvoja en kenellekään tämmöisistä horrorstooreista pysty antamaan tietenkään. Jokainen taaplaa tyylillään ja aika paljon ihminen tekee intuitiivisesti sillä tavalla mikä on hänen oikea luonteensa. Näin sivullisena en voi ymmärtää miehen käytöstä mutta olen kyllä kuullut että tommosta käytöstä pidetään erittäin tyhmänä. Ehkä se sitä onkin jos ei tiedä mikä miehen tilanne oikeasti oli. Kaikki ei ole aina sitä miltä ulospäin näyttää. Voihan se olla että jollakin tavalla tommosesta lähtee juorujakin liikkelle ja mies tuntee naihoissaan, että jotain puhutaan seläntakana. Todella ikävää ja kamalaa jos niinkin on!  

 

Aloita uusia harrastuksia , ehkä löydät omia ystäviä. Voit myös liittyä yhdistystoimintaan ja paikallisiin ulkoilu ja talkooryhmiin esim Facebookin kautta. 

Kuulutteko sinä ja nämä kaverit samaan yhteiskuntaluokkaan? Kulttuuriero duunarin ja akateemisen välillä?

Aika erikoista ettet tutustunut näihin miehen uusiin ystäviin jo aikaisemmin? Ehkä he luulivat ettei sinua kiinnosta. Tai miehesi ei ole paljoa sinusta puhellut. Tulit vähän niinkuin tyhjästä puun takaa. Tai tosiaan miehellesi oli jo "valittu" Vaimoke tai miehesi petti sinua aikaisemmin niin on nyt vähän nihkeää.

Sellainen aavistus, että tuo johtuu valtaosin miehestä. Joko mies puhunut selän takana jotain, hän on pokaillut selkäsi takana muitakin tai hän on vain tehnyt jotain, mutta meille ei yksikään miehen kaveri lampsisi sisään joka ei puhu minulle kuin ihmiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän! Olen ollut samantyyppisessä tilanteessa. Muutin miehen paikkakunnalle, jossa hän asunut koko elämän. Opiskelin ja tein töitä etänä. Aluksi tomerasti menin kaikkiin miehen kaveripiirin kissanristiäisiin, ja lopulta totesin että joku tässä mättää, en sovi joukkoon millään. Eivätkä hänen kaverit tehneet sitä helpoksi, koska he eivät tuntuneet olevan kiinnostuneita minusta pätkän vertaa. Eivät kyselleet mitään, minä kysyin heiltä välillä, mutta minusta silloin kun uusi ihminen tuodaan kaveriporukkaan, hänet otetaan lämmöllä vastaan. 

 

Kun oma mieheni tapasi ensimmäistä kertaa ystäviäni, he olivat hänestä todella kiinnostuneita. He kyselivät häneltä paljon asioita, myös perus juttuja, jotka he jo tiesivät jo (olinhan itse jo kertonut millainen urho on kyseessä), mutta kysyivät silti ja kun löytyi jotain yhteistä, keskustelu soljui mukavasti. Vastaavaa vastaanottoa toivoisi itsekin! 

&nbs

Tuo olisi painajainen: tapaa seurustelukumppanin ystäviä ja joutuu ristikuulusteluun. Ei tuollainen ole mitään normaalia muiden kanssa olemista, tuollaista kyselyjen tulvaa ja jo tiedossaolevien asioiden urkkimista voisi pitää jopa kiusaamisena. Keskustella voi ihan yleisellä tasolla ilman, että pitää järjestää kyselyrumbaa.

Vierailija kirjoitti:

Mullekin tulee mieleen, että jostain syystä kyseinen kaveriporukka ei pidä sinua ns pysyvänä. Onko heillä ollut mielessä miehellesi sopiva nainen vai onko miehesi puhunut niin että muut ovat saaneet kuvan, ettet ole loppuelämän suhde? Tai sitten eivät muuten vain pidä sinusta, miehen kommenteista johtuen tai muuten vain. Älä pakota, jätä tilaa elämässäsi niille ketkä siihen haluavat kuulua. 

Oma ystäväpiiri kannattaa aina muodostaa, aina voi esim tulla ero. Käy kansanopiston liikuntakursseilla, aloita jokin toinen uusi harrastus, kysy netin puskaradioista lähtisikö joko jonnekin.

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kaveri, mutta se että ignoorataan yksi henkilö täysin, varsinkin omassa kotonaan, on todella huonoa käytöstä. Perus kohteliaisuus ei aiheuta ystävystymistä muutenkaan, jos jotkut pelkäävät että lähipiiri on täynnä. Tässä vetäisin rajan, että kotiini ei tule henkilöitä, jotka eivät osaa käyttäytyä.

Ap tässä. En halua kieltää miestäni tuomasta kavereitaan meidän kotiin vain siksi, että minä asun siellä. Tuntuu, että sillä aiheuttaisin entisestään hallaa, siis jos tilanne voi huonommaksikaan mennä. En tiedä sitten unohtaako nämä kaverit, että me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä lähemmäs se kymmenen vuotta. Asunnon ostaminen tuli kuulemma yllätyksenä ja mies kertoi silloin, että jotkut hänen kavereista olivat ihmetelleet miten me nyt ostetaan asunto puoliksi, että eikö kannattaisi miehen ostaa se yksin kokonaan. Samaan aikaan nämä kaverit hankkivat lapsia, vaikka parisuhde olisi paljon tuoreempi kuin meidän. En tiedä onko etäsuhteen aikana minusta jäänyt joku väärä mielikuva, kun ihan tarkoituksellisesti miehen kanssa painotettiin, että kun jompi kumpi on toisen luona, niin silloin se aika on parisuhteen laatuaikaa. Sai mies silloinkin käydä kavereidensa kanssa, jos hänelle kutsu tuli etten nyt täysin häntä itselleni ominut. Ja nytkin molemmat saa tulla ja mennä vapaasti. Olen päättänyt, etten rajoita miehen sosiaalista elämää ja hän saa tulla ja mennä miten haluaa, jos me ei olla ennalta sovittu tekemistä. Vastavuoroisesti olen pyytänyt, että mies muistaa minunkin kanssa toteuttaa yhdessä haaveiltuja asioita, vaikka se sitten tarkottaisikin että mies käy vuorotellen minun ja kavereidensa kanssa tekemässä samat reissut ja ravintolaillat sun muut.

Ap tuntuu jankkaavan itsensä kanssa tässä keskustelussakin . Tosi pitkiä kommentteja ym . 

Hohhoijaa 🥱

Vierailija kirjoitti:

Miehesi on pettänyt sinua erillään asuessanne. Uudet kaverit ovat tietoisia siitä ja nolostelevat seuraasi.

Tämä on hyvin todennäköinen kuvio. Monta kertaa nähty.

Vierailija kirjoitti:

Aika erikoista ettet tutustunut näihin miehen uusiin ystäviin jo aikaisemmin? Ehkä he luulivat ettei sinua kiinnosta. Tai miehesi ei ole paljoa sinusta puhellut. Tulit vähän niinkuin tyhjästä puun takaa. Tai tosiaan miehellesi oli jo "valittu" Vaimoke tai miehesi petti sinua aikaisemmin niin on nyt vähän nihkeää.

Mietin ihan samaa, koska jos jo aikaisemmin oli oleiltu paljonkin molempien kodeissa, niin miksi ihmeessä miehen tuttuihin ei tullut tutustuttua.

Ap kirjoitti "Etäsuhteessa taidettiin olla siis pari-kolme vuotta, tosin molemmilla on aina ollut melko joustavat työt joten olemme vähintäänkin vuoro viikoin asuneet aina toistemme luona." ja kertoi noin vuosi sitten muuttaneensa miehen luokse ja nimenomaan tämän vuoden aikana kokenut yksinäisyyttä ja kaverisyrjintää ja rahansäästöä, kun ei ole shoppailuseuraa. Kuitenkin takana oli noin 3 vuoden viikko-viikko -suhde, joten nyt ap ei ole miettinyt tarinansa aikaikkunaa loppuun asti.

Ne on moukkia. Kyllä nyt pitäisi vähänkään sosiaalisesti fiksun tajuta jutella porukan uudelle. Onko sun mieheskin moukka?