Lue keskustelun säännöt.
Puolison kavereista ei tullutkaan läheisiä
21.11.2024 |
Puolison kanssa olemme olleet yhdessä seitsemän vuoden ajan. Tavattiin yhteisen kaveripiirin ansiosta ja melko nopeasti meidän kaveruus syveni sitten parisuhteeksi. Asuttiin toistemme kanssa yhdessä kolme vuotta, kunnes mies muutti töiden perässä toiselle paikkakunnalle ja minä jäin "vanhalle" paikkakunnalle vielä pääasiallisesti asumaan ja työskentelemään. Etäsuhteessa taidettiin olla siis pari-kolme vuotta, tosin molemmilla on aina ollut melko joustavat työt joten olemme vähintäänkin vuoro viikoin asuneet aina toistemme luona. Vuosi sitten sain hyvän työtarjouksen, joka sallii etätyön, joten muutin sitten miehen luo ja ostettiin yhteinen ensiasuntokin vielä loppu vuodesta, kun sopiva asunto löytyi.
NOH, tästä päästäänkin sitten siihen asiaan. Aiemmin, suhteen alussa meillä oli käytännössä yhteiset ystävät ja tutut. Puoliso tapasi heti muutettuaan uusia kavereita ja myös heidän puolisoitaan, joten sellainen yhtenäinen, vahva sosiaalinen tukiverkosto on muodostunut. Siispä yllättikin, kun edes näistä mieheni parillisista ystävistä ei ole minulle tullut ollenkaan läheisiä. Alkuun kävimme miehen ja hänen tuttujen kanssa viettämässä iltaa yms, vietettiin hyvässä hengessä meidän kodin tuparit, jonne tuli pääasiassa miehen puolelta näitä hänen uusia tuttavuuksiaan ja tapasin monet heistä silloin ensimmäistä kertaa. Muutaman kerran tämän vuoden aikana ollaan miehen kanssa oltu kaupungilla ja sattumalta tavattu hänen kavereita, jolloin ollaan käyty esim kahvilla tai baarissa yksillä. Näilläkin spontaaneilla kerroilla on tuntunut, ettei minuun edes haluta tutustua, vaikka itse olen yrittänyt olla se aloitteellinen tutustuja, koska olen uusi henkilö. Jotkin näistä hänen kavereistaan on minusta olleet vähän tökeröitä jopa meillä käydessään, eivät ota mitään kontaktia ja suorastaan välttelevät katsetta ja minun kanssa keskustelua. Ymmärrän kyllä, että +30v aikuisilla on jo sosiaaliset suhteet muovautuneet ja on perhettä, minkä takia ei ehkä jakseta tutustua uusiin ventovieraihin ihmisiin. Harmittaa vaan niin älyttömästi, että minulla ei ole avomiehen lisäksi täällä ketään, ei ketään kenelle soittaa vaikka hädän hetkellä. Jos miehelle kävisi jotain, niin lähin tuki ja turva on 200 km päässä. En kaipaa mitään aktiivista ystäväpiiriä, joka viettää yhdessä kaikki juhannukset ja uudet vuodet ja kaikkien synttärit, mutta se fakta että olen jäänyt ihan yksin tänne muutettuani tuntuu tosi pahalta.
Olen jopa alkanut epäilemään itseäni, että mikä minussa on vikana ja itsetuntoni on heikentynyt. Etätöissä tämä korostuu, kun ei ole _mitään_ kontaktia ihmisiin miehen ja kaupan kassan lisäksi. Minua aivan ihmetyttää se, kun minuun katsotaan silmiin ja hymyillään peruskohteliaasti. Puolison tuttavat kun eivät edes sitä tee.
Onko muilla tällaista tilannetta tullut vastaan? Miten pitäisi toimia?
Kommentit (93)
Ei kokemusta tällaisesta miehen kavereiden kanssa, mutta pari hänen sisaruksistaan kohtelee minua kuin ilmaa. Välillä myös äitinsä, vaikka onkin todella mukava sillon kun puolisoni sisaruksia ei ole paikalla.
Esimerkkitilanne: olen kolmistaan miehen äidin ja siskon kanssa huoneessa ja he eivät ota ollenkaan kontaktia minuun tai katso edes silmiin kun koitan osallistua keskusteluun. Jatkavat vain keskustelua keskenään, mikä tekee tilanteesta kiusallisen. Tilanne yleensä muuttuu siinä kohtaa kun neljäs ihminen saapuu huoneeseen, jolloin hänet otetaan kyllä mukaan. Tämä sisko on ollut kylmäkiskoinen minua kohtaan jo alusta asti, ja nykyään olenkin jo luovuttanut hänen suhteensa valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene paikalliseen järjestöön vapaaehtoiseksi. Sieltä on hyvä aloittaa.
Minusta sinun ap pitäisi nyt vain yksinkertaisesti edellyttää, että sinun kotona sinua kohdellaan ystävällisesti ja sinut huomioiden. Olethan sentään talon emäntä. On varsin epäkohteliasta marssia kyläpaikkaan ja sivuuttaa talon emäntä. Minusta voisit ihan todeta, että teille ei voi tulla sellaisia ihmisiä, jotka kohtelevat sinua huonosti. Tai oikeammin miehesi pitäisi sanoa tuo.
Joko näillä ystävillä on huonot sosiaaliset taidot tai miehesi tosiaan on tehnyt jotain, jonka tietäminen tekee näille ystäville seurassasi epämukavan olon.
Itsekin olin kuvitellut muutaman miespuolisen kaverin vaimojen olevan kamalia pirttihirmuja, niin erikoisesti heistä nämä miehet olivat puhuneet. Näiden asioiden oikea tola tosin selvisi aika nopeasti naiset tavattuani.
Sanot, että et halua rajoittaa miehesi sosiaalista elämää, joten sinua saa kohdella kotonasi kuinka tökerösti tahansa. Jos omat kaverisi kohtelisivat miestäsi teillä noin, kutsuisitko heidät uudestaan kylään? Minä en.
Eli miehesi siis tietää ja huomaa, että hänen kaverit kohtelee sinua huonosti. Miksi hän antaa sen jatkua? Oletko kysynyt häneltä miksi hän antaa muiden kohdella sinua huonosti?
Onko hän niin miellyttämishaluinen kynnysmatto, että ei uskalla sanoa kavereilleen vastaan? Vai eikö hän rakasta sinua? Vai mikä on syynä? Kun onhan tuo mieheltäsi aika outoa käytöstä, että sallii avovaimonsa huonon kohtelun ja itseasiassa jopa kannustaa siihen menemällä mukaan kavereidensa juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa hyvin tutulta. Suomalaisten sosiaaliset taidot saattavat valitettavan usein olla todella huonolla tolalla.
Mulla on samanlainen kokemus toisesta maasta. Minulla oli nuorena saksalainen poikaystävä. Han asui muutaman muun opiskelijan kanssa kimppakämpässä ( jokaisella oma huone) ja menin sinne uuden vuoden viettoon. Vietimme aattoa yhdessä kämppisten kanssa ja kukaan ei puhunut minulle mitään. Osaan saksaa ja he osasivat kaikki englantia niin kuin minäkin, joten kielimuurista ei ollut kyse. Kylläistyin pahasti illan aikana virittelemään keskustelua kun olin kuin ilmaa. Tää mun ex poikaystävä oli jälkeenpäin pahoillaan, ei hänkään tajunnut miksi kämppikset teki noin. Minusta huonoa käytöstä, varsinkin kun ap:n kohdalla jatkunut jo pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Heillä on jo tarpeeksi kavereita, eivätkä koe kaipaavansa lisää. Siksi eivät viitsi aktiivisesti yrittää tutustua. Kavereiden naispuoliset puolisot voivat kadehtia kaunista naista tms. ja siksi eivät halua tutustua. Miehen miespuoliset kaverit tuskin alkavat kaverinsa naisystävän kanssa kaveeraamaan.
Jos tutustuminen ei lähde käyntiin, voi syy olla myös siinä, ettei ole vakavasti otettava kumppani. Toivon ettei sinulla näin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele, jotkut ei edes kaipaa kavereita joten en tajua mikä ihmeen ongelma tuollainen on? Eikö tärkeintä ole oma perhe ja että perheen kanssa voi tehdä asioita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heillä on jo tarpeeksi kavereita, eivätkä koe kaipaavansa lisää. Siksi eivät viitsi aktiivisesti yrittää tutustua. Kavereiden naispuoliset puolisot voivat kadehtia kaunista naista tms. ja siksi eivät halua tutustua. Miehen miespuoliset kaverit tuskin alkavat kaverinsa naisystävän kanssa kaveeraamaan.
Jos tutustuminen ei lähde käyntiin, voi syy olla myös siinä, ettei ole vakavasti otettava kumppani. Toivon ettei sinulla näin ole.
Ja kuka määrittelee millainen on vakavasti otettava kumppani? Eiköhän tuo ole kontrollointia ja omistus halua kavereitten taholta, kun ei haluta ns ulkopuolista sekoittamaan pakkaa. Jättäisin tuommoiset kaverit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko te parikymppisiä? Kuulostaa ihan joltain teinimäiseltä touhulta.
Ehkä tuo etäily ja 4h välimatka suuntaansa(!) on saanut miesten kaverit kuvittelemaan, että olet vaan joku säätösussu tai kevyttä kivaa seuraa aina silloin tällöin. Joissakin paikoissa asuu vielä sen verran "ahdasmielistä" porukkaa, että parisuhde on 24/7 aikaa ja pisimmillään tyttöystävä saa olla naapurikylästä 30min ajomatkan päästä, ja vakavasti yhdessä ollessa muutetaan heti yhteen eikä etäillä vuosikausia.
Ikävää, jos tällainen väärä käsitys on päässyt syntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli samanlainen tilanne poikaystävän kanssa, kun oltiin just ja just parikymppisiä. Kaverit eivät halunneet tutustua minuun ja poikaystävä ei tehnyt elettäkään ottaakseen minut mukaan porukkaan, vaan mennä viiletti kavereidensa kanssa. Yhteiset illanistujaiset saattoivat kestää vaikka 5h jonka aikana kukaan - ei edes se poikaystävä - puhunut minulle mitään. Olin sellainen soma käsilaukku.
Parisuhde päättyi siihen, että tyyppi vaihtoi minut lennosta toiseen naiseen, joka oli jo osa tätä kaveripiiriä.
Epäilen, että ap:sta näkyy liian selvästi, että kaipaa ystäviä, tekee itseään liikaa tykö. Kukaan ei pidä siitä, että joku tuntuu tyrkyttävän seuraansa. Suosittelen rennon passiivista käyttäytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä mies on valittanut sinusta niille ja siksi ne kuvittelee sinun olevan kamala?
Vierailija kirjoitti:
Joko näillä ystävillä on huonot sosiaaliset taidot tai miehesi tosiaan on tehnyt jotain, jonka tietäminen tekee näille ystäville seurassasi epämukavan olon.
Itsekin olin kuvitellut muutaman miespuolisen kaverin vaimojen olevan kamalia pirttihirmuja, niin erikoisesti heistä nämä miehet olivat puhuneet. Näiden asioiden oikea tola tosin selvisi aika nopeasti naiset tavattuani.
Sanot, että et halua rajoittaa miehesi sosiaalista elämää, joten sinua saa kohdella kotonasi kuinka tökerösti tahansa. Jos omat kaverisi kohtelisivat miestäsi teillä noin, kutsuisitko heidät uudestaan kylään? Minä en.
Eiköhän tuossa ap ole aika pian illat yksinään ja mies on kavereillaan, joilla ei enää ole pääsyä miehen kotiin ap:n takia. Ap haluaa jotain parisuhdekivaa, miehellä ja kavereilla on mielessä yhteinen hauskanpito eikä ap:n erinomaisuuden ihmettely.
Mitä selkeämmin miehelle kertoo, että ei tämän kavereista pidä, sitä varmemmin mies on poissa kotoa ja pitää sitä hyvänä ratkaisuna, koska silloin ap ei joudu kotona ikäviin tilanteisiin.
Minulla on ollut samankaltaisia ongelmia, mutta ihan erilaisia. Miehen kaverit eivät kutsuneet minua yhteisiin juhliin (isoihin joihin tuli muita puolisoita) ensimmäisen puolentoista vuoden aikana, loukkaannuin, riideltiin, kutsuja ei tullut myöhemminkään jne. Yhden pariskunnan porukasta tapasin, heistä kumpikaan ei osannut puhua minulle. Jossain vaiheessa tuli kyllä joku kutsu että voisin lähteä porukassa viikoksi mökille. Seurassa josta en ollut tavannut ketään. Loukkaantumistani syvensi se, että mies valitsi kaverinsa juhlapyhinä (uv, juhannus) eikä näyttänyt haittaavan että minä en ole joukossa.
Nyt tästä on jo aikaa enkä vieläkään ole tavannut tuota porukkaa. Olen asettanut omat rajani, eli minun kotiini ei tule ihmisiä, jotka eivät kutsu minuakaan mihinkään. Mies voi tavata tuota porukkaa muualla. Toinen raja on se, että juhlapyhinä minua ei jätetä yksin. Jos minulla on muuta menoa (eism ulkomaanreissu) mies voi mennä vanhan porukan juhannuksen viettoon. Muuten tapaavat harvakseltaan. Ja vaikka puhun että MINÄ asetin rajat niin kyllä se mieskin on tajunnut että parisuhde on tärkeämpi kuin tämä etäinen vanha porukka.
Olen keskittynyt myös omaan sosiaaliseen piiriini, ja olemme viettäneet yhteispyhiä miehen muiden kavereiden kanssa kyllä. Tämä oli ehkå se eniten parantava tekijä, kun löysin että miehellä oli muitakin kavereita jotka olivat mukavia.
Lopulta tajusin myös sen, että todellisuudessa miehen asema siinä porukassa ei ollut kovin vahva. Hänkin oli siellä porukan ulkokehällä eikä suinkaan oikeasti kaveri jokaisen porukan jäsenen kanssa. Eli hänellä ei ollut valtaa siihen, että olisi sanellut ehtoja. Pelkäsi varmasti että itselläänkään ei kohta ole kavereita.
Miten nämä poikaystäväsi kaverien tyttöystävät/vaimot, ovatko hekin samaa pataa eli vältteleviä? Vai käykö teillä pelkästään poikaystävän kavereita, ei puolisoja?
Kyllä minunkin miehelläni on kavereita, jotka ovat ns. vain hänen kavereitaan. Tulevat käymään ja juttelevat / harrastavat vain mieheni kanssa. Minä saatan sitten perinteisesti keittää kahvit ja tekaista jonkin piirakan tms. Olemme kuitenkin sivistyneissä väleissä, moikkaamme ja juttelemme jotain yleistä kahvilla. Mies ei mitenkään näissä tilanteissa ignoraa minua, vaan jutellaan yhteisestä elämästämme. En näissä tapauksissa ole yrittänytkään tutustua lähemmin miehen kavereihin.
Ehdottaisin että hankkiudut esim. jonkin harrastuksen pariin ja katsot, löytyisikö sieltä samanhenkistä seuraa.
Kuulostaa että erona on että aiempiin kavereihin molemmat tutustuivat itse, sitten aloitte seurustella. Nyt jotenkin Ap oletit että "saat" kaverit mieheltä. Itse käyt etätöissä.
Miksi mies priorisoi kaverit sinun edelle?