Puolison kavereista ei tullutkaan läheisiä
Puolison kanssa olemme olleet yhdessä seitsemän vuoden ajan. Tavattiin yhteisen kaveripiirin ansiosta ja melko nopeasti meidän kaveruus syveni sitten parisuhteeksi. Asuttiin toistemme kanssa yhdessä kolme vuotta, kunnes mies muutti töiden perässä toiselle paikkakunnalle ja minä jäin "vanhalle" paikkakunnalle vielä pääasiallisesti asumaan ja työskentelemään. Etäsuhteessa taidettiin olla siis pari-kolme vuotta, tosin molemmilla on aina ollut melko joustavat työt joten olemme vähintäänkin vuoro viikoin asuneet aina toistemme luona. Vuosi sitten sain hyvän työtarjouksen, joka sallii etätyön, joten muutin sitten miehen luo ja ostettiin yhteinen ensiasuntokin vielä loppu vuodesta, kun sopiva asunto löytyi.
NOH, tästä päästäänkin sitten siihen asiaan. Aiemmin, suhteen alussa meillä oli käytännössä yhteiset ystävät ja tutut. Puoliso tapasi heti muutettuaan uusia kavereita ja myös heidän puolisoitaan, joten sellainen yhtenäinen, vahva sosiaalinen tukiverkosto on muodostunut. Siispä yllättikin, kun edes näistä mieheni parillisista ystävistä ei ole minulle tullut ollenkaan läheisiä. Alkuun kävimme miehen ja hänen tuttujen kanssa viettämässä iltaa yms, vietettiin hyvässä hengessä meidän kodin tuparit, jonne tuli pääasiassa miehen puolelta näitä hänen uusia tuttavuuksiaan ja tapasin monet heistä silloin ensimmäistä kertaa. Muutaman kerran tämän vuoden aikana ollaan miehen kanssa oltu kaupungilla ja sattumalta tavattu hänen kavereita, jolloin ollaan käyty esim kahvilla tai baarissa yksillä. Näilläkin spontaaneilla kerroilla on tuntunut, ettei minuun edes haluta tutustua, vaikka itse olen yrittänyt olla se aloitteellinen tutustuja, koska olen uusi henkilö. Jotkin näistä hänen kavereistaan on minusta olleet vähän tökeröitä jopa meillä käydessään, eivät ota mitään kontaktia ja suorastaan välttelevät katsetta ja minun kanssa keskustelua. Ymmärrän kyllä, että +30v aikuisilla on jo sosiaaliset suhteet muovautuneet ja on perhettä, minkä takia ei ehkä jakseta tutustua uusiin ventovieraihin ihmisiin. Harmittaa vaan niin älyttömästi, että minulla ei ole avomiehen lisäksi täällä ketään, ei ketään kenelle soittaa vaikka hädän hetkellä. Jos miehelle kävisi jotain, niin lähin tuki ja turva on 200 km päässä. En kaipaa mitään aktiivista ystäväpiiriä, joka viettää yhdessä kaikki juhannukset ja uudet vuodet ja kaikkien synttärit, mutta se fakta että olen jäänyt ihan yksin tänne muutettuani tuntuu tosi pahalta.
Olen jopa alkanut epäilemään itseäni, että mikä minussa on vikana ja itsetuntoni on heikentynyt. Etätöissä tämä korostuu, kun ei ole _mitään_ kontaktia ihmisiin miehen ja kaupan kassan lisäksi. Minua aivan ihmetyttää se, kun minuun katsotaan silmiin ja hymyillään peruskohteliaasti. Puolison tuttavat kun eivät edes sitä tee.
Onko muilla tällaista tilannetta tullut vastaan? Miten pitäisi toimia?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on pettänyt sinua erillään asuessanne. Uudet kaverit ovat tietoisia siitä ja nolostelevat seuraasi.
Tämä tuli minullakin mieleen. Jotain mies on puolisosta/suhteesta kavereille kertonut, jotain ei niin mukavaa. Kenties suhde ei ole niin vahvalla pohjalla mitä ap luulee. Olisiko miehellä jo toinen katsottuna, toiselle kierrokselle valmiina. Julmaa olisi, jos näin, mutta eipä olisi ensimmäinen nainen jolle käy näin.
En minäkään ole kaverustunut miehen kavereiden ja puolisoidensa kanssa. Jos ollaan yhdessä, he tervehtivät ja mies seurustelee huomioiden minut. Pääosin hän menee menoihinsa yksin. Täällä kaupungissa minulla on yksi ystävä joka sattumalta löysin ollessani liikkeellä kotoa. Aikuisena niitä on vaikea etsimällä etsiä.
Sinulla ei ole mitään velvollisuutta kestitä tylyjä ja epäkohteliaita vieraita kotonasi. Mies voi tavata heitä jossain muualla kuin kotonanne.
Oikea kysymys kuuluukin, miksi mies sallii tämän käytöksen kavereiltaan eikä tämän perusteella kunnioita sinua tarpeeksi. Mitä parisuhteellenne on tapahtunut tai tapahtumassa ja oletkohan ollenkaan oikean ihmisen kanssa. Näihin itse haluaisin vastauksen ja vastauksen saatuani tekisin ratkaisuni.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on pettänyt sinua erillään asuessanne. Uudet kaverit ovat tietoisia siitä ja nolostelevat seuraasi.
Tämä juuri, ne tietää miehen kuviot ja luultavasti jotain on meneillään koko ajan. Ne ei ole ap:n ystäviä eikä sellaista halua koska ne on sen miehen ja tämän tyttöystävän kavereita joka on luultavammin sieltä heidän piireistään jota ap ei ikinä tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on pettänyt sinua erillään asuessanne. Uudet kaverit ovat tietoisia siitä ja nolostelevat seuraasi.
Tämä. Tai sitten ap on tyyliä "lyllertävä läski" ja miehesi on tiedetty tarkasta naismaustaan, johon et istu lainkaan, lisäksi kaveriporukassa miehesi on laukonut läskeistä ja ehkä sinustakin yhtä sun toista hassunhauskaa vitsiä.
Minusta olisi outoa, jos ystävän puoliso yrittäisi tulla meidän kaveriporukkaan. Ollaan sitten vissiin juntteja, kun illanvietot jonkun kotona menevät silleen, että moikataan puolisoa, mutta muuten ollaan keskenämme.
Yrität varmaan liian innokkaasti tunkeutua porukkaan, jonka kanssa ei ole aitoa yhteyttä.
Tulee vähän Meghan Markle -olo jos joku olettaa että toisen tutut automaattisesti siirtyvät omiksi lähiystäviksi.
"Mikseivät kuninkaalliset heti halaa minuakin?"
Onko odotus täysin eri kuin mihin muut ovat tottuneet?
Jääkö miehen perässä kaupunkiin muuttaneesta myös eri vaikutelma kuin jos olisi omia verkostoja?
Vierailija kirjoitti:
Heillä on jo tarpeeksi kavereita, eivätkä koe kaipaavansa lisää. Siksi eivät viitsi aktiivisesti yrittää tutustua. Kavereiden naispuoliset puolisot voivat kadehtia kaunista naista tms. ja siksi eivät halua tutustua. Miehen miespuoliset kaverit tuskin alkavat kaverinsa naisystävän kanssa kaveeraamaan.
Menet itse harrastamaan jotakin. Yleensä ihmiset tulevat tutustumaan ihan itsestään. Puhun itse kaikennäköistä heille myös. Tämän jälkeen nämä työkaveritutut haluavat myös tutustua sinuun. Heille joilla jo on, annetaan vielä lisää...
Mutta epäilen myös, kuten joku muukin, että joku seuralainen on ollut miehelläsi. Kukaan ei halua lähemmin joutua tilanteeseen, jossa yrität päästä jäljille ja puristaa infoa.
Vähän paistaa, että olet liian tyrkky. Ei sellaista kukaan halua kaverikseen.
Kyllä pariskunnalla pitää olla omat kaverit. Kohtuutonta olettaa, että puolison kaverit alkavat myös sinun kavereiksi. Kerroit, että teillä on alkujaan yhteinen kaveripiiri, jossa miehiä ja naisia. Meillä on omat kaverit, mutta voidaan sujuvasti seurustella myös toisen kaveripiirissä, kuitenkin yleensä silloinkin miehet miesten kanssa ja naiset naisten. Ehkä miehesi uusi kaveripiiri on samalla lailla perinteinen/konservatiivinen kuin minunkin. Ja ei olla tosiaan muuten mitään konservatiiveja.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi on pettänyt sinua erillään asuessanne. Uudet kaverit ovat tietoisia siitä ja nolostelevat seuraasi.
Pakko sanoa että tämä tuli mullekin ekana mieleen. Omakohtaisesta kokemuksesta. Oli niin kiusallista aina silloisen poikaystävän uusien ystävien kanssa ja kappas, muutaman kuukauden päästä kävi ilmi, että yksi tästä porukasta olikin tehnyt jo pidemmän aikaa lähempää tuttavuutta häneen.
Enpä ole koskaan erityisesti ystävystynyt kavereideni puolisoiden kanssa. Joskus puolison läsnäolo on tunteunut jopa häiritsevältä varsinkin jos olettaa että voi puhua yhteisistä asioista. Ehkä sinun kannattaisi hankkia niitä omia tuttavia ja ystäviä. Miehesi on selvästi hyvin sosiaalinen ihminen ja sen takia pidetty.