Onko sinulla omasta mielestäsi hyvä resilienssi?

Kirlitoimiston mukaan: "kyky pysyä toimintakykyisenä vaikeissa muutostilanteissa ja palautua niistä."

Mikä sitten on kenellekin vaikeaa. 

Ei. Kaikki muutos ahdistaa ja pelkään ottaa riskejä. Ahdistun helposti. Kai turvaton lapsuun yms vaikuttaa. Yksinäinenkin olen. Ehkä auttaisi jos olisi joku juttukaveri. Pitäisi ehkä hakeutua terapiaan juttelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen, joka tyynesti sanoo, että mikä ei tapa, vahvistaa vain, uskoo todellakin resilienssin voimaan. Suomalainen sisu on eräs tunnettu ilmentymä resilienssistä. 

Minä uskon tyynesti siihen, että se mikä ei tapa, vaan vtttuttaa ja rikkoo ihmistä. Kärsimys katkeroittaa ja kyynistää. Ihminen ei tarvitse kärsimystä jalostuakseen paremmaksi ihmiseksi.

 

Ruumiillisesti, siis solutasolla, resilienssini lienee hyvä: minulla oli todella pahoin vammauttanut MS-taudin pahenemisvaihe pian 12 vuotta sitten, ja kaikki vammat parantuivat nopeasti ja tauti siirtyi remissioon.

Henkistä resilienssiäni minun on vaikeampi arvioida. Toisaalta olen resilientti sikäli, että vastoinkäymisten sietokykyni on hyvä: en luovuta, en pitkäaikaisesti menetä elämäniloa ja toiveikkuutta enkä ole itsetuhoinen. Toisaalta se on huono siten, että toimintakykyni saattaa heikentyä henkisten vastoinkäymisten ja kuormitusten myötä pitkäksi aikaa.

Kyllä se täytyy aika hyvä olla, kun kaiken paskan jälkeen vielä henki pihisee ja suht järjissäni pysynyt (lähellä on kyllä ollut kumpikin lähteä) ja jopa välillä naurattaa. Vaikuttaakohan harjoittelu ja halu oppia resilienssin kehittymiseen? Harjoitteluun vaaditaan tilaisuuksia eli vaikeuksia. Valitettavasti niitä on mullekin tulossa lisää.

Uskoisin että on. Lapsuudesta on jonkin verran traumaa, pahoinpitelyä ja alkoholismia suvussa. Onnistuin kuitenkin usean yrityksen jälkeen pääsemään korkeakouluun, opiskelemaan hyvätuloiseen ja arvostettuun ammattiin ja löytämään ihmisen jonka kanssa minulla on nyt mitä onnellisin avioliitto ja ihanat muksut. 

Nykyään huomaan että muut masentuvat ja luovuttavat huomattavasti helpommin pientenkin vastoinkäymisten edessä ja moni on ihmetellyt miten olen selvinnyt näinkin hyvin. Samoista olosuhteista lähtenyt sisarukseni masentui, ahdistui ja lopulta narkkasi itsensä hengiltä.

Ei ole resilienssiä ollenkaan.

Housuissas sulla on resilienssi.