Olen 60 vuotias tietoteknisesti täysin riippuvainen miehestäni. auttakaa

Vierailija kirjoitti:

Siirryn toiseen ketjuun, olen ottanut neuvonne talteen.

Kiitos avusta

Kaunotar56v

Kuol.e olet idioot ti

Ap: sulla on ollut väkivaltainen lapsuus ja musta vaikuttaa että sun avioliittosi on myös taloudellisesti ja henkisesti väkivaltainen. Sulla on yhteinen yrityskin miehen kanssa mutta et uskalla selvittää paljonko teillä on rahaa? Pelottavaa. Sua on varmaan kusetettu 90-l asti, mies vieny kuin litran mittaa. Ei sun ongelma ole tietotekninen vaan olet väkivallan uhri. Olen pahoillani.

Ap melkonen trollaaja kun kirjoittaa ATK laitteella nettiin ettei osaa käyttää ATK laitteita tai nettiä. 

Vastahan nämä on suurella massalla olleet 35 vuotta käytössä eli ap oli 25v kun tuli saataville. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kesällä  tapaus, että sukulainen kuoli, ja leskeksi jäänyt oli ihan avuton. Mies oli aina kaikki asiat hoitanut  ja leskelle puhelimellakin soittaminen ja puhelinnumeroiden kysyminen oli liian vaikeata. Osasi soittaa niihin numeroihin, jotka ohjelmoitiin hänelle. Yritettiin tietenkin auttaa, mutta ei ehditty joka päivä käydä. Tehtiin huoli-ilmoitus ja aika hitaasti sieltäkin apua saa. 

Ei tarvitse olla leski tai edes eläkeläinen. Vaikka tämä olisi provon ketju, niin aihe koskettaa monia. 

Minä olen 50+ ja yksi esimerkkitapaus. Osaan käyttää jonkin verran tietenkin konetta, ja tännekin voin kirjoittaa. Mutta tietoteknisesti olen "peukalo keskellä kämmentä" silti. En osaa esim. asentaa virustorjuntaohjelmaa. Samasta syystä kuin aloittaja. Meille tuli kone kotiin jo varhain. Minä en siihen juuri koskenut, koska pelkäsin, että hukkaan tai sekoitan jotenkin vahingossa mieheni tekemiä töitä (teki silloin jo koneella töitä). Koulussa ei ollut opetettu siihen aikaan kun siellä olin. Miehellä kärpäsen kärsivällisyys neuvomisessa. Konekiväärinopeudella klikkaukset ja puhe samanaikaisesti. Kun en pysynyt perässä, niin hermostui. Ei toistanut. Olemme vieläkin yhdessä (27v).

Toisaalta myöhemmin kaupassa esimiehenä tein kassaraportteja esim. koneella. Ja myöhemmin työelämässä tilauksia jne. Mutta ei se ole osaamista. En minä tiedä, mitä ne ohjelmat oli. Ne oli valmiina oleva "työkalu". Elin lapsiperheen ruuhkavuosia.

Paradoksaalisesti minä hoidin perheen laskut. Mies alkoi hoitaa henkilökohtaisia laskujaan vasta 10v sitten, kun sairastuin, ja olin pidempään sairaalassa (pari kk). Edelleen hoidan sähkönkilpailutuksen ja sopimukset. Kun energiakriisi alkoi, mies ei edes tiennyt, mikä sähköyhtiö meillä on, ja paljonko maksaa.

Esimerkkejä olisi paljon. Mutta pointtina se, että minä selvitän, kilpailutan, tilaan ja hoidan. Meillä on erilliset läppärit. Silti, vaikka hänellä on kaksi. Toisella tekee töitä, ja toinen muuhun käyttöön.

Tämä liittyy myös älypuhelimiin. Tunnen itseni "digisyrjäytyneeksi", koska vain soitan ja viestitän sillä. Korkeintaan otan jotain kuvia. Ihan pihalla siis sovelluksista (ei ole ainoatakaan käytössä) ja niiden käytöstä. Nettiä en ole koskaan sillä käyttänyt. Mahdollistettuja maksuominaisuuksia en edes halua käyttää. Alkaa olemaan jo iso ongelma. Autoa ei saa parkkiin maksukortilla, eikä rahalla monissa paikoissa. Julkisiin ei voi ostaa matkalippua, joten keskustan kivijalkashoppailutkin on historiaa. Tunnen itseni, ja olen myös, syrjityksi, kun kaupassa en ole oikeutettu alennuksiin, koska kännykkää en kassalla käytä. Ja joo, kyllä, miehelläni on alusta asti ollut oma kännynsä kulloistakin "viimeistä huutoa", ja osaa, ja myös käyttää päivittäin kaikkia mahdollisia ominaisuuksia.

Internetiä käytän sujuvasti. Tiedonhankintaan esim. paljon sujuvammin ja nopeammin kuin mieheni.

Että kyllä meitä on.