Tympeä kätilö synnytyksessä!
Kaipailen muiden kokemuksia todella tympeistä kätilöistä synnytyksen aikana. Puhuitteko jälkikäteen osastolla jollekulle ammatti-ihmiselle asiasta vai jäitkö miettimään asioita itseksesi tai kenties ystäviesi kanssa.
Kommentit (39)
sunasol:
Se,että häntäluusi murtui,ei johtunut synnytysasennosta,vaan nimenomaan isosta vauvasta. Luita ei todellakaan mikään asnto pysty rikkomaan.
Ko. synnyttäjä on siis synnyttänyt ensisynnyttäjänä 3,7-kiloisen vauvan ilman mitään häntäluunmurtumia, ja sitten toisessa synnytyksessä (jolloin lantion liitokset ja kudokset jo ekaa kertaa joustavammat) 400 gr isompi lapsi murtaakin häntäluun ihan tuosta noin? Oletko nyt IHAN varma? Päivänselvää, että jos lapsen joutuu punkemaan ulos ylämäkeen, sen häntäluun päällä maaten, se ei pääse joustamaan luonnollisesti lapsen tieltä, kuten silloin, kun ollaan pystyasennossa, esim. jakkaralla. Nelikiloinen lapsi ei todellakaan ole nykypäivänä iso vaan ihan normaali ja monissa sairaaloissa vielä huomattavasti isompiakin ponnistetaan pystyssä nimenomaan siitä syystä, että silloin lantion luut ja kudokset antavat paremmin periksi plus on vielä painovoima apuna.
Ikävä kyllä useissa sairaaloissa vallitsee yhä tuo sinun edustamasi näkemys, että selällään ponnistaminen on se paras tapa saattaa lapsi maailmaan.
Ps: Tälläkin palstalla muutama kätilö on joskus vaahdonnut, kuinka mahdottoman hankalaa kätilön selälle on hoitaa esim. jakkarasynnytystä. Ikävä juttu, että kätilön työasento painaa enemmän kuin synnyttäjän, jolla se rankempi osa kuitenkin on läpivietävänä sillä hetkellä.
Pakko vielä lisätä Sunasolille (kun alkoi melkein naurattaa tämä, että hän osaa asiassa täysin ulkopuolisena kertoa, että minulla oli synnytyksessä " uhkaava hätätilanne" ) että miksi tästä " uhkaavasta hätilanteesta" huolimatta selvisin synnytyksestä ilman episiotomiaa ja repeämää (no, 2 tikkiä sain pieneen nirhaumaan) ja ilman mitään muitakaan toimenpiteitä... ???
sparven:
Höpöhöpö!Kuten sanottu, 4-kiloinen vauva ei todellakaan ole mikään iso, edellinen lapseni oli 3,7 kiloa, eikä kummankaan synnytyksessä ollut mitään ongelmia, hätätilanteet ovat (onneksi) olleet molemmilla kerroilla todella kaukana! Häntäluu voi todellakin murtui huonon synnytysasennon takia, puoli-istuvassa asennossa häntäluu on nimenomaan kovilla - etenkin, kun asennossa joutuu rimpuilemaan yli tunnin eikä vain viimeisiä ponnistamiseen käytettyjä minuutteja!
sunasol:
Se,että häntäluusi murtui,ei johtunut synnytysasennosta,vaan nimenomaan isosta vauvasta. Luita ei todellakaan mikään asnto pysty rikkomaan.
Iso vauva synnytytetään ns. poikkipöydällä ½-istuvassa-asennossa nimenomaan vauvan turvallisuuden vuoksi. Nelikiloisella tai isommalla vauvalla on kohonnut riski jäädä hartioistaan kiinni. Jos tämä hartiadystokia tapahtuu, on kyseessä vauvan kannalta todella hätätilanne. Kaikki keinot ovat tarpeen ja aika joka on käytettävissä on vain joitakin minuutteja. Jos tämä tilanne ilmenee jakkaralla, tuo kallisarvoinen aika kuluu jakkaralta synnytyssängylle siirtymiseen, missä vauvaa päästään paremmin auttamaan. Noissa ylimääräisissä minuuteissa saattaa mennä jotain korvaamatonta, vauvan terveys tai jopa henki.
Se,että häntäluusi murtui,kertoo jo siitä,että kyseessä oli uhkaava hätätilanne vauvankin kannalta, ts. syntymä oli milleistä kiinni. Kätilösi ei mielestäni ollut tympeä, vaan pelasti " määräämällä" sinut tiettyyn synnytysasentoon vauvasi elämään.
eli ovat ekaa kertaa raskaana ja ihmettelevät että mitä merkitystä on synnytätkö selällään vai pystyasennossa. No kokeilkaapa seuraavalla kerralla paskantaa sängyssä maaten...
En tietenkään voi kommentoida tuota Sparvenin tapausta kuin yleisellä tasolla. Kaikki mitä hän kertoo viittaa kyllä siihen,että synnyttäminen ½-istuvassa-asennossa oli paikallaan.
Sanoit,ettei repeämää tullut. Hartiadystokiassahan kyse ei ole pehmytosavastuksesta,vaan luisesta vastuksesta, ts. lantion mitoista. On täysin mahdollista,että varsinaisen hartiadystokiankin jälkeen selviää ilman naarmuja alapäähän. Ja jos häntäluusi murtui, kertoo se nimenomaan siitä,että lantion luihin vauvan koko otti liikaa ja häntäluu hennoinpana (onneksi) murtui. Onneksi siksi,että vauva sen myötä mahtui turvallisesti maailmaan syntymään.
Se,ettet saanut olla pystyssä ns. laskeutumisvaiheessa ennen varsinaista ponnistamisvaihetta tuntuu minustakin hölmöltä. Pystyasento tässä vaiheessa on yleensä hyvä.
Ja se 400 grammaa vauvojen koossa on melko iso. Kuvittele vaikkapa 400 grammaa isompaa palloa työntymässä alapäästäsi. Varmaan pystyt kuvittelemaan eron. Jos lantion mitat tulevat vastaan saattaa ahtauden huomata jo 100 grammaa isommankin vauvan kohdalla.
Ja vielä vähän asian vierestä. Ruotsissa, jossa luonnonmukaisuutta synnytyksessä arvostetaan Suomea enemmän, on monissa sairaaloissa jakkarasynnytys kielletty kokonaan. Tai ainakin kätilöt kieltäytyvät hoitamasta ponnístusvaihetta jakkaralla, vaikka muissa asioissa luonnonmukaisuus on valttia. Tämä siksi,että jakkarasynnytyksen katsotaan lisäävän suurten III ja IV-asteen repeämäriskiä, koska kätilö ei pysty yhtä tehokkaasti tukemaan välilihaa. Suomessa on meneillään tutkimus aiheesta, joten varmaan vuoden, parin sisällä saadaan lisätietoa asiasta.
Vaikka Sunasol vaikuttaa muuten tietävänsä asioista jonkin verran (taidat olla kätilö?), en todellakaan usko, että ainakaan minun tapauksessani häntäluun murtuma oli kiinni vauvan koosta vaan ihan yksinkertaisesti huonosta synnytysasennosta. Muistan edelleen, miltä asento tuntui, kun jouduin siinä olemaan 1,5 tuntia, kipu ei todellakaan tullut viimeisen viiden minuutin aikana...:/
Varmaan totta tuo, että jakkarasynnytyksissä tulee helpommin repeämiä, mutta näiden kahden kokemuksen valossa noin 15 tikkiä alapäässä oli huomattavasti pienempi vaiva kun murtunut häntäluu, jonka vuoksi en istunut puoleen vuoteen ja joka vuoden jälkeenkin vielä vaivasi.... Tätä seuraavaa en kyllä suostu puoli-istuvassa asennossa synnyttämään, se on täysin luonnoton synnytysasento!:/
oli tympeä kätilö jonka johdosta jäi huono maku synnytyksestä, puhu töykeasti koko ajan. kun sanoin että ponnistuttaa niin sanoi vain et senku alat ähkimään ja lähti huoneesta pois. ponnistusvaiheessakin puhu inhottavasti koko ajan kun en meinannut saada ponnistettua lasta heti ulos(ponnistus vaihe 50min)....
Meilla amerikoissa ei tallaiselle kaytokselle ole tilaa, syytteen nostamisen takia. Ainoa asia, jossa voi sanoa amerikkalaisen oikeusjarjestelman toimivan...
Jos jumalakompleksinen katilo taala jattaisi hoitamatta tyonsa, eika antaisi kivunlievitysta lahes viisikiloisen vauvan synnyttajalle (jessus!), haastettaisiin sairaala ja hanet oikeuteen + tyopaikkalleen seka uralleen saisi jattaa hyvastit. Oikeuskanteen vaatimukset yleensa ovat jopa miljoonaluokkaa.
Olen lahiaikoina kuullut mita jarkyttavimpia tarinoita suomen terveydenhuollon tilasta. Jotain olisi nyt muututtava, jos tallaista jo saadaan tehda? Tehkaa edes valituksia asiasta, etta naiden ' mengeleiden' esimiehet olisivat tietoisia asiasta?
Huhhuh!
Tuo usa:n oikeusjärjestelmähän täältä vielä puuttuisi. Maailman kallein terveydenhoitojärjestelmä ja miljoonakanteet ja miljoonavakuutukset terveydenhuollon ammattilaisilla, että ylipäätänsä uskaltavat ammattiaan hoitaa. Gynekologien vakuutusmaksut ovat täysin poskettomat ja osa juristeja tienaa elantonsa tehtailemalla rikastumisesta haaveilevien potilaiden kanssa valituksia...
Kaikissa ammateissa on niitä hyviä ja sitten huonoja työntekijöitä ja jos tuntee tulleensa huonosti hoidetuksi tai kohdelluksi asia kannattaa ottaa heti tai mahdollisimman pian esille. Ei huono päivä ammattilaisella oikeuta kohtelemaan ketään huonosti.
Toisaalta jokainen ihminen tekee virheitä ja lääketiede ei ole mikään eksakti tiede. Jokainen lääkäri on joskus tehnyt virheen, tuntuu raadolliselta, mutta on inhimillistä ja joillekin sen virheen seuraukset voivat johtaa jonkun sairauden pahenemiseen tai ihmishengen menettämiseen. Tätä siis sattuu niille hyville lääkäreille ja hoitajillekin, jotka pyrkivät tekemään työnsä niin hyvin kuin osaavat.
Toisaalta on meissä potilaissakin kaikenlaisia. Varmasti jokaisen tuttavapiiristä, sukulaisista tai työpaikalta löytyy niitä ihmisiä, joilla asiat on aina lähtökohtaisesti huonosti ja asiasta kuin asiasta löytyy valitettavaa... ja nyt heti laitan tähän ettei kukaan ota nokkiinsa, etten tarkoita ketään tämän ketjun kirjoittajista enkä millään tavalla ota kantaa näihin kirjoittajien kertomiin tapauksiin vaan kirjoitan nyt ihan yleisellä tasolla.
Ehdottomasti, jos on huonoja kokemuksia kannattaisi heti ottaa ongelmaa niskasta kiinni ja ainakin näin raskauden suhteen, jos edellisessä synnytyksessä on jäänyt jotain hampaankoloon kannattaa käydä keskustelemassa synnytyssairaalassa asioista ettei mene koko raskausaika murehtimiseen ja pelätessä seuraavaa synnytystä ja epäasiallista kohtelua!
Toivon kovasti kaikille jatkossa hyviä synnytyskokemuksia, itselleni on aina osunut ihanat kätilöt synnytyksiin ja sitä samaa tietysti toivon kaikille muillekin!!!!
Jotenkin Suomen naisten asenne koko synnyttämistä kohtaan näkyy tässä ketjussa. Ja ei ikävä kyllä kivalla tavalla. Mutta jokainen tekee ja kokee eritavalla niin eipä siinä muut voi vaikuttaa. Mutta yhdestä asiasta olen kyllä täysin varma...KUKAAN EI SUOMESSA SYNNYTÄ SELÄLLEEN SIIS TÄYSIN VAATERO ASENNOSSA!!!! Oli sitten kyse poikkipöydästä tai mistä vain niin aina se päätypuoli on edes vähän nostettu ylöspäin. Täysin makuulla on sama kun tosiaan työntäisi ylämäkeen ja minä en yksinkertaisesti usko moisiin tarinoihin. Kysykää vaikka asiasta omasta sairaalasta. Ja selkeästi monella on tarinoissa tunteet valloillaan ja sen myötä tulee " lapin lisää" tarinoihin vaikka varmasti nyt jokainen tarinan kirjoittaja sanoo että yhtään en liioittele. Mutta se on näitä nettipalstojen juttuja. Hyvä lukea muiden kokemuksia mutta kirjaimellisesti ei kyllä kandeisi ottaa mitään. Ja myös ihan keksittyjä juttuja on kautta aikojen tälläkin palstalla ollut pyörimässä.
Mutta kaikille hyvää synnytyskokemusta. Ja muistakaa että oma käytös ratkaisee oikeasti paljon miten yhteistyö sujuu. Siis mieleistelyä en tosiaan tarkoita vaan olla avoin ja kertoa mitä tuntee eikä sitten vain selkään puukota jälkikäteen sitä kätilöä. Eihän se ole pelkästää kätilön duuni rakentaa hyvä hoitosuhde synnytyksen ajaksi. Kahden kauppa ja niin metsä vastaa kun sinne huutaa. Pahimmat valittajat ovat yleensä heidän omien ystävienkin mielestä erittäin vaikeita tapauksia. Mutta kuka sen nyt itselleen myöntäisi?
Toki toivoo jokaiselle kivan kätilön. Mutta monessa tilanteessa itse arvostaisin ensisijaisesti kätilön ammattitaitoa.
-vitve-
että mikä ikinä onkaan teidän oma ammatti niin oisiko kiva että teitä haukuttaisiin netissä. Joitakin nimeltä tai kuvaus niin selkeä että tiedetään kestä puhuu.Se prisman kassa tai se lehdenjakaja,pankkitäti,bussikuski.... Jotenkin hassua kun kätilö on useasti luokiteltu Suomessa 10 arvostetuimman ammatin joukkoon. Tai pitäiskö aatella sillai että tässä ketjussa olevat eivät ole äänestäneet kätilöä ja eivät ole tiedostaneet sitä vastuuta mikä kyseisellä henkilöllä on. Onneksi useat ovat vaikka tämmönen ketju on tehokas mustamaalaaja.
Itse olen hoito-alalla en kylläkään kätilö ,mutta arvostan heitä suuresti kun tosiaan ymmärrän heidän tieto-taitonsa ja työn akuutin laadun.Ja hoitajana tiedän mitä kaikkea kätilö tekee työssään muihin hoitajiin verrattuna. Omat kokemukset vain syventää arvostamista. Kun kaikki on hyvin ei koko synnytykseen tarvia lääkäriä, niin sitä ei esim Euroopassa nähdä puhumattakaan Jenkeissä missä lääkäri hoitaa synnytyksen.
-vitve-
Ketju näyttää olevan vähän karannut alkuperäisestä asiasta. Sinänsä ikävää, että näin käy usein. Itselle ketjun kokemukset olivat siitä hyvät, että tiesin, että en ole ainoa, jolle synnytyskokemus on jäänyt huonoksi osittain tuen puutteen vuoksi synnytyssalissa. Ja kokemus on aina subjektiivinen ei ikinä objektiivinen. Objektiivisesti synnytykseni ei suinkaan ollut pahin tai kamalin, vaikka olikin epäsäännöllinen ja vaikka lapsi lopettikin hengittämisen synnytyksen jälkeen. Subjektiivinen kokemus on kuitenkin se, joka jää muistoihin ja kokemuksiin vaikuttaa paljon henkilökunta ja henkilökunnan tuki sekä tietenkin oma itse myös ja oma kokemus. Synnyttäminen on usein tunteita herättävä kivulias tapahtuma, jolloin henkilökunnan taito ja tuki ovat tärkeitä. Ammattitaitoon kaikessa ihmissuhdetyössä liittyy myös kyky kuunteluun sekä empatiaan. Valitettavasti tekniseltä ammattitaidoltaan paraskaan lääkäri/hoitaja/kätilö ei jätä potilaalle hyvää ja luottamusta herättävää kuvaa, jos ei kykene kuuntelemaan potilasta tai asettumaan tämän asemaan, jos potilas on syystä tai toisesta tuen tarpeessa.
On harmi, että palstoilla käydään väittelyä siitä, miten kenekin synnytys olisi pitänyt mennä tai kokea. Sellaisesta tulee vain paha mieli, vaikka ketjun tarkoitus oli kyllä ihan toinen (näin ainakin käsitin).
västäräkki2:sta. Puhut asiaa...
Ja ketjun (alkuperäinen) tarkoitus oli antaa äideille mahdollisuus purkaa niitä syvimpiä (ja ikäviä) tuntojaan mitä synnytyksessä on kokenut. Eikä antaa mahdollisuutta paikalla olemattomille ihmiselle selittää miksi synnytykseni oli ok-kokemus ja miksi minun pitäisi olla " kiitollinen" että paikalla oli kätilö, joka teki päätöksiä tietyllä tavalla.
Kyllä juuri näin on; hieman enemmän empatiaa olisin itsekin synnytykseeni kaivannut. Ja juuri hoitoalalla työntekijöiden pitäisi osata kohdata vähän ns. " hankalampikin" asiakas.
Olin synnyttämässä toista lastani. Kätilö ei kuunnellut minua ja minun tuntemuksiani. Vaadin jo heti ovesta sisälle päästyäni, että haluan epiduraalin. Sanoi etten sitä tarvitse. 2½ tuntia meni itkiessä/huutaessa/vaatiessa kun sattui niin pirusti. Kätilö vain NAURESKELI etten tarvitse kivunlievitystä. Tuon 2½ tunnin jälkeen kun olin myös heittänyt ilokaasun seinään ja tarttunut kätilöä rinnuksista kiinni niin totesi, että pitäisikö sittenkin antaa jotain. Sitten totesi että olen jo 9cm auki eikä anna enään mitään. Synnytys oli aivan kamala ja kätilö aivan perseestä. Synnytyksen jälkeen kätilö voivotteli ja pyysi anteeksi, sillä oli luullut minua ensisynnyttäjäksi. Ensisynnyttäjänä kun en olisi tiennyt mitä se OIKEA kipu on! Niin ajatteli, että synnytyksessä kestää kauan ja että liioittelen kipujani. Olin kyllä sen 2½ tunnin aikana sanonut monta kertaa, että kyseessä on toinen lapsi, että tiedän kyllä milloin tarvitsen kivunlievitystä. Lähdin suoraan synnytyssalista kotiin vauvan kanssa enkä jäänyt sairaalaan. Tein asiasta valituksen ja haastoin kätilön oikeuteen. Sain mitättömän korvauksen hänen aiheuttamastaan tuskasta ja siitä pelosta mikä jäi. Näin melkein vuoden verran painajaisia synnytyksestä ja vieläkin ajattelen sitä melkein päivittäin. Ja kolmatta lasta ei tähän perheeseen tule. Olen aina haaveillut isosta perheestä, mutta tuon kakkosen synnytys oli niin kamala kokemus, etten voisi edes harkita lisää lapsia.
...tämä keskustelu siis?
On totta, että synnyttäjän ja kätilön " kemiat" vaikuttavat paljon synnytyskokemukseen, ja tuo kokemus on tietysti subjektiivinen. Yritetään muistaa se, eikä ruveta " oikomaan toisten kokemuksia" . Toisaalta taas yritetään välttää kätilöiden mustamaalaamista (ei mainita nimiä tai kuvailla tarkasti), koska kokemukset tosiaan ovat subjektiivisia...
Minulla esimerkiksi oli toisena kätilönä (vuoro vaihtui tunti ennen vauvan syntymää) nainen, jonka tyylistä/toiminnasta en tykännyt ollenkaan. Hän on sellainen räväkkä, " ronski" ja suorapuheinen, kun itse pidän enemmän rauhallisesta, empaattisesta, kannustavasta tyylistä. Mutta tiedän, että toiset taas pitävät juuri tuollaisesta rohkeasta opastuksesta...
Muutama esimerkki:
Synnytyksen jälkeen kohtu ei meinannut tyhjetä kunnolla, vaikka istukkakin oli jo ulkona. Kohdustani tuli jokaisella painelulla hillittömiä verihyytymiä ja paljon verensekaista nestettä. Tämä räväkkä kätilö totesi mm.
" EIHÄN TÄSTÄ TULE KALUA EIKÄ MITÄÄN!" (Hmm...tosi rohkaisevaa juuri ensimmäisen lapsen synnyttäneestä äidistä.)
" ENNEN ETTE OSASTOLLE LÄHDE, ENNEN KU TÄMÄ SAADAAN TYHJÄKSI!" (Ihan kuin olisi jotenkin ollut minun syyni, ettei kohtu tyhjentynyt.)
Kohdun painelu, joka kyllä olikin raa' an näköistä, sattui ihan mielettömästi ja kummastelin sitä itsekin. (" ÄLÄ NYT UIKUTA, EI TÄMÄN PITÄISI SATTUA." ) Kivun syy sitten selvisi, kun se mukavampi kätilö (joka muuten jäi yli tunniksi töihin työajan päätyttyä, kun halusi nähdä lapseni syntymän) hoksasi arvella, että rakko on ehkä niin täynnä jatkuvasta nesteytyksestä. Mulle sitten tuotiin siihen sellanen potta, jolle varovasti kampesin itteni. Pissaa ei tullut (tunto oli jostain kumman syystä poissa) ja pyysin saada juoda mehua
" SINÄ ET MITÄÄN MEHUA TARTTE, KUN LITRATOLKULLA OOT SAANU NESTETTÄ TIPAN KAUTTA" , ärähti se räväkämpi kätilö.
No, minut katetroitiin, ja muistikuvani on, että virtsaa tuli monta alusastiallista (vai mitä ne on), aivan hirveät määrät joka tapauksessa. Ei välttämättä kumma, että sattui ja uikutin?
Synnytyksestä ei jäänyt onneksi traumoja, kiitos sen mukavan kätilön, jonka kanssa kävin synnytyskeskustelun 3pv synnytyksen jälkeen! Toinen kokemus on muutaman viikon sisällä, toivottavasti saan siihenkin mukaan ainakin yhden mukavan ammattilaisen...
Minulla on takana 4 synnytystä, kaikki aivan erilaisia. Yhteistä kuitenkin kaikissa se,että niissä on ollut ihania, ammattitaitoisia kätilöitä. Siis aivan kaikki kätilöt, joita on ollut!
Haluan vaan sanoa pari omaa kokemusta.
Ekaksiki, synnytys voi olla todella kivulias, traumaattinen ja kauhea, vaikka kätilö olisikin ihanan empaattinen ja ammattitaitoinen. Aina ei kivunlievitys " osu nappiin" ja täytyy sanoa, että ei siinä paljoa enää voi kätilö silloin pelastaa. Itselläni neljäs synnytys oli aivan järkyttävä, olin vajaan 3t niin kipeä, että ihan todella luulin kuolevani. Kätilö ja lääkäri kävivät salissa aina, kun vaan kerkesivät, kannustivat, lohduttivat ja yrittivät kaikkensa, että kipu helpottuis, mutta se ei helpottunut. Siitä on nyt aikaa n. 5kk ja en nyt voi sanoa että varsinaisia traumoja olis jäänyt, mutta kyllä on tuosta synnytyksestä aivan eri tason muistot kuin muista.
Toisaalta, voisin kuvitella että jos olisin ollut melko tietämätön (ensi)synnyttäjä, olisin varmaan voinut laittaa joitain asioita kätilön syyksi ja ihana kätilö olisikin mielikuvissani muuttunut tyhmäksi ja kauheaksi, kun ei antanut minulle kivunlievitystä, mikä olisi tehonnut (se vaan todellisuudessa ei ollut silloin mahdollista, sen tiedän nyt).
Sitten tuosta vauvan koko-asiasta. Itse olen kokemuksesta sitä mieltä, että tuollainen 400g voi todellakin tuntua synnyttäessä. Samoin painoakin oleellisempaa on vauvan ruumiinrakenne, pään & hartioiden koko ja varsinkin asento, jossa vauva syntyy. Meidän kuopus oli syntyessään 3855g ja 51,5cm, pää 36,5cm. Edelliset ovat olleet 3kg-3410g, huomattavasti pienipäisempiä ja lyhyempiä. ja KYLLÄ; huomasin eron oikein hyvin. Itseasiassa jo kolmas lapsi (tuo 3410g) jäi hieman hartioistaan kiinni ja siinä tohinassa murtui vauvalta solisluu. Samoin kävi kuopuksen syntyessä.
Olen varma, että Suomesta löytyy todella tympeitä kätilöitä, jotka pitäis poistaa virasta. Yhtä varma olen siitä, että suomesta löytyy myös äitejä, jotka pettyvät omaan synnytykseensä (ehkä liian tarkkojen etukäteissuunnitelmien takia?) ja laittavat sen sitten kätilön syyksi.
Toivottavasti kukaan ei silti jätä hankkimatta uusia lapsia sen vuoksi, että edellisessä synnytyksessä ei kätilön kanssa kemiat kohdanneet.
kun heti tulee joku, jonka mielestä kyse on vaan synnyttäjän omasta käytöksestä. Synnyttäjä, joka jälkikäteen valittaa, on kiittämätön pikku prinsessa, joka ei kestä pikkuista kipua, vaikka kätilö antaa kaikkensa ja enemmän.
Kätilön työhön kuuluu asiakasPALVELUA. Heidän kuuluu ymmärtää ja kuunnella synnyttäjän mielipidettä, vaikka synnyttäjä olisikin kärttyinen tai vihainen. (..ja itse olin koko ajan lähinnä anteeksipyytelevä, joten huonosta käytöksestä ei voi syyttää) Ei voida olettaa, että synnyttäjä jaksaisi olla iloinen, mukava ja vitsikäs silloin kun synnyttää. Kätilön pitäisi osata kuunnella ihmisiä eikä heitellä töykeyksiä, koska " sellainen huumorintaju hänellä nyt vaan on." Itsekin olen työskennellyt asiakaspalvelutehtävissä, enkä koskaan, ikinä, purkanut pahaa oloani asiakkaisiin. Jos viitsii hetkeäkään aikaa antaa ihmiselle, niin ymmärtää kyllä minkälaista kohtelua hän kaipaa.
Minusta on jo pitkään tuntunut, että liian usein naiset vaan tyytyvät kohtaloonsa, kuten minäkin. Ei osata vaatia hyvää kohtelua, vaan annetaan vaan olla ja yritetään unohtaa. Varmasti on hyviä kätilöitä ja paljon, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi. Itsekin tapasin monta kätilöä, jotka olivat kaikki todella paljon mukavampia kuin omani, mutta minkäs sille voi, että satuin synnyttämään juuri silloin kun oli kätilöiden kahvitunti ja heidän piti tapella siitä, kuka joutuu minut " hoitamaan" ... Olisihan sekin pitänyt tajuta..
Minusta on omituista, että huonoista kokemuksista ei saisi puhua. Olen itse hoitoalalla ja juuri sen takia tiedän, että meitä on moneen junaan joka ammatissa. Osa terveydehuoltoalan ammattilaisista ei ole ihan omalla alallaan. Toki asiakkaissa ja potilaissakin on eroja, osa valittaa ilman syytä ja osa ei valita, vaikka syytä olisi, mutta aina huono kohtelu ei todellakaan ole asiakkaan/potilaan vika.
Kuten muistaakseni aikaisemmin sanoin, ensimmäinen synnytykseni oli tosi hyvä kokemus, suuri kiitos ihanan kätilön, enkä ole koskaan syyttänyt heitä siitä, että he tekivät synnytyksen jälkeen erään mokan, josta sain kärsiä synnytyksen jälkeen ihan turhaan. Jos kätilöt olisivat olleet inhottavia, viisveisanneet tunteistani ja jättäneet myöntämättä, että tekivät virheen, olisin todennäköisesti tehnyt valituksen. Mutta kätilöt olivat ihania, ymmärtäväisiä ja myönsivät, että syy oli heidän. Minulle ylimääräistä ja turhaa tuskaa tuottanut hoitovirhe ei vaikuttanut synnytyksestä jääneeseen muistoon, koska saamani kohtelu oli todella hyvää.
Sen sijaan toisessa synnytyksessä ollut kätilö ei kuunnellut minua eikä ei piitannut ollenkaan siitä, miltä minusta tuntui, ja synnytyksestä jäi tosi huono muisto. Häntäluun murtumisenkin olisin sietänyt, jos kohtelu olisi ollut sellaista, kuin sen olisi pitänyt olla, ystävällistä, ymmärtäväistä ja kannustavaa, niin kuin ensimmäisellä kerralla.
Synnyttävä nainen on todella herkässä mielentilassa ja osittain avuton pitämään puoliaan. Jokaisella synnyttäjällä on kuitenkin oikeus tulla yksilöllisesti huomioiduksi, ja on ammattitaidottomuutta kätilöltä, jos hän ei näin toimi.
vitve:
Jotenkin Suomen naisten asenne koko synnyttämistä kohtaan näkyy tässä ketjussa. Ja ei ikävä kyllä kivalla tavalla. Mutta jokainen tekee ja kokee eritavalla niin eipä siinä muut voi vaikuttaa. Kysykää vaikka asiasta omasta sairaalasta. Ja selkeästi monella on tarinoissa tunteet valloillaan ja sen myötä tulee " lapin lisää" tarinoihin vaikka varmasti nyt jokainen tarinan kirjoittaja sanoo että yhtään en liioittele. Mutta se on näitä nettipalstojen juttuja. Hyvä lukea muiden kokemuksia mutta kirjaimellisesti ei kyllä kandeisi ottaa mitään.-
Höpöhöpö!
Kuten sanottu, 4-kiloinen vauva ei todellakaan ole mikään iso, edellinen lapseni oli 3,7 kiloa, eikä kummankaan synnytyksessä ollut mitään ongelmia, hätätilanteet ovat (onneksi) olleet molemmilla kerroilla todella kaukana! Häntäluu voi todellakin murtui huonon synnytysasennon takia, puoli-istuvassa asennossa häntäluu on nimenomaan kovilla - etenkin, kun asennossa joutuu rimpuilemaan yli tunnin eikä vain viimeisiä ponnistamiseen käytettyjä minuutteja!
sunasol: