Lue keskustelun säännöt.
***heinäsirkkojen sunnuntai***
Kommentit (2)
Ohups...
Nyt tuli kaksi sunnuntai-pinoa. Laralei aloitti pinon aiemmin, joten siirränpä tuon omankin viestini sinne Laralein luoman pinon alle. Onkohan jollain nyt jotain tietoa miten tämän pinon voi poistaa...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa taas mielenkiintoista liikuskella täällä odotus-puolella, varsinkin, kun löysin tuon ruokavalio-pinon, jossa keskusteltiin siitä, mitä saa syödä ja mitä ei. Itse en ole vielä käyny neuvolassa, joten odotankin ihan mielenkiinnolla, että millaiset ruokaohjeistukset itse saan. Toki olen nyt surffannut netissä etsimässä tietoa tuotteista, joita ei suositella syötäväksi.
Palelin eilen illalla taas pitkästä aikaa oikein kunnolla. Kun menin nukkumaan, olin pukeutunut villasukkiin, college-housuihin ja yöpaitaan. Niiden lisäksi kömmin kahden paksun täkin alle ja hampaani kalisivat yhteen, kun palelin. Mieheni kävi suutelemassa minua ja yritti hieman lämmittää, jotten olisi aivan viluissani. Sen jälkeen hän sitten vetäytyikin katsomaan lännenelokuvaa. Nukuin viime yönä noin kahdentoista tunnin yöunet. Wau. Taitaa olla ylellisyyttä. Onneksi tässä vaiheessa saa vielä nukkua noin pitkiä yöunia, sillä sitten kun pienokainen syntyy, niin taidan menettää oikeuteni noin pitkiin yöuniin. Joka tapauksessa nyt minua vain väsyttää kaiken aikaa. Pitäisi alkaa siivoamaan, sillä asuntomme vaatiisi " hihat ylös ja töihin" -asennetta, jotta se jälleen muistuttaisi kotia. Väsyttää ja paleltaa ja samaan aikaan myös ärsyttää, kun on näin voimaton olo, joka on itselle nii-in epätavallista. Lueskelin juuri jostain sivustolta, että vaikka nainen kuinka päättää olla tehokas ja aikaansaava niin raskauden alkukolmannes voi tuoda yllätyksiä mukanaan. Itselläni on nyt juuri sellainen ristiriitainen olo, että vaikka kuinka haluaisin alkaa tekemään ja touhuamaan, niin en vain jaksa.
Olen menossa huomenna ensimmäiseen ultraani. Itse asiassa minulla olisi ultra vasta 12.12., mutta soitin toiseen terveyskeskukseen ja ilmoitin, että:" minulla ei ole mitään muuta järjellistä syytä aikaistaa ultraani muuta kuin, että odotan nyt ensimmäistäni ja haluaisin vain nähdä, että kaikki on hyvin..." Onneksi ymmärsivät ja antoivat ajan huomiseksi. Toivottavasti sydänäänet kuuluvat jo huomenna, pidän peukkuja pystyssä.
Ensi viikolla on tiedossa todella intensiivinen työviikko. Olen työmatkalla lähes koko viikon ja työpäivät venyvät epäinhimillisiksi, joten saa nähdä miten tämän väsymyksen ja etovan oloni kanssa pysyn vauhdissa mukana. Eniten ehkä pelkään sitä, että kun työporukan kanssa siirrymme tapaamisesta seuraavaan tapaamiseen, niin jonkun siirtymämatkan aikana joudun nousemaan taksista pihalle ja oksentamaan kadulle. En ole toistaiseksi oksentanut kuin vain yhtenä aamuna, mutta kurkussa on käynyt " palanen" huomattavasti useammin. Kuten siis huomasitte, niin en ole vielä kertonut uutista työkavereilleni (saattoivat ehkä jotain päätellä pikkujouluissa), sillä ajattelin kertoa asiasta vasta tammikuun puolella. Toisaalta itselläni on määräaikainen työsuhde, joka päättyyy kesäkuussa, eli en siis ole mielestäni millään tavoin tilivelvollinen asiasta.
Hmmm. Tästähän tuli romaani.
Nyt ryhdyn siivoamaan sen verran, mitä jaksan. Oikein rentouttavaa sunnuntaipäivää heinäsirkoille ja kaikille muillekin!
Pitäisi nyt myös etsiskellä jouluvaloja ikkunoihin, kun on tuo joulun laittaminen vähän venynyt ja itse kunkin kodin ikkunasssa näkyy jo olevan joulun tunnelmaa =)
Hymyillen, pazzepartout (8+1)