HS: Kouluihin on luotu järjestelmä, jossa pojat näyttäytyvät epäonnistujina: Pojat leimataan ongelmaksi

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku poikien vanhempi kertoa, että mikä siinä koulusysteemissä on pielessä? Minkälaisessa koulussa pojat pärjäisivät?

Oman lapsen koulussa on kirjat ja omat paikat. Puhelimet pidetään koulupäivien ajan repuissa. Viikon aluksi ope jakaa kaikille laput, missä on jokaiselle sen viikon tehtävät. Jos saa aikaisemmin valmiiksi, saa tehdä lisätehtäviä tai lukea kirjaa. Lapsia ei kuitenkaan jätetä yksin pärjäämään, vaan oppitunnit pidetään normaalisti ja ope vahtii että tekevät niitä lappuihin merkittyjä tehtäviä.

Opiskelevat monitoimitilassa, mutta se on jaettu osiin hyllyillä. Oma lapseni pystyy keskittymään siellä yhtä hyvin, kuin aiemmassa koulussa, jossa oli perinteiset luokat. Minua tosin tuo yhteisluokkatila ärsyttää, koska sieltä tulee selvästi enemmän tauteja kuin silloin kun oli vielä omat luokat.

Kuulostaa alakoulun ykkös-kakkosilta. Palataan asiaan noin viidennellä luokalla, ellei meno siihen mennessä muutu kouluissamme.

Pojat, jopa eniten perseilevät, arvostavat kuria, auktoriteettia ja sääntöjä. Jopa pahimmilla rikollisilla on omassa toiminnassaan mukana nämä elementit.

Pojat eivät arvosta heikkoutta, tunteellisuutta ja epämääräisiä rajoja. Periksi antaminen, kun sääntöjä rikotaan, on pahinta paskaa mitä kurittomien poikien kohdalla voidaan tehdä.

Olet osittain oikeassa. Nämä samat pojat nimittäin arvostavat myös reiluutta, suoruutta, empaattista ymmärrystä ja huumorintajua. Näillä eväillä pärjää myös tyttöjen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku poikien vanhempi kertoa, että mikä siinä koulusysteemissä on pielessä? Minkälaisessa koulussa pojat pärjäisivät?

Oman lapsen koulussa on kirjat ja omat paikat. Puhelimet pidetään koulupäivien ajan repuissa. Viikon aluksi ope jakaa kaikille laput, missä on jokaiselle sen viikon tehtävät. Jos saa aikaisemmin valmiiksi, saa tehdä lisätehtäviä tai lukea kirjaa. Lapsia ei kuitenkaan jätetä yksin pärjäämään, vaan oppitunnit pidetään normaalisti ja ope vahtii että tekevät niitä lappuihin merkittyjä tehtäviä.

Opiskelevat monitoimitilassa, mutta se on jaettu osiin hyllyillä. Oma lapseni pystyy keskittymään siellä yhtä hyvin, kuin aiemmassa koulussa, jossa oli perinteiset luokat. Minua tosin tuo yhteisluokkatila ärsyttää, koska sieltä tulee selvästi enemmän tauteja kuin silloin kun oli vielä omat luokat.

Kuulostaa alakoulun ykkös-kakkosil

Lapsi on kutosella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku väitti, että tytöiltä vaaditaan enemmän itsenäisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja. Jos väite on totta, se osoittaa suoraan, että poikia syrjitään. Tietenkin näitä on vaadittava tasapuolisesti sukupuolesta riippumatta, sillä kyseiset ominaisuudet ovat hyvän elämän perusedellytyksiä.

 

Senkö takia naiset menevät yliopistolle lukemaan Freudia, Marxia, Engelsiä ja Jungia yms. pehmotieteiden juttuja, että niiltä vaaditaan enemmän ongelmanratkaisutaitoja? 

Valtaosa lääkäri- ekonomi- ja juristiopiskelijoista on kyllä naisia, ja näitä on pidetty yleensä kovina tieteinä.

Kovia tieteitä ovat matematisoidut tieteenalat, kuten matematiikka, fysiikka, teknologia ja taloustieteet. 

Tästä pois vielä tuo taloushommeli, se ei ole tiedettä nähnytkään. Kolme oikein neljästä, ei huono.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikan opiskelijoissa mies/naisjako 60/40, ja fysiikassa naisia pian puolet. Kohta ei jää enää muita kovia tieteitä kuin tekniikka, joka perustuu kyllä matematiikan ja fysiikan varaan ja on yleensä ollut soveltavan tieteen maineessa.

Meillä on Suomessa 3 teknologista yliopistoa, ja lisäksi yleisyliopistoissa on vielä teknilliset tiedekunnat. Meillä ei ole yhtään luonnontieteellistä yliopistoa. Jos et ole sattumoisin huomannut, niin teknologia on suurempi kokonaisuus kuin ihmistieteet yhteensä tai luonnontieteet yhteensä. Lisäksi meillä on ammattikorkeakouluissa on teknologiaohjelmat ja ammattikoulussakin opetetaan perustekniikkaa. Sieltä niitä miehiä löydetään.

369: Niin, hyvä kysymys. Ehkä imartelen itseäni kun sanon, että olemme rakastaneet poikiamme ehdoitta ja näyttäneet sen heille. Heillä on erittäin hyvä itsetunto, eikä se ole hyvä muiden kustannuksella, eli eivät ole pätkääkään kiusaajia. Enemmänkin vain mukavuudenhaluisia. Koulu on heille helppoa, eikä mikään muukaan saa heitä näkemään kauheasti vaivaa, paitsi pari intohimon kohdetta, jotka eivät ole ohjattuja harrastuksia.

Itse olin kympin tyttö, ja minulla olo melko vahva kokemus, että en riitä. En tiedä, menevätkö nämä asiat jotenkin käsi kädessä. Mutta olen tuttavapiirissä huomannut, että näistä tytöistä, jotka käyvät koulua ja harrastavat duracel-pupuina ja hoitavat kaikki asiansa pienestä pitäen, ei läheskään aina kasva vahvoja aikuisia naisia. Moni tuntuu uupuvan jo aika nuorena.

Eli jonkinlainen yhdistelmä ehdotonta rakkautta ja hyvää kilpailua olisi varmaankin paras. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Oman lapsen koulussa on kirjat ja omat paikat. Puhelimet pidetään koulupäivien ajan repuissa. Viikon aluksi ope jakaa kaikille laput, missä on jokaiselle sen viikon tehtävät. Jos saa aikaisemmin valmiiksi, saa tehdä lisätehtäviä tai lukea kirjaa. Lapsia ei kuitenkaan jätetä yksin pärjäämään, vaan oppitunnit pidetään normaalisti ja ope vahtii että tekevät niitä lappuihin merkittyjä tehtäviä."

Kuolen tylsyyteen jo pelkästä ylläolevan lukemisesta. Missä opetus? Miksi maisteritasoisen opettajakoulutuksen käynyt ei muka parempaan pysty? Opettaja jakaa laput ja opettaja vahtii... Onko kyseessä siis sijainen?

Opetus on vuorovaikutuksellista kasvatusta, jossa uteliaisuutta ja motivaatiota herätellään kysymysten ja pohdintojen avulla, parhaassa tapauksessa kokeellisesti tai kokemuksellisesti eläytyen. Kuka tahansa voi jaella lappuja.

Ei ihme, että moni putoaa kelkasta jos ei

"aika menee siihen että osalle lapsista joutuu sanomaan monta kertaa, että otatko kumin pois suusta ja oletko hiljaa että muutkin kuulevat ja voisitko ottaa nyt kirjat esille."

Nyt päästiin asiaan. Miksi se kumi pitää ottaa pois suusta? Miksi opettaja kuluttaa aikaansa ja energiaansa mielivaltaisten sääntöjen valvomiseen? Montako kertaa aikuisena olet ollut palaverissa tai koulutuksessa jossa joku aikuinen kierittää hiuksia sormen ympärille ja nuuskii hiustupsua (minä teen niin ihan tarkoittamattani), pyörittelee silmälasejaan kädessä, värittää muistilehtiön ruutuja jne. Tai softan koodaaja kuuntelee kuulokkeilla musiikkia jotta voi keskittyä työhönsä. Miksi lapsille ei sallita niitä sijaistoimintoja jotka auttavat kanavoimaan fyysistä energiaa, jotta se ei suuntaudu pois opetettavasta asiasta? Oma lapseni sai vilmahuomautuksia mm kynän pään pureskelusta. Kunnes vasta kasi-luokalla luokan valvoja alkoi epäillä tarkkaavaisuushäiriötä, teetti testit ja haastattelut ja niiden tuloksena kirjoitti kaikille aineenopettajille, että antakaa tämän oppilaan pureskella kynää, töherrellä vihkoon tai pyöritellä hiuslenkkiä ranteessa. Sekä tehdä kokeet rauhallisessa tilassa suttupaperin kanssa. Ja tulokset alkoivat parantua. Kun lapsi ei aiheuttanut häiriötä, ei ketään kiinnostanut tutkia tilannetta. Vain satunnaisia huomautuksia kumin näpertämisestä paloiksi tai sukanvarren kaivelemisesta toisen jalan varpaalla pois ja takaisin päälle. Koko peruskoulun oppimäärä (no, nelos-vitosesta eteenpäin) opiskeltiin käytännössä kotona. Aika rankkaa kun en ole mikään pedagogi, eikä mieskään vaikka onneksi on ammatiltaan fyysikko eli paikkasi siinä mitä minä en osannut.

Toiseksi, poikien pitäisi saada riehua pihalla välitunnilla, mutta kun turvallisuuden ja "kiusaamisen ehkäisyn" nimissä kaikki fyysinen peli ja leikki on kielletty. Varmasti sillä on vaikutusta oppituntien rauhallisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku väitti, että tytöiltä vaaditaan enemmän itsenäisyyttä ja ongelmanratkaisutaitoja. Jos väite on totta, se osoittaa suoraan, että poikia syrjitään. Tietenkin näitä on vaadittava tasapuolisesti sukupuolesta riippumatta, sillä kyseiset ominaisuudet ovat hyvän elämän perusedellytyksiä.

 

Senkö takia naiset menevät yliopistolle lukemaan Freudia, Marxia, Engelsiä ja Jungia yms. pehmotieteiden juttuja, että niiltä vaaditaan enemmän ongelmanratkaisutaitoja? 

Valtaosa lääkäri- ekonomi- ja juristiopiskelijoista on kyllä naisia, ja näitä on pidetty yleensä kovina tieteinä.

Kovia tieteitä ovat matematisoidut tieteenalat, kuten matematiikka, fysiikka, teknologia ja

Kyllä taloustiede vaatii ihan tutkitusti korkeaa älykkyysosamäärää, jos haluaa menestyä siinä. Filosofia vaatii myös korkeaa älykkyysosamäärää, jos haluaa menestyä filosofina. Monet sekoittavat kauppatieteet ja taloustieteet keskenään, ne ovat eri asioita. Taloustiede on soveltavaa matematiikkaa, joka on eri asia kuin kauppatieteet, jotka eivät ole soveltavaa matematiikka. Rahoitus on kauppatieteen osa-alue, joka on matematisoitu, ja jossa sovelletaan hyvinkin eksoottista matematiikkaa käytännössä. Rahoitusalan ihmiset eivät käytännössä eroa muista teknokraateista millään tavoin, ja olivat ensimmäisiä, jotka ottivat mm. tekoälyn työkäyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matematiikan opiskelijoissa mies/naisjako 60/40, ja fysiikassa naisia pian puolet. Kohta ei jää enää muita kovia tieteitä kuin tekniikka, joka perustuu kyllä matematiikan ja fysiikan varaan ja on yleensä ollut soveltavan tieteen maineessa.

Meillä on Suomessa 3 teknologista yliopistoa, ja lisäksi yleisyliopistoissa on vielä teknilliset tiedekunnat. Meillä ei ole yhtään luonnontieteellistä yliopistoa. Jos et ole sattumoisin huomannut, niin teknologia on suurempi kokonaisuus kuin ihmistieteet yhteensä tai luonnontieteet yhteensä. Lisäksi meillä on ammattikorkeakouluissa on teknologiaohjelmat ja ammattikoulussakin opetetaan perustekniikkaa. Sieltä niitä miehiä löydetään.

No niin, arvasinhan minä. Akkojen hömpötyksiä nuo matematiikat ja fysiikan, tekniikka se nykyään on se ainoa oikea tiede! Ja jos naisista tulee enemmistö sielläkin, nousee kirkkaimmaksi tieteeksi putkimiestiede.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu eköhän tuo poikien paapominen ole mennyt liian pitkälle. Ongelmatapauksille samat säännöt kuin eläimille: jos ei käyttäydy kuin ihminen, ei ansaitse ihmisstatusta

Naisten paapominen on tehty miesten kustannuksella. Lukiossa on tehty naisille lyhyt matematiikka, jotta tytöt voivat mennä lukioon, emäntäkoulun sijaan. Nykyään yliopistoon menevät ne naiset, jotka ennen menivät emäntäkouluun.

Vähentämällä matematiikan vaatimuksia saatiin enemmän naisia teknisille aloille. Siitä lähtien on puhuttu kukkaisinsinööreistä, joilta ei voi paljon vaatia. 

Pitkän matikan ylioppilaskokeen suorittaneiden joukossa on nykyään suunnilleen yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Matematiikan PISA-tuloksissa tytöt ohittivat pojat jo vuosia sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Itse osallistuvana vanhempana kiinnostaa, että mitä te muut teette, jos lapsenne tuo kotiin vaikka historian tai matematiikan kokeen arvosanalla 5 tai 7? Muutatteko mitään? Alatteko vahtia, että jatkossa läksyt on tehty ja asia opittu? Kyselettekö seuraavaan kokeeseen?

Vai sanotteko, että ei mitään, ihan hyviä numeroita nuo on, ettekä sitä paitsi ikinä itsekään matikkaa ymmärtäneet ettekä muutenkaan ole tarvinneet koulussa opetettuja turhanpäiväisyyksiä ikinä?

Me on tehty tuota kaikkea jo ennen koetta koko peruskoulun ja silti sieltä on tullut ihan säännöllisesti arvosana 6 tai 7 aina n vitosluokasta alkaen.

Onko sinusta mitenkään merkillepantavaa että usein pojan koulusuoritus paranee kun murrosikä alkaa olla ohi? Mulla on usean ystäväni kanssa samanikäisiä poikia ja joukossa on yksi poika, joka on ollut lapsesta asti vähän pikkuvanha ja viihtynyt parhaiten yksin tai aikuisten seurassa, ei oikein ikäistensä. Harrastuksina erään instrumentin soitto ja pelaaminen. Muiden poikien koulunkäynti on 9-luokkaan asti ollut enemmän tai vähemmän alisuoriutumista, paitsi tämän yhden pojan. Nyt kun pojat ovat kolmatta vuotta lukiossa on muut pojat ottaneet tätä kiinni ja tämän pojan suoritustaso hieman pudonnut. Kaikki ovat n kasin-ysin oppilaita. Vänkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse osallistuvana vanhempana kiinnostaa, että mitä te muut teette, jos lapsenne tuo kotiin vaikka historian tai matematiikan kokeen arvosanalla 5 tai 7? Muutatteko mitään? Alatteko vahtia, että jatkossa läksyt on tehty ja asia opittu? Kyselettekö seuraavaan kokeeseen?

Vai sanotteko, että ei mitään, ihan hyviä numeroita nuo on, ettekä sitä paitsi ikinä itsekään matikkaa ymmärtäneet ettekä muutenkaan ole tarvinneet koulussa opetettuja turhanpäiväisyyksiä ikinä?

Me on tehty tuota kaikkea jo ennen koetta koko peruskoulun ja silti sieltä on tullut ihan säännöllisesti arvosana 6 tai 7 aina n vitosluokasta alkaen.

Onko sinusta mitenkään merkillepantavaa että usein pojan koulusuoritus paranee kun murrosikä alkaa olla ohi? Mulla on usean ystäväni kanssa samanikäisiä poikia ja joukossa on yksi poika, joka on ollut lapsesta asti vähän pikkuvanha ja viihtynyt pa

Ei tuo mitenkään sukupuolesta ole kiinni. Usein ne pikkuvanhat tulevat murrosikään myöhemmin kuin muut, ja sitten saattaakin lukion kolmannella sopivasti alkaa kaljoittelu ja vastakkainen sukupuoli kiinnostaa, kun ikäkin riittää baarissa käymiseen. Näitä oli tuntemissani tytöissäkin paljon, skarpattiin abivuoteen saakka ja sitten alettiin riehua. Onneksi hyvillä 11 vuoden opiskelupohjilla selvisi kirjoituksista. 

Sitten on aina myös niitä, jotka ovat ihan koulun alusta loppuun yhtä tunnollisia ja skarppeja. Niin tyttöjä kuin poikia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse osallistuvana vanhempana kiinnostaa, että mitä te muut teette, jos lapsenne tuo kotiin vaikka historian tai matematiikan kokeen arvosanalla 5 tai 7? Muutatteko mitään? Alatteko vahtia, että jatkossa läksyt on tehty ja asia opittu? Kyselettekö seuraavaan kokeeseen?

Vai sanotteko, että ei mitään, ihan hyviä numeroita nuo on, ettekä sitä paitsi ikinä itsekään matikkaa ymmärtäneet ettekä muutenkaan ole tarvinneet koulussa opetettuja turhanpäiväisyyksiä ikinä?

Me on tehty tuota kaikkea jo ennen koetta koko peruskoulun ja silti sieltä on tullut ihan säännöllisesti arvosana 6 tai 7 aina n vitosluokasta alkaen.

Onko sinusta mitenkään merkillepantavaa että usein pojan koulusuoritus paranee kun murrosikä alkaa olla ohi? Mulla on usean ystäväni kanssa samanikäisiä poikia ja joukossa on yksi poika, joka on ol

" Usein ne pikkuvanhat tulevat murrosikään myöhemmin kuin muut, ja sitten saattaakin lukion kolmannella sopivasti alkaa kaljoittelu ja vastakkainen sukupuoli kiinnostaa,"

ei ole kysymys tästä. Ei käy baareissa, eikä treffaile. Kysymys on siitä, että hänen akateemisen kehityskaarensa huippu tähän saakka oli noin kasi-ysiluokalla ja muulla joukolla arvosanat ovat alkaneet parantua myöhemmin, 9 luokalla- lukiossa. Puolisoni kertoo samaa. Siis mies joka asui niin syrjässä että hänen paras kaverinsa oli isä, jonka kanssa metsästettiin ja kalastettiin ja 5 kilometrin päässä asuva luokkakaveri jonka kanssa kilpailtiin koulumenestyksestä. Hän pärjäsi oman kertomansa mukaan vaivatta aina ysiluokalle saakka, mutta lukiossa koulu kävi haastavammaksi, vaati enemmän työtä ja arvosanat putosivat. Hänen näkemyksensä on se, että peruskoulu on helppo kaikille jotka pystyvät hyötymään tuntiopetuksesta. Eli keskittymään. Onko pojilla ennen lukio/amisikää yleisesti keskittymisvaikeuksia ja jos on, kuinka ne on otettu huomioon opetussuunnitelmassa? Kenties painottamalla itseohjautuvuuta ja "muuttuvia monimuotoisia oppimistiloja"? ja vähentämällä kirjallista oppimateriaalia sekä kasvattamalla oppilasryhmiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse osallistuvana vanhempana kiinnostaa, että mitä te muut teette, jos lapsenne tuo kotiin vaikka historian tai matematiikan kokeen arvosanalla 5 tai 7? Muutatteko mitään? Alatteko vahtia, että jatkossa läksyt on tehty ja asia opittu? Kyselettekö seuraavaan kokeeseen?

Vai sanotteko, että ei mitään, ihan hyviä numeroita nuo on, ettekä sitä paitsi ikinä itsekään matikkaa ymmärtäneet ettekä muutenkaan ole tarvinneet koulussa opetettuja turhanpäiväisyyksiä ikinä?

Me on tehty tuota kaikkea jo ennen koetta koko peruskoulun ja silti sieltä on tullut ihan säännöllisesti arvosana 6 tai 7 aina n vitosluokasta alkaen.

Onko sinusta mitenkään merkillepantavaa että usein pojan koulusuoritus paranee kun murrosikä alkaa olla ohi? Mulla on usean ystäväni kanssa samanik

Ylen selvityksen mukaan tyttöjen keskiarvo peruskoulussa on yli puoli numeroa korkeampi kuin poikien. Erot vähenevät lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Juu eköhän tuo poikien paapominen ole mennyt liian pitkälle. Ongelmatapauksille samat säännöt kuin eläimille: jos ei käyttäydy kuin ihminen, ei ansaitse ihmisstatusta

Kommenttisi ei täytä ihmisen tasoa.

Totta kai tyttöjen ja poikien osaamiserot kapenevat lukiossa, kun se heikompi puolikas pojista ei lukioon edes mene.

Ongelma on se että koulussa pärjääminen ei korota pojan statusta muiden poikien silmissä ainakaan peruskoulussa. Päinvastoin koulussa hyvin menestyvä poika joutuu herkästi muiden poikien kiusaamisen kohteeksi. Tällä ei ole mitään tekemistä tyttöjen kanssa. Pikemminkin päinvastoin, tytöt suosivat ja ottavat usein mielellään mukaan omiin porukoihinsa ne koulusta kiinnostuneet, kivat pojat, jotka eivät häiritse luokassa eivätkä kiusaa muita. 

Toiseksi, pojat (ja tytötkin) tyydyttävät ja turruttavat aivonsa ruudun äärellä (opetettu tähän jo pikkukakarasta kun laiskat vanhemmat työntävät pipsa possu -videot kännykästä eteen pienimmästäkin äännähdyksestä). Turtuneet, nopeaan mielihyvään tottuneet lapsen aivot eivät saa minkäänlaista tyydytystä oppimisen vaatimasta pitkäjänteisestä aivotyöstä. Ottakaapa selville mitä tarkoittaa ADT ja heittäkää ne kännykät pois. 

Erityisesti loppuvuoden pojille on ollut olemassa erittäin edullinen ja tehokas tukikeino: eskarin tuplaaminen eli koulun aloituksen myöhentäminen. Nyt juuri uutisoitiin, että hallitus aikoo estää tämän poikien syrjäytymistä tehokkaasti ehkäisevän mahdollisuuden.

Vihaavatko perussuomalaiset, kokoomus ja kristillisdemokraatit ja RKP tosiaankin noin paljon poikia?

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on se että koulussa pärjääminen ei korota pojan statusta muiden poikien silmissä ainakaan peruskoulussa. Päinvastoin koulussa hyvin menestyvä poika joutuu herkästi muiden poikien kiusaamisen kohteeksi. Tällä ei ole mitään tekemistä tyttöjen kanssa. Pikemminkin päinvastoin, tytöt suosivat ja ottavat usein mielellään mukaan omiin porukoihinsa ne koulusta kiinnostuneet, kivat pojat, jotka eivät häiritse luokassa eivätkä kiusaa muita. 

Toiseksi, pojat (ja tytötkin) tyydyttävät ja turruttavat aivonsa ruudun äärellä (opetettu tähän jo pikkukakarasta kun laiskat vanhemmat työntävät pipsa possu -videot kännykästä eteen pienimmästäkin äännähdyksestä). Turtuneet, nopeaan mielihyvään tottuneet lapsen aivot eivät saa minkäänlaista tyydytystä oppimisen vaatimasta pitkäjänteisestä aivotyöstä. Ottakaapa selville mitä tarkoittaa ADT ja heittäkää ne kännykät pois. 

Tuon ikäiset tytöt eivät ole kiinnostuneita hyvin koulussa pärjäävistä pojista, vaan niistä ns. pahoista pojista. Jonkinlainen jäänne esihistoriasta, että kuvitellaan pahojen poikien tarjoavan turvaa. Vasta lukiossa tytöt alkavat tajuta, että pahat pojat eivät ole niitä, jotka tarjoavat turvaa, vaan ne taloudelliset menestyjät, koska nykyaikana raha tarjoaa turvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu eköhän tuo poikien paapominen ole mennyt liian pitkälle. Ongelmatapauksille samat säännöt kuin eläimille: jos ei käyttäydy kuin ihminen, ei ansaitse ihmisstatusta

Naisten paapominen on tehty miesten kustannuksella. Lukiossa on tehty naisille lyhyt matematiikka, jotta tytöt voivat mennä lukioon, emäntäkoulun sijaan. Nykyään yliopistoon menevät ne naiset, jotka ennen menivät emäntäkouluun.

Vähentämällä matematiikan vaatimuksia saatiin enemmän naisia teknisille aloille. Siitä lähtien on puhuttu kukkaisinsinööreistä, joilta ei voi paljon vaatia. 

Pitkän matikan ylioppilaskokeen suorittaneiden joukossa on nykyään suunnilleen yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Matematiikan PISA-tuloksissa tytöt ohittivat pojat jo vuosia sitten. 

Niin, mutta tosiasia on se, etteivät naiset pääse matematiikassa huipulle, vaikka koulussa ohjatussa opetuksessa pärjäävät. Albert Einstein sanoi aikoinaan, ettei mitään opettamisen arvoista voi opettaa, vaan se pitää itse oppia. Miehet pärjäävät ohjaamattomassa oppimisympäristössä paljon paremmin kuin naiset, ja siksi matematiikan korkein palkinto on mennyt 99% miehille. Ja puhun nyt Fields-palkinnosta eli matematiikan Nobelista. Ei se Einstenikaan huippuoppilas koulussa ollut, ja kun valmistui teknillisestä yliopistosta diplomi-insinööriksi, ei saanut edes koulutusta vastaavaa työtä.