Lue keskustelun säännöt.
16-vuotias poika kiusaa minua (äitiä) niin paljon, etten enää jaksa
16.11.2024 |
Poika on kodin ulkopuolella fiksu, aloitti lukion ja koulu sujuu hyvin.
Kotona on aina ärsyttänyt meitä vanhempia, etenkin minua, äitiään. Jos hänen tarvitsee mennä epämukavuusalueelle joko pyydettyä, tai omasta tahdostaan (tehdä koulutehtäviä, lukea kokeeseen), alkaa minun ärsyttäminen. Pyörii ympärilläni, tökkii, piilottelee tavaroitani, saattaa piirtää seinään, heittää roskiin hedelmäkulhossa olevia hedelmiä, tai heittää niitä lattialle ja sotkua on joka puolella, vie pakastimesta pakasteita vaatekaappiini niin, että sulavat sinne, rikkoo tavaroita, uhkailee fyysisesti minua tekemällä nyrkkeilyä ympärilläni ja potkimisliikkeitä, jotka eivät kuitenkaan osu.
Tämä käytös on pahinta silloin, kun hänen tulisi tehdä läksyjä, tai lukea kokeisiin. Peruskoulussa jo tilanne meni vuosi vuodelta huonommaksi. 5-6 luokilla oli vielä ok, sen jälkeen koulutuksen tekeminen alkoi vuosi vuodelta aiheuttamaan enemmän tällaista ja nyt tilanne on aivan mahdoton. Poika kiusaa tekee koko hereillä olonsa ajan minulle kiusaa. Isä (mieheni) ei puutu asiaan, vaikka olen pyytänyt. Hänen mielestään minun tulee itse selvittää asiani, jos minulla on ongelmia pojan kanssa. Poika ei uskalla tehdä isälleen tuota, minulle uskaltaa, eikä isä lotkauta korvaansa pojan minuun kohdistuvaan käytökseen.
Pojan käytös vaikuttaa johtuvan siitä, jos hänen pitää mennä epämukavuusalueelle. Hän ei pysty käsittelemään sitä. Olen ehdottanut juttelua ammattilaiselle, ei suostu lähtemään, eikä tuon kokoista isoa miehen kokoista poikaa sinne voi väkisin fyysisesti raahata.
Käytöksestä annan pojalle toki seurauksia. Puhelin on ollut häneltä pois useamman viikon, ei saa katsoa telkkaria ja tietokone on otettu pois. Hän ei käy norkoilemassa ostareilla, on aikaa vievä harrastus. Ainoa ja todella suuri ongelma on tämä minun kiusaaminen.
En halua ilkeitä kommentteja tähän keneltäkään. Tekisi mieli vaan kadota pojan elämästä niin, etten kerro lähteväni, eikä hän tiedä minne menen, tai missä olen.
Kaikesta huolimatta hän on lapseni ja maailmassa minulle tärkeintä ja rakkainta. Puolison, tai ystävän voi jättää pois elämästä, jos tilanne on mahdoton. Oman lapsen kanssa on vaikeampaa, mutta en jaksa tätä tilannetta enää. En tiedä mikä on se viimeinen hetki, kun minulle riittää, milloin lähden tästä, katoan, eikä hän enää pääse kiusaamaan minua.
Kommentit (396)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiton puhelin pois?! Kun seuraavan kerran vie pakasteita vaatekaappisii, lyöt sitä kasvoihin täysillä. Et pidättele yhtään, etkä ole tuollainen veltto pesusieni. Kun tökkii sinua, tartut ranteesta ja väännät kunnes napsahtaa.
Näin mammat ehdottaa väkivaltaa.
Juuri kun haukuitte miehiä samasta. Ääliöt.
Ap, muista, että myös sinun elämä on tärkeä. Tee lasu hänestä. Sinun ei tarvitse tuommoista jaksaa enää yhtään. Tuollainen käytös tuossa iässä ei ole normaalia. Onko mahdollista muuttaa pois? Oma poikani käyttäytyi 8. luokalla minua kohtaan tosi huonosti. Hänellä oli vaikea myös aloittaa mitään työntekoa. Nyt lukioiässä olemme taas hyvissä väleissä. Meillä tuohon auttoi yhteyden löytyminen uudelleen (olimme aiemmin hyvin läheisiä), nuoren elämän rauhoittaminen (hänellä oli liikaa arjessa kaikkea omasta halustaan, ei aiemmin suostunut mistään luopumaan). Mutta osoitin hänelle empatiaa, kerroin aidosti tunteistani, miten paljon välitän js rakastan ja siksi vaadin asioita. Kerroin mitä kaikkea arvostan hänessä (asioita oli paljon, konkreettisia esimerkkejä annoin paljon). Näin jälkeenpäin ajatellen poika oli ikäänkuin jossain uhmakkaassa lukossa. Nämä asiat, ikä ja tosiaan yhteyden ja molemminpuolisen arvostuksen löytyminen auttoivat. Nyt hän ottaa myös ohjeitani vastaan. Uhmavaiheessa koulukin meni tosi huonosti, vaikka hän on ollut todella hyvä koulussa kaikessa, 9-10 tasoa. Nyt on palautunut ennalleen. Mutta itkin lukuisia kertoja, koin ahdistusta. Mutta minua helpotti se, että hän oli aiemmin ollut hyväsydäminen ja kiltti.
Missä sen isä ottamaan vastuuta siittämisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on nyt 11-vuotias poika jolla on autistisia piirteitä. Hänkin sai pienempänä ihan hulluja raivareita kun yritin pakottaa tekemään tekemään pieniä kotitöitä. Esim. Roskien vienti pyynnöt meni painimatseiksi ja hajotti kämppää. Kerran jopa tyhjäsi roskapussin pitkin rappua. Hymyili kun sanoi vieneensä sen. En enää yritä pakottaa mihinkään, korkeintaan kehotan ja ajattelen, että itse paskoo elämänsä. Poika myös rikkoo ja sotkee paikkoja tahallaan, eikä tunnu tajuavan vaikka selitän miksi se on huono asia.
Olen muuten kerran puolivahingossa tirvaissut takaisin ja poika hakkasi minut melkein kanveesiin. Sain kunnon aivotärähdyksen. Jos olisin ap, niin oikeasti muuttaisin omaan kotiin ja jättäisin huoltajuuden isälle.
Tilanteesi kuulostaa todella raskaalta ja huolestuttavalta. On tärkeää, että et jää yksin tämän kanssa. Tässä muutamia asioita, joita voit harkita ja kokeilla:
1. Rajat ja seuraamukset
Määrittele selkeät rajat, mitä kotona hyväksytään ja mitä ei. Ole johdonmukainen.
Tee selväksi, että fyysinen uhkailu tai tavaroiden rikkominen ei ole hyväksyttävää.
Aseta konkreettisia seuraamuksia epätoivotusta käytöksestä, esimerkiksi käyttöoikeuksien rajoittaminen (esim. puhelin tai tietokone).
2. Rauhallinen keskustelu
Valitse hetki, jolloin tilanne on rauhallinen, ja yritä keskustella poikasi kanssa.
Kysy häneltä, mikä häntä harmittaa ja miksi hän käyttäytyy näin. Pyri kuuntelemaan ilman syyttämistä.
Ilmaise omat tunteesi rauhallisesti, esimerkiksi: "Minusta tuntuu pahalta ja väsyneeltä, kun kotona on näin paljon riitaa."
3. Perheneuvola tai ammattilaisen tuki
Ota yhteyttä perheneuvolaan tai perheterapeuttiin. Ammattilainen voi auttaa avaamaan keskustelua ja tarjoamaan työkaluja tilanteen käsittelyyn.
Myös koulun kuraattorilta tai psykologilta voi saada tukea, sillä ongelmat kotona vaikuttavat usein myös opiskeluun.
4. Itsehoito ja tukiverkosto
Muista huolehtia omasta jaksamisestasi. Keskustele läheisten tai ystävien kanssa.
Harkitse vertaistukiryhmiä, joissa voi keskustella muiden vanhempien kanssa samankaltaisista kokemuksista.
5. Lastensuojelu, jos tilanne eskaloituu
Jos käytös muuttuu väkivaltaiseksi tai uhkaavaksi, älä epäröi ottaa yhteyttä lastensuojeluun tai poliisiin. Sinulla on oikeus turvalliseen kotiin.
Vaikka tilanne tuntuu nyt vaikealta, on mahdollista päästä eteenpäin ja löytää ratkaisuja, kun ongelmaan puututaan riittävän ajoissa ja yhteistyössä. Harkitse avun hakemista rohkeasti se on merkki voimasta, ei heikkoudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiton puhelin pois?! Kun seuraavan kerran vie pakasteita vaatekaappisii, lyöt sitä kasvoihin täysillä. Et pidättele yhtään, etkä ole tuollainen veltto pesusieni. Kun tökkii sinua, tartut ranteesta ja väännät kunnes napsahtaa.
Ymmärrätkö, että 16v poika on paljon vahvempi kuin aikuinen nainen?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on nyt 11-vuotias poika jolla on autistisia piirteitä. Hänkin sai pienempänä ihan hulluja raivareita kun yritin pakottaa tekemään tekemään pieniä kotitöitä. Esim. Roskien vienti pyynnöt meni painimatseiksi ja hajotti kämppää. Kerran jopa tyhjäsi roskapussin pitkin rappua. Hymyili kun sanoi vieneensä sen. En enää yritä pakottaa mihinkään, korkeintaan kehotan ja ajattelen, että itse paskoo elämänsä. Poika myös rikkoo ja sotkee paikkoja tahallaan, eikä tunnu tajuavan vaikka selitän miksi se on huono asia.
Olen muuten kerran puolivahingossa tirvaissut takaisin ja poika hakkasi minut melkein kanveesiin. Sain kunnon aivotärähdyksen. Jos olisin ap, niin oikeasti muuttaisin omaan kotiin ja jättäisin huoltajuuden isälle.
Ei helvetti, tuollainen psykopaatti pitäisi sulkea johonkin laitokseen. Siis vitosluokkalainen hakkaa äidillensä aivotärähdyksen? Entäs sitten isompana? Nää on näitä, joiden jäljiltä naisia löytyy metsäkuopista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan uskomaton lapanen. Miten olet voinut päästää poikasi kasvatuksen tuohon pisteeseen? Ja isä samanlainen nössykkä. Nyt teet välittömästi lasun ja poika psykiatriseen hoitoon. Varmasti kiusaa muitakin kuin sinua tuollainen.
Ei se psykiatrinen hoito korvaa rajoja, rakkautta. Aitoa välittämistä. Entistä sekavampi laitoskierre alkaa.
Tuo nuori ei muuta olekaan saanut kuin rakkautta ja käyttää sitä hyödykseen kuin psykopaatti.
Aloituksessa mikään ei viittaa siihen, että nuori olisi saanut rakkautta ja rajoja kotona. Päinvastoin tilanne oikein kirkuu niiden puutetta.
Se että nuori ei reagoi rajojen laittoon( luonnevikaiset ei niistä välitä) ei tarkoita etteikö niitä olisi laitettu. Ap on laittanut rajat. Ne rajat mitä voi laittaa ilman että turvautuu suoraan väkivaltaan.
Tätä mieltä minäkin. On muitakin syitä kuin "rajattomuus". Lapsi voi olla mt-ongelmainen, traumatisoitunut, persoonallisuushäiriöinen, kiintymyssuhdehäiriöinen, kiusattu, nepsyongelmainen (autismi, adhd - nepsyyteen kuuluu sosiaalinen taitamattomuus) tai voi olla ihan vain aidosti ja kylmästi psykopaatti. Muistelen että 1% väestöstä on psykopaatteja, ja se on synnynnäinen, periytyvä, muuttumaton tila. Ei siis ole tunteita eikä tunne-elämää, ja viis veisaa myöskään muiden tunteista.
Vaihtoehtoja on siis pitkä lista muitakin kuin "ei ole laitettu rajoja".
Ja aika hellusta on kun täällä avuksi ehdotetaan lasua, psykiatria, tutkimuksia. No mitä sitten, loppuuko häiriökäytös näihin? Psyka toteaa että on vaikka joku diagnosoitava ongelma johon hoito on terapia. Tekeekö se ihmeitä? Loppuuko käytös kuin seinään, no ei tietenkään. Mitä apua lasusta? Lapsi siirtyy laitokseen, jossa ei ole oikeasti sen enempää keinoja, itse asiassa on vähemmän keinoja. Siellä ei voi esim laittaa arestiin tai rajata puhelinkäyttöä. Sieltä voi hatkata paremmin kuin kotoaan, sillä ohjaajat eivät lähde yöllä kenenkään perään. Psykopaatille (sadismiin taipuvalle) laitos aivan "oivallinen" kasvuympäristö, kun ne vähätkin rajat katoaa. Saa oikein toteuttaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiton puhelin pois?! Kun seuraavan kerran vie pakasteita vaatekaappisii, lyöt sitä kasvoihin täysillä. Et pidättele yhtään, etkä ole tuollainen veltto pesusieni. Kun tökkii sinua, tartut ranteesta ja väännät kunnes napsahtaa.
Näin mammat ehdottaa väkivaltaa.
Juuri kun haukuitte miehiä samasta. Ääliöt.
Mistä päättelit että kirjoittaja on mamma eikä mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta missään nimessä 16-vuotiaan toiminnalta. Pelkän käytöksen kuvauksen perusteella sanoisin kyseessä olevan 2-5 vuotias.
Noin ison, lähes aikuisen kanssa pitäisi jo pystyä keskustelemaan. Sanot pojalle miltä tuo sinusta tuntuu. Jos keskustelu ei auta, huonosta käytöksestä joku rangaistus, vaikka puhelin takavarikkoon tai rahahanat kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on nyt 11-vuotias poika jolla on autistisia piirteitä. Hänkin sai pienempänä ihan hulluja raivareita kun yritin pakottaa tekemään tekemään pieniä kotitöitä. Esim. Roskien vienti pyynnöt meni painimatseiksi ja hajotti kämppää. Kerran jopa tyhjäsi roskapussin pitkin rappua. Hymyili kun sanoi vieneensä sen. En enää yritä pakottaa mihinkään, korkeintaan kehotan ja ajattelen, että itse paskoo elämänsä. Poika myös rikkoo ja sotkee paikkoja tahallaan, eikä tunnu tajuavan vaikka selitän miksi se on huono asia.
Olen muuten kerran puolivahingossa tirvaissut takaisin ja poika hakkasi minut melkein kanveesiin. Sain kunnon aivotärähdyksen. Jos olisin ap, niin oikeasti muuttaisin omaan kotiin ja jättäisin huoltajuuden isälle.
Ei helvetti, tuollainen psykopaatti pitäisi sulkea johonkin laitokseen. Siis vitosluokkalainen hakkaa äidillensä aivotärähdyksen? Entäs sitt
No eihän laitos asiaa korjaa, vaan päinvastoin. Käytöksestä tulee ihan ennalta-arvaamatonta, kun siellä aikuisetkin vaihtuu.
Olis kiva kun joskus ehdotettaisiin jotain realistisia juttuja. Toki harvat kommentoijat on niitäkin tuoneet esiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan uskomaton lapanen. Miten olet voinut päästää poikasi kasvatuksen tuohon pisteeseen? Ja isä samanlainen nössykkä. Nyt teet välittömästi lasun ja poika psykiatriseen hoitoon. Varmasti kiusaa muitakin kuin sinua tuollainen.
Ei se psykiatrinen hoito korvaa rajoja, rakkautta. Aitoa välittämistä. Entistä sekavampi laitoskierre alkaa.
Tuo nuori ei muuta olekaan saanut kuin rakkautta ja käyttää sitä hyödykseen kuin psykopaatti.
Aloituksessa mikään ei viittaa siihen, että nuori olisi saanut rakkautta ja rajoja kotona. Päinvastoin tilanne oikein kirkuu niiden puutetta.
Se että nuori ei reagoi rajojen
No mitä SINÄ ehdotat jos lasu, psykiatrit, laitos ei mielestäsi auta...?
Tuleva ulilauteveeti ja lisäksi incel!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hiton puhelin pois?! Kun seuraavan kerran vie pakasteita vaatekaappisii, lyöt sitä kasvoihin täysillä. Et pidättele yhtään, etkä ole tuollainen veltto pesusieni. Kun tökkii sinua, tartut ranteesta ja väännät kunnes napsahtaa.
Näin mammat ehdottaa väkivaltaa.
Juuri kun haukuitte miehiä samasta. Ääliöt.
Tuo kielenkäyttö kuulostaa kylläkin täysin mieheltä, ei naiselta. Ap:n voimat tuskin edes riittäisi tuohon. Miehet ei oikein tajua että naiset harvoin pärjää voimassa 16-vuotiaille pojille.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteesi kuulostaa todella raskaalta ja huolestuttavalta. On tärkeää, että et jää yksin tämän kanssa. Tässä muutamia asioita, joita voit harkita ja kokeilla:
1. Rajat ja seuraamukset
Määrittele selkeät rajat, mitä kotona hyväksytään ja mitä ei. Ole johdonmukainen.
Tee selväksi, että fyysinen uhkailu tai tavaroiden rikkominen ei ole hyväksyttävää.
Aseta konkreettisia seuraamuksia epätoivotusta käytöksestä, esimerkiksi käyttöoikeuksien rajoittaminen (esim. puhelin tai tietokone).
2. Rauhallinen keskustelu
Valitse hetki, jolloin tilanne on rauhallinen, ja yritä keskustella poikasi kanssa.
Kysy häneltä, mikä häntä harmittaa ja miksi hän käyttäytyy näin. Pyri kuuntelemaan ilman syyttämistä.
Ilmaise omat tunteesi rauhallisesti, esimerkiksi: "Minusta tuntuu pahalta ja väsyneeltä, kun kotona on näin paljon riitaa."
3.
Nuohan oli kokeiltu jo, ei vaikutusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ihan uskomaton lapanen. Miten olet voinut päästää poikasi kasvatuksen tuohon pisteeseen? Ja isä samanlainen nössykkä. Nyt teet välittömästi lasun ja poika psykiatriseen hoitoon. Varmasti kiusaa muitakin kuin sinua tuollainen.
Ei se psykiatrinen hoito korvaa rajoja, rakkautta. Aitoa välittämistä. Entistä sekavampi laitoskierre alkaa.
Tuo nuori ei muuta olekaan saanut kuin rakkautta ja käyttää sitä hyödykseen kuin psykopaatti.
Aloituksessa mikään ei viittaa siihen, että nuori olisi saanut rakkautta ja rajoja kotona. Päinvastoin tilanne oikein kirkuu niiden puutetta.
Se että nuori ei reagoi rajojen
Tätä mieltä minäkin. On muitakin syitä kuin "rajattomuus". Lapsi voi olla mt-ongelmainen, traumatisoitunut, persoonallisuushäiriöinen, kiintymyssuhdehäiriöinen, kiusattu, nepsyongelmainen (autismi, adhd - nepsyyteen kuuluu sosiaalinen taitamattomuus) tai voi olla ihan vain aidosti ja kylmästi psykopaatti. Muistelen että 1% väestöstä on psykopaatteja, ja se on synnynnäinen, periytyvä, muuttumaton tila. Ei siis ole tunteita eikä tunne-elämää, ja viis veisaa myöskään muiden tunteista.
Vaihtoehtoja on siis pitkä lista muitakin kuin "ei ole laitettu rajoja".
Ja aika hellusta on kun täällä avuksi ehdotetaan lasua, psykiatria, tutkimuksia. No mitä sitten, loppuuko häiriökäytös näihin? Psyka toteaa että on vaikka joku diagnosoitava ongelma johon hoito on terapia. Tekeekö se ihmeitä? Loppuuko käytös kuin seinään, no ei tietenkään. Mitä apua lasusta? Lapsi siirtyy laitokseen, jossa ei ole oikeasti sen enempää keinoja, itse asiassa on vähemmän keinoja. Siellä ei voi esim laittaa arestiin tai rajata puhelinkäyttöä. Sieltä voi hatkata paremmin kuin kotoaan, sillä ohjaajat eivät lähde yöllä kenenkään perään. Psykopaatille (sadismiin taipuvalle) laitos aivan "oivallinen" kasvuympäristö, kun ne vähätkin rajat katoaa. Saa oikein toteuttaa itseään.
Jahas, no sinulla on sitten varmaan paremmat keinot. Vai onko se sitä, että annetaan olla ja hälläväliä, noukitaan vaan ruumiit ympäriltä sitten myöhemmin? Ja puhelimen käytön rajaaminen, kuin ekaluokkalaiselta. Aika hellusta on.
Valitus alkaa, kun kasvatuksen laiminlyönnit osuvat omaan nilkkaan. Aikaisemmin?
Ei ole nähtävästi kiinnostanut aiemminkaan kerta tilanne tuo.