Onko kuinka yleistä se, että Alzheimer-potilaan kunto heikkenee hoivakodissa nopeasti?

Vierailija kirjoitti:

Usein ovat tuskaisia ja hätääntyneitä vieraassa paikassa. Kyllä joku lääke on ihan olotilan helpottamiseksi paikallaan. Outo luulla että ne viimeiset vuodet kun ei itse enää löydä edes vessaa tai tiedä onko aamu vai ilta, olisivat jotenkin miellyttäviä ihmiselle selvinpäin.

Ajattelit, että lääkkeen voimalla tokkurassa kaikki onnistuu paremmin? 

Vierailija kirjoitti:

Mikä järki on hoivata jopa vuosikausia lyövää ja kirkuvaa vanhusta?

Eihän siitä ole kellekään mitään iloa, pelkkää kulua.. olisi sille vanhuksellekin jo parempi päästä haudan lepoon.

No vaan ku se eutanasia ei mahdollinen. Olen minäkin ääneen ajatellut, että pysähtyisi isäni sydän ennenkuin alzheimer vie mennessään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään kokemusta siitä, että kun kotona edelleen asuva Alzheimeria sairastava ei suostu käyttämään vaippoja öisin vaikka tarvetta olisi, niin miten tuo on oikein ratkaistu, mitä olette tehneet? Voiko joku mieto lääkitys auttaa, siis sellainen joka ei vie esim. kävelykykyä? Kiitos jos joku ehtii vastata.

Jos hänelle antaisi unilääkettä. Sitten, kun hän on nukahtanut, voisi laittaa vaipan.

 

Vastentahtoista toimintaa. Itsemäärisoikeuden loukkaus.

 

Otapa kotiisi siinä kunnossa oleva ihminen ja vaihda  sänkyvaatteita ja patjaa joka päivä/viikko/kuukausi.

 

Olen isoäitini hoitanut ja toinen vanhemmistani sairastaa muistisairautta. Hoidan myös hänet. En joutunut tuohon tilanteeseen. En kiellä etteikö isoäidissä olisi haasteita ollut, puhumalla selvisin. Olen alan ammatinharjoittaja. 

Yksin se ympäristön muutos vaikuttaa paljon ikäihmisen kohdalla. Ja on koettu, että ympäristö voi vaikuttaa iäkkäiden kohdalla akuuttisairaanhoidossakin voinnin huononemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Yksin se ympäristön muutos vaikuttaa paljon ikäihmisen kohdalla. Ja on koettu, että ympäristö voi vaikuttaa iäkkäiden kohdalla akuuttisairaanhoidossakin voinnin huononemiseen.

Ympäristö on suurin vaikuttava tekijä. Muistisairas omainen oli kylässä. Poistuin keittiöön hänen jäädessään muiden kanssa olohuoneeseen. Lähti hätääntyneenä liikkeelle. Rauhoittui vasta kun löysi minut keittiöstä. Vaihdoin järjestystä olohuoneessa heidän lähdettyään. Nyt kun omainen käy, hän näkee minut keittiössä, istuessaan itse olohuoneessa. Luo turvaa. 

Isotätini soi lopulta hoivakodissa huonekasvia. 

Alzheimer -sairaudessa aivoista tuhoutuu tervettä kudosta, joka korvautuu pelkällä aivonesteellä. Sairaudesta ei kukaan parane, se etenee vääjäämättä. Joillakin lääkkeillä pystytään etenemistä hidastamaan.

Olen miettinyt, mitä järkeä on hidastaa sairauden etenemistä, kun se tuottaa vain surua, huolta ja hoitamiseen väsyneitä omaisia, puhumattakaan siitä tuskasta, mitä sairastunut itse kokee.

Päinvastoin, kun sairaus on edennyt niin pitkälle, että se on kärsimystä sekä omaisille että sairaalle, niin mieluummin nopeuttavaa lääkitystä, kuin kärsimyksen pitkittämistä.

Terveisin, väsynyt läheinen.

Mun mumma syö usein paskaa hoivakodissa.... Kun huomautan hoitajille niin on hänen itsemääräämispikeutensa kuulemma. 

Mahtaa olla terveellistä. 

Olen tässä pari vuotta seurannu anopin alzin etenemistä. Ennen ilkeästä anopista on tullu täysin raivohullu. Lähiomaiset luulee että lääkityksellä vielä tuosta tokenee kun nyt jo piilottaa kaikki tavarat, ulosteet valuu vaipoista, ei suostu suihkuun kuitenkaan. No onnea vaan mutta ei tuo tule tuosta paremmaksi menemään. Itse en päästä vaimoa sinne suttelemaan, en halua tukea tuollaista.

Rakkaudesta .

Yleensä tuo hygienian ja ravinnon paraneminen ja seura ja ystävällinen kohtelu sekä päivärytmin löytäminen auttaa, näin meidänkin äidillä. Sairaalajaksot toisaalta heikentää.

Mutta alzu on luonteeltaan sellainen että se etenee harppauksin. On voinut tulla tällainen harppaus. Ihmiset voivat toki myös kärsiä maiseman muuttumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Alzheimer -sairaudessa aivoista tuhoutuu tervettä kudosta, joka korvautuu pelkällä aivonesteellä. Sairaudesta ei kukaan parane, se etenee vääjäämättä. Joillakin lääkkeillä pystytään etenemistä hidastamaan.

Olen miettinyt, mitä järkeä on hidastaa sairauden etenemistä, kun se tuottaa vain surua, huolta ja hoitamiseen väsyneitä omaisia, puhumattakaan siitä tuskasta, mitä sairastunut itse kokee.

Päinvastoin, kun sairaus on edennyt niin pitkälle, että se on kärsimystä sekä omaisille että sairaalle, niin mieluummin nopeuttavaa lääkitystä, kuin kärsimyksen pitkittämistä.

Terveisin, väsynyt läheinen.

Plakkia kertyy, joka peittäessään vie toimintakykyä. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mumma syö usein paskaa hoivakodissa.... Kun huomautan hoitajille niin on hänen itsemääräämispikeutensa kuulemma. 

Mahtaa olla terveellistä. 

Mikäli haluat, että mahdollisesti välttyy tältä, on siihen vierelle palkattava joku valvomaan 24/7. Yksi valvoja ei riitä. Edes hygieniahaalari ei estä tätä toimintaa. Mummasi kädet pitäisi sitoa, on rajoitustoimenpide, johon ei lääkäri anna lupaa. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä tuo hygienian ja ravinnon paraneminen ja seura ja ystävällinen kohtelu sekä päivärytmin löytäminen auttaa, näin meidänkin äidillä. Sairaalajaksot toisaalta heikentää.

Mutta alzu on luonteeltaan sellainen että se etenee harppauksin. On voinut tulla tällainen harppaus. Ihmiset voivat toki myös kärsiä maiseman muuttumisesta.

Kyllähän äiti ja koti on heillä hukassa. 

Hoivakodissa kaikkien vanhusten kunto heikkenee todella nopeasti, koska ruuassa on minimaalinen määrä proteiinia. Puuroja, nakkikeittoa jossa veden lisäksi yksi nakin pala (vajaa 1 cm) sekä muutama perunan palanen. Ja sen sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Hoivakodissa kaikkien vanhusten kunto heikkenee todella nopeasti, koska ruuassa on minimaalinen määrä proteiinia. Puuroja, nakkikeittoa jossa veden lisäksi yksi nakin pala (vajaa 1 cm) sekä muutama perunan palanen. Ja sen sellaista.

Kyllä siellä noudatetaan ravitsemussuosituksia. Se alun levottomuus ei kylläkään ole hyväkuntoisuutta. Laitostumista tietysti tapahtuu kun kaikki hoidetaan, eikä ole enää itse pakko pärjätä.

Meillä mummon olo parani ja sekavuus väheni kun syö siellä ruokaa muiden mukana. Kotona ei kukaan vahtinut syömisiä, kotihoito lämmitti ruuan muttei ollut aikaa seurata söikö 1xpäivässä edes

Huomisessa päivässä ei ole mitään juhlamieltä, kun äiti on muistamattomana hoitokodissa.

mitä tämä kuuluu tähän juttuun?

Vierailija kirjoitti:

mitä tämä kuuluu tähän juttuun?

Niin mikä?