Onko kuinka yleistä se, että Alzheimer-potilaan kunto heikkenee hoivakodissa nopeasti?

Alzheimerin tauti vie ilmeisesti kaiken muun paitsi näkö- ja hengityskyvyn.

Vierailija kirjoitti:

Alzheimerin tauti vie ilmeisesti kaiken muun paitsi näkö- ja hengityskyvyn.

Kyllä se hengityskin vaikeutuu. Muistisairaiden nieleminen heikentyy ja vetävät herkästi ruokaa henkitorveen. Tästä seuraa aspiraatiopneumonia ja on pitkälle yleisin kuolinsyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Alzheimer muistisairauksista pahin?

Ei mielestäni. Sehän voi edetä hyvin hitaasti ja välillä pysähtyäkin. Lopussa menee näläntunne, jano ja kyky nielaista, joten potilas nälkiintyy. 

Otsalohkodementia on karmea ja periytyy 50% todennäköisyydellä. 

Lewyn kappale-tauti on myös paha. Siinä esiintyy harhoja.

Googlaamalla löytyy esim. Terveyskirjaston ja Duodecimin artikkeleja aiheista.

Ei lewy paha ole, on vain harhoja, eivät ole väkivaltaisia, kuten alzheimerissa esiintyy. 

Kyllä heikkenee. Yleensäkin jos tehdään joku diagnoosi sen jälkeen alkaa lopun ajat vaikka sitä ennen ollaan eletty normaalia elämää omassa kotona. 

Vierailija kirjoitti:

"Pitkälle edenneeseen Alzheimerin tautiin liittyy dementiaoireyhtymä. Potilaan tiedonkäsittely on silloin laajalti heikentynyt. Taudin loppuvaiheen pituus on 1-5 vuotta. Loppuvaiheen oireita ovat paikan ja ajan tajun häviäminen, vaikeus tunnistaa omaa peilikuvaansa ja läheisiä ihmisiä ja vaikeus erottaa elävää ihmistä televisiolähetyksen kuvasta. Kyky puhua ja ymmärtää puhetta vaikeutuu tai häviää, raajat jäykistyvät ja kävelykyky heikentyy tai häviää. Potilaalle tulee lisäksi virtsan- ja ulosteenpidätysongelmia ja joillekin myös epileptisiä kohtauksia ja lihasnykimisiä. Potilas menettää myös kyvyn syödä itse, eikä pysty lopulta edes nielemään hänelle syötettyä ruokaa." (Wikipedia)

Sanattomaksi vetää.

Luettuna kyllä, mutta ne hetket siinä arjessa on jotain aivan käsittämättömän hienoa. Olen tehnyt töitä muistisairaiden parissa 35 vuotta ja päivääkään en vaihtaisi pois. 

Kaikkien tuntemieni kunto on mennyt nopeasti alaspäin kun ovat joutuneet hoitokotiin. Siellä ei juuri kuntouteta, kärrätään pyörätuolilla ja sitten lopuksi makuutetaan sängyssä. Äkkiä siinä menee. Olen myös usein kuullut, miten jotkut hoitajat puhuvat vanhuksille, se on karmeaa kuunneltavaa ja olen puuttunut siihen. Kerran hoitaja raivosi herttaiselle mummolle, joka olisi halunnut sängyltä pyörätuoliin, että olit jo aamulla niin miksi et vaan jäänyt tuoliin yms?! Oli jo iltapäivä. Siis todella huusi ja raivosi. Sitten vasta huomasi että olin samassa huoneessa ja ääni muuttui kellossa. Sen jälkeen oli mielin kielin.

Että jos sinne joutuu niin hyvä vaan jos pääsee pois nopsaan. Itse menen mieluummin roskikseen jos/kun sen aika tulee.

Minut jos sellaiseen paikkaan viedään niin voitelen seinät paskalla ja paskannan lavuaariin. Minuahan ei mihinkään laitokseen laiteta. Jos minut laitetaan johonkin laitokseen niin paskannan lavuaariin ja voitelen seibät sillä itsellään. Huudan myös ääneni rikki ja rämpytän hälytintä

Poliisiasemalla muistan kun mummo kertoi miten varkaat jättävät rapun oven auki ovia availlaan ja tavaroita liikutellaan hänen kotonaan teidän pitää uskoa minua hän jankkasi ja jankkasi epätoivoisena.

Taudissa jonka luonne on kuolemaan johtava ilman muuta tauti hoitokodissakin pahenee.  Kun pääsee julkisen puolen hoitokotiin on jo todella huonokuntoinen, kotiin hoidetaan viimeiseen saakka vaikka on jo ihan vihannes.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko Alzheimer muistisairauksista pahin?

Ei mielestäni. Sehän voi edetä hyvin hitaasti ja välillä pysähtyäkin. Lopussa menee näläntunne, jano ja kyky nielaista, joten potilas nälkiintyy. 

Otsalohkodementia on karmea ja periytyy 50% todennäköisyydellä. 

Lewyn kappale-tauti on myös paha. Siinä esiintyy harhoja.

Googlaamalla löytyy esim. Terveyskirjaston ja Duodecimin artikkeleja aiheista.

Ei lewy paha ole, on vain harhoja, eivät ole väkivaltaisia, kuten alzheimerissa esiintyy. 

Eikä 50% todennäkösyydellä otsalohkodementia periydy. Vain osa  on perinnöllistä tyyppiä ja silloin kaiketi on tuo 50% mahdollisuus. Kaikki eivät suinkaan ole perinnöllistä tyyppiä, suurin osa siis ei periydy.

Itse olen lapsille sanonut, että jos alzheimer iskee, ei alzheimerlääkitystä. Sehän ei paranna, vaan hidastaa. Lopputulos kuitenkin sama. Parempi mennä nopeasti.

Olen vasta 22v hoitanut muistisairaita, mutta mitään käsittämättömän hienoa en ole sairaudesta löytänyt. 

Me hoitajat voimme iloita harvinaiseksi käyneistä hymyistä tai yksittäisistä sanoista, joiden tunnelmaan on vaalittava. Mutta sairaan itsensä kannalta en sairaudessa mitään hienoa näe. 

Epäreilua kun toiset saavat vain maata täydessä hoidossa samalla kun muut joutuvat kulkemaan pyörätuolilla ruokasaliin asti. Ihan epäreilusysteemi. He myös saavat hoitajien kaiken huomion. Me tavalliset ikäihmiset joudumme vaihtamaan omat vaippamme ja kulkemaan vessaan asti. Naapurin Altssi myös varastaa minulta tavaraa. Olen varma, että hän on varastanut vihkisormukseni. Yhtenä yönä menin etsimään, mutta hoitaja hätyytti pois. 

Kun ei sopeudu, niin se on hyvin vaikeaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän henkilön, jolla kävi juuri noin. Hän on asunut siellä nyt parisen vuotta. Alamäki on ollut jyrkkä, mutta en usko, että hän enää tiedostaa olevansa siellä. Hän oli alkuun hyvin masentunut ja se saattoi jouduttaa yleiskunnon alenemista. Puoliso ei jaksanut enää hoitaa tätä, siksi hän päätyi seniorikotiin.

Seniorikoti on eri asia kuin hoivakoti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ovat tuskaisia ja hätääntyneitä vieraassa paikassa. Kyllä joku lääke on ihan olotilan helpottamiseksi paikallaan. Outo luulla että ne viimeiset vuodet kun ei itse enää löydä edes vessaa tai tiedä onko aamu vai ilta, olisivat jotenkin miellyttäviä ihmiselle selvinpäin.

Ajattelit, että lääkkeen voimalla tokkurassa kaikki onnistuu paremmin? 

Henkilökunnan kannalta kyllä. Kuntouttava työote on ollut täysin vieras vanhusten hoidossa, koska hoitajien ammatti-identiteetti on hoitaa, ei kuntouttaa. Helpompi vaihtaa vaipat sängyssä makaavalle muutaman kerran vuorokaudessa kuin lähteä käyttämään vessassa kesken raportin, kirjauksen tai muun tärkeän työn.

Minun on kai vihdoinkin ymmärrettävä ja hyväksyttävä se, että äitini ei enää tunnista minua. Ei edes äänestäni.

Voikohan pitkäkestoinen apatia laukaista Alzheimerin taudin?

Kyllä ainakin oman mummon kunto huononi nimenomaan hoivakodissa. Ennen sinne joutumista hän oli kahdessa eri kuntoutus yksikössä, jossa häntä kävelytettiin ym. Koska lonkka oli leikattu ja tarvitsi kuntoutusta . Nyt hoivakodissa ja oikeastaan ollut jo vuoden miltei sängyssä pelkästään . Satunnaisesti nostetaan tuoliin. Meille on perusteltu asiaa niin, että mummoni söisi paremmin sängyssä, mutta yhtä lailla ruoka on usein miltei koskematon. 

Jos vain pystyn ja kykenen, teen aikanaan vanhojen intiaanien tempun eli hakeudun syvälle metsään, mielellään silloin kun on riittävän kylmä. Pirullista vaan, kun nykyään aletaan heti jahdata koirien kanssa, sen pitää onnistua kerralla.