Muita, jotka ei enää halua miestä eikä parisuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi miesten pitää tulla tänne ketjuun jankkaamaan? Miksi naiset eivät saa olla tyytyväisiä yksin? 

Miksi tämän piti edes olla sukupuolitettu keskustelu? Miehet lukittiin ulos heti otsikossa. Se on silkkaa misandriaa.

Tuossa yli 40v iässä kiinnostus parisuhteeseen loppuu ainoastaan siksi, ettei enää ole mahiksia nuoreen ja hyvännäköiseen kumppaniin. 

Itseänikään ei parisuhde ole kiinnostanut enää pitkään aikaan, sillä erolla että olen mies. Ei ole mitään huonoja kokemuksia ja naisystäväni ovat todella kivoja ihmisiä. Ikää alkaa olla jo lähemmäs 60 vuotta ja viimeisestä suhteesta aikaa varmaan joku parisen kymmentä vuotta, enpä kuitenkaan koe jääneeni mistään paitsi.

Jotkut täälläkin haluavat ajatella tyyliin että kun se toinen sukupuoli sitä tai tätä, mutta joskus kannattaa myös miettiä että entäs jos sitä vikaa olisikin myös ihan vaan itsessä. Omalla kohdallani tuo on että ei vaan nappaa ja itsekseen eläminen on itselleni se luonnollisempi olotila, ei siinä sen kummempia syylisiä tarvita.

Olen 35. Enkä tiedä haluanko parisuhdetta. Ehkä en. En ainakaan etsimällä etsi ja elämäni on mukavaa itsekseni. Minulla on paljon omia menoja joten aikaa parisuhteelle jäisi tosi vähän. Enkä halua asua yhdessä. Kesälomilla ja joululomilla olisi ihanaa kun olisi oma kulta. Mutta harva mies suostuu siihen että muuten nähtäisiin noin kerran viikossa. Ja ymmärrän sen hyvin. 

Jos löytyisi toinen kaltaiseni niin homma voisi toimia. Jos ei niin hyvin pärjään ilman suhdettakin.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta näkee melko hienosti nykynaisen parisuhteen elämänkaariajattelun.

40v naiset haluaa erota, eikä sille voi oikeastaan mitään.

Tämä kannattaa miesten ottaa huomioon heti suhteen alkupäässä avioehdon ja mahdollisen uuden suhteen nuoremman naisen kanssa ajoittamisen suhteen.

Eli tee avioehto ja vaihda kolmeviitosena parikymppiseen.

Avioehto on siinä mielessä hyvä että mies ei saa minun omaisuuttani eron yhteydessä koska olen varakkaampi kuin hän.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin parisuhteen, jos sellaisia miehiä olisi ylipäätään olemassa, joista voisin kiinnostua ja jotka kiinnostuisivat myös minusta. Muttei ole, joten olen tyytyväinen elämääni ilman ja keskityn muihin asioihin, vaikka olisikin paljon annettavaa parisuhteelle.

n44

Tätä minäkin pelkään, en usko enää että sellaisen miehen kanssa kohdataan. Tosin itselläni tuoreet haavat ja sydän romuna 😞

N48

Vierailija kirjoitti:

Tuossa yli 40v iässä kiinnostus parisuhteeseen loppuu ainoastaan siksi, ettei enää ole mahiksia nuoreen ja hyvännäköiseen kumppaniin. 

Kuule, kun sillä 4-kymppisellä on muita tärkeämpiä kriteerejä sille kumppanille kuin keskenkasvuinen ajatus siitä ulkonäöstä.

Vierailija kirjoitti:

Heti kun löytyy tasoiseni mies niin menen riemusta kiljuen naimisiin, mutta tätä ihmettä tuskin koskaan tapahtuu ja siihen asti olen iloisesti sinkku.

Omaa tasoa ei voi itse arvioida. Oman tason mittari on se, millaisen kumppanin saa parisuhteeseen. Sinä pelkäät, että sinun tasosi ei olekaan niin korkea kuin fantasioit sen olevan ja siksi välttelet miehiin tutustumista.

Mulla on aivan ihana ja rakas kumppani. Siitä huolimatta tavallaan kukoistan itsekseni ollessani. En halua erota, samalla en myöskään halua muuttaa saman katon alle. Ymmärrän ap:ta tosi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kertaakaan en ole kuullut sanoja "ei meidän tarvitse tehdä yjtään mitään, eikä varsinkaan mitään mitä et halua, rakastan sua silti ja haluan olla sun kanssa". Tiedän, ei sellaista utopiaa ole oikeasti olemassa.

Minä olen tuollainen mies, mutta naisille ei kelpaa se että minä en halua tehdä sitä mitä he haluavat. Rakastan elämää sellaisenaan, en tarvitse ulkoisia kokemuksia kuten lomailuja jossain kaukana kotoa tai ravintolassa käyntejä.

Eli minun pitäisi löytää itseni kaltainen haluista vapautunut nainen, joka näkee elämän itsensä kautta, ei yhteiskuntarakenteiden, kuviteltujen auktoriteettien ja hedonismin kautta. 

Seksihalut minulla vielä on, mutta niidenkään pohjalta ei ole mikään pakko toimia, jos nainen ei vaikuta kiinnostuneelta. Jos pahoitan mieleni siitä että nainen ei halua, niin se on vain tunne minussa, joten siitä on aivan turha kehittää riitaa naisen kanssa. 

Pidän miehistä, pidän siitä tietystä jännityksestä ja vetovoimasta joka on miehen ja naisen välillä. Katselen mielelläni erinäköisiä miehiä ja heidän olemustaan. Mutta suhteessa käy aivan päinvastoin kuin sadussa, sammakko ei muutu prinssiksi vaan prinsssi muuttuu sammakoksi. Toki tunnen monia hienoja miehiä mutta pelkään että parisuhteen arki johtaisi pettymykseen.

Joten haluan asua yksin ja päättää omista asioistani itse. Haluan että kotona on aina rauhallista ja turvallista ja että kodissani näyttää siltä kuin mistä itse pidän ja missä viihdyn. En halua riidellä kenenkään kanssa ja parisuhde johtaa väkisinkin riitoihin ja väärinymmärryksiin. Pidän yksin nukkumisestä ilman meluhaittoja ym, häiriöitä. En kestä toisten jälkien siivoamista ja sotkussa elämistä. En pidä siitä että en saa itse päättää mitä syödään ja milloin. En pidä siitä että toinen päättää mitä tehdään iltaisin, lomilla ja viikonloppuisin. En pidä siitä että mies päättää mitä elektroniikkaa ja koneita meille ostetaan yhteisillä rahoilla. En pidä siitä että mies moittii minua jos ostan kauniita mutta kalliita vaatteita.

Voin vain yksinkertaisesti paremmin yksin kuin miehen kanssa.

Eihän eronneiden kuulukaan pariutua (paitsi ex-puolisonsa kanssa, jos niin sopivat), vaan pysyä naimattomana.

Ap yritti monta parisuhdekierrosta, kunnes huomasi yllä olevan raamatullisen totuuden olevan hänen etunsa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen kyllästynyt parisuhteisiin koska on ollut komeiden miesten kanssa jotka pettäneet naisia koko ajan. Miksei se tavis kiltti mies ole kelvannut. Naiset valitsee miehen ulkonäön perusteella ja sitten kun joutuu monta kertaa komean miehen pettämäksi niin nainen ei halua enää seurustella.

Valitseehan mieskin naisen ulkonäön perusteella. Yhtä lailla naisella on silmät päässään.

Vierailija kirjoitti:

Mutta suhteessa käy aivan päinvastoin kuin sadussa, sammakko ei muutu prinssiksi vaan prinsssi muuttuu sammakoksi. Toki tunnen monia hienoja miehiä mutta pelkään että parisuhteen arki johtaisi pettymykseen.

Prinssi on vain oma mielikuvitusrakennelmasi, ja sammakko myös. On vain se mies, jota et osaa nähdä ilman suodatinta, sellaisenaan. 

Nyt kun olen sinkku, en enää pysty käsittämään, miksi ikinä menin parisuhteeseen. Joku yhteiskunnan aivopesu. Onneksi on elämää (iän puolesta) jäljellä!

Itse olen toivonut paljon parisuhdetta, löytämättä sellaista. Olen hyväluontoinen nainen, kiltti, toisista huolehtiva ja fiksu, mutta ulkonäöltäni vaatimaton, joten en vaan löydä suhdetta. En myöskään koe mielekkääksi toista ihmistä miellyttääkseni alkaa erityisesti huolehtia ulkonäöstäni, taikka potemaan pahaa mieltä lievästä ylipainosta, enkä jaksa alkaa olla jollekulle himokas ja himottava, kun en sellainen ole. Olen vaan ihan tavallinen kiltti keski-ikäinen nainen, joka huolehtii työstää, kodistaan, lähimmäisistään.

Vierailija kirjoitti:

Olet tehnyt huonoja valintoja koko elämäsi ajan ja nyt inhoat kaikkia miehiä.

En ole ap, mutta ei se ole sitä täysin.

Yhdessä asuminen on jatkuvaa säätöä. On kysyttävä jatkuvasti toisen mielipidettä asioihin esim saako lähteä reissuun ja sitten se toinen pahoittaa mielensä. 

On kuin pallo jalassa.  Väärinkäsityksiä, mielenpahoittamista,  säätöä kodin sisustuksesta, ja siitä mistä asioista pitää elämässä, tilivelvollinen jokaisesta menemisestä jne.

On vapaus, voi tehdä omalla elämällä mitä haluaa. Ongelma on se, että halutaan kontrolloida toista ihmistä.

Samaa mieltä täälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun olen sinkku, en enää pysty käsittämään, miksi ikinä menin parisuhteeseen. Joku yhteiskunnan aivopesu. Onneksi on elämää (iän puolesta) jäljellä!

Tätä ihmettelen itsekin parhaillaan. Tyhmä olin.

up