Kokemuksia kirkon keskusteluavusta?

Hyvin voi mennä. Riippuu tietysti ihmisten kemioista, jonkun kanssa keskustelu sujuu paremmin kuin jonkun toisen. Mieheni kävi juttelemassa sairaalapapin kanssa, kun poikamme kuoli. Anoppi taas kävi tavallisella seurakuntapapilla, kun appiukko kuoli. Molemmat kokivat, että keskusteluavusta oli hyötyä. Itse en ole käynyt, kun en ole uskovainen, vaan kävin psykiatrisen sairaanhoitajan luona muutamalla käynnillä silloin pojan kuoleman jälkeen.

Lisään vielä, että kyllä minullekin tarjottiin mahdollisuutta keskustella papin kanssa, eli se ei edellytä, että olisi uskovainen. Mutta en kuitenkaan kokenut ajatusta luontevaksi. t viestin nro 21 kirjoittaja 

Tottakai yksilöitä on monenlaisia, mutta oikein hyvää apua on saatu, monen eri seurakunnan työntekijän toimesta. On tullut hyvää yleisnäkemystä ja jopa psykologisesti arvostettavaa osaavaa tukea. Kiitos kirkolle tästä palvelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen käynyt juttelemasaa 3 eri papin kanssa eri elämänvaiheissa. Ensimmäinen oli sympaattinen kuuntelija ja tärkeä henkinen tuki psykologille pääsyä odotellessa, kun opinnot takkusi ja tuntui ettei mistään tule mitään. Toisen kanssa oltiin eri aaltopituuksilla eikä siitä ollut muuta hyötyä kuin tieto siitä, että sillä on aikaa mulle jos haluan jutella jatkossa. Kolmas oli sinänsä ihan sympaattinen nainen, mutta tuntui ettei se ymmärtänyt mua. Oli silti mukavaa kun se jaksoi kuunnella ja olisi selvästi halunnut auttaa.

Oletko miettinyt vaihtoehtoa, että ainoastaan juksuttivat sinua? Näyttelivät välittävänsä vaikka todellisuudessa paskat nakkasivat sinusta?

Oletko aatellut, että ihminen joka toimii työssään henkisenä tukena joutuu toisinaan teeskentelemään ihan vain siksi, että työ on tai voi ola toisinaan h

Ihminen joka ei aidosti välitä heistä joita "auttaa" ei ole oikeassa tehtävässä. Silloin voi työskennellä vaikka koneiden kanssa. Vai haluatko sinä vierellesi vaikeassa tilanteessa lipereihin pukeutuneen teeskentelevän huijarin?

 

"Ihminen joka ei aidosti välitä heistä joita "auttaa" ei ole oikeassa tehtävässä. Silloin voi työskennellä vaikka koneiden kanssa. Vai haluatko sinä vierellesi vaikeassa tilanteessa lipereihin pukeutuneen teeskentelevän huijarin?"

Kukaan ei halua vierelleen huijaria sillin kun on avun tarpeessa; tuskin muulloinkaan. - Mutta ei myöskään pidä valehdella ja huijata itseään tai muita sillä, että voisi olla virheetön ja kaikki voipa ja osaava  Jumala, joka aina osaisi ja kykenis antamaan sen parhaimman aviun ja tuen.

Yleisesti arvoituna kaikki mihin liittyy tavalla tai toisella pappi on nou-nou.

Minä en kyllä menisi purkamaan huoliani sellaiselle, joka uskoo todistamattomiin henkiolentoihin. Epäilisin rationalisuuttaan muissakin asioissa.

Vierailija kirjoitti:

"Ihminen joka ei aidosti välitä heistä joita "auttaa" ei ole oikeassa tehtävässä. Silloin voi työskennellä vaikka koneiden kanssa. Vai haluatko sinä vierellesi vaikeassa tilanteessa lipereihin pukeutuneen teeskentelevän huijarin?"

Kukaan ei halua vierelleen huijaria sillin kun on avun tarpeessa; tuskin muulloinkaan. - Mutta ei myöskään pidä valehdella ja huijata itseään tai muita sillä, että voisi olla virheetön ja kaikki voipa ja osaava  Jumala, joka aina osaisi ja kykenis antamaan sen parhaimman aviun ja tuen.

Et näemmä ymmärrä ihmisyydestä mitään. Ihminen kaipaa vierelleen ihmisen, ihmisen puutteineen ja vajavaisuuksineenkin, kunhan tämä vain on vilpitön, rehellinen ja haluaa aidosti auttaa. Tätä seikkaa tarkastellessa voi olettaa saavansa parasta ja inhimillisintä apua kirkon palkattomilta vapaaehtoistyöntekijöiltä. Pappi tai muu palkattu työntekijä tekee tätä "auttamistyötä" aina raha ja valta edellä.

"Et näemmä ymmärrä ihmisyydestä mitään. Ihminen kaipaa vierelleen ihmisen, ihmisen puutteineen ja vajavaisuuksineenkin, kunhan tämä vain on vilpitön, rehellinen ja haluaa aidosti auttaa. Tätä seikkaa tarkastellessa voi olettaa saavansa parasta ja inhimillisintä apua kirkon palkattomilta vapaaehtoistyöntekijöiltä. Pappi tai muu palkattu työntekijä tekee tätä "auttamistyötä" aina raha ja valta edellä."

Hait ja pyysit apua mistä ja kneneltä tahansa optimaalsiin lähtökohta ei ole se, että samalla kieltäydyt siitä, että joku voi yrittää auttaa sinua, vaan suhtaudut häneen vain rahanahneena joka haluaa käyttää sinua valtansa välineenä. - Kirkon ja seurakuntien tarjoama ja mahdollsita keskusteluapu ei välttämättä ole aina se paras mutta yksi vaihtoehto. Ja on totta että silloin kun avun toteuttaja on yleisesti jokin uskonnnollinen yhteisö, niin on myös ihan tervettä epäillä sen tapoja ja keinoja auttaa.

Se että Suomessa -ainakin toistaiseksi valtion kirkoissa toimii koulutettuja ammattilaisia hieman suojaa tai ainakin pitäsi suojata siltä, että pahimmillta väärinkäytöksiltä voitaisiin välttyä. Mutta kuten joku jo edellä mainitsi ei niidenkään työntekijät ole Jumalia tai edes enkeleitä, vaan ihan inhimillisä ihmisä, jolloin on aina isompi tai pienempi vaara siinä, että hän, jonka pitäsi olla avun antaja ja toimia tukena onki se käärme, joka on kaikkea muuta.   

Sellaisten toimijoiden, jotka kovasti joka käänteessä korostavat ja alleviivaavat omaa virheettömyyttään ja täydellsiyyttään olen itse hyvin pidättyväinen ja ennakkoluuloinen. Seurakunnalta(kin) olen saanut apua mutta varmasti olisin voinut saada sitä muualta; tai olisin voinut sitä jäädä sitä saamatta, Ja tai olisiin voinut haluta jättää sinne kokonaan menemättä, jos se toimisi sellaisia arvoja ja käsityksiä vastaan, jota itse en voi hyväksyä, kuten tuomitsisi julkisesti homoseksuaaleja, järjestäsi eheytyshoitoja tai vastustaisi naispappeutta. - Kyllä. Tiedän kyllä, että vastaavasti osa odottaa, että heidän seurakuntansa toimisi juuri päinvastoin ja tuomitsisi homot....  

Kannattaa kokeilla. Mitä muuta menetät kuin hetken aikaasi ja ehkä pienet matkakulut, jos homma ei toimikaan? Ja jos homma toimii, papista voi olla iso apu.

Olen ateisti ja puhunut papille muutaman kerran.

Erittäin hyviä keskusteluita.  Sain olla tasan tarkkaan se mitä olen, uskonnosta ei puhuttu halaistua sanaa.

Minut kohdattiin täysin hyväksyvästi ja lämminhenkisesti.  Sain itse päättää mistä kulloinkin haluan puhua, mitään johdattelua tai  "manipulointia" en kohdannut.  Olin ihminen ihmiselle.

Pelkästään erittäin  hyvä kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leipäpappia on kyllä todella vaikea mieltää "elitistiseen ja kaikkien muiden palveltavana olevaan yhteiskuntaluokkaan pappis-säätyyn" kuuluvaksi. Miltäköhän vuosisadalta tämä käsitys on peräisin, että olisivat perusduunarin yläpuolella?

No kyllä he ainakin itse näkevät ja kokevat olevansa perusduunarin yläpuolella, ja muidenkin. Ylivertaisuusvinouma suorastaan hyökkää silmille heistä. Kyllähän he kokevat pappeina kuuluvansa ei pelkästään yhteiskunnalliseen eliittiin vaan myös olevansa jumalanvalittuja, mikä luonnollisesti on silkkaa harhaa. Todella ikävät vibat lähtee kyllä papeista.

No ei kyllä kaikista. Varmaan on persoonakohtaista. Jos henkilö on aidosti kutsumustyössä ja haluaa auttaa ihmisiä, "paimentaa", ja on vielä luonteeltaan empaattinen ja osaa kuunnella, niin on varmasti ihan hyvä aloittajan kohdallakin. 

Eräissä hautajaisissa oli pappi, nuorehko mies, jollla oli kihartuva tukka olkapäille, oli jotenkin hämmentävän "jeesusmaisen" näköinen pitkässä kaavussaan, ja vieläpä papiksi ryhtynyt. Oli hyvin empaattinen ja osaaottava.  - no siis ulkonäkö sivuseikka, mutta esim hänestä huokui ymmärrys ja läsnäolo. Ei mitään niitä viboja joista edellinen kirjoitti. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en kyllä menisi purkamaan huoliani sellaiselle, joka uskoo todistamattomiin henkiolentoihin. Epäilisin rationalisuuttaan muissakin asioissa.

Uskonto (no, kristinusko ainakin) on pelkistetyimmillään sitä, että jokaisessa ihmisessä on itsessään mahdollisuus hyvään ja pahaan. 

Se miten se puetaan sanoiksi, jumaliksi, paholaisiksi, säännöiksi jne on päälleliimattua, ja monin osin selvästi ihmisen kirjoittamaa. Vajavaista. 

Mutta jos tuota perusasetelmaa miettii, uskotko sinä, onko ihmisessä itsessään mahdollisuus hyvään ja pahaan?

 Mikä on "omatunnon ääni"? Mihin se ohjaa? 

Onpa monilla kurjiakin kokemuksia, itse olen näissä keskusteluissa käyttänyt ammattitaitoani psyk. erikoissairaanhoidossa ihan samaan tapaan kuin kunnallisella puolella.

täällä vapaaehtoisena