Mikä oli perusteena sille, ettei oppikoulua voitu aikoinaan muuttaa ilmaiseksi, vaan piti siirtyä peruskoulujärjestelmään?

Valinta ja karsinta tapahtui siinä liian aikaisin ja oli liian peruuttamaton.

Myös niiden jotka eivät menneet oppikouluun oppi jäi liian alhaiselle tasolle.

Se on jotenkin väärä käsitys vain oppimiskyvyttömien jääneen kansakouluun.

Olihan yläasteella alkuun mahdollista valita suppea, keskipitkät ja laajat kurssit. Laajat vastasivat vanhoja keskikouluopintoja eli lukioon johtavia opintoja.

1965, ennen peruskoulua,valmistui ylioppilaaksi 13 444 nuorta.  Suuria ikäluokkia, 1946 syntyneet. Se ei voi tarkoittaa että kaikki loput, 97000 ikäluokasta olisivat olleet tyhmiä.  

Useimmat oppikoulut olivat yksityisiä ja maksullisia. Ja toisaalta siihen aikaan oli joillain vanhakantaista ajattelua että "ei meidän suvusta ole ennenkään oppikouluun menty."

Ennen tie vei joko oppikouluun josta lukioon tai kansalaiskouluun josta amikseen. Ei kaikki tarvitse teoreettista yleisopetusta ja amiksessakin oli yleissivistäviä aineita. Amiksen käyneet eivät ole tyhmiä. 

Peruskoulu toi kouluihin hurjat määrät luokkia ja sen mukana koulukiusaamisen, häiriöt ja pinnaamisen kun kaikkia ei opiskelu kiinnostanut. Minä ehdin käydä oppikoulun ja meillä oli luokat a-c, mutta pikkuveljeni joutui peruskouluun jossa luokat a-g. Koulukokemuksemme on varsin erilaiset. 

Vierailija kirjoitti:

1965, ennen peruskoulua,valmistui ylioppilaaksi 13 444 nuorta.  Suuria ikäluokkia, 1946 syntyneet. Se ei voi tarkoittaa että kaikki loput, 97000 ikäluokasta olisivat olleet tyhmiä.  

Ei nykyisinkään kaikki ammattikouluun menevät ole tyhmiä, heitä vaan ei välttämättä kiinnosta teoreettiset asiat vaan käytännön tekeminen.

Vierailija kirjoitti:

1965, ennen peruskoulua,valmistui ylioppilaaksi 13 444 nuorta.  Suuria ikäluokkia, 1946 syntyneet. Se ei voi tarkoittaa että kaikki loput, 97000 ikäluokasta olisivat olleet tyhmiä.

Ei tietenkään. Oppikouluun menoon tai menemättömyyteen vaikutti niin moni asia: perheen taloudellinen tilanne, vanhempien asenne, lapsen oma motivaatio jne.

On se muuten jännä, että nykyään monet tuntuvat pitävän 15-16-vuotiasta liian nuorena päättämään tulevaisuudestaan. Ennenhän valinta tehtiin osittain jo 10-11-vuotiaana sen perusteella, jatkoiko oppilas oppikouluun vai jäikö kansakouluun.

Ja sanottiin sitä niinkin, että ei meidän lapset mene ammattikouluun. Paremmissa piireissä varsinkin.

Oppikoulu oli jonkinlainen yksityiskoulu, kun vanhempien piti kustantaa koulussa käytettävä opiskelumateriaali. Sillähän tietysti yritettiin estää se, että pienituloisesta duunariperheestä ei tule ylioppilaita.

Tuolloin oli muotia vasemmistolainen ajatus, että kaikille pitää tulla sama lopputulos. Ei siis samat mahdollisuudet tavoitella omien mieltymysten ja taipumusten mukaista elämää, vaan kaikille samanlainen elämä. Joku toinen kertoo, millainen sen elämän pitää olla.

Tästä on nyt turha vääntää 50 vuotta liian myöhään. Mutta peruskoulu-uudistus herätti valtavasti vastustusta varsinkin kaikissa kokoomuslaisissa joiden mielestä kaikille lapsille ei kannata opettaa kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Ennen tie vei joko oppikouluun josta lukioon tai kansalaiskouluun josta amikseen. Ei kaikki tarvitse teoreettista yleisopetusta ja amiksessakin oli yleissivistäviä aineita. Amiksen käyneet eivät ole tyhmiä. 

Peruskoulu toi kouluihin hurjat määrät luokkia ja sen mukana koulukiusaamisen, häiriöt ja pinnaamisen kun kaikkia ei opiskelu kiinnostanut. Minä ehdin käydä oppikoulun ja meillä oli luokat a-c, mutta pikkuveljeni joutui peruskouluun jossa luokat a-g. Koulukokemuksemme on varsin erilaiset. 

Jos meni oppikouluun eikä keskeyttänyt ei vaihtoehto ollut enää kansalaiskoulu joka oli kansakoulun 2 viimeistä vuotta.

Keskikoululla pääsi opistotasoiseen koulutukseen.

Nyt peruskoulun jälkeen pitää käydä toisen asteen opinnot, olipa lukio tai ammattikoulu ( lähihoitaja) jotta pääsee esim sairaanhoitajaksi opiskelemaan.

Silloin olivat esim merkonomiopinnot opistotasoa, nyt toisen asteen ammattikoulutus.

Vierailija kirjoitti:

Valinta ja karsinta tapahtui siinä liian aikaisin ja oli liian peruuttamaton.

Myös niiden jotka eivät menneet oppikouluun oppi jäi liian alhaiselle tasolle.

Kyllä, oppilaat joutuivat pyrkimään oppikouluun kansakoulun neljännen luokan päätteeksi eli 10-11 vuoden iässä, eikä köyhien perheiden lasten annettu edes yrittää.

Olisiko maailma muuttunut sen verran monimutkaisemmaksi, että ns. perusduunarienkin katsottiin tarvitsevan enemmän yleissivistystä?

Tuo ilmaisuus on kyseenalainen termi. Ei ole ilmaista, veronmaksajat maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1965, ennen peruskoulua,valmistui ylioppilaaksi 13 444 nuorta.  Suuria ikäluokkia, 1946 syntyneet. Se ei voi tarkoittaa että kaikki loput, 97000 ikäluokasta olisivat olleet tyhmiä.  

Ei nykyisinkään kaikki ammattikouluun menevät ole tyhmiä, heitä vaan ei välttämättä kiinnosta teoreettiset asiat vaan käytännön tekeminen.

Aloittajan maailma mustavalkoinen, lahjakkaat ja älykkäät oppikouluun, muut olivat tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1965, ennen peruskoulua,valmistui ylioppilaaksi 13 444 nuorta.  Suuria ikäluokkia, 1946 syntyneet. Se ei voi tarkoittaa että kaikki loput, 97000 ikäluokasta olisivat olleet tyhmiä.  

Ei nykyisinkään kaikki ammattikouluun menevät ole tyhmiä, heitä vaan ei välttämättä kiinnosta teoreettiset asiat vaan käytännön tekeminen.

 

 

 

Aloittajan maailma mustavalkoinen, lahjakkaat ja älykkäät oppikouluun, muut olivat tyhmiä.

Hänhän kirjoitti, että "lahjakkaat JA teoreettisesti motivoituneet" ja "käytännöllisissä asioissa taitavat". Ei tuossa mielestäni viittaa mikään siihen, että oppikouluun menemättömät olisivat olleet tyhmiä.

Vierailija kirjoitti:

Ja sanottiin sitä niinkin, että ei meidän lapset mene ammattikouluun. Paremmissa piireissä varsinkin.

Oppikoulu oli jonkinlainen yksityiskoulu, kun vanhempien piti kustantaa koulussa käytettävä opiskelumateriaali. Sillähän tietysti yritettiin estää se, että pienituloisesta duunariperheestä ei tule ylioppilaita.

Eivät kaikki oppikoulut olleet yksityisiä, jokaisessa vähintään keskikokoisessa kaupungissa oli julkinen poika- ja tyttölyseo, pienemmissä yhteinen molemmille, siis yhteislyseo. Tästä lyseosanasta erottaa valtion koulut yksityisistä oppikouluista. Niissä oli alemmat lukukausimaksut, mutta kirjat ym. piti niissäkin itse ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Tuolloin oli muotia vasemmistolainen ajatus, että kaikille pitää tulla sama lopputulos. Ei siis samat mahdollisuudet tavoitella omien mieltymysten ja taipumusten mukaista elämää, vaan kaikille samanlainen elämä. Joku toinen kertoo, millainen sen elämän pitää olla.

Minä suurena ikäluokkalaisena näin peruskoulun kaikille samat mahdollisuudet antavana, en poliittisena asiana, vastustajat kyllä laillasi vanhan kansan oikeistolaisia luokkavihoineen.

Harmittelin syntymävuottani, keskikoulun kävin kaupunkiin muutettuani iltakouluna ja siitä edelleen.  Tyhmänä kansakoululaisena kuitenkin selvisin siitä aika hyvin.

Lapsieni puolesta olin iloinen tasapuolisesta mahdollisuudesta.  Nyt ovat viiskymppisiä akateemisen koulutuksen hankkineita ja työelämässä.