Kerro hyvä joulumuisto lapsuudestasi

Vanhemmat olivat selvinpäin aamupäivän. Illalla kyllä alkoi viinaralli taas ja juopporemmi tuli iltaa istumaan. 

Tein itse jouluksi maustekakun nuorena, olin todella ylpeä kun kaikki kehuivat kakkuani ja se syötiin loppuun jo aattoiltana. Yleensä meillä kakut riitti yli tapaninpäivänkin. Koin olevani mestarileipuri. 

Joulut oli ihania. Meillä ei katsottu telkkaria, eikä alkoholikaan kuulunut jouluun. Oli niin paljon kaikkea kivaa puuhaa. Tunnelma, kynttilät, tumma tähtitaivas. Muistelen paljon niitä aikoja, ne muistot on kuin jotain kultakimpaleita, vaan paljon kalliimpia ja rakkaampia.

Olin kai 10v. Isä sammunut jo aamutuimaan koiran sänkyyn kylppärin oven eteen. 

Jos mietin lapsuutta ja nuoruusaikoja, tai miksei näin aikuisenakin myöhempinä aikoina, niin päällimmäisenä ovat jääneet mieleen hyvä jouluruoka, läheiset ja rakkaus, kirpeä pakkanen ja tähtitaivas, kynttilät ja jouluvalot ja kuusi, sauna sekä joulumusiikki. Yhdessä vietetty mukava aika rupatellen. Jos olen ollut lapsi, on voinut käydä joulupukki ja yhdessä leikitty toisten kanssa, jos olen ollut nuori niin olen saanut saunoa katsellen kaunista maisemaa ja kuunnellen joulumusiikkia, kun suvun vanhimmat ovat kattaneet pöytään perinneruokia ja kertoneet hauskoja muistojaan. Joulua ei tosiaankaan tee lahjat, vaan tunnelma ja sen voi tehdä yksin ja kaksinkin.  

Tämä juttu suututti suuresti lapsena, mutta nyt on koominen. :D

Olin ehkä 6 v. tai 7 v. Minulla ja kaksi vuotta nuoremmalla veljelläni oli molemmilla suklaakalenterit, joiden luukkujen avaaminen oli tärkeä aamurituaali. Viimeinen luukku oli muita isompi, ja avautui kaksiosaisesti (tyyliin ladon ovet). Odotin malttamattomana sen avaamista, ja laskin joka aamu montako luukkua piti avata ennen sitä.

Olin lapsena aina kurinalainen karkin suhteen. Karkkia saatuani säästin aina osan myöhemmäksi, ja kalenterin luukutkin avasin järjestyksessä yksi kerrallaan. Veli taas ahmi kaikki karkit heti, ja joskus kalenterista katosi suuhun muutaman päivän edestä suklaata kerralla. 

Kun heräsin jouluaattoaamuna, suuntasin heti keittiöön ja seremoniallisesti joulukalenterille. Pettymys oli massiivinen, kun luukut aukesivatkin yllättävän helposti, ja tähdenmuotoinen kolo olikin tyhjä! Aamuvirkku veli oli herännyt ennen minua, ja kenenkään huomaamatta napannut myös minun kalenterini suklaan. Sain hysteerisen kohtauksen. Äitini yritti lohduttaa minua, ja tarjosi kaapista konvehtia, mutta se ei kelvannut,  koska se ei ollut sama asia. Äitini taisi jopa yrittää askarrella konvehtia jotenkin luukun sisään. Mutta kalenterisuklaata ei voinut korvata mikään, eikä mikään suklaa maistuisi yhtä hyvälle. Olin hapan pitkälle iltapäivään.

Hyvät ruuat.

Muistan myös jouluruoat, erityisesti mummon tekemän lipeäkalan. Olin ainoa lapsi joka siitä piti.

Sika - se kuulan kalloon saa,

Sika - sen setä teurasŧaa

Lisää! Näitä on kiva lukea.

Joulukuuseen jätettiin valot palamaan koko yöksi jouluaattona, ja kun nukuin olohuoneessa (ei ollut omaa huonetta), sitä oli mukava katsella varsinkin kun jo lapsena olin illanvirkku ja/tai unettomuus vaivasi. Lisäksi joulu oli ainoa ilta vuodessa, kun sai valvoa vapaasti ilman äidin päivittelyä, joten lahjakirjoja tuli luettua pitkälle yöhön.

Elettiin 60-lukua. Linja-autonkuljettaja isäni sai joka toinen joulu linja-auton käyttöönsä. Sillä mentiin joulukirkkoon aikaisin aamulla ja kerättiin koko pienen kylän asukkaat kyytiin. Muistan aina sen, kun isä ajoi jouluaattona suuren auton pienen kotimme pihaan ja minä juoksin vastaan lahjaksi saamani yömekko päälläni.

Sekin on jäänyt muistoihin, kun sain ensimmäisen barbi-nukkeni. Tämä: https://assets.lily.fi/uploads/sites/9148/2018/04/50-60-luku-941x1024.j…

Oli ihanaa leipoa jouluksi. Leivottiin valtavat määrät pipareita, hannatädin pikkuleipiä ja torttuja. Ja siivottiin koko talo. Ja sitten koristeltiin joka huone. Koko joulukuu oli ihanaa tekemistä ja odotusta. 

Ruokamuistoja on paljon. Kinkun ja pipareiden tuoksu, ihanat laatikot, rosollin kastike, kaikki erilaiset herkut. Pipareiden leipominen ja koristelu oli hauskaa, tykkäsin itse eniten pienestä possumuotista. Koristelin piparit kuorrutteella ja rusinoilla. Joskus kavereiden kanssa sulatettiin suklaalevy ja tehtiin siitä kuorrute pipareihin ja koristeltiin vaahtokarkeilla. Pitäisikin tehdä samanlainen tempaus tänä jouluna :p

60-lukulainen jatkaa:

Ennen ei ollut valmiita torttutaikinoita ja sen tekemisessä oli oma vaivansa. Moneen kertaan kaulittiin ja käänneltiin. Välillä vietiin kuistille jäähtymään. 

Sitten kerran kävi niin, että taikina oli hävinnyt kuistilta. Mummon kanssa ihmeteltiin, kunnes nähtiin naapurin Naku-koira juoksevan järven jäällä torttutaikina suupielessä heiluen. Se siitä sitten ja ei kun uusi taikina tulille. 🙂

Leipominen ja koristelu oli hauskaa. Tietysti myös joulupukin odotus ja serkkujen kanssa leikkiminen ja sukulaisten tapaaminen pyhinä. Pelattiin lautapelejä serkkujen kanssa ja käytiin pulkkamäessä ja luistelemassa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kinkun paisto yöllä, kun sain olla ukin kanssa paistovahtina. Ja aamulla maistiaiset kinkusta, kun muut vielä oli unten mailla. 

 

Se haju ja sian per...seen maku on niin hirveä, että ei ihme että aloin vegaaniksi.

 

En minäkään syö nykyisin kinkkua mutta ei tulisi mieleenikään pilata toisen henkilön lapsuuden joulumuistoa. Itse muistan myös lapsuuden jouluista hyvin sen ihanan kinkun tuoksun ja äidin aherruksen keittiössä. Äiti hymyili jotenkin kauniimmin kuin muulloin, vaikkei hän mikään murjotta ollut muutenkaan. Isän kanssa käytiin hakemassa vajasta puut takkaan ja ostamassa torilta joulukuusi. Isä laittoi latvaan tähden ja me lapset oksille ne ihanat, kaikissa väreissä kimaltavat koristeet. Nyt vanhempani ovat jo kuolleet mutta joka joulu palaavat mieleen lapsuuden rakkaat joulumuistot.

x

🎄🎁🎅