Kerro hyvä joulumuisto lapsuudestasi

Joulupukki ja Noitarumpu-elokuva

muistan vanhan kauppasloganin..."tule joulu kultainen"....eipä tullut miulle ikinä,ei pentuna eikä nyt varttuneempanakaan..ikuista köyhyyttä vaan...perseestä koko joulu

Mummun tekemä karjalanpaisti jouluruokana. Paitsi haudutettiin leivinuunissa, siinä oli sopivasti suolaa ja pippuria, liha oli todella mureaa.

Vierailija kirjoitti:

Odotin jouluja aina kovasti. Yksin vahvimmista muistoista on kun sain Donkey Kong elektroniikkapelin. Se oli tosi maaginen hetki kun olin toivonut peliä kuin kuuta taivaalta, olin onneni kukkuloilla mutta äiti syyllisti siitä kuinka se oli maksanut 200 markkaa ja oli iso raha. Ei se äidin ilme unohdu koskaan, ei hymyillyt vaan katsoi pahasti. Tuntui pahalta pitää sitä peliä kädes, vaikka toive oli täyttynyt. Nytkin tuli sama tunne kun tuota muistelin, vaikka tuosta on jo yli 40 vuotta reilusti.

Muistan myös kun isä kävi pari kertaa meillä aattona (vanhemmat erosivat hyvin riitaisina) ja toisena niistä sain siltä sellaisen pienen sähköporan jota kokeiltiin isän kanssa. Se on kiva muisto.

Olimme köyhiä, joten joulut olivat usein tosi kovia pettymyksiä. Kaveriit sai joululahjaksi Commodoret, niin itse sai tyyliin jonkun halvan lasten tiedesarjan tai kirjan. 

Oispa saanut tiedesarjan tai kirjan... moni lama-ajan lapsi tottui saamaan hyvin pienet lahjat ja isompiin hankintoihin piti itse säästää ja tehdä töitä. Oli ihan normaalia saada karkkipussi, sukat ja semmoinen tiimarin pikkuvihko ja/tai uusia lyijykyniä/kumeja kouluun. Hyvinä vuosina saattoi jonkun oikean lelunkin saada. Harvemmin mitään aitoa.

Silti joulut ei olleet pettymyksiä ja haaveilla jaksoi joka vuosi. Vanhempien kanssa askarreltiin pahvilaatikosta my little poneille tai barbeille talo tai tuunattiin vanha pulkka "stiigaksi". Kerran äiti ompeli minulle pehmodinosauruksen ja siitä tuli rakas.

Sain joululahjaksi elämäni ensimmäiset sukset. Olisin halunnut lähteä heti ulos niitä testaamaan, mutta koska ulkona oli jo pimeää ja kylmää, niin ei onnistunut. Kokeilin niitä sitten aattoiltana sisällä, hyvin luistivat mummolassa olkkarin kokolattiamatollakin. 

Oikeastaan kaikki lapsuuden joulut olivat täynnä ihania muistoja. Mulla on älyttömän iso suku, ja kokoonnuttiin aina mummolaan, koska se oli iso, kolmikerroksinen talo, joka oli siis jouluisin tupaten täynnä porukkaa ja ääntä. Se oli hauskaa.

Ei ole hyvää muistoa.

N63

Minulle on jäänyt mieleen, kun ensimmäistä kertaa maistelin homejuustoja. Tykkäsin todella paljon, vaikka aluksi epäröinkin koska juustot haisivat niin pahalle. Siitä asti meillä on aina ollut juustotkin pöydässä. Mummolassa käytiin näyttämässä joulutodistukset aina loman alettua ja saatiin enkelisuklaapatukat. Jouluisin tuli paljon hyviä elokuvia ja hienoja lastenohjelmia, joita oli kiva katsoa. Lahjoista on jäänyt mieleen siskolta saatu kylpysetti, jossa oli aloe veran ja kurkun tuoksuisia voiteita ja vartalosuihketta sekä suihkugeeliä, samana jouluna sain myös kameran. :) Mauri Kunnaksen Koiramäki-suklaata taisin myös tuolloin saada, oli erikoista mutta hyvää sekin.

Isovanhempien kyläilyt täälläkin. Mummoista oli kiva höpsöttää lastenlasten kanssa, ukitkin mielissään ja hyvällä tuulella. Kukaan ei juonut koskaan alkoholia, juomana oli maitoa ja kotikaljaa. Ruoka oli aina herkullista, omat suosikkini olivat kinkku ja kantarellikastike. Jälkiruoaksi luumusoppaa ja kermavaahtoa. Joulupukkia odotettiin aina porukalla. Pukin käytyä juotiin vielä kahvit, sitten isovanhemmat lähti koteihinsa ja mentiin perheen kanssa saunaan. Saunan jälkeen Samu Sirkka ja nukkumaan. Pehmeät paketit olivat lapsena tylsiä, mutta teininä niitä oppi arvostamaan.

Juostiin naapuriin pakoon kun äijä tuli kännissä kotiin ja alkoi hiplata asetta.

Se kun vietettiin perheen kesken, plus isäpuolen eno ja äiti joulua keskellä maaseutua. Oli hämärää, tunnelmavalaistusta, kynttilöitä, kaikilla mukavaa ja lämmin tunnelma. Saunottiin tähtitaivasta katsellen ja kaikki oli "vanhan ajan" tunnelmaa ja perinnettä, ruokia lipeäkalaa myöten. Sekä se, kun äidin kanssa käytiin yksi joulu kirkossa ja hautausmaalla ja äiti työnsi minua potkurissa kotiin pakkasella, oli kaunis tähtitaivas ja valo sinä iltana. Tunnelma, valaistus ja tärkeimpänä rakkaus, ne kai on tehneet mieleenpainuvimmat hyvät joulumuistot. 

Ei semmosia ole, sillä olin itse täysi k-pää kakara, ikinä en ollut tyytyväinen mihinkään ja keksin aina jotain riitelemisen aihetta. Ainoa sisarus samanlainen. Mistähän johtui, ettei mun vanhempien geenit sopineet yhteen tekemään kunnollista jälkikasvua, sillä molemmat olivat erinomaisia ihmisiä. 

Ensimmäinen joulu koronarajoitusten poistumisen jälkeen. Asun ulkomailla, mutta vanhempani ja sisarukseni Suomessa. En ollut nähnyt heitä kahteen vuoteen matkustusrajoitusten vuoksi. Tilanteen pitkittyessä minut valtasi usein ahdistus ja epätoivo, sekä pelkokin siitä, että jos heille tapahtuu jotain, enkä pääse paikalle.

Jouluyönä toisten jo mentyä nukkumaan istuin olohuoneessa. Suljin silmäni, ja kun avasin ne, kaikki olikin yhä siinä. Joulukuusi tuoksui ja sen kynttilät loistivat. Ulkona oli aivan pimeää ja hiljaista. Vanhempieni makuuhuoneesta kuului vaimeaa kuorsausta. Tunsin kiitollisuutta siitä, että painajaismainen ajanjakso oli takana.  

97 siis nuoren aikuisiän muisto!

Soitin Joulupukin kuumaan linjaan ja lauloin Varpunen jouluaamuna. Jännitti. 

Olin ekaluokkalainen, juuri oppinut lukemaan. Sain lahjaksi toivomani oikean kirjan, ei mitään tavutettua tai kuvakirjaa. Kirja oli sama, mitä opettaja luki meille koulussa mielestäni liian hitaasti ja jo Tapaninpäivänä tiesin ennen luokkakavereitani, mitä kirjassa tapahtuu. Se myöhäinen aattoilta sängyssä lahjakirjan parissa muodostui minulle tärkeäksi perinteeksi.

Ollessani n. 12 v. jouluaattoilta oli harvinaisen kaunis. Kuu loisti kirkkaasti, ja pakkasta oli reippaanlaisesti, muttei kuitenkaan niin paljoa, että ulkona olisi ollut epämukavaa olla. Minä, äitini ja veljeni lähdimme jouluaterian jälkeen kävelylle. Hanget säkenöivät kuun valossa, ja lumikuorrutteinen metsä hohti sinertävänä. Maalaismaisemassa kävellessä tuntui siltä kuin olisimme menneet ajassa vuosisadan taakse. Tunnelma oli maaginen.  

Tämän ei ehkä kuuluisi olla hyvä joulumuisto, mutta sellainen se kuitenkin nyt on.

Vanhempani ovat alkoholisteja ja kännissä tappelut yltyivät aina molemminpuoliseksi kontaktilajiksi. Vallankin pitkät pyhät ja lomat olivat klassisesti yhtä riehumista. Yleensä jompi kumpi lähti putkareissulle viimeistään tapaninpäivänä. Jouluaatot olivat ankeita, kun kumpikin yritti teeskennellä ja me lapset lähinnä odotimme koska homma räjähtää käsiin.

Yhtenä vuonna joulu osui tyyliin maanantaille, eli porukat olivat dokailleet jo hyvin pohjalle ja homma eskaloitui jo jouluaattona. Suht varhain alkuillasta toinen lähti putkaan selviämään ja toinen täytyi viedä ihan sairaalaan asti yöksi tarkkailuun. Olimme tuolloin siskoni kanssa 12 ja 10 vuotta ja saimme jäädä kaksin kotiin. Poliisit soittivat isovanhemmillemme ja he lupasivat tulla hakemaan meidät luokseen seuraavana päivänä.

Katoimme siskoni kanssa joulupöydän, sen jälkeen avasimme lahjat ja valvoimme pitkään yli puolen yön touhuten kaikkea kivaa. Kerrankin rento ja mukava joulu, kun vanhemmat olivat poissa tieltä. Meillä oli niin hauskaa, että vieläkin nauretaan usein tuota joulua muistellessa. Seuraavana päivänä isoisä tuli hakemaan meitä mummolaan ja vietimme siellä loput pyhät.

Ei vissiin enää onnistuisi, että virkavalta jättää tuon ikäiset keskenää, mutta kultaisella ysärillä kaikki oli toisin.

Lisää!

Olin muistaakseni 11 tai 12, olin saanut valita itse lahjaksi nappikuulokkeet Lidlistä. Sivuhuomiona, kuulokkeet toimivat muuten vieläkin erinomaisesti, olen nyt 22. Joulusaunan jälkeen lähdin pihalle musiikkia kuuntelemaan, oli todella kaunis täysikuu ja hienot revontulet. 

Yhtenä jouluna syötiin kalalounas. Oli mukava saada suolaista lounasaikaan jouluna, yleensä oli puuroa sokerilla ja kanelilla, mutta tuolloin oli poikkeuksellisesti kalatkin tarjolla jo lounaalla. :DD Ihania muistoja on muutenkin, mutta tuo on jäänyt parhaiten yksittäisenä asiana mieleen, koska yleensä automatkalla hautausmaalle tuli ällöttävä olo, kun aamun oli vetänyt pelkkää sokeria ja kerrankin oli suolapalaakin tarjolla ennen ajelua.