Kerro hyvä joulumuisto lapsuudestasi

Ne semmoiset joulut jäivät pääosin 80-luvulle, aikaan kun vanhempieni parisuhde vielä toimi. Kasarilla Yle esitti silloin vielä sellaista kuin aattoaamun joulupaketti, tai joku sen niminen. Kyseessä oli kokoelma jouluksi hankittuja piirrettyjä lapsille, ja niiden joukossa oli monia joita ei sittemmin ole tullut mistään muualta, eikä olla uusittu. Olen paikantanut osan YouTubesta mutta suurin osa on hukkunut historian hämäriin. No tämän ohjelman sitten ysärillä korvasi Kosti Kotirannan Joulupukin kuuma linja, piirretyistä säännölliseen esitykseen selviytyi vain legendaarinen Lumiukko, anyway...

Parasta jouluissa oli tuolloin aatonaaton ja jouluaamun aika. Aatonaattona se aivan jumalattoman masentava, hammasten kiristelyä aiheuttanut siivousrumba oli vihdoin ohi, koristeltiin kuusi, mikä oli vielä lapselle ihan hubaa touhua, ja aamulla sitten herättiin katsomaan piirrettyjä. Kaikki paras oli vielä vasta edessä. Koristeiden kimaltelu ja kinkkua paistavan uunin hehku hämärässä joulukeittiössä loi tunnelmaa josta ei päässyt osalliseksi minään muuna aikana vuodesta. Kinkun ja riisipuuron haju... Sitä odotti aina ja sitten suri kun se viimeistään loppiaisena oli ohi. Aattoiltaa tottakai odotti lahjojen takia, ja kaikkien joulupukkiemme kunniaksi sanottakoon että yksikään ei tullut koskaan kännissä paikalle. Erityisen maininnan saa joulu 1991, kun sain lahjaksi Nintendon alkuperäisen mustavalkoisen Gameboyn, tuolloin vielä uutuuslaite. Seuraavat pari vuotta hinkkasin sillä pelin jos toisenkin läpi, se oli hyvin erityinen joulu.

Se jäi samalla sitten viimeiseksi hyväksi jouluksi meillä. Seuraavana vuonna vanhempien parisuhde kriisiytyi kun isä jäi pettämisestä kiinni. Laman takia eivät voineet heti erota kun oli alaikäiset lapset hoidettavana ja talovelka laman aikaisessa Suomessa painoi päälle. Velankorkojen räjähtäminen toi niukat ajat meillekin, mikä näkyi lahjoissa, ja vanhempien riitely, erityisesti äidin jatkuva kiukuttelu söi ilmapiiriä. Erityisesti joulut 1995 ja 1996 olivat vaikeita.

Sukukokoontumiset mummolaan olivat niinikään kasarijoulujen odotettu huippukohta. Mummo osasi laittaa kunnon joulut ja teki ihan parasta riisipuuroa koskaan. Mutta sekin perinne koki sitten kolkon kuoleman kun mummo kuoli ja perinnönjako riitaannutti sisarukset. Parvi hajosi, ja joulut sen jälkeen ovat olleet lähinnä sen oman, pienen porukan kesken nysväämistä ja leikkimistä että tämä nyt olisi vielä jotenkin hienoa väkisin toistaa niitä samoja kaavoja ja rituaaleja vuodesta toiseen. 

Ala-asteen kuusijuhlat olivat lapsuudessani ikimuistoisia. Ne oli illalla ja yleisöä oli paljon. Se myös aloitti joulun ja usein äidin äiti tuli siitä meille jouluvierailulle.

Kun meni yläasteelle, niin tuo perinne jäi. Juhlat olivat pieni pakkopullatilaisuus jumppasalissa päivällä. Tuntui, että lapsuuden joulut loppuivat siihen.

Koko perhe oli olkkarissa kuusen äärellä, joka oli satumaisen kaunis ja tuoksuva.

Itse tykkäsin kun näki paljon sukulaisia. Minusta olisi ollut tylsää viettää aattoa ydinperheenä kotona ja löhöillä joulupäivä kotona yöpuvussa. 

Kovasti aina odotin aattoa lapsena. 

Sain joulujuhlassa esittää kiiltonauha päässä ja siivet selässä sitä enkeliä, joka sanoo Älkää peljätkö sillä minä ilmoitan suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle. Iso-sisko oli tullut ulkomailta käymään ja oli yleisössä katsomassa. 

Isovanhempien vierailut, vietettiin aina koko perheen ja isovanhempien voimin joulua vanhempieni luona. Kovasti aina odotettiin milloin mummot ja ukit tulee. Ruokaa odotettiin myös hartaasti, olin suuri porkkanalaatikon ystävä. Isovanhempien nauru ja innostus joulupukista. Ihania, rakkaita muistoja. <3

Joulujuhla ala-asteelta, olin itse eskarissa. Naapurin tyttö oli kuudennella ja näytti ihan aikuiselta. Hänen luokkansa esitti Tiernapojat, naapurin tyttö itse esitti Herodesta. Vieläkin muistan elävästi, vaikka olen jo parikymppinen. Koulun joulujuhlissa oli aina hienoja musiikkiesityksiä ja erityinen tunnelma. Ihana pieni kyläkoulu. Kuusenhakureissut isän kanssa moottorikelkalla olivat myös tunnelmallisia reissuja. Pikkujoulut metsämökillä isän ja siskon kanssa, muistaakseni paistettiin makkarat ja mukana oli myös glögiä ja pipareita, oli aaton aatto, kaunis pakkasilta. Näimme tähdenlennon kotimatkalla. Metsämökki oli alle kilometrin päässä kotoa, mutta pienenä matka tuntui pidemmältä. Jouluun liittyy hyvin paljon kauniita ja hienoja muistoja.

Edellinen jatkaa, ala-asteen opettajani oli myös musiikinopettaja ja teki todella hienoja gospel-tyylisiä sovituksia ja soitti hienoja kitarasooloja. Heinillä härkien kaukalon esitettiin yhdessä joulujuhlassa ja ope veti siihen oman hienon kitarasoolon. Musiikkiesitykset koulussamme olivat aina todella hienoja. Terveisiä Samille jos luet tätä! :) <3

Pipareiden leipominen ja koristelu. 

Kaverin kanssa uusien pelien kanssa pelaaminen aaton jälkeen. Muutenkin joululoman aika oli erittäin mukavaa. Siinä joulun ja uudenvuoden välissä ehti touhuta kaikenlaista: kuunnella musiikkia, syödä joulumakeisia, pelata. Aika ennen joulua oli myös äärimmäisen mukavaa "joutenoloa" koululaiselle. Ja kyllä me muutakin teimme kuin pelasimme Nintendoa, älkää huolestuko. Teini-ikäisenä myös joululahjaksi saadut vaatteet olivat mieluisia. Jouluruoka kaikkine herkkuineen - totta kai - on myös parasta talven juhlan ajassa ja siinä esiteini-iässä ainakin itsellä alkoi makuaistikin jo herätä muuhunkin kuin vain kinkkuun ja makeaan; rosolliin & porkkanalaatikkoon.

Leo Lastumäki oli meillä joulupukkina. Vaikuttava ilmestys. Hyvä etten itsekin 12 vuotiaana alkanut uskoa pukkiin. 

Koulun joulujuhlat ja luokan pikkujoulut. Pikkujouluissa katsottiin elokuvia ja sai tuoda herkkuja, opettaja antoi piparit, omenat ja kaakaot. Joulujuhlassa oli hauskaa esiintyä, kerran teimme elokuvan tontuista. Tabletit olivat uusi juttu ja ilmaisutaidon tunneilla harjoiteltiin lyhytelokuvien tekemistä. Minä sain ohjata ja käsikirjoittaa elokuvan.

Vierailija kirjoitti:

Leo Lastumäki oli meillä joulupukkina. Vaikuttava ilmestys. Hyvä etten itsekin 12 vuotiaana alkanut uskoa pukkiin. 

Tämä joskus 50-luvun lopulla.

Eräänä jouluna sain kaikki toivelahjani. Olin toivonut useampaa nukkea ja sain kaikki. Aattoilta kului innolla leikkien uusilla leluilla. Samana jouluna sain myös ihanan hajuveden. Pullo on vieläkin tallessa, aina sitä tuoksutellessa tulee lapsuuden joulumuistot mieleen.

Joulupukin kuuma linja, jouluohjelmat ja illalla Samu Sirkan joulutervehdys. Hautausmaareissut, lahjojen odotus ja pitkän kaavan mukaan ruokailu. Koko perhe yhdessä, ei kiire mihinkään. 

Tämä ei ole lapsuusmuisto, olin jo nuori aikuinen, 19-vuotias, mutta tärkeä muisto silti. Löysin joulutorilta ihania marenkeja, herukan ja sitruunan makuisia. En osaa itse tehdä kovin kummoisia marenkeja ja tuon löytö oli todellinen aarre. Samana jouluna sain poikaystävältä ihanan kaulakorun, joka on vieläkin käytössä.

Pikkuveljellä ja minulla oli samanlaiset joulukalenterit, joista tuli siirtokuvia, niitä sai sitten laittaa siihen kalenterin maisemaan. Yhtenä aamuna pikkuveli ei tullut aamiaiselle, vaan kuulin kuinka hän itki yksin yläkerrassa. Menin katsomaan ja häntä suretti se, kun joulukalenterin siirtokuva oli vahingossa revennyt. Annoin omani tilalle ja veli ilahtui kovin.

Joulupukin odotus jännitti aina. Meillä pukki tuli myöhään illalla ja oli oikein taitava ja ammattimainen. Laulatti koko perhettä. En vieläkään tiedä kuka pukki oli, ei ainakaan kukaan perheenjäsenistä koska kaikki olivat paikalla. Ei tule mieleen kukaan tuttukaan. Tykkään ajatella, että hän oli oikea Joulupukki. 

Aikaisin aamulla herätys että ehtii laittaa Kuumaan linjaan tekstarin, Lumiukko-elokuva, samalla aina äiti valmisteli ruokia keittiössä ja pyyteli maistelemaan kaloja ja muita suupaloja. Lumiukon jälkeen torttukahvit ja siitä mummoa hakemaan. Nämä joka joulu. 

Sisko kertoi nähneensä tontun mummolan ikkunasta. Tonttu oli siskon mukaan pelottava ja sillä oli mustat silmät. Etsin tuota tonttua kuumeisesti ja pieni kammo jäi tonttuja kohtaan, eikä pelkoa yhtään lievittänyt päiväkodin yläkerrassa asuneet tontut, jotka joulun alla jättivät jälkiään hankeen. Pelkäsin tonttuja pitkään tämän jälkeen, vaikka olinkin muistaakseni jo kouluikäinen. :D Jätettiin joulupukille kirjeet siskon kanssa usein terassille ja aamulla tonttu oli käynyt ne hakemassa. Sisko jännitti pukkia niin, että sai migreenin. Joulut olivat silti hauskoja ja leppoisia, mukavia muistoja.