Lue keskustelun säännöt.
Yläkoulun opettaja: jaksatko panostaa myös niihin oppilaisiin, joita opiskelu ei voisi vähempää kiinnostaa?
14.11.2024 |
Itse olen 20 vuotta omaa työskentelyä seuranneena huomannut seuraavan kaavan: yläkoulun aluksi yritän mahdollisimman hyvin tukea myös heitä, jotka eivät motivoidu mistään. Huomattuani (tämän havainnon pystyy tekemään n. puolen vuoden tuttavuuden jälkeen), että millään toimenpiteillä ei ole merkitystä, lopetan rajallisten resurssieni tarjoamisen heille ja katson, että koska annettu apu ei kiinnosta, on opiskelu omalla vastuulla. Esim. juuri loppuneella tunnilla kyllä huomasin, että oppilas ei tehnyt yhtään annettua tehtävää, mutta koska hän ei myöskään häirinnyt, en puuttunut asiaan. Perustelen tämän toimintani itselleni sillä, että aina on olemassa tietty määrä oppilaita, joiden opiskeluun ei voi vaikuttaa millään toimenpiteillä ja jotka toisaalta eivät elämässään tule tarjoamaani sivistystä missään tarvitsemaan. Tottakai heitäkin pyrin muulla tavoin kasvattamaan ja olemaan inhimillinen, mutta koulutöiden osalta en jaksa loputtomiin auttaa.
Inhimillistä vai olisiko aihetta alanvaihtoon?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
En ole itse opettaja, mutta heikosti motivoituneen nuoren vanhempi ja tottakai toivoisin, että opettajille riittäisi jaksamista auttaa myös tällaisia nuoria.
Minäkin olin heikosti motivoituneen nuoren vanhempi ja tajusin, että tämä on vanhemman käsissä, ei opettajan. Poika on nyt käynyt lukion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaadin esim että tuntimuistiinpanot kirjoitetaan ja tehtävät tehdään.
Se on simppeliä, jos ei ole kirjoittanut muistiinpanoja tai on 'lyhentänyt' ne niin kirjoittaa välitunnilla. Sama tehtävissä, jos esim tunnin lopussa tehdään tehtäviä niin välitunnille ei pääse ennen kuin on tehnyt tehtävät ja näyttänyt minulle.
Vaadin myös, että kokeessa yritetään vastata jotain joka tehtävään. Ennen sitä en ota koepaperia vastaan.
Siihen lukevatko oppilaat kokeisiin en voi vaikuttaa, mutta se on vanhempien murhe.
Oppitunnilla on teoriassa aikaa noin 2 min/ oppilas. Oikeasti ei tietenkään edes tätä, koska tunneilla harrastetaan vielä frontaaliopetustakin.
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän opettajana kaikenlaisista oppilaista. Erityisen mukavaa on saada joku kuvailemasi kiinnostumaan, edes hetkeksi, opetettavasta asiasta. Käytän paljon aikaa ja energiaa uusien opetuskokeilujen ja keinojen miettimiseen. Kokeilen näitä sitten lapsiparkoihin, joskus hyvällä, joskus huonommalla menestyksellä :) Usein murrosikäiset käyttäytyvät välinpitämättömästi ihan muista syistä, kuin opettajaa kiusatakseen. Tosin välillä opettajat ovat aika ikäviä ihmisiä, sarkastisia, ivallisia jne. Välinpitämättömyys voi olla ihan vain suojautumista.
Et oikeasti ole yläkoulun lehtori. Liikaa kirjoitusvirheitä, tietämätön teennäisyys paistaa läpi.
En, ei vaan jaksa. Nuorena opettajana yritin, mutta törkypuheen ja tappouhkauksien lannistamana jätin ne katsomaan netflixiä ihan rauhassa
Rakastan opettaa ja ratkoa ongelmia (opetan matikkaa) yhdessä oppilaiden kanssa. Motivoituneita on ehkä puolet luokasta, mutta jos sattuu oikein ilkeä porukka, niin ei sitä pysty edes niitä opettamaan.
En tiedä, mihin tämä maa on oikeasti menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä väärin, että armosta annetaan juuri se vitonen, että pääsee läpi. Se ei ole kenelekkään eduksi.
Tämä! Mikään ei motivoisi nuorta opiskelemaan kovemmin kuin se että jäisi luokalleen tai saisi ehdot . Silloin lapsi ymmärtäisi että sillä on seurauksia, kun ei koulu kiinnosta. Lisäksi saisi ehkä tukitoimia jos on syy oppimisvaikeus.
Sinä kuulut siihen vanhaan koulukuntaan, joka uskoo, että rangaisemalla oppii. Joku voi oppiakin, mutta on jotain vielä tärkempää kuin oppiminen. Se on oppilaan itsetunto. Jokainen luokalle jäänyt tietää sen tunteen, että oli huonompi kuin muut. On hyvä, että oppilaita ei enää jätetä luokalle. Ne jotka eivät opi oppimisvaikeuksien vuoksi, eivät siitä juuri hyödy. Tukitoimet ovat paljon parempi vaihtoehto. Jos taas ei ole ollenkaan motivaatiota, niin ei siinä usein kasva, että tulee lisäkoulua.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yläkoulun opettajana 24 vuotta. Tänä aikana minulla on ollut yksi oppilas, jonka kanssa olen antanut periksi. Kyseessä oli narkomaaniäidin huostaanotettu lapsi. Yritin kuukausia, mutta lopulta totesin, että istukoon. Pakko keskittyä muuhun luokkaan.
Mutta tämä oli siis yksi oppilas lähes kahdesta tuhannesta. Muiden kanssa on alun sitkeys palkittu. Kun oppilas tajuaa, että en anna periksi, hän oppii jotakin tekemään. Toki se voi olla vähäistä, mutta kuitenkin.
Kokemukseni mukaan opettajan kannattaa aluksi panostaa täysillä työn teon vaatimiseen, esimerkiksi teettää tehtäviä sitten välkällä tai koulun jälkeen. Kyllä siinä lopulta alkaa hommat maistua. Ja toki hyvä suhde oppilaisiin auttaa. Kun oppilas alkaa uskoa, että välität ja tykkäät, se auttaa paljon.
Mutta mahdottomiakin tapauksia on.
Kuulostaa tutulta. Itselläni 26. vuosi menossa. Juuri nuo huostaanotetut nuoret ovat niitä, että minun keinoni eivät riitä. He ovat kenties kokeneet sellaisia asioita, etteivät pysty luottamaan yhteenkään aikuiseen. He eivät ota vastaan mitään hyvää. Apua, kehuja, kannustusta. Kaikki tarjottu heitetään takaisin päin naamaa. Kiroilua, huorittelua, tappouhkauksia, omaisuuden rikkomista. Olen vain aineenopettaja, en nuortenpsykiatri. En tiedä, mitä enempää pystyisin täysin rikkinäiselle nuorelle tarjoamaan.
Mutta olen sitä mieltä, että yläkoulun opettaja on yhtä paljon kasvattaja kuin pedagogi. Oman aineen hallinta ja innostava opetus on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on kasvavien nuorten kunnioittava kohtelu. Se useimmiten heijastuu myös takaisinpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole itse opettaja, mutta heikosti motivoituneen nuoren vanhempi ja tottakai toivoisin, että opettajille riittäisi jaksamista auttaa myös tällaisia nuoria.
Mikä kotona ei ole kunnossa? Miksi ette itse ole saaneet nuorta motivoiduksi? Opettajan toivot jaksavan auttaa lastasi? Miksi ette itse auta? Opettajalla on joka tunnilla kokonainen luokallinen nuoria edessään, ja rajoitettu aika ja energia tehdä työtään - kuten kaikilla muillakin työn tekijöillä, alasta riippumatta.
Mutta olen sitä mieltä, että yläkoulun opettaja on yhtä paljon kasvattaja kuin pedagogi. Oman aineen hallinta ja innostava opetus on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on kasvavien nuorten kunnioittava kohtelu. Se useimmiten heijastuu myös takaisinpäin.
Ihana asenne sinulla!! Noin sen pitää yläkoulussa ollakin. Nuoret ovat raskaassa iässä, mutta hyvän kohtelun kyllä huomaavat ja puhuvat siitä kotonakin. Samoin siitä huonosta. Se on osoitus siitä, että se jättää jäljen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda alaa.Tilallesi tarvitaan ammattitaitoisempi ja motivoituneempi opettaja, joka suhtautuu kaikkiin oppilaisiin samanarvoisesti. Ne on lapsia kuitenkin vielä ja sinun pitäisi olla aikuinen (ja ammattilainen). Pilaat elämiä asenteellasi.
Kyllä ne nuoret pilaa elämänsä ihan itse. Itse en ole opettaja, mutta työskentelen koululla ja yhtään en ihmettele, että opettajat väsyy. Nykyiset teinit on asin ihan järkyttäviä.
Etsi toinen työpaikka, jos nuorista noin puhut js vielä yhtenä massana. Itse tunnen vain ihania nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse opettaja, mutta heikosti motivoituneen nuoren vanhempi ja tottakai toivoisin, että opettajille riittäisi jaksamista auttaa myös tällaisia nuoria.
Mikä kotona ei ole kunnossa? Miksi ette itse ole saaneet nuorta motivoiduksi? Opettajan toivot jaksavan auttaa lastasi? Miksi ette itse auta? Opettajalla on joka tunnilla kokonainen luokallinen nuoria edessään, ja rajoitettu aika ja energia tehdä työtään - kuten kaikilla muillakin työn tekijöillä, alasta riippumatta.
Hyvänen aika! Sinä saat työstäsi kelpo palkan varsinkin kuin verrattuna muihin palkansaajiin lomaakin on kolminkertaisesti. Vanhemmilla on omat työnsä. Töiden rankkuus vaihtelee paljon eri ihmisillä, osalla se vie lähes kaiken ajan, on paljon uuden oppimista, tulosvastuuta jne. Harva vanhempi perusarjenhuollon lisäksi ehtii vielä isommin opettajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaadin esim että tuntimuistiinpanot kirjoitetaan ja tehtävät tehdään.
Se on simppeliä, jos ei ole kirjoittanut muistiinpanoja tai on 'lyhentänyt' ne niin kirjoittaa välitunnilla. Sama tehtävissä, jos esim tunnin lopussa tehdään tehtäviä niin välitunnille ei pääse ennen kuin on tehnyt tehtävät ja näyttänyt minulle.
Vaadin myös, että kokeessa yritetään vastata jotain joka tehtävään. Ennen sitä en ota koepaperia vastaan.
Siihen lukevatko oppilaat kokeisiin en voi vaikuttaa, mutta se on vanhempien murhe.
Ei minusta ihan näin simppeliä. Mitä sitten kun välitunti on ohi, seuraava tuntisi alkaa ja paperi on edelleen tyhjä? Helppojen pikku urputtajien kanssa tämä auttaa, mutta oikeiden ongelmatapausten kanssa auttamattoman naivi ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vaadin esim että tuntimuistiinpanot kirjoitetaan ja tehtävät tehdään.
Se on simppeliä, jos ei ole kirjoittanut muistiinpanoja tai on 'lyhentänyt' ne niin kirjoittaa välitunnilla. Sama tehtävissä, jos esim tunnin lopussa tehdään tehtäviä niin välitunnille ei pääse ennen kuin on tehnyt tehtävät ja näyttänyt minulle.
Vaadin myös, että kokeessa yritetään vastata jotain joka tehtävään. Ennen sitä en ota koepaperia vastaan.
Siihen lukevatko oppilaat kokeisiin en voi vaikuttaa, mutta se on vanhempien murhe.
Ei voi kuin ihailla sitoutumistasi. Itse en todellakaan halua yhtään oppilasta jäämään välitunniksi luokkaan muistiinpanoja kirjoittamaan, koska omalle jaksamiselleni jokainen minuutti tuosta tauosta on välttämätöntä. Miten muuten käytännössä valvot tuota muistiinpanoasiaa? Käytkö siis erikseen jokaisen vihkon katsomassa tunnin aikana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveetä nillitystä opettajilla. En keksi noin äkkiseltään missä ammatissa näkee pitkältä toistakymmentä vuotta etukäteen mitä se toiveammatin (?) duuni tulee olemaan. Silti ryhdytään opettajaksi? Ryhdistäytykää niin olette esimerkkinä nuorille joita opetatte!
Itseä ärsytti suunnattomasti muutaman yläkoulun opettajan taipumus yrittää pakko osallistuttaa minua tunneille, koska olin ns. kympin oppilas. Itse en taas halunnut vetää itseeni yhtään ylimääräistä huomiota. Lopputuloksena paljon konflikteja, keskusteluja, vanhemmatkin vedettiin välillä mukaan, enkä siltikään suostunut aktivoitumaan tunneilla. Päinvastoin vastarinta vain vahvistui. Nuo pari opettajaa alkoivat rankaisemaan heikoimmilla numeroilla kuin osaamiseni edellytti. Aivan kuin sillä olisi ollut peruskoulutasolla jotain merkitystä. Todennäköisesti olin jo silloin paljon älykkäämpi kuin opettajani.
Itsellä on jäänyt mieleen muuan harjoitteluohjaajani (opiskelin erityisopettajaksi pienryhmässä), joka oli ihan lähellä eläkeikää ja silti jaksoi, joka ikinen oppitunti järjestelmällisesti vaatia asioita oppilailta, joita mikään ei kiinnostanut ja jotka mitä luultavimmin eivät koskaan mihinkään jatko-opiskelupaikkaan menneet. Arvostin tätä suunnattomasti ja samalla myös ymmärsin ettei minun tule koskaan itse ryhtyä erityisopettajaksi, koska minulta ei tällaista sitoutumista todellakaan löytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Itseä ärsytti suunnattomasti muutaman yläkoulun opettajan taipumus yrittää pakko osallistuttaa minua tunneille, koska olin ns. kympin oppilas. Itse en taas halunnut vetää itseeni yhtään ylimääräistä huomiota. Lopputuloksena paljon konflikteja, keskusteluja, vanhemmatkin vedettiin välillä mukaan, enkä siltikään suostunut aktivoitumaan tunneilla. Päinvastoin vastarinta vain vahvistui. Nuo pari opettajaa alkoivat rankaisemaan heikoimmilla numeroilla kuin osaamiseni edellytti. Aivan kuin sillä olisi ollut peruskoulutasolla jotain merkitystä. Todennäköisesti olin jo silloin paljon älykkäämpi kuin opettajani.
Oppilas, joka aiheuttaa täysin turhasta paljon konflikteja ja juoksuttaa opettajia ja vanhempiaan, ei ole kyllä erityisen älykäs.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse opettaja, mutta heikosti motivoituneen nuoren vanhempi ja tottakai toivoisin, että opettajille riittäisi jaksamista auttaa myös tällaisia nuoria.
Mikä kotona ei ole kunnossa? Miksi ette itse ole saaneet nuorta motivoiduksi? Opettajan toivot jaksavan auttaa lastasi? Miksi ette itse auta? Opettajalla on joka tunnilla kokonainen luokallinen nuoria edessään, ja rajoitettu aika ja energia tehdä työtään - kuten kaikilla muillakin työn tekijöillä, alasta riippumatta.
Hyvänen aika! Sinä saat työstäsi kelpo palkan varsinkin kuin verrattuna muihin palkansaajiin lomaakin on kolminkertaisesti. Vanhemmilla on omat työnsä. Töiden rankkuus vaihtelee paljon eri ihmisillä, osalla se vie lähes kaiken ajan, on paljon uuden oppimista, tulosvastuuta jne. Harva vanhempi perusarjenhuollon lisäksi ehtii viel
Olet typerä!
Ymmärrän täysin monien opettajien luovuttamisen tiettyjen oppilaiden kohdalla. Tällaista ainesta on tavallisella yläkoululuokalla nykyisin merkittävä osuus jo. Itse pyrin kuitenkin jotakin aina vaatimaan ihan vain sen takia, että nuori oppisi työntekemisen ja vaivannäön merkityksen elämässä. Eli vaikka niistä Ruotsin kielioppisäännöistä ei mitään jäisi mieleenkään eikä niitä myöskään ikinä tarvitsisi, voi tässä samalla tulla kuitenkin opetus siitä, että joskus on elämässä vähän tehtävä töitäkin jonkun eteen.
Kun lopetatte sen kasvatuksen ulkoistamisen, niin päästään jo pitkälle. Vanhempien vastuulla on, että lapsi käyttäytyy ihmisiksi, on ajoissa koulussa, ei pinnaa yms. Tyypillistä on, että vanhemmat esittää vastuullisia ja sanovat tukevansa lapseen kohdistuneita rangaistuksia esimerkiksi jatkuvasta myöhästelystä. Puhutaan oikeanlaisesti ja esitetään hyviä vanhempia, jotka ottavat vakavasti lapsen kelmeilyt. WTF? Vanhemmat hoitakoon rankut kotona. Miksi koulussa pitää opettajien vääntää, tapella ja istuttaa oppilaita jossain kopissa päivittäin. Vanhemmat vetäköön kotona sellaisen show:n, ettei muksu uskalla toimia väärin, myöhästyä yms. Heidän vastuunsa. Mutta ei. Mieluusti rohkaistaan koulua käymään päivittäistä taistelua perusasioista ja ollaan niin hirveästi tukena.... ettei vaan itse tarvi tapella ja tehdä likaista työtä.