Lue keskustelun säännöt.
Yläkoulun opettaja: jaksatko panostaa myös niihin oppilaisiin, joita opiskelu ei voisi vähempää kiinnostaa?
14.11.2024 |
Itse olen 20 vuotta omaa työskentelyä seuranneena huomannut seuraavan kaavan: yläkoulun aluksi yritän mahdollisimman hyvin tukea myös heitä, jotka eivät motivoidu mistään. Huomattuani (tämän havainnon pystyy tekemään n. puolen vuoden tuttavuuden jälkeen), että millään toimenpiteillä ei ole merkitystä, lopetan rajallisten resurssieni tarjoamisen heille ja katson, että koska annettu apu ei kiinnosta, on opiskelu omalla vastuulla. Esim. juuri loppuneella tunnilla kyllä huomasin, että oppilas ei tehnyt yhtään annettua tehtävää, mutta koska hän ei myöskään häirinnyt, en puuttunut asiaan. Perustelen tämän toimintani itselleni sillä, että aina on olemassa tietty määrä oppilaita, joiden opiskeluun ei voi vaikuttaa millään toimenpiteillä ja jotka toisaalta eivät elämässään tule tarjoamaani sivistystä missään tarvitsemaan. Tottakai heitäkin pyrin muulla tavoin kasvattamaan ja olemaan inhimillinen, mutta koulutöiden osalta en jaksa loputtomiin auttaa.
Inhimillistä vai olisiko aihetta alanvaihtoon?
Kommentit (101)
No en todellakaan jaksa tuollaisia auttaa. Jos ei mikään kiinnosta niin olkoon, kunhan eivät muita häiritse. Kyllä minusta vastuu opiskeluista yläkouluikäisellä on jo itsellä. Toisaalta kyllä rehellisesti myös kovasti arvostan kollegoita, jotka päivästä ja vuodesta toiseen jaksavat mennä siihen viereen ja aloittaa "otetaanpa nyt se kirja esille ja olikos niitä kyniä nyt jossain tänään mahdollisesti mukana"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tuon takia en kestänyt yläkoulun opettajana, koska tuntui, että suurinta osaa oppilaista ei mikään kiinnosta millään tavalla. Nyt lukion opettajana nautin työstäni kovasti.
Voi niitä vanhoja aikoja, kun "teoreetikot" kävivät oppikoulua ja "käytännön tekijät" kansalaiskoulua. Silloin saivat kaikki tasoistaan opetusta.
Minä pidän opettajana kaikenlaisista oppilaista. Erityisen mukavaa on saada joku kuvailemasi kiinnostumaan, edes hetkeksi, opetettavasta asiasta. Käytän paljon aikaa ja energiaa uusien opetuskokeilujen ja keinojen miettimiseen. Kokeilen näitä sitten lapsiparkoihin, joskus hyvällä, joskus huonommalla menestyksellä :) Usein murrosikäiset käyttäytyvät välinpitämättömästi ihan muista syistä, kuin opettajaa kiusatakseen. Tosin välillä opettajat ovat aika ikäviä ihmisiä, sarkastisia, ivallisia jne. Välinpitämättömyys voi olla ihan vain suojautumista.
Vierailija kirjoitti:
En ole itse opettaja, mutta heikosti motivoituneen nuoren vanhempi ja tottakai toivoisin, että opettajille riittäisi jaksamista auttaa myös tällaisia nuoria.
Koulu ei voi hoitaa sinun puuttellista kykyäsi puuttua lapsesi ongelmiin. Sinä vanhempana olet ensisijaisesti vastuussa siitä, että lapsesi saa apua. Opettajan tehtävä on opettaa, ei toimia sosiaalityöntekijänä tai psykologina tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sen verran vanha, että kävin vielä keskikoulua. Siellä tehtiin kyllä selväksi, että jos ei teoreettinen opiskelu kiinnosta, niin sitten on edessä paluu maitojunalla takaisin kansakouluun.
Panostan oppilaisiin tasapuolisesti. En käytä kehenkään muita enemmän resursseja, koska se ei ole reilua. En ole yksityisopettaja. Ilmoitan kyllä nuoren vanhemmille, jos motivaatio-ongelmia tms. on. Vanhemmat ovat vastuussa avun hankkimisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän opettajana kaikenlaisista oppilaista.
Myös minä pidän kaikenlaisista oppilaista ja kuten sanoin, pyrin heitä kohtelemaan tasaveroisesti ja kunnioittavasti sekä viemään elämässä eteenpäin. Mutta koska resurssit ovat rajalliset, joudun keskittämään voimavarani heihin, jotka oikeasti haluavat oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän opettajana kaikenlaisista oppilaista.
Myös minä pidän kaikenlaisista oppilaista ja kuten sanoin, pyrin heitä kohtelemaan tasaveroisesti ja kunnioittavasti sekä viemään elämässä eteenpäin. Mutta koska resurssit ovat rajalliset, joudun keskittämään voimavarani heihin, jotka oikeasti haluavat oppia.
Se on täysin oikea ratkaisu. Kaikki ei voi pelastaa ja opettajan pitää huolehtia myös omasta jaksamisestaan. Jos ei vartavasten halua toimia myös nuorisotyöntekijänä, psykologina, vanhemman korvikkeena jne. jne. niin ei kenenkään tarvitse tehdä.
t. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus muinoin kuulin opettaja-isäni sanoneen: "osa oppilaista oppii koulussa tarvittavat tiedot joka tapauksessa ja osa ei opi niitä millään keinolla". Tähän tiivistyy minusta aika paljon myös nykykoulun tilanteesta.
Vierailija kirjoitti:
Panostan oppilaisiin tasapuolisesti. En käytä kehenkään muita enemmän resursseja, koska se ei ole reilua.
Arvostettava periaate. Saanko kysyä, kuinka kauan olet ollut opettajana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole itse opettaja, mutta heikosti motivoituneen nuoren vanhempi ja tottakai toivoisin, että opettajille riittäisi jaksamista auttaa myös tällaisia nuoria.
Opettajana toivoisin, että lapsen huoltajilla riittäisi kiinnostusta ja jaksamista ottaa vastuuta lapsistaan. Näin meillä opettajilla riitäisi jaksamista opetustyöhön, josta meille maksetaan palkkaa. Liian moni vanhempi toimii, kuten sinä ja ulkoistaa opettajille vastuun myös lasten kasvattamisesta. Tämän seurauksena opettajat uupuvat ja ihan kaikkien oppimismahdollisuudet heikkenevät, kun opettajalla menee aikaa huoltajiensa heitteillejättämien lasten asioiden hoitoon ja heidän kannattelemiseensa.
Se on kyllä väärin, että armosta annetaan juuri se vitonen, että pääsee läpi. Se ei ole kenelekkään eduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse opetan liikuntaa ja terveystietoa yläkoulussa. Kaikille tasapuolisesti yritän aikaani antaa, mutta kun osalla oppilaista ei ole välineitä mukana, kiinnostusta koko asiaan, eikä edes alkeellisimpia käytöstapoja, niin jätän heidät rauhaan. Saavat säälistä vitosen todistukseen ja sillä hyvä. Vanhempien tehtävät eivät kuulu minulle.
Vierailija kirjoitti:
Itse opetan liikuntaa ja terveystietoa yläkoulussa. Kaikille tasapuolisesti yritän aikaani antaa, mutta kun osalla oppilaista ei ole välineitä mukana, kiinnostusta koko asiaan, eikä edes alkeellisimpia käytöstapoja, niin jätän heidät rauhaan. Saavat säälistä vitosen todistukseen ja sillä hyvä. Vanhempien tehtävät eivät kuulu minulle.
Miksi vitonen? Eihän nuori opi tekojen seurauksia, jos aina pääsee säälistä läpi tekemättä mitään. Luokalle jääminen olisi hyvä herätys.
Olen itsekin opettaja ja kipuilen vähän samanlaisten asioiden kanssa kuin aloittaja. Suuresti arvostamieni kollegoiden kanssa juteltuani olen tullut siihen tulokseen, että kyse on pitkälti arvoista ja siitä, minkä kukin opettaja näkee tärkeänä omassa työssään. Toiset jaksavat vuodesta toiseen paukuttaa päätänsä seinään tiettyjen oppilaiden kanssa, vaikka itsekin tietävät sen olevan täysin turhaa. Syy tähän on se, että he kokevat tämän velvollisuutenaan. Ja vielä on olemassa ihmisiä, jotka haluavat suorittaa velvollisuutensa. Minä itse koen, että yläkoulun opettajan tärkein tehtävä ei ole itse asiasisällön opettaminen, vaan kasvattajana toimiminen ja itse yritän sitten muilla keinoin tukea heitä, joita opiskelu ei kiinnosta.
Eikö sen kokeita huomaa, kuka osaa ja kuka ei.
Jollei saa kuin nelosia, niin sitten ehdot ja mahdollisesti luokallejäänti.
Tämä pitää saada takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Panostan oppilaisiin tasapuolisesti. En käytä kehenkään muita enemmän resursseja, koska se ei ole reilua.
Arvostettava periaate. Saanko kysyä, kuinka kauan olet ollut opettajana?
12 vuotta
Ammatinvalintakysymys. Ei se ole poliiseillekaan kovin motivoivaa raahata samoja ihmisiä juoppoputkaan illasta toiseen.
En ole itse opettaja, mutta heikosti motivoituneen nuoren vanhempi ja tottakai toivoisin, että opettajille riittäisi jaksamista auttaa myös tällaisia nuoria.