Yläkoulun opettaja: jaksatko panostaa myös niihin oppilaisiin, joita opiskelu ei voisi vähempää kiinnostaa?

Itse en panosta ku tyttöihin. Poikia en edes neuvo, ennenku miehet käy tekemään puolet kodin metatyöstä.

Mä kyllä näkisin, että sinulla on vastuu edes yrittää. Kamalinta nuorelle on se, että jos kotona lytätätään ja ei kiinnosta, niin opettaja ilmaisee vielä saman. 

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä näkisin, että sinulla on vastuu edes yrittää. Kamalinta nuorelle on se, että jos kotona lytätätään ja ei kiinnosta, niin opettaja ilmaisee vielä saman. 

Ei se ole lyttäämistä, jos luovuttaa, kun nuori kaikin tavoin ilmaisee, ettei voisi vttuakaan kiinnostaa. Yläkoululainen ei ole enää pikkuvauva ja jotain vastuuta tulee hänen itsensäkin ottaa oppimisestaan. Edes sen verran, että yrittää. 

Rajalliset resurssit eli käytännössä tukea ja apua saavat eniten ne, jotka ovat valmiit sitä ottamaan vastaan. Motivaatio-ongelmat, heikko itsetunto, hankala perhetausta, ahdistus tai itsetuhoisuus ovat psykologin tai muiden ammattilaisten asia hoitaa kuntoon. Ihan naurettava ajatus, että vajaan tunnin aikana (kun luokassa on parikymmentä muuta nuorta!) esimerkiksi historian opettaja pystyisi tekemään ihmeitä, joihin ei vanhemmat tai oppimisen tukijärjestelmä ole pystynyt vaikuttamaan. 

Toki huomioin nuoret mahdollisimman hyvin, mutta pidän myös oppimisen ja sivistyksen arvoa niin merkittävänä asiana, että olen valinnut tämän ammatin. Uskon, että opettamillani asioilla on myös väliä ja merkitystä monen nuoren tulevaisuuden kannalta. 

Koulu ei voi olla pelkkä kasvatuslaitos, jossa minimaalinen määrä oppilaita sivistyy, oppii ja saa valmiuksia tulevaisuutta varten. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin opettaja ja kipuilen vähän samanlaisten asioiden kanssa kuin aloittaja. Suuresti arvostamieni kollegoiden kanssa juteltuani olen tullut siihen tulokseen, että kyse on pitkälti arvoista ja siitä, minkä kukin opettaja näkee tärkeänä omassa työssään. Toiset jaksavat vuodesta toiseen paukuttaa päätänsä seinään tiettyjen oppilaiden kanssa, vaikka itsekin tietävät sen olevan täysin turhaa. Syy tähän on se, että he kokevat tämän velvollisuutenaan. Ja vielä on olemassa ihmisiä, jotka haluavat suorittaa velvollisuutensa. Minä itse koen, että yläkoulun opettajan tärkein tehtävä ei ole itse asiasisällön opettaminen, vaan kasvattajana toimiminen ja itse yritän sitten muilla keinoin tukea heitä, joita opiskelu ei kiinnosta.

Mistä sinä tiedät etukäteen, että oppilaan eteen tehty työ on turhaa. Monet varsinkin pojat kypsyvät vasta lukion tai ammattikoulun  loppuvaiheessa jos vielä silloinkaan. Moni panostaa myöhemmin paljonkin opiskeluun. Murrosikä vie paljon voimia. Nuoret taantuvat murrosiässä ja osalla se on hyvinkin rankka prosessi. Pahinta ja tyhmintä, mitä kasvattaja voi tehdä, on leimata nuorta. Hyväksyntä, empatia ja kannustus kasvattavat eniten ja siitä on hyötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni yläkoulun ja lukion (saati ammattikorken/yliopiston) opettajan ammatin ydin on kovin erilainen: yläkoulun opettajan tärkein ominaisuus on kyky kohdata nuori kunnioittavasti ja tukea hänen kasvuaan ihmisenä. Se, miten hyvin hän oppisisällöt opettaja on - edelleen toki vain omasta mielestäni - on toissijainen. Lukiossa sitten tämä kääntyy tietysti toisinpäin, vaikka sielläkin toki tehdään kasvatustyötä. 

Jos itse mietit, mitkä opettajat yläkoulusta ovat jääneet mieleen niin eiköhän ne kaikki parhaat ole niitä parhaita tyyppejä? 

Ja tämä siis vain tuli mieleen siitä, että omasta mielestäni opettaja voi tukea kyllä myös heitä, joita mikään ei kiinnosta muilla tavoin kuin itse asioita opettamalla. 

Ymmärsinkö oikein, että opettajan pitäisi oppitunnin aikana keskustella muutaman oppilaan kanssa kivoista asioista ja samalla opettaa muu luokka vai opettaa koko luokka ja auttaa muita oppilaita vastimatta mitään niiltä muutamalta ja silloin tällöin keskustella jotain hauskaa?

Miksi vaivautua edes kouluun vain istuskelemaan. Sen voi tehdä kavereiden kanssa muuallakin kuin häiritsemällä muita, jotka haluavat oppia. 

Perusopetuslaissa sanotaan selkeästi, opoilaan vastuu on opiskella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin opettaja ja kipuilen vähän samanlaisten asioiden kanssa kuin aloittaja. Suuresti arvostamieni kollegoiden kanssa juteltuani olen tullut siihen tulokseen, että kyse on pitkälti arvoista ja siitä, minkä kukin opettaja näkee tärkeänä omassa työssään. Toiset jaksavat vuodesta toiseen paukuttaa päätänsä seinään tiettyjen oppilaiden kanssa, vaikka itsekin tietävät sen olevan täysin turhaa. Syy tähän on se, että he kokevat tämän velvollisuutenaan. Ja vielä on olemassa ihmisiä, jotka haluavat suorittaa velvollisuutensa. Minä itse koen, että yläkoulun opettajan tärkein tehtävä ei ole itse asiasisällön opettaminen, vaan kasvattajana toimiminen ja itse yritän sitten muilla keinoin tukea heitä, joita opiskelu ei kiinnosta.

Mistä sinä tiedät etukäteen, että oppilaan eteen tehty työ on turhaa. Monet varsinkin pojat kypsyvät vasta lukion tai ammattikoulun  lo

On se kumma, kun oppikouluaikoina ei murrosikää pidetty syynä mihinkään. Silloin oli itsestäänselvyys, että koulunkäynti oli otettavasti vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä näkisin, että sinulla on vastuu edes yrittää. Kamalinta nuorelle on se, että jos kotona lytätätään ja ei kiinnosta, niin opettaja ilmaisee vielä saman. 

Ei se ole lyttäämistä, jos luovuttaa, kun nuori kaikin tavoin ilmaisee, ettei voisi vttuakaan kiinnostaa. Yläkoululainen ei ole enää pikkuvauva ja jotain vastuuta tulee hänen itsensäkin ottaa oppimisestaan. Edes sen verran, että yrittää. 

Oletkohan lainkaan kasvatuksen ammattilainen? Juuri yläkoululaiset etenkin pojat ovat usein käytökseltään paljon pikkuvauvamaisempia kuin alakoululaiset. Kiroillaan, uhotaan, vastustetaan auktoriteetteja kuten opettajia ja vanhempia. Jossain vaiheessa lähempänä 20v seuraa usein rauhoittuminen. Tämä kuuluu nuoren kehitykseen. Juuri yläkouluikäisillä etenkin pojilla, on raskas prosessi meneillään ja aivot kehittyvät hurjaa vauhtia. Tästä johtuu myös ikäänkuin taantumiset. Nuori voi silti myöhemmin pärjätä elämässään hienosti. Kenelläkään kasvattajalla ei ole mitään oikeutta lytätä nuoria. Itseäni eniten tympivät ylemmyydentuntoiset  opettajat, jotka huokailevat mukamas toivottomuutta nuorten kohdalla. 

Vierailija kirjoitti:

Minä pidän opettajana kaikenlaisista oppilaista. Erityisen mukavaa on saada joku kuvailemasi kiinnostumaan, edes hetkeksi, opetettavasta asiasta. Käytän paljon aikaa ja energiaa uusien opetuskokeilujen ja keinojen miettimiseen. Kokeilen näitä sitten lapsiparkoihin, joskus hyvällä, joskus huonommalla menestyksellä :) Usein murrosikäiset käyttäytyvät välinpitämättömästi ihan muista syistä, kuin opettajaa kiusatakseen. Tosin  välillä opettajat ovat aika ikäviä ihmisiä, sarkastisia, ivallisia jne. Välinpitämättömyys voi olla ihan vain suojautumista. 

Aika ikävästi puhut kollegoistasi. Et taida nähdä ollenkaan, että niissä sinun ihanissa oppilaissasikin voi olla jotain syytä asiaan. Ei opettaja ole luokassa vain siksi, että saisi olla vain kiva ja viihdyttävä niitä lapsosia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä näkisin, että sinulla on vastuu edes yrittää. Kamalinta nuorelle on se, että jos kotona lytätätään ja ei kiinnosta, niin opettaja ilmaisee vielä saman. 

Ei se ole lyttäämistä, jos luovuttaa, kun nuori kaikin tavoin ilmaisee, ettei voisi vttuakaan kiinnostaa. Yläkoululainen ei ole enää pikkuvauva ja jotain vastuuta tulee hänen itsensäkin ottaa oppimisestaan. Edes sen verran, että yrittää. 

Oletkohan lainkaan kasvatuksen ammattilainen? Juuri yläkoululaiset etenkin pojat ovat usein käytökseltään paljon pikkuvauvamaisempia kuin alakoululaiset. Kiroillaan, uhotaan, vastustetaan auktoriteetteja kuten opettajia ja vanhempia. Jossain vaiheessa lähempänä 20v seuraa usein rauhoittuminen. Tämä kuuluu nuoren kehitykseen. Juuri yläkouluikäisillä etenkin pojilla, on raskas prosessi meneillä

Miksi sitten ennen vanhaan keskikoulussa kaikki osasivat käyttäytyä kunnolla? Saman ikäisiä siellä oltiin kuin nykyisin yläkoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä näkisin, että sinulla on vastuu edes yrittää. Kamalinta nuorelle on se, että jos kotona lytätätään ja ei kiinnosta, niin opettaja ilmaisee vielä saman. 

Ei se ole lyttäämistä, jos luovuttaa, kun nuori kaikin tavoin ilmaisee, ettei voisi vttuakaan kiinnostaa. Yläkoululainen ei ole enää pikkuvauva ja jotain vastuuta tulee hänen itsensäkin ottaa oppimisestaan. Edes sen verran, että yrittää. 

Oletkohan lainkaan kasvatuksen ammattilainen? Juuri yläkoululaiset etenkin pojat ovat usein käytökseltään paljon pikkuvauvamaisempia kuin alakoululaiset. Kiroillaan, uhotaan, vastustetaan auktoriteetteja kuten opettajia ja vanhempia. Jossain vaiheessa lähempänä 20v seuraa usein rauhoittuminen. Tämä kuuluu nuoren kehitykseen. Juuri yläkouluikäisillä etenkin pojilla, on raskas prosessi meneillä

Ei todellakaan kuulu nuoren kehitykseen tuollainen käytös. Se, että sinun nuoresi käyttäytyy noin, on merkki kasvatuksen puuteesta. Se ei tarkoita, että kaikki muutkin nuoret ovat huonostikasvatettuja eivätkä siksi osaa edes yläkoulussa vielä alkeitakaan käytöstavoista. Ihan turhaan selität omia vanhemmuustaitojen puutteitasi jollain "vaiheella", joka kuuluu nuoten elämään. Ei kuulu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä näkisin, että sinulla on vastuu edes yrittää. Kamalinta nuorelle on se, että jos kotona lytätätään ja ei kiinnosta, niin opettaja ilmaisee vielä saman. 

Ei se ole lyttäämistä, jos luovuttaa, kun nuori kaikin tavoin ilmaisee, ettei voisi vttuakaan kiinnostaa. Yläkoululainen ei ole enää pikkuvauva ja jotain vastuuta tulee hänen itsensäkin ottaa oppimisestaan. Edes sen verran, että yrittää. 

Oletkohan lainkaan kasvatuksen ammattilainen? Juuri yläkoululaiset etenkin pojat ovat usein käytökseltään paljon pikkuvauvamaisempia kuin alakoululaiset. Kiroillaan, uhotaan, vastustetaan auktoriteetteja kuten opettajia ja vanhempia. Jossain vaiheessa lähempänä 20v seuraa usein rauhoittuminen. Tämä kuuluu nuoren kehitykseen. Juuri yläkouluikäisillä etenkin pojilla, on raskas prosessi meneillä

Hyvin käytöstapojen ja tehtävien tekemisen vaatiminen ei ole lyttäämistä. Sinun mielestäsi nuorten pitäisi antaa käyttäytyä miten vaan, ja vielä häiritä muiden keskittymistä?

Vierailija kirjoitti:

En ole itse opettaja, mutta heikosti motivoituneen nuoren vanhempi ja tottakai toivoisin, että opettajille riittäisi jaksamista auttaa myös tällaisia nuoria.

Opettaja ei ole mikään auttaja vaan opettaja. Jos lapsesi tarvitse apua johonkin, sinä palkkaat itse omalla rahalla jonkun auttamaan.

Vastuu lapsesi käytöksestä ja toiminnasta koulussa on sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä näkisin, että sinulla on vastuu edes yrittää. Kamalinta nuorelle on se, että jos kotona lytätätään ja ei kiinnosta, niin opettaja ilmaisee vielä saman. 

Ei se ole lyttäämistä, jos luovuttaa, kun nuori kaikin tavoin ilmaisee, ettei voisi vttuakaan kiinnostaa. Yläkoululainen ei ole enää pikkuvauva ja jotain vastuuta tulee hänen itsensäkin ottaa oppimisestaan. Edes sen verran, että yrittää. 

Oletkohan lainkaan kasvatuksen ammattilainen? Juuri yläkoululaiset etenkin pojat ovat usein käytökseltään paljon pikkuvauvamaisempia kuin alakoululaiset. Kiroillaan, uhotaan, vastustetaan auktoriteetteja kuten opettajia ja vanhempia. Jossain vaiheessa lähempänä 20v seuraa usein rauhoittuminen. Tämä kuuluu nuoren kehitykseen. Juuri yläkouluikäisillä etenkin pojilla, on raskas prosessi meneillä

Ei se yläkoulun opettaja mikään hiton kasvattaja ole, vaan aineenopettaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä näkisin, että sinulla on vastuu edes yrittää. Kamalinta nuorelle on se, että jos kotona lytätätään ja ei kiinnosta, niin opettaja ilmaisee vielä saman. 

Ei se ole lyttäämistä, jos luovuttaa, kun nuori kaikin tavoin ilmaisee, ettei voisi vttuakaan kiinnostaa. Yläkoululainen ei ole enää pikkuvauva ja jotain vastuuta tulee hänen itsensäkin ottaa oppimisestaan. Edes sen verran, että yrittää. 

Oletkohan lainkaan kasvatuksen ammattilainen? Juuri yläkoululaiset etenkin pojat ovat usein käytökseltään paljon pikkuvauvamaisempia kuin alakoululaiset. Kiroillaan, uhotaan, vastustetaan auktoriteetteja kuten opettajia ja vanhempia. Jossain vaiheessa lähempänä 20v seuraa usein rauhoittuminen. Tämä kuuluu nuoren kehitykseen. Juuri yläkouluikäisillä etenkin pojilla, on raskas prosessi meneillä

Taidat olla vielä itse yläkouluikäinen, kun kuvittelet, että opettaja lytää sinua, jos hän käskee käyttäytymään kunnolla ja tekemään tehtävät asianmukaisesti. Lapsille ja nuorille pitää asettaa rajat, jotta heistä joskus voi tulla omillaan pärjääviä yhteiskunnan jäseniä. Jos nuorten annetaan hyppiä silmille, koska "kuuluu kehitykseen hooritella opettajaa", siitä ei seuraa kenellekään mitään hyvää. Kaikkein vähiten sille eksyksissä olevalle nuorelle, jolle ei kotona ole uskallettu antaa rakkautta rajojen muodossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekin opettaja ja kipuilen vähän samanlaisten asioiden kanssa kuin aloittaja. Suuresti arvostamieni kollegoiden kanssa juteltuani olen tullut siihen tulokseen, että kyse on pitkälti arvoista ja siitä, minkä kukin opettaja näkee tärkeänä omassa työssään. Toiset jaksavat vuodesta toiseen paukuttaa päätänsä seinään tiettyjen oppilaiden kanssa, vaikka itsekin tietävät sen olevan täysin turhaa. Syy tähän on se, että he kokevat tämän velvollisuutenaan. Ja vielä on olemassa ihmisiä, jotka haluavat suorittaa velvollisuutensa. Minä itse koen, että yläkoulun opettajan tärkein tehtävä ei ole itse asiasisällön opettaminen, vaan kasvattajana toimiminen ja itse yritän sitten muilla keinoin tukea heitä, joita opiskelu ei kiinnosta.

Mistä sinä tiedät etukäteen, että oppilaan eteen tehty työ on turhaa. Monet varsinkin poj

Oppikoulu ei ollutkaan pakollinen. Sinne menivät jo lähtökohtaisesti teoreettisesta opiskelusta kiinnostuneet, mikäli vanhemmilla oli varaa ja halua maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä näkisin, että sinulla on vastuu edes yrittää. Kamalinta nuorelle on se, että jos kotona lytätätään ja ei kiinnosta, niin opettaja ilmaisee vielä saman. 

Ei se ole lyttäämistä, jos luovuttaa, kun nuori kaikin tavoin ilmaisee, ettei voisi vttuakaan kiinnostaa. Yläkoululainen ei ole enää pikkuvauva ja jotain vastuuta tulee hänen itsensäkin ottaa oppimisestaan. Edes sen verran, että yrittää. 

Oletkohan lainkaan kasvatuksen ammattilainen? Juuri yläkoululaiset etenkin pojat ovat usein käytökseltään paljon pikkuvauvamaisempia kuin alakoululaiset. Kiroillaan, uhotaan, vastustetaan auktoriteetteja kuten opettajia ja vanhempia. Jossain vaiheessa lähempänä 20v seuraa usein rauhoittuminen. Tämä kuuluu nuoren kehitykseen. Juuri yläkouluikäisillä etenkin pojilla, on raskas prosessi meneillä

Yläkoulun opettajat eivät ole kasvatuksen ammattilaisia. He ovat OPETTAJIA. Opettajan tehtävä on opettaa, vanhempien tehtävä on kasvattaa. Jos lapsesi kaipaa vielä yläkouluiässäkin ammattikasvattajaa, vie hänet takaisin varhaiskasvatuksen piiriin oppimaan käytöstapoja. 

Miksi sitten ennen vanhaan keskikoulussa kaikki osasivat käyttäytyä kunnolla? Saman ikäisiä siellä oltiin kuin nykyisin yläkoulussa.

Aika kultaa usein muistot. Myös kuri oli kova. Siitä seurasti tunnevammaisia, empatiakyvyttömiä  aikuisia, jotka kykenevät vain lyttäämään nykynuoria. Ei hyvä. Terveeseen murrosiän kehitykseen kuuluu myös aikuisten kyseenalaistaminen ja sen esiintuominen. Myöskään kaikki opettajat eivät sovi lainkaan kasvatustehtäväviin. Opettajan työ on ensisijaisesti khmissuhdetyö varsinkin peruskoulussa. Ja vasta toissijaisesti asiantuntijatyö. 

Annoin aika monelle oppilaalle huonon todistuksen koska ei niitä opiskelu kiinnostanut. 

Seiska luokalla oppilaalla saattoi olla  kiitettävä keskiarvo mutta ysi kuokalla se putosi 7.0 keskiarvoksi. Sitten saiin valituksia ja olivat oikeasti järkyttyneitä ja sanoivat etteivät pääse lukioon. Oppilaat luuli että 7 luokan keskiarvo on sama 9 luokalla vaikka ei panosta opiskeluun.